Kaunis ruska piristää

|

Keksin tällä kertaa useammankin aiheen, josta voisin kirjoittaa blogin. Lopulta päädyin miettimään sitä, miten istuin yhtenä syyskuun päivänä kokoushuoneessa ja katselin kaunista luonnonmaisemaa. Kummasti kaunis luonto piristi kiireistä päivääni.

Tänä syksynä on jotenkin tullut sellainen tunne, että ihmiset ovat olleet tavallista kiireisempiä. Erilaisia seminaareja ja tilaisuuksiakin on tuntunut olevan tavallista enemmän tarjolla. Tietenkin on mukava, kun on paljon vaihtoehtoja, mutta toisaalta on ikävä tuottaa järjestäjille pettymyksiä, kun ei pysty osallistumaan.

Syyskuun tapahtumia miettiessäni huomasin, että oikeastaan aika paljon nykyään tulee erilaisia lähinnä sähköpostiviestejä siksi, että on erilaisissa sosiaalisen median palveluissa mukana. Tavallaan on mielenkiintoista, että erilaisista tietokannoista voidaan kerätä, vaikka yksittäisen tutkijan julkaisut yhteen. Muodostaa hänelle profiili. Hän voi olla järjestelmässä mukana ilman, että itse on koskaan sinne kirjautunut.

Kun tieto on varsin helposti kerättävissä yhteen, se myös helpottaa toimintaa. Esimerkiksi lupauduin juuri yhden lehden Editorial Boardin jäseneksi. Henkilö, joka minua kysyi, näki suoraan Scopuksen tietokannasta julkaisuni ja jatkossa kaksikymmentä uusinta Scopuksessa olevaa julkaisuani päivittyvät automaattisesti kyseisen lehden sivulla. Itse ei tarvitse niistä huolehtia.

Tietenkin se myös tavallaan lisää työtä, jos pitää seurata erilaisia internetin palveluja. Osa selvästi helpottaa omaa työtä ja siksi niitä kannattaa käyttää, mutta osa vie helposti liikaa aikaa, varsinkin jos niistä kovin paljon innostuu.

En tiedä miten paljon ihmisten kiireisyyteen vaikka se, että erilaiset Internetin palvelut lähettävät heille sähköposteja, mutta ehkä joku merkitys niilläkin on.

Toivottavasti lokakuussa on vielä kaunista ruskaa ihailtavaksi.

Mukavaa lokakuun alkua kaikille!

Voimajohtopylväitä katsellessa

|

Kävin elokuussa Piers 2012 -tilaisuudessa Moskovassa (Progress in Electromagnetics Research Symposium). Lentokentälle mennessä katselin kaupunkia ja kiinnitin huomioni paikallisiin voimajohtoihin. Pylväät olivat paikoitellen selvästi suurempia kuin Suomessa olen tottunut näkemään. Muutakin mielenkiintoista katsottavaa tuli vastaan. Liikennettä oli varsin paljon ja tien varressa näkyi suuria mainoksia mm. hienoista autoista.

Palattuani Suomeen selailinFingrid Oyj:n yrityslehteä (pdf) ja taas kiinnitin huomioni voimajohtopylväisiin. Tällä kertaa kyseessä oli heidän kehittämä uusi peltopylväs. Uuden peltopylvään tuotekehityshankkeelle oli myönnetty teollisen muotoilunFennia Prize 2012 Grand Prix -palkinto. Hienoa, onnitteluni kehittäjille!

Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Fingridin www-sivulla. Siellä on mm. kuvia siitä, miten traktorilla on helppo liikkua peltopylvään alla.

Moskovan symposiumista erityisesti mieleeni jäi kaksi esitystä siitä, miten sähkömagneettisilla kentillä yritetään tuottaa parantavia vaikutuksia. Ensimmäisessä esityksessä käsiteltiin sähkömagneettisilla kentillä tuotettua terapiaa. Kyseessä oli pulssimuotoinen kenttä. Tätä terapiaa ajateltiin käytettäväksi varsin erilaisiin terveysongelmiin.

Toisessa esityksessä käsiteltiin tutkimusta, jos ajatuksena oli, että korkeaintensiteettiset nanopulssit voisivat vaikuttaa haimasyöpään. Varsinkin tämä jälkimmäinen tutkimus vaikutti olevan vielä aika alussa. Symposiumin artikkelit on ymmärtääkseni tarkoitus julkaista lähiaikoina tilaisuuden www-sivuilla. Tarkemmin koko tilaisuuteen voi tutustua järjestäjien nettisivuilla.

Elokuussa kokeilin myös japanilaista suojapukua, joka vaimentaa sähkökenttäaltistusta. Aamulehti kirjoitti aiheesta jutun. Siihen liitettiin myös lyhyt video, joka löytyy Aamulehden nettisivulta. Pukua tuli myös testattua voimajohdon alla. Tällä kertaa oli ihan perinteisiä pylväitä katseltavana.

Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

The Electrical Engineer of the year 2012

|

Professor, Adjunct Professor Leena Korpinen

Leena Korpinen is Professor of Energy and Process Engineering at Tampere University of Technology.

She is a long-time head of research in health issues relating to electrical engineering. She previously ran a laboratory for electrical engineering and health, until it was incorporated into the Department of Energy and Process Engineering as part of a university restructuring process and consolidation of academic activities in larger units. In research, she focuses on exposure to electric and magnetic fields in living and working environments as well as related health effects. The current topics of her research group include, for example, the effects of electromagnetic fields on cardiac pacemakers and implanted cardioverter defibrillators in the vicinity of 400 kV power lines and power stations.

Through the years, Leena Korpinen has greatly contributed to the provision of online study materials, some of which are still available on the Internet. An example is the series of E-Girls projects, which took place a few years ago, aimed at encouraging girls to study electrical engineering.
Leena Korpinen has enjoyed swift career progression in research. She completed a Master of Science in Technology at Tampere University of Technology in 1986 and a Licentiate of Medicine at the University of Tampere in 1989. In the area of electrical engineering, she chose to focus on electrical power engineering, completing a Licentiate of Science in Technology in 1990.

Having keen interest in both technology and medicine, Leena Korpinen undertook doctoral studies in the two fields. In 1993, she completed a Doctor of Medicine in neurology at the University of Tampere, and three years later, a Doctor of Science in Technology at Lappeenranta University of Technology. Technology and medicine were also brought together in her two dissertations. The one in medicine examined computer-aided decision making for epilepsy and sleep diagnosis, while the other, in electrical engineering, focused on the effects of short-term occupational exposure to electric and magnetic fields, especially on the heart.

Of the two interest areas, technology has gradually become the more prominent for Leena Korpinen. In 1995, she was appointed Associate Professor in Electrical Engineering, and in 1998, Professor. However, she never left the medical field either. She has been a licensed medical doctor since 1989 and an Adjunct Professor of Medical Technology at the University of Tampere since 1996. With the establishment of the laboratory for electrical engineering and health at Tampere University of Technology in early 2001 and the related changes to professorship, she found new opportunities to combine her two areas of expertise.

Recent research projects led by Leena Korpinen include:

  • Public exposure to broadband electric and magnetic fields
  • Occupational exposure to 110-kV electric and magnetic fieldsE
  • Effects of electric fields on cardiac pacemakers and cardioverter defibrillators

(Funded and commissioned by, for example, ABB, Finnish Energy, Fingrid, Finnish Electricity Association Sener, the Finnish association for promotion of electrical safety STEK, and energy companies such as Fortum, Helen, Wattenfall and Pohjolan Voima.)

Leena Korpinen has published books related to her core competences as well as a large number of articles in both Finnish and foreign scientific publications. She is also actively involved in standardization.

Kokemuksia sähkökenttäaltistusta vaimentavasta työpuvusta

|

Sain tänään kokeilla japanilaista työpukua, joka vaimentaa työntekijöiden sähkökenttäaltistusta. Olen ollut niin innoissani asiasta, että päätin kirjoittaa kokemuksistani blogin.

Jo muutaman vuoden ajan olen ollut tietoinen, että Japanissa on sähkökenttäaltistusta vaimentavia suojapukuja. Kyseessä ei ole jännitetyössä käytettävä asu, vaan erityisesti sähkökenttäaltistukseen tarkoitettu asu. Jännitetyössä käytettävien asujen myös tiedetään vaimentavan sähkökenttäaltistusta.

Japanilainen asu on valmistettu erityisestä materiaalista, jonka sisällä on kuituja. Niiden avulla saadaan työntekijään kohdistuva sähkökenttäaltistus pienemmäksi. Jotta tuo altistuksen pieneneminen toimii, on myös tärkeää, että asu muodosta yhtenäisen kokonaisuuden. Eri osat on kytketty toisiinsa.

Ennakkoon ajattelin, että ehkä vaatteesta voi tunnistaa jotain erityisiä kuituja, mutta en huomannut niitä mitenkään. Toinen mitä mietin, oli tuo eri osien yhdistäminen, mutta se oli yllättävän helppoa. Materiaali vaikutti ihan helpolle käyttää ja siihen kuuluvat sukatkin olivat todella pehmeät. Asua ei voi kuitenkaan käyttää suoraan ihoa vastaan.

Asu koostuu, päähineestä, takista, housuista, käsineistä ja sukista. Perinteisiin vaatteisiin verrattuna isoin ero on se, että nuo osat kytketään yhteen. Käytännössä se oli miltei sama, kuin jos solmisin esiliinan nauhoja, ei sen kummallisempaa. Päähine, joka vähän muistuttaa baskeria, yhdistetään erillisellä lenkillä takkiin. Takin ja housujen väliin solmitaan nauhat. Housut laitetaan lenkillä jalan alle. Lopuksi vielä käsineiden varret laitetaan takin hihojen päälle ja sukkien varret tulevat housun lahkeiden päälle. Asuun ei kuulu erityisiä kenkiä, joten sitä voi käyttää minkälaisten kenkien kanssa tahansa.

Tietenkin ennen kuin asua voisi alkaa Suomessa laajasti käyttää, pitäisi sen muita kuin sähkökenttiin liittyviä ominaisuuksia selvittää. Lisäksi japanilaiset ovat suomalaisia pienempiä kooltaan, joten kovin isoja kokoja ei ole suoraan markkinoilla.

Joka tapauksessa oli hienoa voida kokeilla ja ihmetellä tuollaista asua pukemalla se itsensä päälle.

Mukavaa loppukesää kaikille!

Ajatuksia Australian matkalta

|

Aurinkoisena päivänä Brisbanessa nuori nainen seisoi liikennevaloissa ja kirjoitti kännykällään ilmeisesti tekstiviestiä. Liikevalojen äänimerkki risteyksen viereiseltä suojatieltä antoi äänimerkkiä, jonka mukaan oli turvallista ylittää katu. Nainen viereisellä suojatiellä lähti liikkeelle katsomatta varsinaisia liikennevaloja. Hän luotti kuulohavaintoonsa ja edelleen kirjoitti viestiään.

Tilanne oli kuin elokuvassa. Nainen käveli suoraan autojen joukkoon ja muut ihmiset edelleen odottivat liikennevalojen vaihtumista. Kyseessä oli varsin vilkas katu. Jotenkin oli vaikea ymmärtää tilannetta todeksi. Onneksi yksi paikallinen jalankulkija huomasi huutaa hänelle, ja niin hän jäi sitten kadun keskellä olevalle suojatien osalle.

Ensimmäisen kerran näin todella läheltä piti -tilanteen, jossa jalankulkijan matkapuhelimenkäyttö oli koitua kohtaloksi liikenteessä. Aloin tuon jälkeen itsekin olemaan tarkempi. En enää luottanut vain kuulohavaintoon, vaan katsoin myös aina liikennevaloja. Samassa risteyksessä oli aika helppo tulkita suojateiden äänimerkit väärin.

Muilta osin matka sujui varsin perinteisesti. Aurinko paistoi ja konferenssin esitykset olivat varsin kiinnostavia. Osallistuin Bioelectromagnetics Society:n vuosittaiseen tieteellisessä kokouksessa, jossa oli paljon mielenkiintoista esillä.

Konferenssin yhteydessä järjestettiin myös mm. tilaisuus ENA Workshop – Risk Communication Lessons for the Deployment of ‘Smart Meters’, jonka yhdessä esityksessä kerrottiin mittaustuloksia etäluettavien sähkömittarien (Smart Meters) sähkömagneettisista kentistä. Australiassa oli tehty varsin paljon aiheesta mittauksia. Niihin voi tutustua tarkemmin raportista ”AMI Meter Electromagnetic Field Survey”.

Ymmärsin niin, että mitatut altistukset ovat varsin pieniä suhteessa ohjearvoihin ja muihin elinympäristön altistuslähteisiin.

Toivottavasti Australian aurinkoiset säät tulivat mukanani myös Suomen ja saamme jatkossa nauttia entistä kauniimmasta kesäsäästä.

Mukavaa kesänjatkoa kaikille!