Uudistumista ja päivittymistä

|

Luin uutta Kauppalehti Optiota ja huomasin jutun aiheesta ’Kuinka päivitän itseni?’. Jotenkin jäin miettimään aihetta. Aikaisemmin muistan lukeneeni, miten vuoden alussa ihmiset alkavat kuntoilla tai laihduttaa tai parantaa elämäntapojaan, mutta sana päivittäminen tuntui uudelta.

Mielenkiintoista miten asiat muuttuvat. Ennen tietokoneiden ja matkapuhelimien aikaa laitteet yleensä ostettiin täysin valmiina. Niitä ei tarvinnut päivittää. Nykyään tekniikka on muuttunut sellaiseksi, että miltei jatkuvasti jokin laite tai lähinnä siinä oleva ohjelma on päivittymässä. Ensin se tuntui ehkä vähän oudolle ja epämiellyttävälle, kun laitteet eivät olleetkaan suoraan valmiita, mutta nykyään se tuntuu aika luonnolliselle.

Samalla, kun tekniikka kehittyy, niin myös käytetty kieli muuttuu. Myös tekniikkaan liittyvät sanat siirtyvät muihin tilanteisiin. Koska laitteiden päivittäminen on kaikille jo hyvin tuttua, tuntuu ihan sopivalle ajatella myös itsensä päivittämistä.

Ihminen on tietenkin erilainen kuin kone. Itseään voi kehittää ja pitää terveydestään hyvää huolta, mutta mitään helppoa systeemiä ei ole ladata uusi ohjelmapäivitys sisälle ja sen seurauksena muuttua. Ihmisen kohdalla muutokset vievät yleensä aikaa. Ehkä päätöksen voi tehdä nopeastikin, mutta ennen kuin muutos oikeasti toteutuu esim. jokapäiväisessä elämässä, niin siihen menee usein enemmän aikaa.

Sinänsä sitä on hyvä aina välillä vähän miettiä, miten itsellä menee. Voi kai sitä ajatella itsensä päivittämistarpeen arviointina. Ehkä sitä huomaakin, miten hyvin itsellä asiat ovat, eikä mitään päivitystarvetta ole olemassa.

On myös tosi mukava, että vielä on olemassa paljon tekniikkaa, jota ei tarvitse päivittää. Itselleni tuli mieleen esim. kahvinkeitin. Olisi ehkä aika epämiellyttävää, jos aamukahvia keittäessä keitin pitäisi jotain päivitystaukoja.

Sen verran uudistumista on itselleni tapahtunut, että muutin juuri TTY:lla uuden laitoksen tiloihin Sähkötaloon. Jonkinlaiseksi itsensä päivittämiseksi sitäkin ehkä voi kutsua.

Mukavaa helmikuuta kaikille.

Uusi vuosi – uudelle laitokselle

|

Uudenvuodenpäivän aamuna ajattelin, että nyt se on sitten totta. Uusi vuosi on alkanut ja TTY:n uusi organisaatio on astunut voimaa. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että siirryn Elektroniikan ja tietoliikennetekniikan laitokselle (ELT) Tieto- ja sähkötekniikan tiedekuntaan (TST). Vanha Energia- ja prosessitekniikan laitos lakkasi olemasta ja sieltä väki siirtyi neljälle laitokselle.

Uuden alkaessa on vähän kahden suuntaisia tunnelmia. Toisaalta on haikeutta vanhaa kohtaa, mutta toisaalta on mielenkiintoa ja intoakin uutta kohtaan. Jotain asioita jää aina kaipaamaan, mutta mikään työyhteisö ei kuitenkaan ole ikuisesti samanlainen. Jos ei muuta niin ihmiset vaihtuvat, siirtyvät esimerkiksi eläkkeelle. Muutokset ovat välttämättömiä. Sitä ei vaan aina työn touhussa huomaa, miten maailma ympärillä jatkuvasti muuttuu.

Uuteen siirtyessä on tietenkin paljon asioita, joita ei vielä heti tiedä. Yleensä kuitenkin kaikki alkaa vähitellen selvitä ja toimia ihan hyvin. Jonkin ajan kuluttua ei enää oikeastaan muista, miten aikaisemmin toimittiin. Sen verran olen vuosien varrella muutoksista oppinut, että ensimmäisinä päivinä kannata olla tavallista kärsivällisempi, vaikka kaikki ei vielä ole ihan selvää. Kyllä erilaiset työprosessit vähitellen alkavat toimia.

Vuonna 2013 tapahtuu tietenkin muutakin kuin tämä TTY:n organisaatiouudistus. Sähkömagneettisiin kenttiin liittyen odotan, että valmistelussa oleva työntekijädirektiivi alkaa valmistua. Perinteeksi jo muodostuneita tilannekatsauksia pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä terveyskysymyksistä jatketaan myös vuonna 2013. Viime viikolla julkaisin uusimman katsauksen ja seuraava on tulossa kesällä 2013.

Sähkö- ja magneettikenttiin liittyvistä tutkimuksista on myös tulossa kansainvälisiä julkaisuja. Niiden ilmestymisestä laitan viestin Twitteriin. Tiedot uusista artikkeleista näyttävät päivittyvän myös varsin nopeastiResearchGate-sivulleni.

Kiitokset kaikille hyvästä yhteistyöstä ajalta, jonka olin Energia- ja prosessitekniikan laitoksella ja toivon meille menestyksekästä yhteistyötä myös jatkossa.

Onnellista alkanutta vuotta 2013!

Nro. 9 / 2012/2 Pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuneiden sähkötyöntekijöiden kromosomimuutosten arviointi Coimbatoressa Intiassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat havaitsivat intialaisilla sähkötyöntekijöillä kromosomimuutoksia. Toivottavasti jatkossa tulee tarkennusta työntekijöiden muista altistustekijöistä kenttien lisäksi.

Tutkimusryhmän lähtökohtana oli, että kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC (International Agency for Research on Cancer) on luokitellut pientaajuiset magneettikentät mahdollisiksi karsinogeeneiksi ihmisille ja aiemmissa tutkimuksissa lisääntynyt kromosomimuutosten määrä perifeerisen veren lymfosyyteissä korreloi lisääntyneiden syöpätapausten kanssa. Tässä tutkimuksessa he halusivat arvioida ammatista johtuvia kromosomimuutoksia pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuneissa sähkötyöntekijöissä Coimbatoren alueella Etelä-Intiassa.

He käyttivät tavanomaista metafaasin kromosomipoikkeavuuden analyysiä ja mikrotuma-analyysiä ionisoimattoman säteilyaltistuksen biologisina indikaattoreina. Tutkimukseen valittiin yhteensä 70 henkilöä, joista 50 oli altistunutta ja 20 verrokkia. Kaikilta osallistujilta pyydettiin tietoinen kirjallinen suostumus, ja tutkimus suoritettiin Helsingin julistuksen mukaisesti ja paikallisen eettisen toimikunnan hyväksymänä.

Altistuneilla havaittiin enemmän kromosomipoikkeavuuksia ja mikrotumia kuin verrokeissa, ja kromosomipoikkeavuuksien yleisyys lisääntyi merkittävästi monivuotisessa altistuksessa. Lisäksi havaittiin kromosomipoikkeavuuksien ja mikrotumien lisääntymistä iän myötä sekä altistuneissa että verrokeissa, mutta se oli huomattavasti voimakkaampaa altistuneiden joukossa.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työpaikallaan muuntajien ja jakeluasemien sähkömagneettisille kentille altistuneiden työntekijöiden perifeerisen veren lymfosyyteissä oli aiheutunut merkittäviä sytogeneettisiä vaurioita. Tutkimusryhmä piti kromosomipoikkeavuus- ja mikrotuma-analyyseistä saatujen löydöstensä perusteella mahdollisena, että sähkömagneettiset kentät saattavat olla perimämyrkyllisiä (genotoksisia).

Kromosomipoikkeavuusanalyysi vaikutti herkemmältä kuin muut mahdolliset sytogeneettiset seuraukset. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sähkötyöntekijöiden krooninen altistus sähkömagneettisille kentille työpaikallaan saattoi lisätä geneettisten vaurioiden riskiä.

Lähde: Balamuralikrishnan B, Balachandar V, Kumar S S, Stalin N, Varsha P, Devi S M, Arun M, Manikantan P, Venkatesan C, Sasikala K, Dharwadkar S N. Evaluation of Chromosomal Alteration in Electrical Workers Occupationally Exposed to Low Frequency of Electro Magnetic Field (EMFs) in Coimbatore Population, India. Asian Pacific J Cancer Prev, 13, 2961–2966

Nro. 8 / 2012/2 Väestön epäspesifit fyysiset oireet ja altistuminen sähkömagneettisille kentille – saadaanko tarkennuksia systemaattisella kirjallisuuskatsauksella?

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat yrittivät saada tarkennusta kenttäaltistukseen liitettyihin väestön oireisiin systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. He eivät löytäneet todisteita suorasta yhteydestä epäspesifien fyysisten oireiden yleisyyden ja vakavuuden ja voimakkaalle sähkömagneettiselle kentälle altistumisen välillä. Heidän mukaansa yhteys koettuun altistukseen vaikutti olevan olemassa, mutta todisteet olivat vielä rajallisia johtuen eroista käsitteellistämis- ja arviointimenetelmissä.

Tässä tutkimuksessa haluttiin laatia systemaattinen kirjallisuuskatsaus havaintotutkimuksista ja arvioida todisteiden vahvuutta väestön todellisen (mitatun) ja koetun (itseraportoidun) sähkömagneettisille kentille altistumisen ja epäspesifien fyysisten oireiden (kuten punoitus, kihelmöinti, väsymys, keskittymiskyvyn puute, huimaus, pahoinvointi, sydämentykytys ja ruuansulatusvaivat) välisestä yhteydestä. Tutkimusryhmä laati myös meta-analyysejä saadakseen lisätietoa mahdollisen yhteyden laajuudesta.

He etsivät tammikuun 2000 ja huhtikuun 2011 välisenä aikana julkaistuja tutkimuksia kirjallisuustietokannoista Medline, Embase, SciSearch, PsychInfo, Psyndex ja Biosis sekä muista bibliografisista lähteistä, kuten alan tärkeimpien julkaisujen kirjallisuusviitteistä. He löysivät aineistosta 22 valintakriteerit täyttävää tutkimusta.

Kun epidemiologisille todisteille suoritettiin kvalitatiivinen analyysi, oireiden ja voimakkaammalle sähkömagneettiselle kentälle altistumisen väliltä, ei joko löytynyt mitään yhteyttä tai tulokset olivat ristiriitaisia. Tutkimusryhmä suoritti meta-analyysejä satunnaisvaikutuksesta vahvistaakseen päätelmiään. Niiden perusteella todellisen sähkömagneettisille kentille altistumisen ja oireiden välisestä yhteydestä saatiin seuraavia tuloksia oireiden vakavuudesta: päänsäryn todennäköisyys 1,65; keskittymisongelmat 1,28, väsymykseen liittyvät ongelmat 1,15, huimaukseen liittyvät ongelmat 1,38. Oireiden yleisyyden todennäköisyydet olivat päänsärylle 1,01, väsymykselle 1,12 ja uniongelmille 1,18.

Koetun altistuksen ja epäspesifien fyysisten oireiden välisestä yhteydestä oli havaintoja, mutta meta-analyysiä ei suoritettu johtuen tutkimusten välisestä huomattavasta heterogeenisyydestä.

Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyyseissä ei löydetty todisteita suorasta yhteydestä epäspesifien fyysisten oireiden yleisyyden ja vakavuuden sekä voimakkaalle sähkömagneettiselle kentälle altistumisen välillä. Yhteys koettuun altistukseen vaikutti olevan olemassa, mutta todisteet olivat vielä rajallisia johtuen eroista käsitteellistämis- ja arviointimenetelmissä.

Lähde:
Baliatsas C, Van Kamp I, Bolte J, Schipper M, Yzermans J, Lebret E. Non-specific physical symptoms and electromagnetic field exposure in the general population: Can we get more specific? A systematic review. Environment International 41 (2012) 15–28

Nro. 7 / 2012/2 Sähkömagneettisen säteilyn aiheuttama yliherkkyys ja sähkön havaitsemisherkkyys – onko niillä yhteys?

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on lähestynyt sähköyliherkkyyttä uudesta näkökulmasta tutkimalla kokeellisesti sähkön havaitsemisherkkyyttä. Koehenkilöinä oli itsensä sähköyliherkiksi kokevia ja heille valittuja verrokkeja. Ryhmä tuli siihen tulokseen, että sähköyliherkät saattoivat havaita magneettikenttiä jossain määrin, mutta niihin liittyvät oireet vaikuttivat pääasiassa psyykkisperäisiltä.

Taipumusta kokea epämiellyttäviä oireita jännitteellisten sähkölaitteiden läheisyydessä kutsutaan sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamaksi yliherkkyydeksi (sähköyliherkkyydeksi). Todisteet ilmiön psykofyysisistä taustoista, toisin sanoen havaittavuus ja oireiden muodostumismekanismi, eivät tutkimusryhmän mukaan ole vielä olleet vakuuttavia. Siksi he halusivatkin tutkia kokeellisesti sähkön havaitsemisherkkyyttä ja sähköyliherkkien raportoimia oireita.

Altistuskokeeseen osallistui 29 itsensä sähköyliherkäksi kokevaa vapaaehtoista, ja 42 verrokkia. Osallistujat täyttivät ensin kyselylomakkeet, joissa kysyttiin mm. odotettavissa olevista oireista ja kartoitettiin asteikoilla somaattisten tuntemusten vahvuuden kokemista ja säteilyn terveysvaikutusten aiheuttamaa huolta. Sitten he yrittivät havaita oikeaan käsivarteensa suunnatun 50 Hz:n 0,5 mT:n magneettikentän 20 peräkkäisessä minuutin jaksossa. Kokeen aikana tallennettiin myös syke ja laskettiin erilaisia sykevaihteluindeksejä (korkeataajuinen, matala-/korkeataajuinen, keskihajonta).

Tutkimuksessa käytettiin signaalin havaitsemisen teorian menetelmiä, joilla sähköyliherkkien havaintokyky verrokkeihin verrattuna osoittautui satunnaista arvailua paremmaksi. Toisaalta sähköyliherkillä oli myös taipumus maksimoida osumia väärien hälytysten kustannuksella epäselvissä tapauksissa. Oikeita päätöksiä (osumia tai oikeita hylkäyksiä) seuranneissa havaintojaksoissa esiintyi enemmän sykevaihteluja kuin virheisiin päättyneissä jaksoissa (huomaamatta jääneet tai väärät hälytykset). Ennakko-odotukset ja kuuluminen sähköyliherkkien ryhmään lisäsivät merkittävästi altistusta seuranneita oireita, mikä saattoi johtua osittain nk. nocebo-vaikutuksesta.

Tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että sähköyliherkät ihmiset saattoivat havaita magneettikenttiä jossain määrin. Vaikka kohonnut magneettikenttien havaitsemisherkkyys saattaa vaikuttaa sähköyliherkkyyden kehitykseen ja/tai pahenemiseen, magneettikenttien aiheuttamat oireet vaikuttivat tutkimusryhmän mielestä pääasiassa psyykkisperäisiltä.

Lähde:

Köteles F, Szemerszky R, Gubanyi M, Körmendi J, Szekrenyesi C, Lloyd R, Molnar L, Drozdovszky O, Bardos G. Idiopathic environmental intolerance attributed to electromagnetic fields (IEI-EMF) and electrosensibility (ES) – Are they connected? Int. J. Hyg. Environ. Health (2012)