Uusi vuosi – uudelle laitokselle

|

Uudenvuodenpäivän aamuna ajattelin, että nyt se on sitten totta. Uusi vuosi on alkanut ja TTY:n uusi organisaatio on astunut voimaa. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että siirryn Elektroniikan ja tietoliikennetekniikan laitokselle (ELT) Tieto- ja sähkötekniikan tiedekuntaan (TST). Vanha Energia- ja prosessitekniikan laitos lakkasi olemasta ja sieltä väki siirtyi neljälle laitokselle.

Uuden alkaessa on vähän kahden suuntaisia tunnelmia. Toisaalta on haikeutta vanhaa kohtaa, mutta toisaalta on mielenkiintoa ja intoakin uutta kohtaan. Jotain asioita jää aina kaipaamaan, mutta mikään työyhteisö ei kuitenkaan ole ikuisesti samanlainen. Jos ei muuta niin ihmiset vaihtuvat, siirtyvät esimerkiksi eläkkeelle. Muutokset ovat välttämättömiä. Sitä ei vaan aina työn touhussa huomaa, miten maailma ympärillä jatkuvasti muuttuu.

Uuteen siirtyessä on tietenkin paljon asioita, joita ei vielä heti tiedä. Yleensä kuitenkin kaikki alkaa vähitellen selvitä ja toimia ihan hyvin. Jonkin ajan kuluttua ei enää oikeastaan muista, miten aikaisemmin toimittiin. Sen verran olen vuosien varrella muutoksista oppinut, että ensimmäisinä päivinä kannata olla tavallista kärsivällisempi, vaikka kaikki ei vielä ole ihan selvää. Kyllä erilaiset työprosessit vähitellen alkavat toimia.

Vuonna 2013 tapahtuu tietenkin muutakin kuin tämä TTY:n organisaatiouudistus. Sähkömagneettisiin kenttiin liittyen odotan, että valmistelussa oleva työntekijädirektiivi alkaa valmistua. Perinteeksi jo muodostuneita tilannekatsauksia pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä terveyskysymyksistä jatketaan myös vuonna 2013. Viime viikolla julkaisin uusimman katsauksen ja seuraava on tulossa kesällä 2013.

Sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä tutkimuksista on myös tulossa kansainvälisiä julkaisuja. Niiden ilmestymisestä laitan viestin Twitteriin. Tiedot uusista artikkeleista näyttävät päivittyvän myös varsin nopeastiResearchGate-sivulleni.

Kiitokset kaikille hyvästä yhteistyöstä ajalta, jonka olin Energia- ja prosessitekniikan laitoksella ja toivon meille menestyksekästä yhteistyötä myös jatkossa.

Onnellista alkanutta vuotta 2013!

Lentokoneessa istuessa

|

Istuin KLM:n lennolla ja luin yhtiön lehdestä artikkelia aiheesta voivatko kasvit ajatella. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ymmärsinkö oikein mistä on kyse, mutta todella juttu käsitteli mahdollisuutta, että kasvit voisivat ajatella.

Kasveilla ei tietenkään ole aivoja, mutta ne ovat eläviä. Lisäksi ajattelu on lähinnä vain kemiallisia reaktiota, joten miksi se ei olisi mahdollista. Artikkeliin oli haastateltu aihetta tutkivaa professoria Michel Haringia Amsterdamin yliopistosta. Artikkeli oli ihan mielenkiintoinen. Ehkä niin voi oikeasti sanoa, että kasvit voivat ajatella. Ainakin sellainen vaikutelma jutusta jäi. Toisaalta mitä on ajattelu? Sekin ehkä olisi hyvä tässä yhteydessä määritellä.

Artikkelin lukeminen keskeytyi, kun lentokoneen valaistusta vähennettiin nousun ajaksi. Tällä kertaa tämä vähäisen valaistuksen aika oli pidempi kuin yleensä, sillä lentokoneen piti mennä ennen nousua jäänestokäsittelyyn, jos ymmärsin oikein. Ikkunasta näkyi miten ulkona pyrytti lunta. Itsekseni mietin, että Helsinki-Vantaan lentokentän väelle täytyy kyllä ”nostaa hattua”, kun lumipyryssäkin saavat kentän toimimaan.

Koneen sisällä minulla oli aikaa miettiä ajatusta kasvien mahdollisuudesta ajatella. En muista kuulleeni vastaava aikaisemmin. Sellaisesta on kyllä tainut joskus olla juttua, että kukat voisivat paremmin kun niille juttelee, mutta se on ollut enemmän kansan viisautta, kuin tieteellistä tutkimusta. Toinen tähän aihepiiriin liittyvä juttu joka tuli mieleeni, on ns. puiden halaaminen. Sellaisestakin on joskus lehdissä kerrottu.

Oli miten oli, joka tapauksessa oikeastaan näin joulun alla on mukava ajatella, jospa joulun kukat tai vaikka kuusi ajattelisivat. Koska niistä syntyy mukavajoulun tunnelma, niin ajatuksetkin olisivat uskoakseni positiivisia.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Ajatuksia junamatkalta Sveitsistä

|

Istuin viime viikolla 3 tuntia junassa, kun matkustin Monte Veritaksella pidettyyn “EMF Health Risk Research: Lessons Learned and Recommendations for the Future” workshopiin. Maisemat olivat todella upeat, sillä juna kulki läpi Sveitsin Alppien.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että junamatkan aikana kuulutusten kieli muuttui. Lähtiessä Zurichista kuulutukset olivat saksaksi ja vähän englantia, mutta noin tunti ennen Locarnon asemaa, junassa kuulutettiin vain italiaksi. Takaisin tullessa seurasin asiaa tarkemmin ja huomasin, että muutos tapahtui yhden pitkän tunnelin jälkeen.

Sveitsissä on totuttu käyttämään useita kieliä, niin junassakin vaihtaminen tapahtuu noin yksikertaisesti. Aloin oikein miettiä, mitenköhän se vaikuttaa kommunikointiin, kun on niin monta kieltä käytössä. Sitä on kuitenkin vaikea puhua montaa kieltä todella hyvin.

Aloin miettiä sellaista, että ehkä tuollaisessa ympäristössä sitä olisi vähän pakko yrittää puhua eri kieliä pienemmälläkin osaamisella. Ainakin, kun kyselin välillä neuvoja, jotta löysin oikean junan huomasin, että hyvin pienellä englanninkielen osaamisella ihmiset yrittivät minua neuvoa. Se yleensä vielä onnistui.

Tapahtui matkalla muutakin mielenkiintoista. Monte Veritaksella ollut workshop oli hyvin mielenkiintoinen. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. He olivat keränneet ison määrän tieteellisiä artikkeleja tietokantaan. Artikkelien kirjallisuusviitteitä voi katsoa vapaasti tilaisuuden verkkosivuilta.

Dariusz Leszczynski, joka osallistui myös tilaisuuteen, kirjoitti jo blogissaan”Impressions from Monte Verità” keskeisiä havaintoja. Pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyen ehkä mielenkiintoisinta oli kuulla, mitä uudessa EU:n rahoittamassa Arimmora hankkeessa tehdään. Hankkeeseen voi tutustua projektin kotisivulla.

Monte Veritaksella sää oli vielä varsin lämmin. Tuli mieleen Suomen elokuu. Silti junassa istuessa oli helppo huomata, miten Alppien rinteillä oli ruskaa. Syksy ja talvi olivat tulossa sinnekin.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

Kaunis ruska piristää

|

Keksin tällä kertaa useammankin aiheen, josta voisin kirjoittaa blogin. Lopulta päädyin miettimään sitä, miten istuin yhtenä syyskuun päivänä kokoushuoneessa ja katselin kaunista luonnonmaisemaa. Kummasti kaunis luonto piristi kiireistä päivääni.

Tänä syksynä on jotenkin tullut sellainen tunne, että ihmiset ovat olleet tavallista kiireisempiä. Erilaisia seminaareja ja tilaisuuksiakin on tuntunut olevan tavallista enemmän tarjolla. Tietenkin on mukava, kun on paljon vaihtoehtoja, mutta toisaalta on ikävä tuottaa järjestäjille pettymyksiä, kun ei pysty osallistumaan.

Syyskuun tapahtumia miettiessäni huomasin, että oikeastaan aika paljon nykyään tulee erilaisia lähinnä sähköpostiviestejä siksi, että on erilaisissa sosiaalisen median palveluissa mukana. Tavallaan on mielenkiintoista, että erilaisista tietokannoista voidaan kerätä, vaikka yksittäisen tutkijan julkaisut yhteen. Muodostaa hänelle profiili. Hän voi olla järjestelmässä mukana ilman, että itse on koskaan sinne kirjautunut.

Kun tieto on varsin helposti kerättävissä yhteen, se myös helpottaa toimintaa. Esimerkiksi lupauduin juuri yhden lehden Editorial Boardin jäseneksi. Henkilö, joka minua kysyi, näki suoraan Scopuksen tietokannasta julkaisuni ja jatkossa kaksikymmentä uusinta Scopuksessa olevaa julkaisuani päivittyvät automaattisesti kyseisen lehden sivulla. Itse ei tarvitse niistä huolehtia.

Tietenkin se myös tavallaan lisää työtä, jos pitää seurata erilaisia internetin palveluja. Osa selvästi helpottaa omaa työtä ja siksi niitä kannattaa käyttää, mutta osa vie helposti liikaa aikaa, varsinkin jos niistä kovin paljon innostuu.

En tiedä miten paljon ihmisten kiireisyyteen vaikka se, että erilaiset Internetin palvelut lähettävät heille sähköposteja, mutta ehkä joku merkitys niilläkin on.

Toivottavasti lokakuussa on vielä kaunista ruskaa ihailtavaksi.

Mukavaa lokakuun alkua kaikille!

Voimajohtopylväitä katsellessa

|

Kävin elokuussa Piers 2012 -tilaisuudessa Moskovassa (Progress in Electromagnetics Research Symposium). Lentokentälle mennessä katselin kaupunkia ja kiinnitin huomioni paikallisiin voimajohtoihin. Pylväät olivat paikoitellen selvästi suurempia kuin Suomessa olen tottunut näkemään. Muutakin mielenkiintoista katsottavaa tuli vastaan. Liikennettä oli varsin paljon ja tien varressa näkyi suuria mainoksia mm. hienoista autoista.

Palattuani Suomeen selailinFingrid Oyj:n yrityslehteä (pdf) ja taas kiinnitin huomioni voimajohtopylväisiin. Tällä kertaa kyseessä oli heidän kehittämä uusi peltopylväs. Uuden peltopylvään tuotekehityshankkeelle oli myönnetty teollisen muotoilunFennia Prize 2012 Grand Prix -palkinto. Hienoa, onnitteluni kehittäjille!

Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Fingridin www-sivulla. Siellä on mm. kuvia siitä, miten traktorilla on helppo liikkua peltopylvään alla.

Moskovan symposiumista erityisesti mieleeni jäi kaksi esitystä siitä, miten sähkömagneettisilla kentillä yritetään tuottaa parantavia vaikutuksia. Ensimmäisessä esityksessä käsiteltiin sähkömagneettisilla kentillä tuotettua terapiaa. Kyseessä oli pulssimuotoinen kenttä. Tätä terapiaa ajateltiin käytettäväksi varsin erilaisiin terveysongelmiin.

Toisessa esityksessä käsiteltiin tutkimusta, jos ajatuksena oli, että korkeaintensiteettiset nanopulssit voisivat vaikuttaa haimasyöpään. Varsinkin tämä jälkimmäinen tutkimus vaikutti olevan vielä aika alussa. Symposiumin artikkelit on ymmärtääkseni tarkoitus julkaista lähiaikoina tilaisuuden www-sivuilla. Tarkemmin koko tilaisuuteen voi tutustua järjestäjien nettisivuilla.

Elokuussa kokeilin myös japanilaista suojapukua, joka vaimentaa sähkökenttäaltistusta. Aamulehti kirjoitti aiheesta jutun. Siihen liitettiin myös lyhyt video, joka löytyy Aamulehden nettisivulta. Pukua tuli myös testattua voimajohdon alla. Tällä kertaa oli ihan perinteisiä pylväitä katseltavana.

Mukavaa syyskuun alkua kaikille!