Istuin syyskuun lopulla junassa ja kuuntelin Helsingin Sanomien artikkeleja. Huomasin 26.9. julkaistun artikkelin ”Loppu etätöille”. En ole juurikaan viime aikoina miettinyt etätyötä, mutta artikkelista jotenkin innostuin asiaa miettimään. Itseäni alkaa kiinnostaa ehkä se, miksi etätyö nyt halutaan lopettaa.

Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan, että Tilastokeskuksen mukaan 35 % palkansaajista teki etätöitä viime vuonna. Vuonna 2018 etätyötä tekevien osuus oli 28 %.

Aiheesta on julkaistu jo aikaisemmin syyskuussa artikkeleja. Esimerkiksi 18.9. Helsingin Sanomissa oli kirjoitus: Amazon lopettaa etätyöt – ”Hyödyt ovat merkittävät”. Tähän artikkeliin on viitattu myös 26.9. julkaistussa kirjoituksessa. Amazonin toimitusjohtajan mukaan yhteistyö, ideointi ja opettaminen on helpompaa, kun ollaan samassa tilassa. Tarkemmin hänen mielipiteitään voi lukea kyseisestä artikkelista.

Näköjään elokuussakin Helsingin Sanomat on kirjoittanut aiheesta. Lehti on julkaissut 27.8. kirjoituksen ”Toimistolle viihtymään”. Innostuin katsomaan kirjoituksen valokuvia. Niistä näkee, että tilat ovat kauniit ja monenlaista voi työpaikalla tehdä.

Näitä artikkeleja tutkiessa aloin miettiä, että ihmisten työtä ovat erilaisia. Kaikki eivät voineet korona-aikanakaan siirtyä lainkaan etätöihin. Työterveyslaitoksen sivulta löysin hyvän yhteenvedon ”Etätyö, hybridityö ja monipaikkainen työ”. Sivulta löytyy tietoa erilaisista töistä ja siitä mitä etuja ja riskejä etätöihin liittyy. Esimerkiksi etätyön riskejä ja haasteita työntekijälle ovat työajan venyminen, vaikeudet irrottautua työstä, sopimattomat tilat ja kalusteet, yksinäisyyden ja eristyneisyyden kokemukset, riittämätön tuki ja huoli urakehityksestä. Tarkemmin nämä voi lukea Työterveyslaitoksen sivulta.

Junassa istuessa oli kaunis aurinkoinen syyspäivä. Katselin kaunista ruskaa. Kauniilla säällä on mukava liikkua ja mennä vaikka töihin, mutta syksyn edetessä valon määrä vähenee, niin pimeinä aamuina etätyö voi tuntua houkuttelevalle. Toisaalta kun vaan lähtee liikkeelle, niin tulee ihan luonnostaa liikuttua ja päivään tulee rytmiä. Liikkuminen usein myös virkistää. Toivottavasti jokainen löytää itselleen sopivimman tavan tehdä töitään.

Hyvää lokakuuta kaikille!

Heinäkuun lopussa on ollut mielenkiintoista katsella urheilijoiden suorituksia Pariisin olympialaisissa. TV:stä katsottaessa suorituksista näkyy yleensä hyvin yksityiskohtia. Todennäköisesti kuvakulmat ovat parempia kuin jos olisi itse paikan päällä. Ainakin välillä kisapaikoilla on ollut ymmärtääkseni helteistä, niin olen ollut ihan mielissäni, etten ole helteessä suorituksia seuraamassa.

Helteistä tuli mieleeni Helsingin Sanomissa 17.7. julkaistu Pauliina Grönholmin kolumni ”Ruskettuminen on vaarallinen kauneustrendi”. Kolumnissa Grönholm kertoo, että ihosyövän ilmaantuvuus on Suomessa kasvanut nopeasti nuorten rynnätessä ulos UV-indeksin ollessa korkeimmillaan. Itselleni oli uutta, ettei UV-indeksiä käytetäkään UV-säteilyltä suojautumiseen, vaan ollaan kiinnostuneita ruskettumisesta. Tarkemmin aiheesta voi lukea kolumnista.

Säteilyturvakeskuksen www-sivulta löytyy tietoa UV-säteilystä. Esimerkiksi siellä on sivu ”UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää”. UV-säteilyn haitoista on tiedetty jo pitkään. Vaikutukset on tieteellisesti pystytty osoittamaan, mutta jotenkin näyttää olevan vaikeaa ottaa tätä riskiä huomioon.

MTV:n uutisissa oli myös 31.7. aiheesta mielenkiintoinen juttu ”Asiantuntijat varoittavat nuorten parissa leviävästä sometrendistä: ”Rusketus on täysin katoavaista, mutta riskit ikuisia”.

Kesällä usein innostun etsimään kirjoja. Tänä vuonna etsin ihan painettua kirjaa. Itselleni oli uutta, että netissä on varsin hyvin vanhojen kirjojen myyntiä. En laita tähän mitään valmista linkkiä, koska en itse testannut niitä, mutta ihan asialliselta palvelut näyttivät. Olen aina arvostanut kirjoja, niin mielestäni on mukava, että myös vanhoille kirjoille on syntynyt kehittyneitä nettipalveluja.

Heinäkuun lopussa on käyty myös vilkasta keskustelua siitä, jos kouluissa oppitunneilla ei enää saisi käyttää kännyköitä. Erilaisia kokeiluja on jo olemassa ja kokemukset vaikuttavat hyville. Mielenkiintoista nähdä mihin vielä päädytään. Ehkä palaamme vähän taaksepäin tai järkeistämme uusien teknisten palvelujen käyttöämme. Painettuja kirjoja aletaan taas uudestaan arvostamaan aikaisempaa enemmän ja ihmisten välinen viestintä siirtyy ehkä enemmän kasvokkain tapahtuvaksi kommunikaatioksi.

TV:stä alkoi taas mielenkiintoinen lähetys olympialaisista, joten jatkan suoritusten tarkempaa seuraamista.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut linnuista ja mielelläni kuunnellut niiden laulua. Lintuja on vaan varsin paljon, joten niiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Useammankin kerran, olen kuunnellut Yle areenasta löytyvän vuonna 2019 julkaistun ohjelman ”Miten opin lintujen ääniä?” Ohjelmassa kerrotaan, miten voi tunnistaa esim. peipon tai pajulinnun. Muistaakseni myös mustarastasta käsitellään. Lintuja kuunnellessa olen välillä miettinyt, että sopiiko kuulemani laulu ohjelmassa kerrottuihin ääniin, mutta varsin haastavalle tunnistaminen on edelleen tuntunut.

Yle Areenasta löytyy myös viikon luontoääniä. Tämän sarjan tarkoituksena on ollut perehdyttää kuuntelijansa suomalaiseen äänimaisemaan. Jos tietää linnun, jonka äänen haluaa kuulla, niin näistä löytää hyvin tietoa siitä, mille kyseisen linnun pitäisi kuulostaa.

Oikeastaan olen ollut aikaisemmin sitä miltä, että aika vaikea on oppia tunnistamaan uusien lintujen laulua, mutta tänä vuonna ihan yllätyin siitä, että ihan arjessa niitä voi hyvinkin oppia. Tänä keväänä kuuntelin yhtenä aamuna radiosta Minna Pyykön ohjelmaa ”Linnunlaulujen aamu Lohjalla”. Siinä kerrottiin muuttolintujen kevätsovelluksesta, jolla voi tunnistaa lintuja. Tästä sovelluksesta on kerrottu jo vuotta aikaisemminkin Ylen uutisessa ”Uusi suomalainen sovellus tunnistaa jopa 150 lintulajia laulun perusteella”, mutta silloin en siitä vielä innostunut.

Minna Pyykön ohjelman jälkeen latasin sovelluksen, mutta en alkanut sitä heti käyttää. En oikein ehtinyt, mutta yhtenä aamuna taas kerran lauloi itselleni tuntematon lintu, niin päätin selvittää mikä lintu se on. Tämä punakylkirastas on laulanut toukokuussa tosi paljon, mutta nyt sen opin tunnistamaan.

Sovelluksen käyttö oli niin helppoa, että innostuin lintujen tunnistamisesta. Oikeastaan olen ihmetellyt, miten paljon laulua keväisin on. Liikenteen melu tietenkin häiritsee kuuntelemista, mutta jos on aikaisin aamulla hereillä niin hyvin voi kuulla lintujen laulua ihan kaupungin keskustassa. Kun tekee viiden minuutin nauhoituksen voi samalla kuunnella itse ja harjoitella tunnistamaan lintuja. Sitten kun sovellus antaa vastauksen mitä lintuja olen nauhoittanut, voin tarkastaa tunnistinko oikein.

Tietenkin on edelleen paljon lintuja, joita en tunne, mutta useita olen viime päivinä oppinut. Todella mukava, että tällainen sovellus on saatu tehtyä. Mainittakoon vielä, että Yle julkaisi 26.5. myös uutisen ”Linnunlaulu tekee meistä onnellisempia – vähentää stressiä ja parantaa mielialaa”. Mielenkiintoinen uutinen sekin.

Mukavaa kesäkuuta kaikille!