Nro. 6 / 2012/1 Äidin altistuminen suurjännitteisten voimajohtojen muodostamille magneettikentille ja syntymävikojen riski

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa on kuvattu tapaus-verrokkitutkimus, jossa yritettiin löytää yhteys synnynnäisten anomalioiden riskin ja äidin magneettikentille altistumisen välillä. Aineisto oli varsin pieni. Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimus ei antanut tukea olettamukselle, että altistus magneettikentille raskauden alkuvaiheessa lisäisi jälkikasvun syntymävikojen riskiä.

On vielä epäselvää, voiko sähkömagneettisille kentille altistuminen aiheuttaa ihmiselle terveyshaittoja. Synnynnäiset anomaliat on yksi tutkimuskohde, jonka yhteydestä sähkömagneettisiin kenttiin on saatu ristiriitaisia tuloksia.

Tutkimusryhmä tarkasteli populaatiopohjaisella tapaus-verrokkitutkimuksella synnynnäisten anomalioiden riskin yhteyttä äidin altistumiseen suurjännitteisten voimajohtojen muodostamille magneettikentille raskauden aikana Pohjois-Italiassa.

Tutkimusryhmä poimi Reggio Emilian kunnan alueella asuvien naisten elävänä syntyneiden ja kohtuun kuolleiden lasten sekä abortoitujen sikiöiden joukosta 228 synnynnäistä epämuodostumatapausta vuosilta 1998–2006. Terveiden vastasyntyneiden verrokkiryhmä valittiin vastaamaan lapsen syntymävuotta, äidin ikää ja synnytyssairaalaa.

Tutkijat määrittivät suurjännitteisten voimajohtojen läheltä tietyt alueet, joilla magneettikenttien voimakkuus oli yli 0,1 µT. He selvittivät äitien asuinpaikat raskauden ensimmäisen neljänneksen aikana ja määrittivät paikkatietojärjestelmän avulla, sijaitsivatko asuinpaikat suurjännitteisten voimajohtojen lähialueilla.

Sen jälkeen he laskivat synnynnäisten epämuodostumien suhteellisen riskin, joka liittyi äidin magneettikenttäaltistukseen. Yksi tapaus ja viisi verrokkiäitiä luokiteltiin altistuneiksi yli 0,1 µT:n magneettikentille. Suhteellisen riskin laskettiin olevan 0,2, kun äidin koulutus huomioitiin tuloksissa.

Tutkimuksen suurin rajoite oli altistuneiden tapausten pieni määrä, mikä vähentää tilastollista luotettavuutta. Pienet tai keskisuuret vaikutukset saattoivat jäädä huomaamatta vähäisen tilastollisen merkittävyyden vuoksi. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset eivät antaneet tukea olettamukselle, että altistus magneettikentille raskauden alkuvaiheessa lisäisi jälkikasvun syntymävikojen riskiä.

Lähde:
Malagoli C, Crespi C M, Rodolfi R, Signorelli C, Poli M, Zanichelli P, Fabbi S, Teggi S, Garavelli L, Astolfi G, Calzolari E, Lucenti C and Vinceti M. Maternal Exposure to Magnetic Fields from High-Voltage Power Lines and the Risk of Birth Defects. Bioelectromagnetics 2011.

Nro. 5 / 2012/1 Vaikuttavatko happikaappien tuottamat magneettikentät melatoniinin tuotantoon vastasyntyneillä?

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa arvioitiin melatoniinin tuotantoa vastasyntyneiden ryhmässä, joka oli altistunut sähkömagneettisille kentille. He arvioivat myös, voiko vauvojen siirto pois magneettikenttä lähteen luota vaikuttaa melatoniinin tuotantoon. Melatoniinin tuotanto kasvoi lyhytaikaisesti pian sen jälkeen, kun vastasyntyneet oli otettu pois happikaapista. Tähän pohjautuen tutkijat arvioivat, että kenttäaltistuksella saattaisi olla vaikutusta vastasyntyneiden melatoniinin tuotantoon. Ihan mielenkiintoinen havainto, lisätutkimuksia kylläkin tarvitaan, kuten kirjoittajat itsekin toteavat.

Vastasyntyneet ovat happikaapissa useimmiten hyvin lähellä sähkömoottoria, joka on sähkömagneettisten kenttien lähde. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sähkömagneettisille kentille altistuneissa aikuisissa ja eläimissä melatoniinin tuotannon vähenemistä.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin melatoniinin tuotantoa vastasyntyneiden ryhmässä, joka oli altistunut sähkömagneettisille kentille. Tarkoituksena oli myös arvioida, voiko vauvojen siirto pois magneettikenttälähteen luota vaikuttaa melatoniinin tuotantoon.

Tutkimuksessa oli mukana 28 vauvaa, jotka olivat viettäneet vähintään 48 tuntia happikaapissa. Tutkimusryhmä oli aiemmin todennut, että happikaapissa oli merkittäviä sähkömagneettisia kenttiä. He mittasivat vauvojen keskimääräisen 6-hydroksimelatoniinisulfaattimäärän (6OHMS) virtsanerityksestä happikaapissa vietetyn ajan jälkeen. Tätä arvoa verrattiin keskimääräiseen 6OHMS-eritykseen sen jälkeen, kun vauvat oli laitettu sänkyyn, jossa sähkömagneettikentät olivat alle havaittavan arvon (< 0,1 mG = 0,01 µT). Virtsan 6OHMS-määrä mitattiin myös kahdesti – 48 tunnin välein – 27 vauvan verrokkiryhmästä, joka ei altistunut sähkömagneettikentille kummankaan näytteen aikana.

Keskimääräiset 6OHMS/cr-arvot olivat 5,34 ± 4,6 ng/mg vauvojen ollessa altistuneina sähkömagneettikentille happikaapeissa ja 7,68 ± 5,1 ng/mg, kun heidät oli siirretty sänkyyn. Verrokkiryhmässä keskimääräiset 6OHMS/cr-arvot ensimmäisessä näytteessä olivat 5,91 ± 5,41 ng/mg ja toisessa 6,17 ± 3,94 ng/mg.

Melatoniinin tuotanto kasvoi lyhytaikaisesti pian sen jälkeen, kun vastasyntyneet oli otettu pois happikaapista. Tämän perusteella tutkimusryhmä päätteli, että sähkömagneettisilla kentillä saattaisi olla vaikutusta vastasyntyneiden melatoniinin tuotantoon. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan vahvistamaan nämä tiedot.

Lähde:
Bellieni C V, Tei M, Iacoponi F, Tataranno M L, Negro S, Proietti F, Longini M, Perrone S, Buonocore G. Is newborn melatonin production influenced by magnetic fields produced by incubators?, Early Hum Dev (2012)

Nro. 4 / 2012/1 Lasten ja aikuisten altistuminen pientaajuisille magneettikentille ICNIRP:n ohjearvojen rajoissa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa arvioitiin lapsiin ja aikuisiin indusoituvien sisäisten sähkökenttien vaihteluja ja verrattiin ICNIRP:n (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) referenssiarvojen mukaista altistumista perusrajoituksiin anatomian funktiona. Tutkijat suosittelivat, että olisi hyvä laajentaa tutkimuksia käsittämään riittävä määrä erilaisia anatomisia malleja. Heidän mukaansa muutkin asennot kuin seisonta-asento olisivat mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta on määrittänyt ohjearvot ajallisesti vaihteleville magneettikentille, jotta mahdollisesti haitallisia terveysvaikutuksia voidaan ehkäistä. Ihmiskehoon indusoituvien sähkökenttien rajoitukset on määritetty ääreishermostoärsytyksen biologisten vastetietojen ja näköaistimusten (fosfeenien) aiheutumisen perusteella.

Tässä tutkimuksessa haluttiin arvioida lapsiin ja aikuisiin indusoituvien sähkökenttien vaihteluja ja verrata ICNIRP:n referenssiarvojen mukaista altistusta perusrajoituksiin anatomian funktiona. Tutkimusryhmä laski kuuteen anatomiseen lapsimalliin ja kahteen aikuismalliin indusoituneet sähkökentät, kun ne altistuivat eri suunnista kohdistetuille eritaajuuksisille magneettikentille.

He havaitsivat, että indusoituneet sähkökentät olivat ICNIRP:n perusrajoitusten mukaisia lähes kaikissa tapauksissa. Ääreishermostokudoksissa sähkökentät olivat jopa 95 % väestöaltistustason perusrajoitusarvosta. Työntekijäaltistustasoilla he havaitsivat suurimmillaan 79 %:n ylialtistuksen ääreishermostokudoksissa.

Tutkimusryhmän mukaan ICNIRP:n suositukset siitä, että sähkökenttiä analysoidaan kudoksista jatkuvana keskiarvona 2 x 2 x 2 mm3:n tilavuusalkioissa ja huippuarvot poistetaan rajoittaen tulos 99 prosenttiin, aiheuttavat tulosten voimakkaan riippuvuuden tilavuusalkioiden suuruudesta ja erilaisten kudosten määrästä anatomisissa malleissa. Siksi he suosittelivat, että tulevissa ohjearvoissa harkittaisiin pienille anatomisille rakenteille vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten epäjatkuvaa keskiarvon muodostusta huomioimatta 99 prosentin osuutta. Tällöin huippuarvot saataisiin toistettaviksi eri tutkimuslaitosten erilaisissa simulaatioympäristöissä ja anatomisissa malleissa.

Sähkökenttien huippuarvot eri anatomisissa malleissa riippuivat paikallisesta kudosten kuvaamisesta, eikä tutkimusryhmä pystynyt löytämään korrelaatiota mallin koon kanssa. He suosittelivat laajentamaan tutkimusta käsittämään riittävän määrän erilaisia anatomisia malleja ja sisällyttämään myös muita kuin seisonta-asentoja.

Lähde:
Bakker J F, Paulides M M, Neufeld E, Christ A, Chen X L, Kuster N and van Rhoon G C. Children and adults exposed to low-frequency magnetic fields at the ICNIRP reference levels: theoretical assessment of the induced electric fields. Phys. Med. Biol. 57 (2012) 1815-1829

Nro. 3 / 2012/1 Voimakkaiden magneettikenttätasojen vaikutus lapsuusiän leukemiatapauksiin

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa arvioitiin kriittisesti epidemiologisia ja biologisia todisteita lapsuusiän leukemian ja sähkömagneettisille kentille altistumisen välisen yhteyden selvittämiseksi. Potentiaalisia vaikutuksia arvioitiin myös laskemalla. Tutkijat totesivat, ettei ole vahvistettu sellaisia biologisia mekanismeja, joiden mukaan pientaajuiset sähkömagneettiset kentät saattaisivat aiheuttaa lasten leukemiaa.

Lisääntynyt altistus sähkömagneettisille kentille huolestuttaa, sillä se voi aiheuttaa kohonneen lapsuusiän leukemiariskin. Tässä tutkimuksessa esiteltiin lyhyesti lapsuusiän leukemiaa ja sähkömagneettisia kenttiä sekä arvioitiin kriittisesti epidemiologisia ja biologisia todisteita niiden kausaalisesta yhteydestä.

Potentiaalista vaikutusta arvioitiin myös laskemalla koko väestöstä leukemiatapausten prosenttiosuus, jonka altistus sähkömagneettisille kentille saattaisi aiheuttaa. Lapsuusiän leukemian syntyprosessi on pitkälti tuntematon, mutta siihen vaikuttavat todennäköisesti monet tekijät. Sähkömagneettiset kentät saattavat olla yksi ympäristöaltistuksista, joilla on osuutta asiaan.

Tutkimusryhmä löysi kolmesta tapaus-verrokkitutkimusten yhteisanalyysistä 1,4–1,7-kertaisesti kohonneen lapsuusiän leukemiariskin, kun oli altistuttu yli 0,3 µT:n tasoisille pientaajuisille sähkömagneettikentille. Näissä tutkimuksissa erilaisilla harhoilla saattoi olla merkitystä, mutta ne eivät pystyneet täysin selittämään kohonnutta riskiä. Suurtaajuisten sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista puuttui todisteita.

Mitään ehdotetuista biologisista mekanismeista, joiden mukaan pientaajuiset sähkömagneettikentät saattaisivat aiheuttaa lapsuusiän leukemiaa, ei ole vahvistettu. Magneettikenttäaltistuksesta johtuvien leukemiatapausten riskiprosenttiosuuden arvioitiin olevan maailmanlaajuisesti koko väestöllä 1,9 %: korkeimmat arviot löytyivät Pohjois-Amerikasta (4,2 %) ja Brasiliasta (4,1 %). Näin suuri osa leukemiatapauksista voisi siis johtua magneettikenttäaltistuksesta.

Tämän tutkimuksen perusteella sähkömagneettisille kentille altistumisen potentiaalinen vaikutus kansanterveyteen on todennäköisesti rajallinen, vaikka joissain maissa altistus saattaa olla suhteellisen voimakasta ja siten sen vaikutus voi olla merkittävämpää.

Tutkimusryhmä suositteli kansallisten tutkimusten laatimista, jotta saadaan enemmän tietoa lasten tämänhetkisistä altistustasoista. He myös pitivät järkevänä vähentää voimajohdoista aiheutuvaa altistusta tiheästi asuttujen alueiden ja koulujen lähellä. Tulevissa epidemiologisissa tutkimuksissa he kehottivat keskittymään tutkimusharhojen vähentämiseen.

Lähde:
Teepen J C and van Dijck J A A M. Impact of high electromagnetic field levels on childhood leukemia incidence. Int. J. Cancer: online (2012)

Nro. 2 / 2012/1 Huoli voimajohtojen sähkömagneettisten kenttien aiheuttamasta syövästä

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittaja toteaa, että jotkut ihmiset ovat huolissaan magneettikenttien mahdollisista terveysvaikutuksista, erityisesti lapsuusiän leukemiasta. Hänestä terveysviranomaisten tulisi ymmärtää syyt tähän jatkuvaan huoleen ja tunnistaa tehokkaat keinot tarttua ongelmaan. On mielenkiintoista nähdä, onko artikkelilla vaikutusta viranomaisten toimintaan.

Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli vuonna 2002 pientaajuiset magneettikentät (sisältäen verkkotaajuudet 50 ja 60 Hz) mahdollisiksi karsinogeeneiksi ihmisille. Tämä perustui epidemiologisten tutkimusten yhteisanalyyseihin, joissa oli raportoitu yhteys pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemian välillä.

Vuonna 2007 WHO:n koolle kutsuma, tiedemaailman asiantuntijoista koostunut työryhmä antoi IARC:n luokitukselle hyväksyntänsä mutta totesi, etteivät laboratoriokokeet tai muut tutkimustulokset tukeneet tätä yhteyttä. Kaikki todisteet huomioiden WHO raportoi, ettei se pystynyt vahvistamaan pientaajuisten magneettikenttien aiheuttamia terveysvaikutuksia.

Jotkut ihmiset ovat kuitenkin yhä huolissaan siitä, että verkkotaajuiset magneettikentät saattavat aiheuttaa terveyshaittoja, erityisesti lapsuusiän leukemiaa. Terveysviranomaisten tulisi Repacholin mielestä ymmärtää syyt tähän jatkuvaan huoleen ja tunnistaa tehokkaat keinot tarttua ongelmaan. Huolta saattaa aiheuttaa hänen mukaansa esimerkiksi median puhe ”säteilystä”, jolloin se voidaan sekoittaa esimerkiksi ydinvoimaloiden haitalliseen, hyvin suuri taajuiseen ionisoivaan säteilyyn, vaikka sähkömagneettisten kenttien säteily on ionisoimatonta.

Tässä tutkimuksessa kuvattiin huolen aiheita, mm. miten ihmiset käsittävät riskit, miten WHO ja muut terveysviranomaiset arvioivat tieteellisiä tutkimuksia määrittäessään terveysriskien olemassaolon ja mihin lopputulokseen he ovat tulleet verkkotaajuisten magneettikenttien suhteen. Tutkimuksessa myös käsiteltiin, miten verkkotaajuisille magneettikentille altistuksen kansainväliset ohjearvot perustellaan tieteellisesti ja millä toimilla pyritään hälventämään huolia.

Repacholin mukaan ei ole löytynyt tieteellisiä todisteita siitä, että ICNIRP:n ohjearvot alittavalla magneettikenttäaltistuksella olisi terveysvaikutuksia. Ohjearvoissa on jo suuret marginaalit, joten hänen mukaansa WHO:n suositus niissä pitäytymisestä ja korkeintaan hyvin alhaisten kustannusten toimenpiteisiin ryhtymisestä tasojen alentamiseksi on tieteellisesti perusteltu ja järkevä suhtautumistapa terveysviranomaisille.

Lähteet:
Repacholi M. Concern that ”EMF” magnetic fields from power lines cause cancer. Science of the Total Environment 426 (2012) 454-458