Huomasin aamusta Ilta-Sanomien uutisen, jonka mukaan asiantuntija kauhistelee opetusuudistusta. Sen verran mielenkiintoiselta otsikko vaikutti, että aloin vähän googlettaa. Kyseessä näyttää olevan pääkaupunkiseudulla etenevä uudistus (pdf), jossa asioita opetetaan ilmiöiden kautta. Aiheesta kirjoitti vähän aikaa sitten myös Helsingin Sanomat. Helsingin Sanomien mukaan brittilehti oli uutisoinut aiheesta kertomalla Suomen kouluelämään tulevasta ”radikaalista” muutoksesta.

Ilmiöpohjaiselle opetukselle ja oppimiselle löytyy myös internetistä määritelmä. Aiheesta kertovan sivuston mukaan se tarkoittaa oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa otetta oppimiseen. Helsingin sanomien uutisessa ilmiöstä esimerkkinä mainitaan kahvilapalvelut, jonka ympärille oppitunti rakentuu.

Ottamatta kantaa juuri ilmiöpohjaiseen oppimiseen, niin tavallaan on mielenkiintoista, miten oppimiseen tai opettamiseen syntyy aika ajoin uusia ilmiöitä. Joitakin vuosi sitten ongelmalähtöinen oppiminen oli varsin suosittua. Sen myös toivottiin tuovan uutta näkökulmaa oppimiseen.

Hyvänä puolena näissä erilaisia menetelmien kehittämisessä on se, että ne voivat virkistää opiskelua ja opetusta. Toisaalta on aika vaikea muuttaa kaikkia opetettavia asiat ilmiöiksi tai ongelmiksi. Perusasiat kuitenkin pitäisi ensin osata ennen kuin voi alkaa soveltaa osaamistaan oppiainerajojen yli meneviksi kokonaisuuksiksi.

Asioita voi varmaankin oppia hyvin monella tavalla ja ihmiset ovat myös erilaisia oppimaan. Varsin hyvin tunnettua on, että osa oppii paremmin näkemällä ja toiset taas kuulemalla. Ehkä myös ilmiöt sopivat joillekin paremmin ja toisille huonommin.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa yksittäisellä ihmisellä on tärkeää olla hyvät taustatiedot. Kuitenkin on erityisen tärkeää pystyä omaksumaan uusia asioita ja osata arvioita niitä. On myös hyvä osata erottaa, milloin on kyse todellisesta tiedosta ja milloin on vain kysy pelkästä uskomuksesta tai ideasta, joka ei perustu todelliseen näyttöön (evidence based).

Mukavaa huhtikuuta erilaisten ilmiöiden kanssa!

Viime viikolla tein tavallista enemmän kansainvälistä yhteistyötä muiden muassa korjailemalla yhteisjulkaisua niin, että mukana oli kirjoittajia Aasiasta, Euroopasta ja Kaliforniasta. Kun saman henkilön kanssa kirjoittaa parhaillaan useita sähköpostiviestejä päivässä tai viikossa, niin hän alkaa tulla varsin läheiseksi työkaveriksi. Eikä monestikaan tule edes ajateltua, miten kaukana hän fyysisesti on.

Oikeastaan on ihan uskomatonta, miten paljon internet ja sähköposti ovat vaikuttaneet kansainväliseen työskentelyyn. Fyysisen etäisyyden merkitys on todella vähentynyt. Ehkä enemmän alkaa olla merkitystä sillä, millä aikavyöhykkeellä työskennellään. Töitä ja viestejä voi ajoittaa niin, että vastapuoli on silloin hereillä, kun itse vastaa. Tai sitten välillä voi miettiä, ettei tällä vastaamisella ole nyt niin kiirettä, kun vastapuolella on yö.

Kun on pidempään tehnyt samojen henkilöiden kanssa yhteistyötä, niin sen osaa miltei arvata mihin kellonaikaan keneltäkin saa viestejä. Välillä kyllä tarkastan ”World Clock” -palvelusta kellonaikoja. Se on erityisesti hyvä palvelu silloin, kun odottaa vastapuolelta pikaista vastausta ja hänellä onkin jo tai vasta yö menossa.

Kun töitä tehdään miltei päivittäin yhdessä internetin välityksellä, niin internetin tai sähköpostipalvelimen vikaantuminen on aika kriittistä. Harvemmin kaikkia asioita ehtii tehdä niin aikaisin valmiiksi, että voisi odottaa, vaikka päivän vikaantuneen palvelun korjaantumista. Sen ovat todennäköisesti myös palvelujen tarjoajat ymmärtäneet, sillä yhteydet toimivat yleensä varsin hyvin.

Virtuaalinen tutkimusyhteistyö ehkä edellyttää enemmän kykyä kirjoittaa sähköpostiviestejä muille ryhmän jäsenille kuin fyysisesti samassa tilassa työskennellessä, mutta Internet mahdollistaa myös muunlaisen yhteydenpidon. Yhteyttä voi pitää monella tavalla.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Katselin viikonloppuna TV:stä ohjelman Prisma: keho tehotarkkailussa. Ohjelmassa kerrottiin, miten lääketiede muuttuu, kun potilaat voivat seurata oman kehonsa tilaa esimerkiksi älypuhelimeen liitettävien lisälaitteiden avulla.

Todella paljon on mahdollista seurata kehonsa toimintoja mittaamalla ja keräämällä erilaisia signaaleja kehon toiminnoista. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, mikä kaikki on nykyään mahdollista. Kuitenkin aloin miettiä miten yksilön aika riittää, jos jatkuvasti pitää seurata erilaisia kehosta mitattuja tietoja ja analysoida niitä. Toisaalta niiden avulla voi olla mahdollista tunnistaa sairauksia hyvin varhaisessa vaiheessa.

Tietenkin paljon muutakin tietoa voi nykyään yksilö mitata ja kerätä. Esimerkiksi omaa sähkökulutustaan voi seurata ja pyrkiä energiatehokkuuteen. Omia kulutustottumuksiaankin voi seurata. Mahdollisuuksia on paljon ja tulevaisuudessa niitä on mahdollisesti vielä nykyistä enemmän.

Mittaaminen ja erilaisten datojen kerääminen on oikeastaan aika helppoa nykyajan tekniikalla, mutta haasteeksi voi helposti muodostua oman ajan riittävyys. Miten valitsee itselleen parhaat menetelmät ja palvelut? Tai miten paljon tarvitsee aikaa tietojen analysointiin? Ajankäytön lisäksi myös tietoturvakysymykset voivat aiheuttaa tulevaisuudessa omat haasteensa. Joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä mitä uutta tekniikka meille tulevaisuudessa tuo.

Toinen mielenkiintoinen TV-ohjelma, jota viikonloppuna katsoin, oli Inhimillinen tekijä: hyvä stressi, huono stressi. Sitä katsoessa tuli mieleeni tämä aikaisemmin katsomani ohjelma ja se, miten rajallista ihmisen aika todella on ja miten tärkeää on, ettei kuormita itseään liikaa. Ihmiselle on tärkeää voida olla vaan ja kerätä voimia. Sellaiseenkin on ilmeisen hyvä varata aikaa.

Mukavaa joulukuuta kaikille!