Nro. 2 / 2012/2 Tapaus-verrokkitutkimus isän ammatin ja lapsuusiän leukemian välisestä yhteydestä Isossa-Britanniassa vuosina 1962–2006

|
Päätoimittajan kommentti: Ryhmä on tutkinut isän työpaikka-altistuksen ja lapsuusiän leukemian välistä yhteyttä. Tutkimuksessa on varsin mielenkiintoinen lähestymistapaa aiheeseen. Voi olla kylläkin haastavaa saada selville isien todelliset altistumiset jälkikäteen.

Isän työpaikka-altistuksia on joissain aiemmissa tutkimuksissa ehdotettu lapsuusiän leukemian riskitekijäksi. Tässä tutkimuksessa tutkittiin mahdollista isän työpaikka-altistuksen ja lapsuusiän leukemian välistä yhteyttä Isossa-Britanniassa tapaus-verrokkitutkimuksella.

Tutkimusryhmä sai tiedot kaikista Isossa-Britanniassa syntyneistä ja diagnosoiduista lapsuusiän (alle 15-vuotiaiden) leukemiatapauksista vuosilta 1962–2006 kansallisesta lapsuusiän kasvainten rekisteristä (National Registry of Childhood Tumours). Verrokit valittiin sukupuolen, syntymäajankohdan ja syntymärekisterin ala-alueen mukaan. Isien ammatit jaoteltiin yhteen tai useampaan 33:sta altistuksen aiheuttajaryhmästä (yhtenä esimerkkinä sähkömagneettiset kentät). Yhteiskuntaluokka määritettiin isälle lapsen syntymätodistukseen merkityn ammatin perusteella.

Vahvistettuja lapsuusiän leukemiatapauksia löytyi yhteensä 16 764. Yksi isien altistuksen aiheuttajaryhmä, ”sosiaalinen kontakti”, yhdistettiin kaikkiin lapsuusiän leukemioihin, ja tämä yhteys pysyi merkittävänä yhteiskuntaluokan huomioinnin jälkeenkin. Alalajeissa lymfaattinen leukemia ja akuutti myelooinen leukemia ilmeni kohonnut riski isän altistuttua sosiaalisille kontakteille, ennen kuin yhteiskuntaluokka huomioitiin.

Sähkömagneettisille kentille altistuminen lisäsi merkittävästi muiden leukemioiden riskiä, ja se säilyi yhteiskuntaluokan huomioinnin jälkeenkin. Lyijylle ja pakokaasuille altistuminen toimi suojavaikutuksena kaikkien leukemioiden osalta. Isän ammatista johdetulla yhteiskuntaluokalla oli yhteys lymfaattisen leukemian riskiin, joka kasvoi ylemmissä yhteiskuntaluokissa.

Tutkimuksen tuloksista saatiin jonkin verran tukea lapsuusiän leukemiariskin ja isän ammatin väliselle yhteydelle, kun siihen liittyi altistuminen sosiaalisille kontakteille. Lisäksi lymfaattisen leukemian riski kohosi tutkimuksessa isän ammatin korkeamman yhteiskuntaluokan myötä. Vaikka tutkimus antaa vain vähän todisteita sille, että isän ammatillinen altistuminen olisi riskitekijä lapsuusiän leukemian kannalta, se antaa kuitenkin viitteitä siitä, että ammatillinen sosiaaliluokka olisi tällainen riskitekijä. Muut sosiaaliluokkaan liittyvät riskitekijät saattavat siten olla merkittävämpiä kuin altistuminen itse työssä.

Lähteet:
Keegan TJ, Bunch KJ, Vincent TJ, King JC, O’Neill KA, Kendall GM, MacCarthy A, Fear NT, Murphy MFG. Case-control study of paternal occupation and childhood leukaemia in Great Britain, 1962-2006. British Journal of Cancer (2012) 107, 1652–1659.

Nro. 1 / 2012/2 Pääkirjoitus

|

Taas on uuden tilannekatsauksen aika, ja aloitan tapani mukaan valmistelussa olevalla direktiivillä terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille. Tietääkseni asia on mennyt eteenpäin EU:n toimielimissä, mutta täysin valmiiksi se ei vielä ole tullut. Tämän hetkisestä versiosta löytyy jonkin verran tietoa Internetistä yksittäisten henkilöiden esitysaineistoista, mutta valmistelu on joka tapauksessa vielä kesken.

Viimeisen puolen vuoden aikana on järjestetty monta mielenkiintoista konferenssia ja tilaisuutta. Esimerkiksi The 34th Annual Meeting of the Bioelectromagnetics Society (BEMS) järjestettiin Brisbanessa Australiassa kesäkuussa ja 7th International Workshop on Biological Effects of Electromagnetic Fields Maltalla lokakuussa. Molemmissa kokouksissa oli mielenkiintoisia esitelmiä. Australiasta jäi erityisesti mieleeni, että siellä esiteltiin mittaustutkimuksia etäluettavien sähkömittarien aiheuttamasta kentille altistumisesta. Etäluettavien mittarien aiheuttama altistus näytti olevan pientä.

Lokakuussa Monte Veritàssa Sveitsissä järjestettiin myös “EMF Health Risk Research: Lessons Learned and Recommendations for the Future” ‑workshop, jonka tavoitteena oli löytää tutkimukselle uusia suuntaviivoja (erityisesti vaikutusmekanismeihin liittyen) ja myös kerätä yhteen nykyistä tietoa mahdollisista mekanismeista. Paikan päälle oli kerääntynyt asiantuntijoita ympäri maailmaa. Ohjelmassa oli useita hyviä asiantuntijoiden alustuksia aiheesta, ja viimeisenä päivänä tehtiin myös ryhmätöitä.

Itselleni jäi erityisesti mieleen lasten leukemiaan liittyviä yleisiä asioita. Leukemiaan sairastuvat lapset saavat taudin yleensä jo muutaman vuoden iässä. Kun ajatellaan heidän mahdollista altistumistaan kentille ja sen mahdollista yhteyttä leukemian ilmaantumiseen, pitäisikin ehkä tutkia jo vauvaikäisten lasten altistumista. Toinen mielenkiintoinen lasten leukemiaan liittyvä näkökulma on, että tutkimusten mukaan Downin syndroomaa sairastavilla lapsilla näyttäisi olevan tavallista enemmän lapsuusiän leukemiaa. Tämä havainto voi tuottaa tulevaisuudessa jotain uutta tietoa lapsuusiän leukemiasta yleisesti. Osa workshopin aineistoista löytyy tilaisuuden verkkosivuilta.

Olen löytänyt tähän katsaukseen taas uusia mielenkiintoisia tieteellisiä lehtiartikkeleja. Katsaus alkaa kahdella artikkelilla, jotka liittyvät lapsuusiän leukemiaan. Ensin on tutkittu isän työperäisen altistumisen mahdollista yhteyttä lapsen sairastumiseen. Sen jälkeen on artikkeli Tšekin tasavallassa tehdystä tutkimuksesta, jossa on tutkittu lasten magneettikenttäaltistuksen yhteyttä leukemiaan. Kolmanneksi valitsin artikkelin, jossa on arvioitu julkaistuja altistusrajoja. Lähestymistapa oli ehkä vähän teoreettinen, mutta mielestäni on mielenkiintoista, että näitäkin asioita tutkitaan tieteellisesti. On tietenkin hyvä, että rajojen laatijat saavat myös työlleen palautetta.

Löysin myös useamman artikkelin, jotka käsittelivät sähköyliherkkyyttä. Vaikka aihetta on jo käsitelty aika paljon aikaisemmin, mielestäni artikkeleista löytyi uusiakin näkökulmia. Esimerkiksi japanilaisessa artikkelissa kerrottiin, miten sähköyliherkäksi itsensä kokevilla on myös taloudellisia ja sosiaalisia haasteita oireidensa seurauksena. Se on helppo ymmärtää, mutta muistaakseni tätä näkökulmaa ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu.

Tapani mukaan laitoin taas katsauksen loppuun artikkelin, joka käsittelee työntekijäaltistusta ja siihen liittyviä vaikutuksia. Tällä kertaa Intiassa on tutkittu kentille altistuneiden sähkötyöntekijöiden kromosomimuutoksia. Johtopäätöksissään tutkijat totesivat, että sähkötyöntekijöiden krooninen altistus sähkömagneettisille kentille työpaikallaan saattoi lisätä geneettisten vaurioiden riskiä. Toivottavasti ryhmä julkaisee myös muita altistustekijöitä kyseisistä työolosuhteista, jotta voidaan paremmin arvioida myös muita tulokseen mahdollisia vaikuttaneita tekijöitä. Joka tapauksessa mielenkiintoinen havainto löytyi myös työntekijäpuolen artikkeleista.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

2/2012 Pientaajuisille sähkö- ja magneettikentille altistumisen mahdollisia vaikutuksia tutkitaan useissa maissa

2/2012 Pientaajuisille sähkö- ja magneettikentille altistumisen mahdollisia vaikutuksia tutkitaan useissa maissa

|

Taas on uuden tilannekatsauksen aika, ja aloitan tapani mukaan valmistelussa olevalla direktiivillä terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille. Tietääkseni asia on mennyt eteenpäin EU:n toimielimissä, mutta täysin valmiiksi se ei vielä ole tullut. Tämän hetkisestä versiosta löytyy jonkin verran tietoa Internetistä yksittäisten henkilöiden esitysaineistoista, mutta valmistelu on joka tapauksessa vielä kesken.

»

Lentokoneessa istuessa

|

Istuin KLM:n lennolla ja luin yhtiön lehdestä artikkelia aiheesta voivatko kasvit ajatella. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ymmärsinkö oikein mistä on kyse, mutta todella juttu käsitteli mahdollisuutta, että kasvit voisivat ajatella.

Kasveilla ei tietenkään ole aivoja, mutta ne ovat eläviä. Lisäksi ajattelu on lähinnä vain kemiallisia reaktiota, joten miksi se ei olisi mahdollista. Artikkeliin oli haastateltu aihetta tutkivaa professoria Michel Haringia Amsterdamin yliopistosta. Artikkeli oli ihan mielenkiintoinen. Ehkä niin voi oikeasti sanoa, että kasvit voivat ajatella. Ainakin sellainen vaikutelma jutusta jäi. Toisaalta mitä on ajattelu? Sekin ehkä olisi hyvä tässä yhteydessä määritellä.

Artikkelin lukeminen keskeytyi, kun lentokoneen valaistusta vähennettiin nousun ajaksi. Tällä kertaa tämä vähäisen valaistuksen aika oli pidempi kuin yleensä, sillä lentokoneen piti mennä ennen nousua jäänestokäsittelyyn, jos ymmärsin oikein. Ikkunasta näkyi miten ulkona pyrytti lunta. Itsekseni mietin, että Helsinki-Vantaan lentokentän väelle täytyy kyllä ”nostaa hattua”, kun lumipyryssäkin saavat kentän toimimaan.

Koneen sisällä minulla oli aikaa miettiä ajatusta kasvien mahdollisuudesta ajatella. En muista kuulleeni vastaava aikaisemmin. Sellaisesta on kyllä tainut joskus olla juttua, että kukat voisivat paremmin kun niille juttelee, mutta se on ollut enemmän kansan viisautta, kuin tieteellistä tutkimusta. Toinen tähän aihepiiriin liittyvä juttu joka tuli mieleeni, on ns. puiden halaaminen. Sellaisestakin on joskus lehdissä kerrottu.

Oli miten oli, joka tapauksessa oikeastaan näin joulun alla on mukava ajatella, jospa joulun kukat tai vaikka kuusi ajattelisivat. Koska niistä syntyy mukavajoulun tunnelma, niin ajatuksetkin olisivat uskoakseni positiivisia.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Ajatuksia junamatkalta Sveitsistä

|

Istuin viime viikolla 3 tuntia junassa, kun matkustin Monte Veritaksella pidettyyn “EMF Health Risk Research: Lessons Learned and Recommendations for the Future” workshopiin. Maisemat olivat todella upeat, sillä juna kulki läpi Sveitsin Alppien.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että junamatkan aikana kuulutusten kieli muuttui. Lähtiessä Zurichista kuulutukset olivat saksaksi ja vähän englantia, mutta noin tunti ennen Locarnon asemaa, junassa kuulutettiin vain italiaksi. Takaisin tullessa seurasin asiaa tarkemmin ja huomasin, että muutos tapahtui yhden pitkän tunnelin jälkeen.

Sveitsissä on totuttu käyttämään useita kieliä, niin junassakin vaihtaminen tapahtuu noin yksikertaisesti. Aloin oikein miettiä, mitenköhän se vaikuttaa kommunikointiin, kun on niin monta kieltä käytössä. Sitä on kuitenkin vaikea puhua montaa kieltä todella hyvin.

Aloin miettiä sellaista, että ehkä tuollaisessa ympäristössä sitä olisi vähän pakko yrittää puhua eri kieliä pienemmälläkin osaamisella. Ainakin, kun kyselin välillä neuvoja, jotta löysin oikean junan huomasin, että hyvin pienellä englanninkielen osaamisella ihmiset yrittivät minua neuvoa. Se yleensä vielä onnistui.

Tapahtui matkalla muutakin mielenkiintoista. Monte Veritaksella ollut workshop oli hyvin mielenkiintoinen. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. He olivat keränneet ison määrän tieteellisiä artikkeleja tietokantaan. Artikkelien kirjallisuusviitteitä voi katsoa vapaasti tilaisuuden verkkosivuilta.

Dariusz Leszczynski, joka osallistui myös tilaisuuteen, kirjoitti jo blogissaan”Impressions from Monte Verità” keskeisiä havaintoja. Pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyen ehkä mielenkiintoisinta oli kuulla, mitä uudessa EU:n rahoittamassa Arimmora hankkeessa tehdään. Hankkeeseen voi tutustua projektin kotisivulla.

Monte Veritaksella sää oli vielä varsin lämmin. Tuli mieleen Suomen elokuu. Silti junassa istuessa oli helppo huomata, miten Alppien rinteillä oli ruskaa. Syksy ja talvi olivat tulossa sinnekin.

Mukavaa marraskuuta kaikille!