Nro. 8 / 2012/1 Olettamuksia voimajohtojen terveysriskeistä kvantitatiivisissa analyyseissä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena oli arvioida, miten epävarmojen todisteiden avulla voidaan tukea päätöksentekoa. Tutkimuksen kohteena olivat voimajohtoihin liittyvät terveysriskit. Tutkimuksessa ilmeni, että terveysriskien suuruuden arvioinnissa tärkeinä pidettyihin olettamuksiin liittyy arvolatausta. Kirjoittajien mielestä tämänhetkisellä tietämyksen tasolla sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien suuruuden arviointi on ollut ennenaikaista.

Tutkimusryhmän mielestä puutteelliset ja ristiriitaiset tieteelliset todisteet hankaloittavat kiistattomien poliittisten päätösten tekoa erilaisten terveysriskien suhteen. Useisiin päätöksenteon vaiheisiin liittyy tällöin useita epävarmuustekijöitä. Tieteellisessä kirjallisuudessa on esitetty erilaisia tapoja, joilla voidaan käsitellä alustavien ja epävarmojen todisteiden muodostamaa ongelmaa. Tutkimusryhmän mielestä todisteiden laadun tutkimiseen voidaan käyttää reflektiivisiä lähestysmistapoja, kuten sukupuuanalyysiä, kun tavoitteena on epävarmuuksien suuruuden kartoitus.

Sähkömagneettiset kentät on ollut yksi tapaus, jossa todisteiden laatu on vaikeuttanut poliittista päätöksentekoa. Tällöin on viitattu (tilastolliseen) yhteyteen lapsuusiän leukemiariskin kasvun ja voimajohtojen läheisyyden välillä. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole vielä löydetty biofysikaalista mekanismia tämän yhteyden tueksi.

Tutkimusryhmän mukaan Alankomaiden hallitus on perustanut voimajohtoja koskevan toimintapolitiikkansa varovaisuusperiaatteeseen. Aiemmissa tutkimuksissa oli laskettu, kuinka paljon voimajohtojen läheisyys lisää potentiaalisia lapsuusiän leukemiatapauksia Alankomaissa tilastollisesti vuosittain. Tämän perusteella hallitus on antanut suosituksen, että kunnat välttäisivät sellaisten uusien tilanteiden muodostumista, joissa lapset oleskelevat pitkiä aikoja lähellä voimajohtoja vuotuisen magneettikenttätason ollessa keskimäärin 0,4 µT.

Tutkimusryhmän mukaan tällainen sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien suuruuden laskenta sisältää kuitenkin (paljon) olettamuksia sekä laskentaketjussa että ennen sitä. Tässä tutkimuksessa nämä olettamukset priorisoitiin ja niitä arvioitiin kriittisesti sukupuuanalyysimatriisin avulla asiantuntijaseminaarissa, jossa myös luonnehdittiin tärkeimpien olettamusten arvolatautuneisuutta ja arvioitiin niiden vaikutusta laskentaketjun lopputulokseen.

Tutkimuksessa ilmeni, että terveysriskien suuruuden arvioinnissa tärkeinä pidettyihin olettamuksiin liittyi arvolatausta. Tulokset osoittivat, että tämänhetkisellä tietämyksen tasolla sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien suuruuden arviointi on ollut ennenaikaista. Tutkimusryhmä piti Alankomaiden hallituksen tämänhetkistä varovaisuusperiaatteen toteutusta riittävänä.

de Jong A, Wardekker J A, van der Sluijs J P. Assumptions in quantitative analyses of health risks of overhead power lines. Environmental Science & Policy 16 (2012) 114-121

Nro. 7 / 2012/1 Mittausmenetelmä pientaajuisille kentille altistumisen arviointiin: tapaustutkimus alakoulussa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti lasten altistumiseen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille. Tutkimus on toteutettu siksi, että aikaisemmin on todettu useampia lasten sairastumisia tietyllä alueella. Epidemiologiassa tunnetaan tilanteita, joissa jollakin alueella voi ilmaantua useita sairastumisia (ryppäitä), mutta sille ei pystytä löytämään syytä. Tietenkin tilanteet ovat yksittäisten henkilöiden kannalta varsin haastavia, vaikka syytä ei pysyttäisikään löytämään. Artikkeli tarjoaa hyvää yleistietoa koulussa esiintyvästä lasten altistumisesta.

Kun altistumista pientaajuiselle säteilylle tutkitaan epidemiologisesti, tutkimusryhmän mielestä tärkeä kysymys on väestöaltistuksen oikea mittaustapa. Tässä tutkimuksessa ehdotettiin mittausmenetelmää, jolla voidaan arvioida tarkasti ihmisten altistumista sähkö- ja magneettikentille taajuusalueella 5–100 kHz rakennuksissa ja liiketiloissa.

Koska kirjoittajien mukaan erityisesti pientaajuinen säteily saattaa olla vahingollista lapsille, mittausmenetelmässä keskityttiin altistumiseen pientaajuisille kentille kouluissa. Näin pystyttiin arvioimaan oppilaiden altistuminen voimajohtojen, muuntajien ja sähkölaitteiden aiheuttamille pientaajuisille sähkö- ja magneettikentille korreloimalla mittaukset koulussa vietettyjen tuntien mukaan.

Tässä tutkimuksessa mittausmenetelmää sovellettiin Garcia Quintanan alakoulun oppilaiden pientaajuisille kentille altistumisen tutkimukseen Valladolidissa Espanjassa. Paikallisia terveysviranomaisia kiinnosti pientaajuisille kentille altistumisen arvioinnin mittauskampanja erityisesti tässä alakoulussa, koska lasten syöpätapausten merkittävä määrä oli herättänyt huolta kunnassa. Viidellä koulun oppilaalla oli diagnosoitu leukemia vuosina 2000–2003, mikä on tämän syöpätyypin keskimääräistä esiintyvyyttä suurempi luku.

Mittauksia suoritettiin kenttämittarilla sekä sisäisille että ulkoisille pientaajuisen säteilyn lähteille koulussa ja sen läheisyydessä. Esikartoituksen jälkeen keskityttiin tiloihin, joissa lapset viettivät enemmän aikaa. Tämän jälkeen määriteltiin pientaajuisen säteilyn lähteet ja mitattiin niiden säteilyarvot. Mitatut arvot jäivät suositeltujen referenssiarvojen alapuolelle.

Tutkimuksesta saadut tiedot antavat käsityksen siitä, millaisille säteilytasoille oppilaat ja opettajat altistuvat koulurakennuksissa. Mittausten perusteella tutkimusryhmä myös antoi suosituksia, kuinka lasten altistumista pientaajuisille kentille voitaisiin vähentää.

Lähde:

Alonso A, Bahillo A, de la Rosa R, Carrera A, Durán R J and Fernández P. Measurement Procedure to Assess Exposure to Extremely Low-Frequency Fields: a Primary School Case Study. Radiation Protection Dosimetry (2012), pp. 1-11

Nro. 6 / 2012/1 Äidin altistuminen suurjännitteisten voimajohtojen muodostamille magneettikentille ja syntymävikojen riski

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa on kuvattu tapaus-verrokkitutkimus, jossa yritettiin löytää yhteys synnynnäisten anomalioiden riskin ja äidin magneettikentille altistumisen välillä. Aineisto oli varsin pieni. Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimus ei antanut tukea olettamukselle, että altistus magneettikentille raskauden alkuvaiheessa lisäisi jälkikasvun syntymävikojen riskiä.

On vielä epäselvää, voiko sähkömagneettisille kentille altistuminen aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja. Synnynnäiset anomaliat on yksi tutkimuskohde, jonka yhteydestä sähkömagneettisiin kenttiin on saatu ristiriitaisia tuloksia.

Tutkimusryhmä tarkasteli populaatiopohjaisella tapaus-verrokkitutkimuksella synnynnäisten anomalioiden riskin yhteyttä äidin altistumiseen suurjännitteisten voimajohtojen muodostamille magneettikentille raskauden aikana Pohjois-Italiassa.

Tutkimusryhmä poimi Reggio Emilian kunnan alueella asuvien naisten elävänä syntyneiden ja kohtuun kuolleiden lasten sekä abortoitujen sikiöiden joukosta 228 synnynnäistä epämuodostumatapausta vuosilta 1998–2006. Terveiden vastasyntyneiden verrokkiryhmä valittiin vastaamaan lapsen syntymävuotta, äidin ikää ja synnytyssairaalaa.

Tutkijat määrittivät suurjännitteisten voimajohtojen läheltä tietyt alueet, joilla magneettikenttien voimakkuus oli yli 0,1 µT. He selvittivät äitien asuinpaikat raskauden ensimmäisen neljänneksen aikana ja määrittivät paikkatietojärjestelmän avulla, sijaitsivatko asuinpaikat suurjännitteisten voimajohtojen lähialueilla.

Sen jälkeen he laskivat synnynnäisten epämuodostumien suhteellisen riskin, joka liittyi äidin magneettikenttäaltistukseen. Yksi tapaus ja viisi verrokkiäitiä luokiteltiin altistuneiksi yli 0,1 µT:n magneettikentille. Suhteellisen riskin laskettiin olevan 0,2, kun äidin koulutus huomioitiin tuloksissa.

Tutkimuksen suurin rajoite oli altistuneiden tapausten pieni määrä, mikä vähentää tilastollista luotettavuutta. Pienet tai keskisuuret vaikutukset saattoivat jäädä huomaamatta vähäisen tilastollisen merkittävyyden vuoksi. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset eivät antaneet tukea olettamukselle, että altistus magneettikentille raskauden alkuvaiheessa lisäisi jälkikasvun syntymävikojen riskiä.

Lähde:
Malagoli C, Crespi C M, Rodolfi R, Signorelli C, Poli M, Zanichelli P, Fabbi S, Teggi S, Garavelli L, Astolfi G, Calzolari E, Lucenti C and Vinceti M. Maternal Exposure to Magnetic Fields from High-Voltage Power Lines and the Risk of Birth Defects. Bioelectromagnetics 2011.

Nro. 5 / 2012/1 Vaikuttavatko happikaappien tuottamat magneettikentät melatoniinin tuotantoon vastasyntyneillä?

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa arvioitiin melatoniinin tuotantoa vastasyntyneiden ryhmässä, joka oli altistunut sähkömagneettisille kentille. He arvioivat myös, voiko vauvojen siirto pois magneettikenttä lähteen luota vaikuttaa melatoniinin tuotantoon. Melatoniinin tuotanto kasvoi lyhytaikaisesti pian sen jälkeen, kun vastasyntyneet oli otettu pois happikaapista. Tähän pohjautuen tutkijat arvioivat, että kenttäaltistuksella saattaisi olla vaikutusta vastasyntyneiden melatoniinin tuotantoon. Ihan mielenkiintoinen havainto, lisätutkimuksia kylläkin tarvitaan, kuten kirjoittajat itsekin toteavat.

Vastasyntyneet ovat happikaapissa useimmiten hyvin lähellä sähkömoottoria, joka on sähkömagneettisten kenttien lähde. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sähkömagneettisille kentille altistuneissa aikuisissa ja eläimissä melatoniinin tuotannon vähenemistä.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin melatoniinin tuotantoa vastasyntyneiden ryhmässä, joka oli altistunut sähkömagneettisille kentille. Tarkoituksena oli myös arvioida, voiko vauvojen siirto pois magneettikenttälähteen luota vaikuttaa melatoniinin tuotantoon.

Tutkimuksessa oli mukana 28 vauvaa, jotka olivat viettäneet vähintään 48 tuntia happikaapissa. Tutkimusryhmä oli aiemmin todennut, että happikaapissa oli merkittäviä sähkömagneettisia kenttiä. He mittasivat vauvojen keskimääräisen 6-hydroksimelatoniinisulfaattimäärän (6OHMS) virtsanerityksestä happikaapissa vietetyn ajan jälkeen. Tätä arvoa verrattiin keskimääräiseen 6OHMS-eritykseen sen jälkeen, kun vauvat oli laitettu sänkyyn, jossa sähkömagneettikentät olivat alle havaittavan arvon (< 0,1 mG = 0,01 µT). Virtsan 6OHMS-määrä mitattiin myös kahdesti – 48 tunnin välein – 27 vauvan verrokkiryhmästä, joka ei altistunut sähkömagneettikentille kummankaan näytteen aikana.

Keskimääräiset 6OHMS/cr-arvot olivat 5,34 ± 4,6 ng/mg vauvojen ollessa altistuneina sähkömagneettikentille happikaapeissa ja 7,68 ± 5,1 ng/mg, kun heidät oli siirretty sänkyyn. Verrokkiryhmässä keskimääräiset 6OHMS/cr-arvot ensimmäisessä näytteessä olivat 5,91 ± 5,41 ng/mg ja toisessa 6,17 ± 3,94 ng/mg.

Melatoniinin tuotanto kasvoi lyhytaikaisesti pian sen jälkeen, kun vastasyntyneet oli otettu pois happikaapista. Tämän perusteella tutkimusryhmä päätteli, että sähkömagneettisilla kentillä saattaisi olla vaikutusta vastasyntyneiden melatoniinin tuotantoon. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan vahvistamaan nämä tiedot.

Lähde:
Bellieni C V, Tei M, Iacoponi F, Tataranno M L, Negro S, Proietti F, Longini M, Perrone S, Buonocore G. Is newborn melatonin production influenced by magnetic fields produced by incubators?, Early Hum Dev (2012)

Nro. 4 / 2012/1 Lasten ja aikuisten altistuminen pientaajuisille magneettikentille ICNIRP:n ohjearvojen rajoissa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa arvioitiin lapsiin ja aikuisiin indusoituvien sisäisten sähkökenttien vaihteluja ja verrattiin ICNIRP:n (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) referenssiarvojen mukaista altistumista perusrajoituksiin anatomian funktiona. Tutkijat suosittelivat, että olisi hyvä laajentaa tutkimuksia käsittämään riittävä määrä erilaisia anatomisia malleja. Heidän mukaansa muutkin asennot kuin seisonta-asento olisivat mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta on määrittänyt ohjearvot ajallisesti vaihteleville magneettikentille, jotta mahdollisesti haitallisia terveysvaikutuksia voidaan ehkäistä. Ihmiskehoon indusoituvien sähkökenttien rajoitukset on määritetty ääreishermostoärsytyksen biologisten vastetietojen ja näköaistimusten (fosfeenien) aiheutumisen perusteella.

Tässä tutkimuksessa haluttiin arvioida lapsiin ja aikuisiin indusoituvien sähkökenttien vaihteluja ja verrata ICNIRP:n referenssiarvojen mukaista altistusta perusrajoituksiin anatomian funktiona. Tutkimusryhmä laski kuuteen anatomiseen lapsimalliin ja kahteen aikuismalliin indusoituneet sähkökentät, kun ne altistuivat eri suunnista kohdistetuille eritaajuuksisille magneettikentille.

He havaitsivat, että indusoituneet sähkökentät olivat ICNIRP:n perusrajoitusten mukaisia lähes kaikissa tapauksissa. Ääreishermostokudoksissa sähkökentät olivat jopa 95 % väestöaltistustason perusrajoitusarvosta. Työntekijäaltistustasoilla he havaitsivat suurimmillaan 79 %:n ylialtistuksen ääreishermostokudoksissa.

Tutkimusryhmän mukaan ICNIRP:n suositukset siitä, että sähkökenttiä analysoidaan kudoksista jatkuvana keskiarvona 2 x 2 x 2 mm3:n tilavuusalkioissa ja huippuarvot poistetaan rajoittaen tulos 99 prosenttiin, aiheuttavat tulosten voimakkaan riippuvuuden tilavuusalkioiden suuruudesta ja erilaisten kudosten määrästä anatomisissa malleissa. Siksi he suosittelivat, että tulevissa ohjearvoissa harkittaisiin pienille anatomisille rakenteille vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten epäjatkuvaa keskiarvon muodostusta huomioimatta 99 prosentin osuutta. Tällöin huippuarvot saataisiin toistettaviksi eri tutkimuslaitosten erilaisissa simulaatioympäristöissä ja anatomisissa malleissa.

Sähkökenttien huippuarvot eri anatomisissa malleissa riippuivat paikallisesta kudosten kuvaamisesta, eikä tutkimusryhmä pystynyt löytämään korrelaatiota mallin koon kanssa. He suosittelivat laajentamaan tutkimusta käsittämään riittävän määrän erilaisia anatomisia malleja ja sisällyttämään myös muita kuin seisonta-asentoja.

Lähde:
Bakker J F, Paulides M M, Neufeld E, Christ A, Chen X L, Kuster N and van Rhoon G C. Children and adults exposed to low-frequency magnetic fields at the ICNIRP reference levels: theoretical assessment of the induced electric fields. Phys. Med. Biol. 57 (2012) 1815-1829