Nro. 6 / 2010/1 Asuminen voimajohtojen lähellä ja kuolleisuus hermostoa rappeuttaviin tauteihin: pitkän aikavälin tutkimus Sveitsin väestöstä

|
Päätoimittajan kommentti: Sveitsissä tutkijat havaitsivat pientä riskin lisäystä alle 50 metrin etäisyydellä 220– 380 kV johdosta asuvien ja Alzheimerin taudin välillä, mutta ei ALS-taudin, Parkinsonin taudin tai MS-taudin osalta.

Tutkijat analysoivat asuinalueen voimajohtojen aiheuttaman magneettikenttäaltistuksen yhteyttä kohonneeseen riskiin kuolla hermostoa rappeuttavaan tautiin, sillä aiheesta ei löytynyt aiempia tutkimuksia. Hermostoa rappeuttavia tauteja ovat mm. Alzheimerin tauti, pitkälle edennyt dementia, ALS-tauti, MS-tauti ja Parkinsonin tauti.

Heikkokin yhteys olisi heistä kansanterveydellisesti merkittävä, sillä Sveitsissä 9,2 % väestöstä asuu 600 metrin etäisyydellä 220 tai 380 kV:n voimajohdoista. Tutkijat hyödynsivät Sveitsin kansallista kohorttitutkimusta, joka on pitkittäistutkimus Sveitsin väestöstä. He analysoivat 4,7 miljoonan populaation yhdistämällä kuolleisuus- ja väestönlaskentatiedot vuosilta 2000–2005.

Alle 50 metrin etäisyydellä 220–380 kV:n voimajohdoista asuvilla henkilöillä havaittiin kohonnut riski kuolla Alzheimerin tautiin verrattuna vähintään 600 metrin päässä asuviin. Yli 50 metrin päässä asuvilla tutkijat eivät havainneet todisteita kohonneesta riskistä.

Riski suureni, jos voimajohdon lähellä oli asuttu pidemmän aikaa. Jos henkilö oli asunut vähintään viisi vuotta 50 metrin etäisyydellä, tarkistettu riskisuhde oli 1,51, ja se kasvoi arvoon 1,78 vähintään kymmenessä vuodessa ja arvoon 2,00 vähintään 15 vuodessa.

Pitkälle edenneen dementian kohdalla tutkijat tekivät samoja havaintoja, mutta ALS-taudin, Parkinsonin taudin tai MS-taudin lisääntyneestä riskistä he löysivät vain vähän todisteita.

Lähde:

Huss A, Spoerri A, Egger M and Roosli M. Residence near power lines and mortality from neurodegenerative diseases: longitudinal study of the Swiss population. Am J Epidemiol 2009;169:167-175

Hakusanat: dementia, hermostoa rappeuttavat taudit, säteily, ei-ionisoiva, voimajohdot, Alzheimerin tauti

Nro. 5 / 2010/1 Oikeudenmukaisuus ja ympäristö: päinvastainen löydös suurjännitteisten sähkövoimajohtojen tapauksessa

|
Päätoimittajan kommentti: Yhdysvaltalainen tutkimus, jonka mukaan noin 600 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä sähkövoimajohdoista asuvat, todennäköisemmin magneettikentille altistuvat olivat ennemminkin valkoihoisia, korkeampaan tuloluokkaan kuuluvia, koulutetumpia ja talon omistajia kuin kauempana asuvat, erityisesti kaupunkialueilla.

Ympäristöpoliittisella oikeudenmukaisuusperiaatteella (Environmental justice) tutkitaan Yhdysvalloissa, altistuvatko vähemmistöön ja/tai alempaan tuloluokkaan kuuluvat tietyn maantieteellisen alueen asukkaat epäoikeudenmukaisesti ympäristömyrkyille voimakkaammin kuin muualla asuvat. Tällaisia tilanteita on tunnistettu monien tekijöiden osalta, kuten ilmansaasteet, ongelmajätteet, vedenlaatu, melu, asuinalueiden ahtautuminen ja asumisen laatu.

Tässä tutkimuksessa kyseistä periaatetta sovellettiin suurjännitteisiin sähkövoimajohtoihin, joita jotkut pitävät niiden muodostamien magneettikenttien vuoksi terveysriskinä sekä myös epäesteettisenä. Tutkijat kartoittivat kaikki vähintään 345 kV:n sähkövoimajohdot New Yorkin osavaltiossa sekä poimivat ja tiivistivät Yhdysvaltojen väestönlaskentatietojen perusteella lähistön sosiodemografiset ja asumisolosuhdetiedot neljään luokkaan sen perusteella, millä etäisyydellä voimajohdoista asunnot sijaitsivat.

Tutkijoiden odotusten vastaisesti noin 600 metrin etäisyydellä sähkövoimajohdoista asuvat, todennäköisemmin magneettikentille altistuvat olivat ennemminkin valkoihoisia, korkeampaan tuloluokkaan kuuluvia, koulutetumpia ja talon omistajia kuin kauempana asuvat, erityisesti kaupunkialueilla.

Mahdollisiksi selityksiksi näille löydöksille tutkijat tarjosivat seuraavia: haluttiin tietoisesti voimajohtojen alle jääneelle avaralle alueelle, suosittiin uusia, monesti voimajohtojen lähellä sijaitsevia taloja/asuinalueita tai oli muutettu lähemmäs voimajohtoja, ennen kuin sähkömagneettikenttiä alettiin pitää riskinä.

Tässä tutkimuksessa todettiin, että ympäristöpoliittinen epäoikeudenmukaisuus ei ilmene samalla tavalla kaikissa ympäristöriskeissä ja yleistyksissä on oltava varovainen. Lisäksi tutkimus osoitti paikkatietojärjestelmän (GIS) hyödyllisyyden tiivistettäessä tietoja erittäin suurista populaatioista, mikä on usein haasteellista epidemiologiassa.

Lähde:

Wartenberg D, Greenberg M R and Harris G. Environmental justice: a contrary finding for the case of high-voltage electric power transmission lines. Journal of Exposure Science and Environmental Epidemiology 2010;20:237-244

Hakusanat: oikeudenmukaisuus ja ympäristö, voimajohdot, sähkömagneettikentät, sosioekonominen asema, paikkatietojärjestelmä, altistusanalyysi

Nro. 4 / 2010/1 Asuinpaikassaan 50Hz:n magneettikentille altistuneiden sairastumishavainnot Roomassa – tutkimusmenetelmät ja alustavat löydökset

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksen kohteena oli 60 kV:n sähkönjakelujohtojen läheisyydessä asunut väestö. Aineiston pienestä määrästä huolimatta tutkijat havaitsivat kohderyhmässä lisääntynyttä riskiä erilaisille taudeille.

Tutkijat tekivät kohorttitutkimuksen erään osittain 60 kV:n sähkönjakelujohtojen läheisyyteen rakennetun alueen populaation sairastumisesta Roomassa. Tutkimus oli pilotti tulevaa yhteisanalyysia varten, ja siinä haluttiin nimenomaan tutkia voimakkaasti altistunutta ryhmää eri sairauksien osalta.

Tutkimus sisälsi 345 tutkimusalueella vuosina 1954–2003 jonkin aikaa asunutta kohdetta, pois lukien ennen vuotta 1998 kuolleet. Asuinalueen magneettikenttätasot arvioitiin kuormitusvirran, rakenneominaisuuksien sekä voimajohdon ja asuinrakennuksen välisen etäisyyden perusteella, ja tutkimusalue jaettiin magneettikenttätasojen mukaan erisuuruisiin osa-alueisiin. Vakioidut sairastumismäärät laskettiin sairaaloiden kotiutustietojen perusteella vuosilta 1998–2003 verrattuna seudun koko väestöön.

Tilastollisesti merkityksetöntä kasvua havaittiin kaikissa ja primaarisissa syövissä. Primaariset syövät lisääntyivät merkittävästi tutkimuskohteilla, jotka olivat asuneet alueella yli 30 vuotta ja joilla oli syöpä piilevänä. Voimakkaimmin altistuneen osa-alueen (28 metrin etäisyydellä jakelujohdosta) tutkimuskohteilla havaittiin merkittävää kasvua kaikissa, primaarisissa ja sekundaarisissa, syövissä sekä kaksinkertainen kasvu iskemisissä sairauksissa. Neoplastisten hematologisten sairauksien lisääntymistä ei todettu.

Tutkijoiden tavoitteena oli arvioida pientaajuisille magneettikentille voimakkaasti altistuneen ryhmän terveydentilaa. Vaikka löydökset perustuivat tutkimuskohteiden pieneen määrään, tutkimuksesta kävi ilmi kohderyhmän lisääntynyt riski sairastua erilaisiin tauteihin.

Lähde:

Fazzo L, Tancioni V, Polichetti A, Iavarone I, Vanacore N, Papini P, Farchi S, Bruno C, Pasetto R, Borgia P, Comba P. Morbidity experience in populations residentially exposed to 50 Hz magnetic fields. Methodology and preliminary findings of a cohort study. Int J Occup Environ Health 2009;15:133-142

Nro. 3 / 2010/1 Verkkotaajuiset magneettikentät ja lapsuusiän aivokasvaimet: tapaus-verrokkitutkimus Japanissa

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoinen havainto on, että tutkijat havaitsivat japanilaisten lasten aivokasvainten ja yli 0,4 µT:n altistuksen välillä positiivisen yhteyden, jota eivät pystyneet selittämään muilla tekijöillä.

Aiemmissa tutkimuksissa lasten aivokasvainten ja asuinalueiden verkkotaajuisten magneettikenttien välisen yhteyden vahvuus on vaihdellut, mikä voi johtua osittain magneettikenttäaltistuksen väärästä luokittelusta. Tässä tutkimuksessa haluttiin tarkastella kyseistä yhteyttä Japanissa parantamalla mittaustekniikoita ja pidentämällä mittausaikaa kokonaiseen viikkoon.

Tämä populaatiopohjainen tapaus-verrokkitutkimus käsitti 54 % japanilaisista alle 15-vuotiaista lapsista. Kun suljettiin pois tutkimukseen soveltumattomat lapset, analyysiin sisältyi 55 vastikään diagnosoitua aivokasvaintapausta ja 99 sukupuolen, iän ja asuinalueen suhteen verrokkia. Vuodenaikakohtaisen vaihtelun välttämiseksi tapaus-verrokkiparien altistus magneettikentille mitattiin ajallisesti lähekkäin, keskimääräinen ero oli 12,4 päivää. Diagnoosin ja magneettikenttämittausten keskimääräinen väli oli 1,1 vuotta.

Altistukseksi määritettiin keskimääräinen viikoittainen magneettikenttätaso. Makuuhuoneen magneettikenttätason ja lapsuusiän aivokasvainten välistä yhteyttä arvioitiin käyttämällä ehdollista logistista regressioanalyysia, jossa huomioitiin mahdolliset vääristävät tekijät.

Vertailuluokkaan <0,1 µT verrattuna 0,1–0,2 µT:n altistusluokassa aivokasvainriskin todennäköisyydeksi saatiin 0,74, 0,2–0,4 µT:n altistusluokassa 1,58 ja yli 0,4 µT:n luokassa 10,9, kun äidin koulutus otettiin huomioon tarkastelussa. Tämä annos-vastesuhde pysyi vakaana, kun malliin otettiin mukaan muita muuttujia mahdollisina vääristävinä tekijöinä.

Tutkimuksessa löydettiin voimakkaan, yli 0,4 µT:n altistuksen ja aivokasvainriskin välillä positiivinen yhteys, jota ei voitu selittää pelkästään vääristävillä tekijöillä tai valintaharhoilla.

Lähde:

Saito T, Nitta H, Kubo O, Yamamoto S, Yamaguchi N, Akiba S, Honda Y, Hagihara J, Isaka K, Ojima T, Nakamura Y, Mizoue T, Ito S, Eboshida A, Yamazaki S, Sokejima S, Kurokawa Y and Kabuto M. Power-frequency magnetic fields and childhood brain tumors: a case-control study in Japan. J Epidemiol 2010;20(1):54-61

Nro. 2 / 2009/1 Pientaajuiset sähkökentät ja syöpä: todisteiden arviointia

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa on kerätty muiden tutkimusten tuloksia. Tutkijoiden mukaan on hyvin vähän perusteita sille olettamukselle, että sähkökenttiin voisi liittyä terveysriskejä.

Pientaajuisista (ELF) sähkö- ja magneettikentistä (EMF) tehdyistä tutkimuksista ja katsauksista useat ovat keskittyneet enemmän magneettikenttiin kuin sähkökenttiin. Joidenkin tutkijoiden mielestä tällainen kohdennus ei ole asiallista, sillä heidän mielestään sähkökenttien tulisi olla osa epidemiologista ja laboratoriotutkimusta.

Tässä tutkimuksessa haluttiin paikata aukot käymällä läpi järjestelmällisesti ja kriittisesti sähkökenttätutkimuksia ja vertailemalla sähkö- ja magneettikenttien todisteiden yleistä kestävyyttä.

Tutkijoiden laatima katsaus mahdollisista mekanismeista, joilla pientaajuiset sähkökentät vaikuttavat ihmisen terveyteen, ei antanut erityistä perustaa keskittyä sähkökenttiin. Laboratoriotutkimuksia puolestaan löydettiin vähän, eivätkä ne antaneet syitä tutkia sähkökenttiä altistuksen lähteenä.

Tutkijoiden läpikäymä tämänhetkinen epidemiologinen tutkimus asuinalueiden sähkökenttäaltistuksista ja laitteiden käytöstä ei tukenut päätelmää sähkökentille altistumisen haitallisista terveysvaikutuksista (tutkimuksia oli tehty mm. lapsuusiän leukemiariskin kasvusta).

Ammatillisista tutkimuksista tutkijat havaitsivat, että lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja tai sähköasemalaitteita työskentelevät saattoivat altistua voimakkaille sähkökentille. Vaikka joissain ammatillisissa tutkimuksissa oli satunnaisia havaintoja syöpätapausten lisääntymisestä, ne olivat epäjohdonmukaisia ja täynnä metodologisia ongelmia.

Kaiken kaikkiaan tässä tutkimuksessa löydettiin hyvin vähän perusteita sille olettamukselle, että sähkökenttiin voisi liittyä terveysriskejä. Ammatillisia epidemiologisia tutkimuksia lukuun ottamatta sähkökenttien jatkotutkimukselle oli tutkijoiden mukaan hyvin vähän perusteita.

Lähde:

Kheifets L, Renew D, Sias G and Swanson J. Extremely low frequency electric fields and cancer: assessing the evidence. Bioelectromagnetics 2010;31:89-101