Nro. 6 / 2011/2 110 kV:n voimajohtojen aiheuttamien sähkö- ja magneettikenttien seurantatulokset Chongqingin kaupungissa Kiinassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa kartoitettiin 110 kV:n voimajohtojen aiheuttamia sähkömagneettisia kenttiä Kiinassa. Tutkijat mittasivat sekä sähkö- että magneettikenttiä. He totesivat, että rakennusten seinät ja katot pystyivät jonkin verran suojaaman lähellä olevien voimajohtojen aiheuttamalta sähkökenttäaltistukselta. Tutkijat myös totesivat, että johtojen rakenteella voidaan pienentää altistusta, ja se olisi hyvä ottaa huomioon ihmisten terveyden kannalta.

Tutkimusryhmä selvitti mittaamalla 110 kV:n voimajohtojen sähkö- ja magneettikenttien voimakkuuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä Chongqingin kaupungin alueella. Tutkimuksessa valittiin alan standardien mukaan määritetyllä menetelmällä tietyt voimajohtojen lähellä olevat asuintalot, suurjännitteiset voimajohdot tietyn tien varrelta ja seurantapisteitä eri etäisyyksiltä. Kaikista pisteistä mitattiin sähkö- ja magneettikentät.

Tässä tutkimuksessa jokaisen seurantapisteen sähkökentän ja magneettikentän voimakkuudet taajuusalueella 5–1000 Hz olivat alhaisemmat kuin kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn toimikunnan ICNIRP:n määrittämät väestöaltistuksen rajat. Sähkökentän voimakkuus oli kuitenkin merkittävästi suurempi suurjännitteisten voimajohtojen vieressä olevien rakennusten katoilla kuin mitä samojen rakennusten muista kerroksista mitattiin.

Sähkö- ja magneettikenttien mittaukset eri seurantapisteissä samojen voimajohtojen läheisyydessä osoittivat, että lähempänä voimajohtoa sijaitsevassa mittauspisteessä kenttätasot olivat huomattavasti korkeampia kuin kauempana olevissa pisteissä. Voimajohtojen aiheuttamat sähkö- ja magneettikentät vähenivät suhteessa voimajohtojen etäisyyteen.

Rakennusten seinät ja katot pystyivät jonkin verran suojaamaan lähellä olevien suurjännitteisten voimajohtojen muodostamilta sähkökentiltä. Tutkimuksessa todettiin myös, että johtojen rakenne saattoi alentaa tai vahvistaa sähkö- ja magneettikenttien voimakkuutta voimajohtojen lähellä.

Lähde:

Qin Q-z, Chen Y, Fu T-t, Ding L, Han L-l, Li J-c. The monitoring results of electromagnetic radiation of 110-kV high-voltage lines in one urban location in Chongqing P.R. China. Environ Monit Assess (published online 2011).

Nro. 5 / 2011/2 Magneettikentille altistuminen ja lapsuusiän akuutti lymfaattinen leukemia São Paulossa Brasiliassa

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa kerrotaan tapaus-verrokkitutkimuksesta, joka sisälsi kaikki akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan (ALL) sairastuneet lapset kahdeksasta mukana olleesta sairaalasta Brasiliasta. Tutkijoiden mukaan tulokset olivat yhteneviä muiden vastaavanlaisten tutkimuksien kanssa, mutta tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan antaneet tukea magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian väliselle yhteydelle.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu lisääntynyt leukemiariski lapsilla, jotka asuvat lähellä voimajohtoja ja altistuvat melko voimakkaille magneettikentille. Tulokset ovat olleet huomattavan yhdenmukaisia, mutta riskin kasvulle ei ole vielä löydetty selitystä. Tässä tutkimuksessa arvioitiin 60 Hz:n magneettikenttien vaikutusta akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan (ALL) São Paulossa Brasiliassa.

Tähän tapaus-verrokkitutkimukseen oli sisällytetty kahdeksasta mukana olleesta sairaalasta kaikki ALL-tapaukset (162) tammikuun 2003 ja helmikuun 2009 välillä. Verrokit (565) oli valittu tapauskohtaisesti sukupuolen, iän ja syntymäkaupungin mukaan São Paulon syntymärekisteristä. Pientaajuisille magneettikentille altistumista arvioitiin kodeissa tehtyjen mittausten ja voimajohtojen etäisyyden perusteella.

Kahdenkymmenenneljän tunnin mittaukset lastenhuoneissa eivät osoittaneet kasvanutta ALL-riskiä pientaajuisten magneettikenttien ollessa vähintään 0,3 µT verrattuna alle 0,1 µT:n altistukseen [vetosuhde (OR) oli 1,09]. Kun huomioitiin ainoastaan yölliset mittaukset, OR oli 1,52. Korkeintaan 200 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuvilla lapsilla oli suurempi ALL-riski kuin vähintään 600 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuvilla lapsilla (OR 1,67). 50 metrin sisällä voimajohdoista asuvilla OR oli 3,57.

Vaikka tutkimustulokset olivat yhteneviä muissa pientaajuisia magneettikenttiä ja lasten leukemiaa käsittelevissä tutkimuksissa raportoitujen pienten riskien kanssa, tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan antaneet tukea magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian väliselle yhteydelle. Pienet lukumäärät ja todennäköiset harhat heikensivät lopputulosta.

Lähde:

Wünsch-Filho V, Pelissari D.M, Barbieri F.E, Sant’Anna L, de Oliveira C.T, de Mata J.F, Tone L.G, de M. Lee M.L, de Andréa M.L.M, Bruniera P, Epelman S, Filho O.V, Kheifets L. Exposure to magnetic fields and childhood acute lymphocytic leukemia in São Paulo, Brazil. Cancer Epidemiology 2011; 35: 534–539

Nro. 4 / 2011/2 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttien neurofysiologiset ja käyttäytymisvaikutukset ihmiseen

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksen tavoite oli tutkia 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttäaltistuksen vaikutuksia ihmisen neurofysiologisiin ja neuromotorisiin tekijöihin (esim. seisomatasapaino, tahdonalainen motorinen toiminta ja fysiologinen vapina). Tutkijoiden mukaan tulokset osoittivat seisomatasapainon heikkenevän magneettikenttäaltistuksessa sekä fysiologisen vapinan lisääntyvän taajuusalueella, johon on aikaisemmin liitetty keskushermostovaikutuksia. Muissa parametreissa ei esiintynyt altistukseen liittyviä vaikutuksia. Artikkelia lukiessa on hyvä ottaa huomioon, että käytetty altistus on varsin suuri verrattuna elinympäristössä esiintyviin altistuksiin.

Ajallisesti muuttuvien magneettikenttien vaikutuksia ihmisiin on tutkittu aktiivisesti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Kysymyksen selvittämisessä on käytetty erilaisia strategioita ja erilaisia fysiologisia, neurofysiologisia ja behavioraalisia (käyttäytymisvaikutuksia mittaavia) mittareita.

Esimerkiksi aivosähkötutkimusta (EEG) hyödyntävät tutkijat ovat raportoineet, että pientaajuiset (< 300 Hz) magneettikentät voivat lisätä takaraivon alfarytmiä lepotilassa (8–12 Hz). Muissa tutkimuksissa on osoitettu, että pientaajuiset magneettikentät voivat muuttaa ihmisen motorista käyttäytymistä: esimerkiksi seisomatasapainon heikentyminen etutakasuunnassa tai fysiologisen vapinan voimakkuuden väheneminen ovat altistuksen raportoituja seurauksia.

Kuitenkin tämän tutkimusalueen päärajoite on ollut toistettujen tulosten puute, mikä mahdollisesti johtuu käytettyjen kokeellisten menettelytapojen suuresta määrästä. Tämän tutkimuksen tavoite oli siksi tutkia 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttäaltistuksen vaikutuksia ihmisen neurofysiologiseen (EEG) ja neuromotoriseen (seisomatasapaino, tahdonalainen motorinen toiminta ja fysiologinen vapina) puoleen käyttämällä yhtä ainoaa kokeellista menetelmää.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat ihmisen seisomatasapainon olevan huonompi magneettikenttäaltistuksessa kuin yleensä sekä fysiologisen vapinan lisääntyvän taajuusalueella, johon on liitetty keskushermostovaikutuksia. Muissa tutkituissa parametreissa (esim. EEG tai tahdonalainen kehon motorinen hallinta) ei esiintynyt altistuksen vaikutuksia.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että tunnin 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttäaltistus saattaa muuttaa ihmisen autonomista (ei-tahdonalaista) kehon motorista hallintaa ilman, että sitä havaitaan kortikaalisessa aivosähkötoiminnassa.

Lähde:
Legros A, Corbacio M, Beuter A, Modolo J, Goulet D, Prato F.S, Thomas A.W.
Neurophysiological and behavioral effects of a 60 Hz, 1,800 μT magnetic field in humans.
Eur J Appl Physiol (published online 2011).

Nro. 3 / 2011/2 Ihmisen verenkiertojärjestelmän vaste akuuttiin 200 µT:n, 60 Hz:n magneettikenttäaltistukseen

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa kerrotaan pilottitutkimuksesta, jossa kymmenen koehenkilöä altistui tunnin ajan 200 µT:n, 60 Hz:n magneettikentälle, ja altistuksen vaikutuksia heidän verenkiertoonsa tutkittiin erilaisilla menetelmillä. Tutkijoiden mukaan tässä kokeessa käytetty magneettikenttä ei vaikuttanut läpivirtaukseen, sykkeeseen tai päävaltimoiden paineeseen. Jonkinlaisia havaintoja vaikutuksista tutkijat kuitenkin huomasivat, mutta ne voivat liittyä ehkä koejärjestelyyn tai muihin tekijöihin.

Tutkimusryhmän aiemmassa tutkimuksessa ei todettu pientaajuisille magneettikentille (1800 µT:n, 60 Hz) altistumisen vaikuttavan ihmisen sykkeeseen, sykevaihteluun (HRV) ja veren läpivirtaukseen ihossa. Tutkimusryhmän toinen, rotilla tekemä tutkimus kuitenkin viittasi mikroverenkierron reagointiin 200 µT:n:n ja 60 Hz:n magneettikenttäaltistukseen.

Tässä pilottitutkimuksessa tutkittiin tunnin kestävän 200 µT:n ja 60 Hz:n magneettikentän vaikutuksia ihmisen verenkiertoon. Mikroverenkiertoa (veren läpivirtauksena ihossa) ja sykettä mitattiin Doppler-laservirtausmittarilla. Päävaltimoiden painetta seurattiin ulkopuolisella verenpainejärjestelmällä.

Kymmenen vapaaehtoista värvättiin osallistumaan tasapainotettuun, yksinkertaiseen sokkotutkimukseen, johon kuului kaksi eri päivinä suoritettua testausjaksoa (todellinen ja valealtistus). Jokaiseen testausjaksoon kuului neljä peräkkäistä mittausvaihetta, joiden välissä oli lepoa. Näin voitiin arvioida magneettikenttien kumulatiivisia ja jälkivaikutuksia.

Kohteen sisäinen varianssianalyysi ei paljastanut testausjaksojen mittaushetkillä yhteisvaikutuksia minkään parametrin (veren läpivirtaus ihossa, syke ja päävaltimoiden paine tai ihon pintalämpötila) kanssa, joka olisi voinut viitata magneettikenttävaikutukseen. Läpivirtaus, syke ja ihon pintalämpötila vähenivät kokeen aikana.

Tässä kokeessa käytetty magneettikenttä ei vaikuttanut läpivirtaukseen, sykkeeseen tai päävaltimoiden paineeseen. Läpivirtauksen ja sykkeen alenevat kehityssuunnat ajan myötä vastasivat tutkimusryhmän aiempia tuloksia ja vaikuttavat liittyvän toimettomuuteen (joka aiheuttaa kehon lämpötilan alenemista) yhdistettynä vähäisempiin fysiologisiin ärsykkeisiin.

Lähde:

McNamee D.A, Corbacio M, Weller J.K, Brown S, Stodilka R.Z, Prato F.S, Bureau Y, Thomas A.W, Legros A.G. The response of the human circulatory system to an acute 200-µT, 60-Hz magnetic field exposure. Int Arch Occup Environ Health 2011; 84:267–277

Nro. 2 / 2011/2 Äidin raskaudenaikainen magneettikenttäaltistus ja jälkikasvun astmariski

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli tutkia, onko äidin altistumisella magneettikentille raskauden aikana yhteys jälkikasvun astmariskiin. Tutkijoiden mukaan löydökset antoivat uusia epidemiologisia todisteita siitä, että voimakas magneettikenttätaso äidin raskauden aikana saattaa lisätä jälkeläisen astman riskiä. Mielenkiinnolla odotan muiden tutkijoiden vastaavasta aiheesta tekemiä tutkimuksia havaintojen vahvistamiseksi.

Tässä ns. prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa seurattiin astman ilmaantumista kahdessa ryhmässä: lapset, joiden äidit olivat altistuneet voimakkaille magneettikentille raskauden aikana, ja muut lapset.

Tutkimuksen organisoi pohjoiskalifornialainen terveydenhuolto-organisaatio Kaiser Permanente Northern California, ja siihen osallistui heidän raskaana olevia jäseniään San Franciscon alueelta. Kaikkien osallistujien päivittäinen magneettikenttäaltistus mitattiin raskauden aikana mukana kannettavalla magneettikenttämittarilla. Heidän jälkeläistensä astmadiagnooseja seurattiin 13 vuoden ajan. Analyysiin otettiin mukaan seuratuista lapsista 626, joilla oli kliinisesti diagnosoitu astma.

Kun mahdolliset väärät muuttujat oli huomioitu, havaittiin tilastollisesti merkittävä lineaarinen annos-vastesuhde äidin raskauden aikaisen voimakkaamman keskimääräisen päivittäisen magneettikenttäaltistustason ja jälkeläisen kohonneen astmariskin välillä. Kun äidin magneettikenttätaltistus kohosi yhden yksikön (1 mG = 0,1 µT) raskauden aikana, astman saamisen riski jälkikasvulla lisääntyi 15 %.

Kun magneettikenttäaltistukset jaettiin luokkiin (< 0,3 mG , 0,3–2 mG, > 2 mG), tulokset osoittivat vastaavan annos-vastesuhteen. Verrattaessa lapsia, joiden äideillä oli alin magneettikenttäaltistus (24 tunnin mediaanitaso enintään 0,3 mG = 0,03 µT) raskauden aikana, lapsiin, joiden äidit olivat altistuneet yli 2,0 mG:n magneettikentälle (0,2 µT), jälkimmäisillä havaittiin yli 3,5-kertainen todennäköisyys saada astma. Lapsilla, joiden äideillä oli keskimmäisen luokan magneettikenttätaso, (>0,3–2,0 mG, 0,03-0,2 µT) oli 74 % suurempi todennäköisyys sairastua astmaan.

Magneettikenttävaikutuksen ja tunnettujen astman riskitekijöiden eli äidin astmataustan sekä syntymäjärjestyksen (ensimmäinen lapsi) välillä havaittiin tilastollisesti merkittävä synergistinen yhteisvaikutus. Tutkimusryhmän löydökset antoivat uusia epidemiologisia todisteita siitä, että magneettikenttäaltistus äidin raskauden aikana saattaa lisätä jälkeläisen astman riskiä.

Lähteet:

Li D-K, Chen H, Odouli R. Maternal Exposure to Magnetic Fields During Pregnancy in Relation to the Risk of Asthma in Offspring. Arch Pediatr Adolesc Med. 2011;165(10):945-950