Nro. 7 / 2009/2 Akuutit lapsuusiän leukemiat ja altistuminen suurjännitteisten voimajohtojen magneettikentille – riskitekijä Iranissa

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoisia havainto mm. siitä, miten erilaista lasten altistuminen on kehitysmaissa kuten Iranissa.

Monissa tutkimuksissa on tarkasteltu voimajohtojen muodostamien pientaajuisten magneettikenttien vaikutusta riskitekijänä lasten akuuttiin leukemiaan, mutta suurjännitteisistä voimajohdoista on vähän tietoa. Kehitysmaissa lapset asuvat joskus hyvin lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja. Tutkijat olivat havainneet akuuttien leukemioiden esiintymistä keskittyneesti useilla potilailla.

Tutkimuksessa analysoitiin 60 potilasta, joilla oli diagnosoitu peräkkäin akuutti leukemia, sekä 59 verrokkia lääninpääkaupungista Luoteis-Iranista. Osallistujista oli täytetty yksityiskohtaiset lomakkeet, ja heidän senhetkisille (tai aiemmille) asuinalueilleen oli järjestetty vierailut. Mahdollisten suurjännitteisten voimajohtojen (123, 230, 400 kV) sijainti merkittiin muistiin, ja niiden etäisyys tutkittavista taloista laskettiin. Magneettikenttien voimakkuus laskettiin sähkövirran keskivoimakkuuden ja voimajohdon muiden ominaisuuksien perusteella.

Tutkimusryhmästä 14 potilasta (23,5 %) asui ≤ 500 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista (magneettikentän keskivoimakkuus 0,6 µT). Verrokkiryhmässä samalla etäisyydellä asui kaksi lasta (3,3 %, keskivoimakkuus 0,35 µT). Tilastollisesti leukemian todennäköisyys kasvoi merkittävästi tällä etäisyydellä (todennäköisyys 8,67). Leukemiaryhmästä 15 potilasta (25 %) altistui yli 0,45 µT:n magneettikentille verrattuna verrokkiryhmän viiteen (8,5 %) (todennäköisyys 3,60).

Kehitysmaissa kuten Iranissa hyvin lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja asuu enemmän lapsia ja heihin kohdistuu suhteessa enemmän magneettikenttien haitallisia vaikutuksia kuin lapsiin kehittyneissä maissa. Asumista ≥ 500 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista ja lähellä > 0,45 µT:n magneettikenttiä tulisi pitää huomattavana riskitekijänä lasten akuuttien leukemioiden aiheutumisessa.

Lähde:
Pour Feizi AAH, Arabi MAA. Acute childhood leukemias and exposure to magnetic fields generated by high voltage overhead power lines – a risk factor in Iran. Asia Pacific Journal of Cancer Prevention 2007;8:69-72

Nro. 6 / 2009/2 Ympäristötekijät ja lapsuusiän leukemiariski

|
Päätoimittajan kommentti: Mieleenkiintoinen yhteenveto lapsuusiän leukemiariskistä. Monia eri tekijöitä on selvitetty. Kirjoittajan mukaan riskitekijöistä on tehty paljon tutkimusta, mutta sairauteen on selvästi yhdistetty vain yksi ympäristöriskitekijä ja se on ionisoiva säteily.

Vaikka lapsuusiän leukemioiden parantamisessa on tapahtunut valtavaa edistystä, tämän sairausluokan aiheuttavia geneettisiä ja ympäristöllisiä syitä ymmärretään hyvin rajallisesti. Kaikki epidemiologiset ja molekyyliset todisteet viittaavat siihen, että lapsuusiän leukemia johtuu monivaiheisesta prosessista, jossa prosessin käynnistävä sattuma on joko perinnöllinen tai seurausta DNA:ta vahingoittavasta sattumasta raskauden aikana.

On tehty paljon tutkimuksia riskitekijöistä, joilla on yhteys ja mahdollisesti myös kausaalinen suhde lapsuusiän leukemiaan. Sairauteen on yhdistetty selvästi vain yksi ympäristötekijä, ionisoiva säteily, joka erittäin todennäköisesti aiheuttaa murto-osan tapauksista. Myös pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät on liitetty lapsuusiän leukemiaan, mutta useimmissa tutkimuksissa yhteydestä on saatu vain rajallisesti todisteita, mikä ei riitä vielä kausaaliseksi yhteydeksi.

Myös sosioekonomisilla tekijöillä, kuten kotihoidolla (erilaisille bakteereille ja viruksille altistumisen puute) ja suurella syntymäpainolla, on havaittu yhteys lapsuusiän leukemiaan, mutta tulokset ovat olleet sekavia. Kuitenkaan yli 90 prosentissa tapauksista sairastumisen syytä ei tiedetä tai osata edes epäillä. On todennäköistä, että lapsuusiän leukemiassa ympäristön riskitekijät yhdistettyinä geneettisiin riskitekijöihin lisäävät sairastumisen kokonaisriskiä.

Koska lapsuusiän leukemia todennäköisesti aiheutuu jostain perinnöllisestä geneettisestä muutoksesta, lupaavia uusia tutkimushaaroja ovat esimerkiksi indusoitujen pluripotenttien kantasolujen sekä epigeneettisen periytymisen tutkimukset. Esimerkiksi epigeneettinen periytyminen on biokemiallinen perinnöllisen tiedon siirtoprosessi, joihin ympäristötekijät pystyvät vaikuttamaan.

Lähde:
Portier C. Discussion and summary. Radiation Protection Dosimetry 2008;132(2):273-274

Nro. 5 / 2009/2 Vahvistavatko sähkömagneettiset kentät ympäristön karsinogeenien vaikutuksia?

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoisia näkökulmia mahdollisen syöpäriskin tutkimiseksi. Esimerkiksi on käsitelty sitä, voisiko kyseessä olla yhteisvaikutus, jossa kenttäaltistuksen lisäksi pitää olla mukana myös kemiallinen tai fysikaalinen tekijä.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on raportoitu kohonnut leukemiariski pientaajuisille (ELF) magneettikentille (MF) altistuneilla lapsilla ja viitattu siihen, että pientaajuiset magneettikentät ovat karsinogeeneja ihmisille. Karsinogeenisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan havaittu eläinkokeissa, joissa on testattu pelkästään pientaajuisia magneettikenttiä. Myöskään genotoksisissa tutkimuksissa ei ole yleisesti ilmennyt vaikutuksia pelkästään magneettikentistä.

Pientaajuisten magneettikenttien on kuitenkin havaittu vahvistavan tunnettujen karsinogeenien tai mutageenien vaikutusta muutamissa eläinkokeissa ja useissa soluviljelmillä tehdyissä kokeissa. Näissä artikkeleissa paneuduttiin löydöksiin, joita oli ilmennyt pientaajuisten magneettikenttien ja jonkin muun fysikaalisen tai kemiallisen tekijän yhteisvaikutusten tutkimuksissa. Näissä tutkimuksissa vertailtiin positiivisten ja negatiivisten tutkimustulosten osalta tutkimusten ominaispiirteitä, jotka voisivat selittää tulosten erot.

Suurimmassa osassa viljellyillä soluilla tehdyistä kokeista oli havaittu positiivisia löydöksiä, mikä tukee päätelmää, että vähintään 100 µT:n magneettikentät ovat vuorovaikutuksessa toisten kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden kanssa. Jatkotutkimuksia biofysikaalisista mekanismeista ja alle 100 µT:n kenttien altistusvastesuhteesta kaivataan. Klassisen kasvaimen laukaisija-edistäjämallin mukaan suunnitellut eläinkokeet eivät välttämättä riitä magneettikenttien karsinogeenisia vaikutuksia edistävien seurausten tutkimiseen.

Jatkotutkimuksissa tarvittaisiin uusia tutkimusmalleja. Epidemiologista tietoa magneettikenttien vuorovaikutuksesta muiden ympäristötekijöiden kanssa on niukasti, ja ne eivät ole vakuuttavia. Mahdolliset jatkotutkimukset voivat olla vaikeita, koska sopivia yhteisaltistuksen kohteita on niukasti ja magneettikenttien voimakkuudet ovat huomattavasti alhaisempia kuin laboratoriossa tehdyissä kokeissa.

Lähteet:
Juutilainen J. Do electromagnetic fields enhance the effects of environmental carcinogens. Radiation Protection Dosimetry 2008;132 (2):228-231

Juutilainen J, Kumiln T, Naarala J. Do extremely low frequency magnetic fields enhance the effects of environmental carcinogens? A meta-analysis of experimental studies. Int. J. Radiat. Biol., 2006; 82 (1):1 – 12

Nro. 4 / 2009/2 Altistuminen sähkömagneettisille kentille ja lapsuusiän leukemian riski

|
Päätoimittajan kommentti: Käsitellään altistumista sähkömagneettisille kentille ja sen yhteyttä lapsuusiän leukemiaan. Mukana on myös radiotaajuiset kentät. Selviä yhteyksiä ei ole tutkijoiden mukaan osoitettu, mutta he suosittelevat lisätutkimuksia.

Pientaajuiset magneettikentät on luokiteltu mahdollisiksi karsinogeeneiksi ihmisille pääasiassa epidemiologisten tutkimusten perusteella. Suurtaajuiset (eli radiotaajuiset) sähkömagneettiset kentät eivät ole saaneet luokitusta, mutta tutkimuksiakin on tehty vähemmän. Tässä tutkimuksessa luotiin katsaus todisteisiin pientaajuisille ja radiotaajuisille magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemiariskin mahdollisesta yhteydestä.

Pientaajuisten magneettikenttien epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu yhteys pitkäaikaisen keskimäärin yli 0,3/0,4 µT:n magneettikentille altistuksen ja lapsuusiän leukemiariskin välillä. Tätä löydöstä selittävää mekanismia ei ole vahvistettu, eikä kokeellisista tutkimuksista ole ilmennyt kausaalista yhteyttä tukevia seikkoja. Sattumaa, valintaharhoja tai vääriä luokituksia ei ole voitu sulkea pois kohtuullisella varmuudella selityksenä havaitulle yhteydelle. Jos yhteys on kausaalinen, se selittää vain pienen murto-osan lapsuusiän leukemiatapauksista.

Suurtaajuisten radio- ja televisiolähettimien läheisyydessä oli havaittu jonkin verran lapsuusiän leukemiakeskittymiä Australiassa ja Italiassa tehdyissä tutkimuksissa. Kuitenkaan äskettäin Koreassa ja Saksassa tehdyt laaja-alaiset systemaattiset tutkimukset eivät ole osoittaneet yhteyttä lähetystorneista leviävien suurtaajuisten sähkömagneettisten kenttien ja lapsuusiän leukemiariskin välillä.

Uusia altistuksen lähteitä on paljon: matkapuhelinverkot, langattomat puhelimet ja langattomat tietoverkot, mutta niiden aiheuttama altistus on huomattavasti vähäisempää kuin radio- ja televisiolähettimien. Voimakkaampaa, mutta ajoittaista altistusta aiheuttaa matkapuhelinten käyttö. Tutkimuksia matkapuhelimien käytöstä ja leukemiariskistä murrosikäisillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla ei ole tehty, mutta tutkijat suosittelevat niitä.

Lähde:
Schüz J and Ahlbom A. Exposure to electromagnetic fields and the risk of childhood leukaemia: a review. Radiation Protection Dosimetry 2008;132(2):202-211

Nro. 3 / 2009/2 Altistuksen arviointi ja muut haasteet lapsuusiän leukemiaa koskevissa ei-ionisoivan säteilyn tutkimuksissa

|
Päätoimittajan kommentti: Käsitellään altistumista sähkömagneettisille kentille (sisältää myös radiotaajuisia kenttiä) ja sen yhteyttä lapsuusiän leukemiaan. Todettu miten vaikeaa aihetta on tutkia. Lisäksi on kiinnitetty huomiota siihen, miten nopeasti tekniikka kehittyy ja altistuminen lisääntyy.

Tutkimuksilla sähkömagneettisten kenttien (EMF) ja lapsuusiän leukemian kehittymisen yhteydestä on ollut ainutlaatuisia vaikeuksia. Sähkömagneettisia kenttiä ei voida havaita, niitä on kaikkialla, niillä on useita lähteitä ja ne voivat vaihdella paljon ajasta ja etäisyydestä riippuen. Sekä lapsuusiän leukemia että voimakas keskimääräinen altistuminen magneettikentille ovat melko harvinaisia. Tässä tutkimuksessa keskityttiin pien- ja suurtaajuuskenttäaltistuksen mittausmenetelmiin sekä lapsuusiän leukemiatutkimuksen haasteisiin.

Sähkömagneettisten kenttien epidemiologiassa suuria haasteita ovat voimakkaasti altistuneiden tapausten pieni määrä sekä altistuksen takautuvan arvioinnin välttämättömyys ja hankaluus. Vain sellaisilla tutkimuksilla, jotka on suunniteltu minimoimaan tutkimusharhat ja maksimoimaan tutkijan kyky havaita mahdollinen yhteys, voi olla mahdollisuus lisätä tietämystämme.

Uusia lähestymistapoja tarvitaan. Yksi lupaavimmista uusista lähestymistavoista pientaajuisten magneettikenttien alueella on kohorttitutkimus voimakkaasti altistuneista lapsista, jotka ovat asuneet sisäänrakennettujen muuntajien tai sähkötilojen viereisissä asunnoissa. Toinen lupaava tutkimuspolku on ympäristöaltistuksen (esim. sähkömagneettisten kenttien) ja geneettisten kofaktorien mahdolliset yhteisvaikutukset.

Ihmiset altistuvat yhä enenevässä määrin myös radiotaajuuksille sähkömagneettisille kentille mm. matkapuhelinten käytön myötä. Radiotaajuuskentille altistuksen mittausmenetelmät ovat kuitenkin vielä ”lapsenkengissä”. Nopeat muutokset tekniikassa ja matkapuhelinten käytön räjähdysmäinen kasvu tekee altistusmittauksista yhä vaikeampia ja tärkeämpiä. Tarvitaan hypoteeseja ja tutkimuksia niiden selvittämiseksi.

Lähde: Kheifets L and Oksuzyan S. Exposure assessment and other challenges in non-ionizing radiation studies of childhood leukaemia. Radiation Protection Dosimetry 2008;132(2):139-147