Kuuntelin muutama viikko sitten mielenkiintoista esitelmää, jossa vertailtiin sitä, miten eri ikäiset ihmiset asennoituvat työhönsä ja mikä heille on tärkeää. Aihe vaikutti niin kiinnostavalle, että päätin kirjoittaa siitä blogissakin. Ainakin itseäni virkisti miettiä, miten asiat ovat vuosien varrella muuttuneet ja miten se näkyy myös ihmisissä.

Eri ikä- ja sukupolvet voidaan jaotella seuraavasti: 1) Veterans/Harmaat, syntyneet ennen vuotta 1943, 2) Baby Boomers, syntyneet vuosien 1943-1960 välillä, 3) sukupolvi X, syntyneet vuosien 1960-1980 välisenä aikana, 4) sukupolvi Y, syntyneet 1980-2000 ja 5) sukupolvi Z, syntyneet vuoden 2000 jälkeen.Työelämässä on tällä hetkellä ehkä eniten ryhmiä 2, 3 ja 4.

Suhde teknologian käyttöön on odotettavastikin eri ryhmillä erilainen. Mitä nuoremmista sukupolvista on kyse, sen luontevampaa käyttö on. Esimerkiksi jos teknologian käyttö puuttuu, X-sukupolvi kokee itsensä työkyvyttömäksi ilman sitä ja Y-sukupolvi kokee tilanteen käsittämättömäksi, kun se puuttuu. Myös oppiminen on sukupolville erilaista. X-sukupolvi kokee oppimisen itsenäisenä ja Y-sukupolvi vuorovaikutteisena ja verkottuvana.

X-sukupolvelle päätöksenteko ja ongelmaratkaisu on itsenäistä, kun taas Y-sukupolvelle ne ovat ryhmäkeskeisiä ja vuorovaikutteisia. Palautetta myös nuoremmat sukupolvet kaipaavat enemmän kuin vanhemmat.

Edellä oli vain joitakin esimerkkejä siitä, mitä eroja sukupolvien välillä on huomattu, eikä ne tietenkään ole kaikkiin yleistettävissä, mutta silti oli mielenkiintoista huomata, että tällaisiakin eroja voidaan huomata. Ainakin niiden arvioiminen auttaa vähän paremmin ymmärtämään eri ikäisiä työyhteisössä. Kun eri ikäiset työskentelevät yhdessä, voi joskus avata keskustelua tällaisestakin näkökulmasta ja yrittää löytää yhteisiä toimintatapoja, jotka tuntuvat kaikista hyville.

Mielenkiintoisten esitelmien lisäksi syksy on tuonut mukanaan varsin kauniin ruskan. Aurinkoisina päivinä sitä on erityisen mukava ihailla. Uskomattoman kaunista väriloistoa näyttää riittävän.

Aurinkoisia ruskapäiviä kaikille!

Kesällä on helppo löytää kaikenlaista kaunista luonnosta, vaikka on muissakin vuodenajoissa omat kauniit erityispiirteensä. Ruskan aikakin on usein todella kaunis.

Suomessa on tottunut siihen, että kaunista luontoa näkee miltei missä vaan. Istuu sitten junassa tai linja-autossa missä päin Suomea tahansa, niin aina näkyy kauniita vihreitä puita. On helppo ymmärtää, että osa ulkomaalaisista pitää Suomea vihreänä maana. Joskus kun olen matkustanut ulkomailla suurkaupungin metrossa, niin olen selvästi huomannut sen, miten erilaista matkustaminen on, kun ikkunoista ei näykään luonnon maisemat.

Aika helposti taitaa käydä niin, ettei katsele ympärilleen, mille se näyttää. Ainakin itse olen huomannut, että luonnon kauneutta havaitsee paremmin, kun katsoo sitä ajatuksella. Yksi vaihtoehto on ottaa valokuvia ja samalla kun valitsee kuvauskohteita, huomaa pieniä kauniita asioita. Esimerkiksi yhdessä kukkapenkissä voi olla kymmeniä kauniita kuvakulmia. Yhdestä kukasta voi löytää useitakin kauniita piirteitä.

Kävin tänä kesänä Levitunturin huipulla. Ensisilmäyksellä sieltä löytyi vastaavaa puiden kauneutta, mitä yleensäkin Suomesta löytyy, mutta tarkempaan katsottuna voi huomata, että tunturin tavallista rankemmat kasvuolosuhteet ovat vaikuttaneet puihin. Tavallaan tunturissa voi nähdä ”sisukkaita puita”, jotka elävät siellä rankoista olosuhteista huolimatta. Niihin liittyy ihan omanlaistaan kauneutta. Samalla voi aistia luonnon rauhoittavaa tunnelmaa. Ettei tule väärää käsitystä, niin ihan Levin huipulla on lähinnä vain kiviä, mutta varsin ylhäältä löytyy myös puita. Jotenkin erilaista katseltavaa riittää.

Kesällä on helppo huomata ihailevansa luonnon kauneutta, mutta kunhan lomat loppuvat ja päivät alkavat täyttyä työllä ja harrastuksilla, sitä ei ole niin helppo kiinnittää tällaiseen huomiota. Tietenkin tulemme toimeen, vaikka emme tällaisia asioita havainnoisikaan. Toisaalta erilaiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että ihmiset virkistyvät luonnon vaikutuksesta, joten ainakin välillä kannattaa edes vähän yrittää ihailla luonnon ihmeellisiä asioita.

Virkistäviä kokemuksia luonnon kauneuden parissa!

Siirtelin tiedostoja paikasta toiseen, kun tietokone oli edellisenä päivänä lopettanut yhteistyön kanssani. Tiedostoja siirrellessä oli hyvää aika miettiä, miten usein tekniset laitteet nykyään hajoavat, kunnes huomasin uudenEnergiateollisuus ry:n tiedotteen, jossa kerrottiin, miten luotettavasti sähkönjakelu on Suomessa toiminut viime vuonna.

Tilastojen mukaan keskimäärin sähkökäyttäjä koki vuoden 2008 aikana kaksi noin yhden tunnin mittaista sähkökatkoa. Tiedotteen huomattuani olin ihan mielissäni, kun huomasin, että sähkö on sentään varsin luotettava asia, kun taas tietokoneet tuntuvat hajoavan aika usein. Oikeastaan on ihan mielenkiintoista, miten monet tekniset laitteet hajoavat nykyään niin helposti. Kummasti kehitys on vaan mennyt siihen suuntaan, että laitteet eivät ole niin kestäviä kuin ennen.

Ennen kuin ehdin kirjoittaa tätä blogia, tilanne ehti vähän muuttua. Sää muuttui sateiseksi ja uutisissa kerrottiin, miten kotitalouksia on ilman sähköä. Ei enää tuntunut hyvälle intoilla tässä blogissa, miten sähkön saanti on luotettavaa, vaikka tilastojen mukaan keskeytyksiä on vuodessa vähän.

Siitä huolimatta, että myrskyisinä aikoina sähkön saanti voi keskeytyä, niin on mielenkiintoista, miten erilainen ihmisen suhde on sähköön verrattuna tietotekniikkaan. On jotenkin itsestään selvää, että sähköä on saatavana ja käyttäjä tietää yleensä miten toimia sen kanssa. Tietotekniikan kohdalla kun tietokone rikkoutuu on taa aika itsestään selvää, että sellaista sattuu. Suhtautuminen käyttäjään on myös aika erilaista. Aika harvoin kuulee puhuttavan esim. tietokoneohjelmasta, jonka käyttäminen on käyttäjäystävällistä ja nautittavaa.

Tietenkin voi kritisoida sitä, ettei sähkön käyttöä ja tietokoneen käyttöä voi verrata, mutta siitä huolimatta minusta on mielenkiintoista, miten ihmisten suhtautuminen tekniikan eri puoliin voi vaihdella aika paljon, sitä ei vaan yleensä tule ajatelleeksi. No tällä kertaa tietokoneen rikkoutuminen antoi aikaa ajatella, kun odottelin tiedostojen siirtymistä, jotain hyötyä oli siis siitäkin.

Mukavia hetkiä tietokoneiden ja muiden teknisten laitteiden parissa!