Aurinko paistaa ja UV-säteilystä varoitetaan

|

Kuuntelin eilen TV-uutisia, joissa kerrottiin ihmisten huolestuneen säätiedotuksen yhteydessä annetuista UV-säteilyn varoituksista. Ymmärsin niin, että varoitusten antoa jotenkin muutettiin, etteivät ne aiheuttaisi niin paljon huolestumista.

Sen verran uutisesta kiinnostuin, että aloin aihetta vähän selvittää. Yleisestihän tiedetään, että runsaaseen auringonottoon liittyy riski sairastua melanoomaan. Tuo on pitkään ollut tiedossa, mutta se on kuitenkin vaikuttanut varsin vähän ihmisten käyttäytymiseen. Kyseinen riski on kuulunut niihin elinympäristön riskeihin, jonka ihmiset arvioida keskimääräistä vähäisemmäksi.

Nyt tilanne on ilmeisesti muuttunut, jos UV-säteilyn varoitukset ovat alkaneet huolestuttaa. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä, miten haastavaa riskikommunikaatio voi olla. Toisaalta on tärkeää, että riskeistä ollaan tietoisia ja ne osataan arvioida suhteessa muihin riskeihin, mutta toisaalta ei ole hyvä, että tieto lisää yleistä huolestuneisuutta.

Ilmatieteenlaitoksen www-sivulta löysin selityksen, miten he asiaa arvioivat. Käytössä on UV-indeksi eli UVI. Sen eri tasoille on määritelty, mikä on UV-säteilyn voimakkuus. Kyseistä YK:n suositusten mukaista indeksiä käytetään ympäri maapalloa samalla tavalla.

Tähän vuodenaikaa keskipäivällä UV-indeksi vaihtelee Etelä-Suomessa pilvettömänä päivänä välillä 5-7. UV-indeksi 6-7 tarkoittaa, että UV-säteilyn voimakkuus on voimakasta. Jo tasolla 3-5, kun UV-säteilyn voimakkuus on kohtalaista, suojautumistarve alkaa.

Käytännössä kauniina kesäpäivinä on syytä suojautua UV-säteilyltä. Sinänsä jo ennen UV-säteilystä varoittamista, ihmiset ovat suojautuneet, ettei auringonpaiste aiheuta ihon palamista. Nyt vaan asiasta varoitetaan säätiedotuksissa.

Kauniit kesäpäivät ovat joka tapauksessa mukavaa piristystä, joten eiköhän niistä kannata kaikkien nauttia. Tarjolla on kuitenkin erilaisia helppoja keinoja suojautua UV-säteilyltä.

Aurinkoista kesää kaikille!

Nro. 13 / 2011/1 ”Likainen sähkö ”– mitä, missä ja pitäisikö huolestua?

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat tekivät aineistohaun termeillä ”likainen sähkö” ja ”suurtaajuiset jännitetransientit”. He havaitsivat mm. merkittäviä metodologisia puutteita.

Tutkimuksissa on arvioitu, että 3–35 % väestöstä saattaa olla herkkiä ympäristönsä sähkömagneettisille kentille. Sähkö(yli)herkkien etujärjestöt ovat nimenneet ympäristöaltistuksen suurtaajuisille jännitetransienteille, joita kutsutaan myös likaiseksi sähköksi, merkittäväksi sähkömagneettisen saasteen biologisesti aktiiviseksi komponentiksi. Likaisella sähköllä on perinteisesti viitattu sähkövirran kulun katkoksissa syntyviin, vaurioita aiheuttaviin suurtaajuisiin jännitehuippuihin, mutta tässä yhteydessä tutkija tarkoittaa sillä radiotaajuisten transienttien tai suurtaajuisten jännitetransienttien aiheuttamia sähkömagneettisia kenttiä.

Tutkimuksessa suoritettiin aineistohaku PubMed-tietokannasta termeillä ”likainen sähkö” ja ”suurtaajuiset jännitetransientit”, ja löydettiin ainoastaan seitsemän artikkelia aiheesta. Joissain tutkimuksissa suurtaajuisille jännitetransienteille altistuminen yhdistettiin syöpäriskeihin. Toisissa tutkimuksissa taas 4–100 kHz:n suurtaajuisten jännitetransienttien suodattamiseen 50–60 Hz:n pientaajuisista sähkömagneettikentistä liitettiin positiivisia vaikutuksia sairauksien oireissa (verensokeriarvot diabeetikoilla, MS-oireet, astma ja muut hengitysteiden sairaudet sekä unettomuus), hyvinvoinnissa (väsymys, ahdistus, yleinen terveydentila, ärtymys, tyytyväisyyden tunne, mieliala) sekä oppilaiden käyttäytymisessä.

Näissä kaikissa julkaistuissa tutkimuksissa havaittiin kuitenkin merkittäviä metodologisia puutteita tutkimusrakenteessa, altistuksen mittaustavoissa sekä tilastollisessa analyysissa. Sen vuoksi altistuksen ja haittavaikutusten välistä mahdollista kausaalista yhteyttä ei voitu arvioida luotettavasti. Tutkimuksessa ympäristöaltistusta suurtaajuisille jännitetransienteille pidettiin kiinnostavana lähestymistapana tutkia sähkömagneettisille kentille altistumista. Tämä lähestymistapa saattaisi tarjota selityksen virheellisiin tuloksiin epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa on käytetty pientaajuisten ja radiotaajuisten kenttien perinteisiä altistuksen tutkintatapoja. Tutkimuksessa todettiin, että suurtaajuisten jännitetransienttien biologisen toiminnan luotettavan arvioinnin esteenä tällä hetkellä ovat kuitenkin julkaistujen tutkimusten metodologiset ongelmat.

Lähde: De Vocht F. ‘‘Dirty electricity’’: what, where, and should we care?. Journal of Exposure Science and Environmental Epidemiology, 2010; 20, 399–405

Nro. 12 / 2011/1 Altistuminen pientaajuisille magneettikentille työpaikoilla ja asuinalueilla ja hermostoa rappeuttavat sairaudet: meta-analyysi

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmän tavoitteena on ollut laatia kattava, kriittinen arviointi pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä hermostoa rappeuttaviin sairauksiin. Kirjoittajat arvelivat, että tulokset auttavat tunnistamaan metodologisia ongelmia tämänhetkisestä aineistosta sekä määrittelemään tulevia tutkimuskohteita.

Ikääntyvät väestöt sairastuvat yhä enemmän iästä johtuviin sairauksiin. Vuoteen 2040 mennessä hermostoa rappeuttavien sairauksien ennustetaan olevan toiseksi yleisin kuolinsyy. Tutkimusryhmän tavoitteena oli laatia kattava, kriittinen arviointi epidemiologisesta aineistosta, jossa oli käsitelty työpaikoilla ja asuinalueilla pientaajuisille magneettikentille altistumisen suhdetta hermostoa rappeuttaviin sairauksiin.

Tutkimusryhmä etsi PubMed-tietokannasta julkaisuja motoneuronitauteihin, Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin sekä dementioihin liittyvillä hakusanoilla. Koodaajat eivät tienneet laatijoita ja tuloksia, kun he poimivat tutkimustietoja, kuten julkaisupäivä, ammattien koodaustapa, altistuksen arviointi, mahdollisten väärien muuttujien määrä ja riskiarviot.

Tutkimuksissa oli keskitytty enemmän Alzheimerin ja motoneuronitauteihin, vähemmän Parkinsonin tautiin. Ensimmäiset Alzheimer-tutkimukset antoivat heikkoja todisteita yhteydestä sähkömagneettisiin kenttiin. Tutkimuksessa vuodelta 2008 arvioitiin järjestelmällisesti aineistoa pientaajuisten magneettikenttien ja Alzheimerin taudin välisestä yhteydestä ja havaittiin kohonnut sairastumisriski sekä heterogeenisyyttä alaryhmäanalyyseissä. 2000-luvulla tehdyissä tutkimuksissa yhteys ”sähköammattien” ja ALS-taudin välillä vaikutti johdonmukaiselta, vaikka olikin epäselvää, mikä sen oli aiheuttanut. Pientaajuisten magneettikenttien ja Parkinsonin taudin väliltä ei tutkimuksissa löytynyt yhteyttä.

Tutkimusryhmä tarkasteli heterogeenisyyttä, herkkyyttä eri painotuskaavoille, Alzheimerin ja motoneuronitautien alaryhmien välisiä sisäisiä eroja, julkaisuharhoja sekä merkittävyyttä. Lopulliseen analyysiin otettiin mukaan 223 artikkelista 27, jotka edustivat 29 tutkimusta. Tulokset antoivat kattavan kuvan saatavana olevista epidemiologisista todisteista pientaajuisten magneettikenttien ja hermostoa rappeuttavien tautien välillä. Tutkimusryhmä arveli, että tulokset auttavat tunnistamaan metodologisia ongelmia tämänhetkisestä aineistosta sekä määrittelemään tulevia tutkimuskohteita.

Lähde: Mezei G, Cho Y.S, Vergara X, Kheifets L. Occupational and Residential Exposure to Extremely Low Frequency Magnetic Fields and Neurodegenerative Disease: A Meta-Analysis. EMF-ELF-2011 – B-O-03

Nro. 11 / 2011/1 Monimuotoinen tutkimus 60 hertsin magneettikenttien vaikutuksesta ihmisen keskushermostoon

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkeli kertoo tutkimuksesta, jossa magneettikuvauksen avulla on tutkittu 3000 µT (60 Hz) magneettikentän vaikutuksia ihmisen kognitiiviseen suorituskykyyn ja aivojen aktivoitumiseen. Myös jatkosuunnitelmista kerrotaan artikkelissa.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on osoitettu, että pientaajuiset (alle 300 Hz) magneettikentät saattavat vaikuttaa ihmisen liikkeisiin, aivosähkötoimintaan ja aivoprosesseihin. EEG-tutkimuksissa on raportoitu pientaajuisten magneettikenttien voivan lisätä takaraivon alfarytmiä lepotilassa (8–12 Hz). Muissa tutkimuksissa on osoitettu, että pientaajuinen magneettikenttäaltistus voi muuttaa ihmisen motorista käyttäytymistä ja esimerkiksi heikentää seisomatasapainoa tai vähentää fysiologista vapinaa.

Tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia, ja varsinaisia mekanismeja ei tunneta kunnolla. Aiemmin tekemässään pilottitutkimuksessa tutkimusryhmä käytti funktionaalista magneettikuvausta tutkiessaan pientaajuisten magneettikenttien vaikutusta ihmisen aivotoimintaan. He havaitsivat, että 1800 μT:n, 60 Hz:n magneettikentille altistuminen saattoi lisätä aivojen aktivoitumistasoa taputettaessa rytmisesti etusormea ja peukaloa vastakkain.

Tässä seurantatutkimuksessa tutkittiin magneettikuvauksella 60 Hz:n, 3000 μT:n magneettikenttien vaikutuksia ihmisen kognitiiviseen suorituskykyyn ja aivojen aktivoitumiseen. Ensin tutkimusryhmä arvioi erilaisten psykometristen testisarjojen avulla mahdollista vaikutusta ihmisen kognitiiviseen suorituskykyyn, mutta sitä ei havaittu. Sitten tarkasteltiin funktionaalisen magneettikuvauksen avulla vaikutuksia aivotoiminnan aktivoitumiseen kognitiivisissa ja motorisissa tehtävissä, ja havaittiin muutoksia aivojen aktivoitumisessa tunnin altistuksen jälkeen. Avaruudellisen hahmottamisen tehtävässä (kohde pyörittää geometrisia muotoja mielensisäisesti) tietyt visuaaliseen hahmottamiseen osallistuvat aivojen alueet vaikuttivat deaktivoituvan valikoivasti altistuksen jälkeen, mutta suorituskyky ei muuttunut. Tämä saattoi viitata ärsytyskynnyksen laskemiseen visuaalisen hahmottamisen prosesseissa altistuksen jälkeen. Sormien taputustehtävässä aivojen aktivoituminen lisääntyi vain sensomotoriseen havainnointiin osallistuvilla alueilla, mikä saattoi viitata aistipalautteen ärsytyskynnyksen laskuun altistuksen jälkeen.

Tutkimusryhmä aikoo seuraavaksi tutkia hypoteesia ”synaptisesta siirrosta” keskittyen 60 Hz:n magneettikenttäaltistuksen aiheuttamiin magnetofosfeeneihin, jotka ovat hermojen ja sähkövirtojen yhteisvaikutuksesta syntyviä valoilmiöitä verkkokalvolla. Tavoitteena olisi määrittää kynnysarvo ilmiölle sekä tunnistaa siihen liittyvät neurofysiologiset muutokset hyödyntäen funktionaalista magneettikuvausta, aivosähkötutkimusta, tapahtumasidonnaisia herätepotentiaaleja ja elektromyografiaa.

Lähde: Legros A, Miller J, Modolo J, Corbacio M, Robertson J, Goulet D, Lambrozo J, Plante M, Souques M, Prato F.S, Thomas A.W. Multi-modalities investigation of 60 Hz magnetic field effects on the human central nervous system. EMF-ELF-2011: C-O-01

Nro. 10 / 2011/1 EEG-tutkimus magneettikuvauksella altistumisesta 60 hertsin magneettikentille

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on kiinnostunut magneettikenttien vaikutuksesta ihmisen neurofysiologiaan. Se on osoittanut, että magneettikuvauslaitteistolla synnytetyn 60 Hz altistuksen aikaista aivosähkökäyrää voidaan tutkia ilman, että koejärjestelyyn liittyvät erilaiset häiriötekijät vääristävät tuloksia.

Ihmisen altistumisesta voimajohtojen taajuuksille (50–60 Hz) aiheutuvat vaikutukset herättävät paljon huolta. Erityisesti työntekijät voivat altistua suurille sähkömagneettikenttien voimakkuuksille pitkäaikaisesti. Monissa tutkimuksissa on perehdytty, millaisille voimajohtojen magneettikenttien voimakkuuksille työntekijät tai väestö altistuvat, kuinka pitkään ja onko sillä karsinogeenisia vaikutuksia.

Tutkimusaineistosta ovat puuttuneet kattavat mittaukset tämän taajuusluokan neurobehavioraalisista, fysiologisista ja kognitiivisista vaikutuksista. Vaikka pitkäkestoisia vaikutuksia kuten karsinogeenisyyttä on tutkittu, magneettikenttäaltistuksen hienovaraisempia seurauksia ei ole arvioitu yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi työskenneltäessä korkealla olevien suurjännitteisten voimajohtojen parissa riskinä saattaa olla pienten muutosten lisääntyminen aivotoiminnassa, kuten tasapainossa, proprioseptiikassa, reaktionopeudessa, arvostelukyvyssä ja hienomotoriikan ohjauksessa.

Tutkimusryhmä oli aiemmin tutkinut 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttien vaikutuksia ihmisen neurofysiologiaan. He olivat löytäneet hienovaraisia vaikutuksia asentovapinaan ja seisomatasapainoon. He olivat myös tutkineet yhden tunnin 60 Hz:n, 3000 μT:n magneettikentälle altistumisen vaikutuksia funktionaalisella magneettikuvauksella ja havainneet, että aivotoiminnan aktivointi oli muuttunut merkittävästi taputustehtävässä ja avaruudellisen hahmottamisen tehtävässä (kappaleiden pyöritys mielensisäisesti).

He tutkivat nyt 60 Hz:n magneettikentän vaikutuksia ihmiskohteeseen käyttäen 3T-magneettikuvauslaitetta aktiivisena altistusjärjestelmänä ja tallensivat lisäksi samalla EEG-käyrää käyttämällä 64-kanavaisia, magneettikuvauksen kanssa yhteensopivia antureita. Tutkimuksessa testattiin altistuminen magneettikentälle jatkuvana (90 s) ja jaksottaisesti (2 sekunnin altistuksia, sekunti altistuksetta, 150 jaksoa).

Tutkimusryhmä osoitti ensimmäisenä, että magneettikuvauslaitteistolla synnytetyn 60 Hz:n altistuksen aikaista aivosähkökäyrää voidaan tutkia ilman, että koejärjestelystä aiheutuvat häiriötekijät vääristävät tuloksia. Se aikoo suunnata tulevia voimajohtotutkimuksia kohti neurofysiologisten ja kognitiivisten vaikutusten objektiivisempaa mittausta käyttämällä rinnakkain mm. funktionaalista magneettikuvausta, EEG:tä ja elektromyografiaa (EMG). Vaikutusten tarkkailu akuutin altistuksen aikana voi auttaa vahvistamaan tai määrittämään lailliset rajat magneettikentän voimakkuudelle.

Lähde: Modolo J, Juen N, Robertson J.A, Thomas A.W, Legros A. EEG frequency analysis of 60 Hz magnetic field exposure within the MRI. EMF-ELF-2011: B-O-04