Kokemuksia sähkökenttäaltistusta vaimentavasta työpuvusta

|

Sain tänään kokeilla japanilaista työpukua, joka vaimentaa työntekijöiden sähkökenttäaltistusta. Olen ollut niin innoissani asiasta, että päätin kirjoittaa kokemuksistani blogin.

Jo muutaman vuoden ajan olen ollut tietoinen, että Japanissa on sähkökenttäaltistusta vaimentavia suojapukuja. Kyseessä ei ole jännitetyössä käytettävä asu, vaan erityisesti sähkökenttäaltistukseen tarkoitettu asu. Jännitetyössä käytettävien asujen myös tiedetään vaimentavan sähkökenttäaltistusta.

Japanilainen asu on valmistettu erityisestä materiaalista, jonka sisällä on kuituja. Niiden avulla saadaan työntekijään kohdistuva sähkökenttäaltistus pienemmäksi. Jotta tuo altistuksen pieneneminen toimii, on myös tärkeää, että asu muodosta yhtenäisen kokonaisuuden. Eri osat on kytketty toisiinsa.

Ennakkoon ajattelin, että ehkä vaatteesta voi tunnistaa jotain erityisiä kuituja, mutta en huomannut niitä mitenkään. Toinen mitä mietin, oli tuo eri osien yhdistäminen, mutta se oli yllättävän helppoa. Materiaali vaikutti ihan helpolle käyttää ja siihen kuuluvat sukatkin olivat todella pehmeät. Asua ei voi kuitenkaan käyttää suoraan ihoa vastaan.

Asu koostuu, päähineestä, takista, housuista, käsineistä ja sukista. Perinteisiin vaatteisiin verrattuna isoin ero on se, että nuo osat kytketään yhteen. Käytännössä se oli miltei sama, kuin jos solmisin esiliinan nauhoja, ei sen kummallisempaa. Päähine, joka vähän muistuttaa baskeria, yhdistetään erillisellä lenkillä takkiin. Takin ja housujen väliin solmitaan nauhat. Housut laitetaan lenkillä jalan alle. Lopuksi vielä käsineiden varret laitetaan takin hihojen päälle ja sukkien varret tulevat housun lahkeiden päälle. Asuun ei kuulu erityisiä kenkiä, joten sitä voi käyttää minkälaisten kenkien kanssa tahansa.

Tietenkin ennen kuin asua voisi alkaa Suomessa laajasti käyttää, pitäisi sen muita kuin sähkökenttiin liittyviä ominaisuuksia selvittää. Lisäksi japanilaiset ovat suomalaisia pienempiä kooltaan, joten kovin isoja kokoja ei ole suoraan markkinoilla.

Joka tapauksessa oli hienoa voida kokeilla ja ihmetellä tuollaista asua pukemalla se itsensä päälle.

Mukavaa loppukesää kaikille!

Ajatuksia Australian matkalta

|

Aurinkoisena päivänä Brisbanessa nuori nainen seisoi liikennevaloissa ja kirjoitti kännykällään ilmeisesti tekstiviestiä. Liikevalojen äänimerkki risteyksen viereiseltä suojatieltä antoi äänimerkkiä, jonka mukaan oli turvallista ylittää katu. Nainen viereisellä suojatiellä lähti liikkeelle katsomatta varsinaisia liikennevaloja. Hän luotti kuulohavaintoonsa ja edelleen kirjoitti viestiään.

Tilanne oli kuin elokuvassa. Nainen käveli suoraan autojen joukkoon ja muut ihmiset edelleen odottivat liikennevalojen vaihtumista. Kyseessä oli varsin vilkas katu. Jotenkin oli vaikea ymmärtää tilannetta todeksi. Onneksi yksi paikallinen jalankulkija huomasi huutaa hänelle, ja niin hän jäi sitten kadun keskellä olevalle suojatien osalle.

Ensimmäisen kerran näin todella läheltä piti -tilanteen, jossa jalankulkijan matkapuhelimenkäyttö oli koitua kohtaloksi liikenteessä. Aloin tuon jälkeen itsekin olemaan tarkempi. En enää luottanut vain kuulohavaintoon, vaan katsoin myös aina liikennevaloja. Samassa risteyksessä oli aika helppo tulkita suojateiden äänimerkit väärin.

Muilta osin matka sujui varsin perinteisesti. Aurinko paistoi ja konferenssin esitykset olivat varsin kiinnostavia. Osallistuin Bioelectromagnetics Society:n vuosittaiseen tieteellisessä kokouksessa, jossa oli paljon mielenkiintoista esillä.

Konferenssin yhteydessä järjestettiin myös mm. tilaisuus ENA Workshop – Risk Communication Lessons for the Deployment of ‘Smart Meters’, jonka yhdessä esityksessä kerrottiin mittaustuloksia etäluettavien sähkömittarien (Smart Meters) sähkömagneettisista kentistä. Australiassa oli tehty varsin paljon aiheesta mittauksia. Niihin voi tutustua tarkemmin raportista ”AMI Meter Electromagnetic Field Survey”.

Ymmärsin niin, että mitatut altistukset ovat varsin pieniä suhteessa ohjearvoihin ja muihin elinympäristön altistuslähteisiin.

Toivottavasti Australian aurinkoiset säät tulivat mukanani myös Suomen ja saamme jatkossa nauttia entistä kauniimmasta kesäsäästä.

Mukavaa kesänjatkoa kaikille!

Nro. 9 / 2012/1 50 Hz:n magneettikentille altistumisen pitkäaikaiset vaikutukset veren kemiallisiin ominaisuuksiin terveillä miehillä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat esittävät mielenkiintoisia tuloksia sähköalan työntekijöiden terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Ehkä saamme jatkossa tuloksia myös muista mahdollisista tekijöistä, joille työntekijät altistuvat.

Tässä tutkimuksessa testattiin pitkäaikaisen magneettikenttäaltistuksen potentiaalisia vaikutuksia ihmisiin. Tutkimusryhmä tutki seuraavien veren ominaisuuksien yöllisiä profiileja ja tasoja: elektrolyytit (natrium, kalium, kloridi, kalsium, magnesium, fosfori), proteiinittomat typpiyhdisteet (virtsahappo, urea, kreatiniini) ja glukoosi.

Tutkimuksia tehtiin 15 vapaaehtoiselle miehelle (keskimäärin 38-vuotiaita), jotka olivat altistuneet päivittäin 1–20 vuoden ajan työpaikalla ja kotona 50 Hz:n magneettikentille. Kyseessä olivat suurjännitteisillä sähköasemilla Pariisin alueella työskentelevät huoltomiehet, jotka työnsä luonteen vuoksi myös asuivat lähellä sähköasemia.

Tavoitteena oli etsiä pitkäaikaisen altistuksen mahdollisia kumulatiivisia vaikutuksia. Jokaisen tutkimuskohteen magneettikenttäaltistusta mitattiin viikon ajan annosmittarilla, jolloin yksilöllisen altistumisen viikoittainen geometrinen keskiarvo vaihteli 0,1 ja 2,6 mikroteslan välillä. Näitä tuloksia verrattiin tuloksiin verrokkiryhmässä, jonka muodostivat 15 magneettikentille altistumatonta saman ikäistä miestä (keskimäärin 39-vuotiaita). Verrokkiryhmässä yksilöiden altistus vaihteli 0,004 ja 0,092 mikroteslan välillä. Molemmilla ryhmillä oli sama päivärytmi, aikataulu ja fyysiset aktiviteetit verinäytteiden oton aikana. Verinäytteet otettiin kerran tunnissa klo 20–8.

Tutkimus osoitti, että pitkäaikaisesti (jopa 20 vuotta) ja päivittäin magneettikentille altistuneilla kohteilla tapahtui merkittäviä muutoksia veriseerumin natrium-, kloridi-, fosfori- ja glukoositasoissa. Vaikutus kenttä x tunti huomioitiin altistuksen ollessa yli 0,3 µT. Tutkimustiedot viittasivat siihen, että pitkäaikainen altistus 50 Hz:n magneettikentille (> 0,3 µT) saattaa terveillä miehillä aiheuttaa tiettyjen veren ominaisuuksien biologisia muutoksia, mutta niiden kliinistä merkitystä täytyisi tutkia lisää.

Lähde:
Touitou Y, Djeridane Y, Lambrozo J, Camus F. Long-term (up to 20 years) effects of 50-Hz magnetic field exposure on blood chemistry parameters in healthy men. Clinical Biochemistry 45 (2012) 425-428

Nro. 8 / 2012/1 Olettamuksia voimajohtojen terveysriskeistä kvantitatiivisissa analyyseissä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena oli arvioida, miten epävarmojen todisteiden avulla voidaan tukea päätöksentekoa. Tutkimuksen kohteena olivat voimajohtoihin liittyvät terveysriskit. Tutkimuksessa ilmeni, että terveysriskien suuruuden arvioinnissa tärkeinä pidettyihin olettamuksiin liittyy arvolatausta. Kirjoittajien mielestä tämänhetkisellä tietämyksen tasolla sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien suuruuden arviointi on ollut ennenaikaista.

Tutkimusryhmän mielestä puutteelliset ja ristiriitaiset tieteelliset todisteet hankaloittavat kiistattomien poliittisten päätösten tekoa erilaisten terveysriskien suhteen. Useisiin päätöksenteon vaiheisiin liittyy tällöin useita epävarmuustekijöitä. Tieteellisessä kirjallisuudessa on esitetty erilaisia tapoja, joilla voidaan käsitellä alustavien ja epävarmojen todisteiden muodostamaa ongelmaa. Tutkimusryhmän mielestä todisteiden laadun tutkimiseen voidaan käyttää reflektiivisiä lähestysmistapoja, kuten sukupuuanalyysiä, kun tavoitteena on epävarmuuksien suuruuden kartoitus.

Sähkömagneettiset kentät on ollut yksi tapaus, jossa todisteiden laatu on vaikeuttanut poliittista päätöksentekoa. Tällöin on viitattu (tilastolliseen) yhteyteen lapsuusiän leukemiariskin kasvun ja voimajohtojen läheisyyden välillä. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole vielä löydetty biofysikaalista mekanismia tämän yhteyden tueksi.

Tutkimusryhmän mukaan Alankomaiden hallitus on perustanut voimajohtoja koskevan toimintapolitiikkansa varovaisuusperiaatteeseen. Aiemmissa tutkimuksissa oli laskettu, kuinka paljon voimajohtojen läheisyys lisää potentiaalisia lapsuusiän leukemiatapauksia Alankomaissa tilastollisesti vuosittain. Tämän perusteella hallitus on antanut suosituksen, että kunnat välttäisivät sellaisten uusien tilanteiden muodostumista, joissa lapset oleskelevat pitkiä aikoja lähellä voimajohtoja vuotuisen magneettikenttätason ollessa keskimäärin 0,4 µT.

Tutkimusryhmän mukaan tällainen sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien suuruuden laskenta sisältää kuitenkin (paljon) olettamuksia sekä laskentaketjussa että ennen sitä. Tässä tutkimuksessa nämä olettamukset priorisoitiin ja niitä arvioitiin kriittisesti sukupuuanalyysimatriisin avulla asiantuntijaseminaarissa, jossa myös luonnehdittiin tärkeimpien olettamusten arvolatautuneisuutta ja arvioitiin niiden vaikutusta laskentaketjun lopputulokseen.

Tutkimuksessa ilmeni, että terveysriskien suuruuden arvioinnissa tärkeinä pidettyihin olettamuksiin liittyi arvolatausta. Tulokset osoittivat, että tämänhetkisellä tietämyksen tasolla sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien suuruuden arviointi on ollut ennenaikaista. Tutkimusryhmä piti Alankomaiden hallituksen tämänhetkistä varovaisuusperiaatteen toteutusta riittävänä.

de Jong A, Wardekker J A, van der Sluijs J P. Assumptions in quantitative analyses of health risks of overhead power lines. Environmental Science & Policy 16 (2012) 114-121

Nro. 7 / 2012/1 Mittausmenetelmä pientaajuisille kentille altistumisen arviointiin: tapaustutkimus alakoulussa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti lasten altistumiseen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille. Tutkimus on toteutettu siksi, että aikaisemmin on todettu useampia lasten sairastumisia tietyllä alueella. Epidemiologiassa tunnetaan tilanteita, joissa jollakin alueella voi ilmaantua useita sairastumisia (ryppäitä), mutta sille ei pystytä löytämään syytä. Tietenkin tilanteet ovat yksittäisten henkilöiden kannalta varsin haastavia, vaikka syytä ei pysyttäisikään löytämään. Artikkeli tarjoaa hyvää yleistietoa koulussa esiintyvästä lasten altistumisesta.

Kun altistumista pientaajuiselle säteilylle tutkitaan epidemiologisesti, tutkimusryhmän mielestä tärkeä kysymys on väestöaltistuksen oikea mittaustapa. Tässä tutkimuksessa ehdotettiin mittausmenetelmää, jolla voidaan arvioida tarkasti ihmisten altistumista sähkö- ja magneettikentille taajuusalueella 5–100 kHz rakennuksissa ja liiketiloissa.

Koska kirjoittajien mukaan erityisesti pientaajuinen säteily saattaa olla vahingollista lapsille, mittausmenetelmässä keskityttiin altistumiseen pientaajuisille kentille kouluissa. Näin pystyttiin arvioimaan oppilaiden altistuminen voimajohtojen, muuntajien ja sähkölaitteiden aiheuttamille pientaajuisille sähkö- ja magneettikentille korreloimalla mittaukset koulussa vietettyjen tuntien mukaan.

Tässä tutkimuksessa mittausmenetelmää sovellettiin Garcia Quintanan alakoulun oppilaiden pientaajuisille kentille altistumisen tutkimukseen Valladolidissa Espanjassa. Paikallisia terveysviranomaisia kiinnosti pientaajuisille kentille altistumisen arvioinnin mittauskampanja erityisesti tässä alakoulussa, koska lasten syöpätapausten merkittävä määrä oli herättänyt huolta kunnassa. Viidellä koulun oppilaalla oli diagnosoitu leukemia vuosina 2000–2003, mikä on tämän syöpätyypin keskimääräistä esiintyvyyttä suurempi luku.

Mittauksia suoritettiin kenttämittarilla sekä sisäisille että ulkoisille pientaajuisen säteilyn lähteille koulussa ja sen läheisyydessä. Esikartoituksen jälkeen keskityttiin tiloihin, joissa lapset viettivät enemmän aikaa. Tämän jälkeen määriteltiin pientaajuisen säteilyn lähteet ja mitattiin niiden säteilyarvot. Mitatut arvot jäivät suositeltujen referenssiarvojen alapuolelle.

Tutkimuksesta saadut tiedot antavat käsityksen siitä, millaisille säteilytasoille oppilaat ja opettajat altistuvat koulurakennuksissa. Mittausten perusteella tutkimusryhmä myös antoi suosituksia, kuinka lasten altistumista pientaajuisille kentille voitaisiin vähentää.

Lähde:

Alonso A, Bahillo A, de la Rosa R, Carrera A, Durán R J and Fernández P. Measurement Procedure to Assess Exposure to Extremely Low-Frequency Fields: a Primary School Case Study. Radiation Protection Dosimetry (2012), pp. 1-11