Nro. 4 / 2009/2 Altistuminen sähkömagneettisille kentille ja lapsuusiän leukemian riski

|
Päätoimittajan kommentti: Käsitellään altistumista sähkömagneettisille kentille ja sen yhteyttä lapsuusiän leukemiaan. Mukana on myös radiotaajuiset kentät. Selviä yhteyksiä ei ole tutkijoiden mukaan osoitettu, mutta he suosittelevat lisätutkimuksia.

Pientaajuiset magneettikentät on luokiteltu mahdollisiksi karsinogeeneiksi ihmisille pääasiassa epidemiologisten tutkimusten perusteella. Suurtaajuiset (eli radiotaajuiset) sähkömagneettiset kentät eivät ole saaneet luokitusta, mutta tutkimuksiakin on tehty vähemmän. Tässä tutkimuksessa luotiin katsaus todisteisiin pientaajuisille ja radiotaajuisille magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemiariskin mahdollisesta yhteydestä.

Pientaajuisten magneettikenttien epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu yhteys pitkäaikaisen keskimäärin yli 0,3/0,4 µT:n magneettikentille altistuksen ja lapsuusiän leukemiariskin välillä. Tätä löydöstä selittävää mekanismia ei ole vahvistettu, eikä kokeellisista tutkimuksista ole ilmennyt kausaalista yhteyttä tukevia seikkoja. Sattumaa, valintaharhoja tai vääriä luokituksia ei ole voitu sulkea pois kohtuullisella varmuudella selityksenä havaitulle yhteydelle. Jos yhteys on kausaalinen, se selittää vain pienen murto-osan lapsuusiän leukemiatapauksista.

Suurtaajuisten radio- ja televisiolähettimien läheisyydessä oli havaittu jonkin verran lapsuusiän leukemiakeskittymiä Australiassa ja Italiassa tehdyissä tutkimuksissa. Kuitenkaan äskettäin Koreassa ja Saksassa tehdyt laaja-alaiset systemaattiset tutkimukset eivät ole osoittaneet yhteyttä lähetystorneista leviävien suurtaajuisten sähkömagneettisten kenttien ja lapsuusiän leukemiariskin välillä.

Uusia altistuksen lähteitä on paljon: matkapuhelinverkot, langattomat puhelimet ja langattomat tietoverkot, mutta niiden aiheuttama altistus on huomattavasti vähäisempää kuin radio- ja televisiolähettimien. Voimakkaampaa, mutta ajoittaista altistusta aiheuttaa matkapuhelinten käyttö. Tutkimuksia matkapuhelimien käytöstä ja leukemiariskistä murrosikäisillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla ei ole tehty, mutta tutkijat suosittelevat niitä.

Lähde:
Schüz J and Ahlbom A. Exposure to electromagnetic fields and the risk of childhood leukaemia: a review. Radiation Protection Dosimetry 2008;132(2):202-211

Nro. 3 / 2009/2 Altistuksen arviointi ja muut haasteet lapsuusiän leukemiaa koskevissa ei-ionisoivan säteilyn tutkimuksissa

|
Päätoimittajan kommentti: Käsitellään altistumista sähkömagneettisille kentille (sisältää myös radiotaajuisia kenttiä) ja sen yhteyttä lapsuusiän leukemiaan. Todettu miten vaikeaa aihetta on tutkia. Lisäksi on kiinnitetty huomiota siihen, miten nopeasti tekniikka kehittyy ja altistuminen lisääntyy.

Tutkimuksilla sähkömagneettisten kenttien (EMF) ja lapsuusiän leukemian kehittymisen yhteydestä on ollut ainutlaatuisia vaikeuksia. Sähkömagneettisia kenttiä ei voida havaita, niitä on kaikkialla, niillä on useita lähteitä ja ne voivat vaihdella paljon ajasta ja etäisyydestä riippuen. Sekä lapsuusiän leukemia että voimakas keskimääräinen altistuminen magneettikentille ovat melko harvinaisia. Tässä tutkimuksessa keskityttiin pien- ja suurtaajuuskenttäaltistuksen mittausmenetelmiin sekä lapsuusiän leukemiatutkimuksen haasteisiin.

Sähkömagneettisten kenttien epidemiologiassa suuria haasteita ovat voimakkaasti altistuneiden tapausten pieni määrä sekä altistuksen takautuvan arvioinnin välttämättömyys ja hankaluus. Vain sellaisilla tutkimuksilla, jotka on suunniteltu minimoimaan tutkimusharhat ja maksimoimaan tutkijan kyky havaita mahdollinen yhteys, voi olla mahdollisuus lisätä tietämystämme.

Uusia lähestymistapoja tarvitaan. Yksi lupaavimmista uusista lähestymistavoista pientaajuisten magneettikenttien alueella on kohorttitutkimus voimakkaasti altistuneista lapsista, jotka ovat asuneet sisäänrakennettujen muuntajien tai sähkötilojen viereisissä asunnoissa. Toinen lupaava tutkimuspolku on ympäristöaltistuksen (esim. sähkömagneettisten kenttien) ja geneettisten kofaktorien mahdolliset yhteisvaikutukset.

Ihmiset altistuvat yhä enenevässä määrin myös radiotaajuuksille sähkömagneettisille kentille mm. matkapuhelinten käytön myötä. Radiotaajuuskentille altistuksen mittausmenetelmät ovat kuitenkin vielä ”lapsenkengissä”. Nopeat muutokset tekniikassa ja matkapuhelinten käytön räjähdysmäinen kasvu tekee altistusmittauksista yhä vaikeampia ja tärkeämpiä. Tarvitaan hypoteeseja ja tutkimuksia niiden selvittämiseksi.

Lähde: Kheifets L and Oksuzyan S. Exposure assessment and other challenges in non-ionizing radiation studies of childhood leukaemia. Radiation Protection Dosimetry 2008;132(2):139-147

Nro. 2 / 2009/2 Davosin konferenssissa esillä mittaustuloksia 110 kV avojohdoilta ja maakaapeleilta

|
Päätoimittajan kommentti: 110 kV avojohtojen ja kaapelien aiheuttamat kentät ovat selvästi alle väestön altistumista koskevien suositusarvojen.

Voimajohtomittauksia (110 kV) käsittelevässä konferenssiartikkelissa esiteltiin mittaustuloksia kymmenellä pylväsvälillä. Mittaukset tehtiin yhden metrillä korkeudelta aina kyseisestä pylväsvälistä poispäin sekä johdon suuntaisesti. Mittarina käytettiin EFA-3 mittaria. Suurimmat sähkökentät olivat väliltä 0,5 – 2,3 kV/m ja magneettikentät väliltä 0,6 -6,0 mikroteslaa. Paikassa missä mitattiin suurin sähkökenttä (2,3 kV/m) kulki vieressä 400 kV voimajohto, joten se on voinut vaikuttaa mittaustulokseen. Seuraavaksi suurin mitattu sähkökenttäarvo oli 1,7 kV/m. Mitatut arvot jäivät selvästi väestön altistumista koskevan Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asetuksen (294/2002) mukaisten suositusarvojen (5 kV/m ja 100 mikroteslaa) alle.

Maakaapeleita (110 kV) käsittelevässä konferenssiartikkelissa esiteltiin mitattuja magneettikenttiä seitsemältä maakaapelilta. Mittauksia oli tehty maanpinnalla ja 1 m korkeudella maantasosta. Suurin arvo maanpinnalla mitattaessa oli 5 mikroteslaa ja metrin korkeudella 1,7 mikroteslaa. Mittauspaikoiksi yritettiin löytää sellaisia, missä kuormitusvirrat olisivat mahdollisimman suuria. Paikassa missä mitattiin suurimmat magneettikentät, virta oli mittauksen alussa ja lopussa 229,8 ampeeria. Myös nämä mittaustulokset ovat selvästi alle väestön altistumista koskevan STM:n asetuksen (294/2002) mukaisten suositusarvojen.

Lähteet:

Lehtelä R, Laurila T, Österholm L, Korpinen L. Magnetic field exposure of 110 kV underground power cables. BIOEM 2009 (Joint Meeting of The Bioelectromagnetics Society and the European BioElectromagnetics Association), June 14-19, 2009, Davos, Switzerland

Österholm, L., Laurila, T., Lehtelä, R., Korpinen, L.Measuring exposure to electric and magnetic fields near 110 kV transmission lines in Tampere region. BIOEM 2009 (Joint Meeting of The Bioelectromagnetics Society and the European BioElectromagnetics Association), June 14-19, 2009, Davos, Switzerland.

Nro. 1 / 2009/2 Pääkirjoitus

|

Parhaillaan on käynnissä kansainvälisten ohjearvojen tarkastelu sekä Euroopan unionissa että kansainvälisessä säteilysuojelutoimikunnassa, ICNIRP:ssa (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection). Jo edellisen tilannekatsauksen pääkirjoituksen lopussa kerroin odottavani uutta tietoa ICNIRP:n suunnasta. Uusia ohjearvoja ei ole vielä julkaistu. Kuitenkin syksyn aikana ICNIRP antoi mahdollisuuden tutustua ennakkoon heidän luonnokseensa. He halusivat saada tällä kertaa palautetta ennen kuin julkaisevat lopulliset ohjearvonsa. Aikaisemmin en ainakaan muista, että kommentteja olisi pyydetty vastaavalla tavalla, mutta nykyään Internet tarjoaa hyvän mahdollisuuden tällaiseenkin kommenttien keräämiseen. ICNIRP:n ehdotuksessa uutta oli se, että virrantiheysarvoista oli luovuttu ja tilalle oli otettu kehon sisäiset sähkökentät. Muuten ehdotuksessa ohjearvot vaikuttivat sähköjärjestelmän kannalta pysyneen ennallaan.

Vaikka uusia ohjearvoja ei saatukaan vielä tähän katsaukseen, niin muuta mielenkiintoista on löytynyt. Tilannekatsauksen alussa kerrotaan parista BioEM2009-konferenssissa olleesta artikkelista. Konferenssi oli tämän alan tutkijoiden vuosittainen tapaaminen, jossa voi nähdä, mitä maailmalla tutkitaan. Matkapuhelimiin liittyvät asiat olivat konferenssissa varsin paljon esillä. Pientaajuisia kenttiä taas käsiteltiin varsin vähän.

Radiation Protection Dosimetry -lehdestä löytyi useita artikkeleita, joissa oli käsitelty lasten leukemiaa ja erilaisia ympäristötekijöitä sen mahdollisena riskitekijänä. Mielenkiintoista oli huomata, miten monia tekijöitä on tutkittu suhteessa lasten leukemiaan. Kaikkia artikkeleita ei ole otettu tähän mukaan, mutta yritin koota kiinnostavimmat.

Lasten leukemian lisäksi katsauksessa käsitellään myös muita syöpätyyppejä ja ammatillista altistumista. Katsauksien on tarkoitus painottua väestöaltistukseen, mutta otin myös muutaman ammatillista altistumista koskevan artikkelin mukaan. Työntekijäpuolen tutkimuksien tulokset voivat kuitenkin tuoda uutta tietoa, joka on tärkeää myös väestön näkökulmasta.

Katsauksen viimeiseksi artikkeliksi valitsin oman artikkelini, joka käsittelee työntekijöiden altistumista 400 kV sähköasemilla ja voimajohdoilla. Ajattelin, että sekin voi lukijoita kiinnostaa, ja tietenkin oli mukava kertoa, että noin iso tutkimus on saatu niin valmiiksi, että siitä on jo kansainvälinen julkaisu. Aiheesta löytyy myös suomenkielinen artikkeli Sähkö&Tele -lehden numerossa 5/2009.

Ruotsin EU-puheenjohtajakaudella järjestettiin Uumajassa 6-8.10.2009 konferenssi ’Occupational exposure to EMF’, jossa eri tahot kertoivat näkemyksiään uudesta vielä käsittelyssä olevasta työntekijäaltistusta koskevasta direktiivistä. Professori Jarmo Elovaara oli kutsuttu kertomaan tilanteesta sähköalan näkökulmasta. Hänen esityksen pääasiana oli sähkösiirtotoimialan mielipide työntekijädirektiiviin liittyvästä kyselystä, jolla komissio on selvittänyt eri tahojen mielipiteitä erilaisista vaihtoehdoista sen suhteen, missä muodossa direktiivi voitaisiin saattaa voimaan.

Toivon, että olen löytänyt muitakin kiinnostavia artikkeleita katsaukseen.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys