Nro. 2 / 2013/1 Lapsuusiän leukemia suurjännitteisten voimajohtojen lähellä – Geocap-tutkimus vuosilta 2002–2007

|
Päätoimittajan kommentti: Ryhmä on tutkinut lapsuusiän leukemian yhtyettä voimajohdon lähellä asumiseen Ranskassa. Kirjoittajien mielestä heidän tuloksensa tukivat aiempia kansainvälisiä löydöksiä, joissa akuutin leukemian tapaukset ovat lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja vähän yleisempiä kuin muualla. Jatkossa he aikovat käyttää laskentamalleja, joissa huomioidaan voimajohtojen vuosittainen virtakuormitus ja paikalliset erityispiirteet.

Suurjännitteiset voimajohdot muodostavat pientaajuisia magneettikenttiä, jotka kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut mahdollisiksi lapsuusiän leukemian riskitekijöiksi. Tässä tutkimuksessa testattiin hypoteesia, olisiko akuutti leukemia yleisempää suurjännitteisten 225–400 ja 63–150 kV:n voimajohtojen lähellä asuvilla lapsilla.

Tämä valtakunnallinen Geocap-tutkimus Ranskassa käsitti 2779 diagnosoitua lapsuusiän (alle 15 vuotta) akuutin leukemian tapausta vuosilta 2002–2007 ja 30 000 samanikäistä väestöverrokkia. Tapausten osoitteet diagnoosihetkellä ja verrokkien osoitteet tutkimuksen alkaessa muutettiin paikkatiedoksi, ja niiden etäisyys lähimmästä suurjännitejohdosta määritettiin tarkasti tarkimpien mahdollisten paikalliskarttojen ja Ranskan siirtoverkkoyhtiön voimajohtotietokannan sijaintitietojen perusteella.

Tilastollisen analyysin tuloksena havaittiin, että akuutin leukemian esiintymisen todennäköisyys kasvoi [OR = 1,7 (0,9–3,6)], kun lapsi asui korkeintaan 50 metrin etäisyydellä jännitetasojen 225–400 kV voimajohdoista. Sitä vastoin asumisella tätä kauempana ei ollut yhteyttä akuuttiin leukemiaan, kuten ei myöskään asumisella korkeintaan 50 metrin etäisyydellä jännitetasojen 63–150 kV voimajohdoista.

Tutkimuksen rakenteessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että vältettäisiin valinta- ja luokitusharhat. Tämän ensimmäisen ranskalaisen tutkimuksen tulokset tukivat aiempia kansainvälisiä löydöksiä, joissa akuutin leukemian tapaukset ovat yleisempiä lähellä jännitetasojen 225–400 kV voimajohtoja.

Tutkijat aikovat jatkaa hypoteesin tutkimista Geocapin seuraavassa vaiheessa, jossa Ranskan siirtoverkkoyhtiö laskee lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja asuvien tutkimuskohteiden yksilölliset altistusarvot sokkona tapaus- tai verrokkiasemalle. Laskentamalleissa huomioidaan voimajohtojen vuosittainen kuormitusvirta ja paikalliset erityispiirteet.

Lähde:
Sermage-Faure C, Demoury C, Rudant J, Goujon-Bellec S, Guyot-Goubin A, Deschamps F, Hemon D, Clavel J. Childhood leukaemia close to high-voltage power lines – the Geocap study, 2002–2007. British Journal of Cancer (2013) 108: 1899–1906.

Nro. 1 / 2013/1 Pääkirjoitus

|

Kuten on tullut jo tavaksi, aloitan pääkirjoituksen valmistelussa olevalla direktiivillä, joka käsittelee terveyttä ja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille. Tietääkseni asia on mennyt edelleen eteenpäin ja odotan, että valmis direktiivi julkaistaan muutaman kuukauden sisällä. Valmistuvasta direktiivistä pidettiin viime viikolla BioEMF2013 ‑konferenssissa Thessalonikissa oma sessionsa, mutta virallisesti direktiiviä ei ole vielä julkaistu. Valmistumisen jälkeen jäsenmaissa alkaa sen täytäntöönpano, joten työ ei pääty varsinaisesti direktiivin valmistumiseen, vaan sen jälkeen sitä jatketaan mm. Suomessa.

BioEM2013 ‑konferenssin lisäksi viimeisen puolen vuoden aikana on järjestetty muitakin sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä tilaisuuksia. Helmikuussa Euroopan komissio järjesti riskikommunikaatioon liittyvän workshopin otsikolla ”Workshop on risk communication – electromagnetic fields and human health”. Suomen riskikommunikaatiosta oli myös Säteilyturvakeskuksen esitys. Tilaisuuden aineisto löytyy Internetistä. Myös Suomessa on järjestetty joitakin aihepiiriin liittyviä seminaareja. Lisäksi EMF-neuvottelukunta avasi 4.6.2013 Mobiili ja terveys –sivuston, joka kertoo mm. sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista ihmiseen.

Olen löytänyt tähän katsaukseen taas uusia mielenkiintoisia tieteellisiä lehtiartikkeleja. Tällä kertaa mukana on tavallista enemmän työntekijöiden altistumista käsitteleviä artikkeleja, sillä niitä ja yleensä aikuisiin liittyviä artikkeleja oli tarjolla tavallista enemmän. Ajattelin myös, että uuden direktiivin näkökulmasta työaltistus on nyt tavallista kiinnostavampi aihe.

Aloitan kuitenkin katsauksen lasten leukemiaa käsittelevällä artikkelilla. Tällä kertaa tutkimusta on tehty Ranskassa ja ilmeisesti aihetta aiotaan siellä jatkaa edelleen. Lapsista siirryn aikuisten syöpiin liittyvään tutkimukseen, jossa on etsitty yhteyttä voimajohtojen aiheuttaman altistuksen ja aikuisten syöpien välille. Seuraavat kaksi artikkelia käsittelevät miehiin liittyviä tutkimuksia. Ensimmäisessä on selvitetty pitkäaikaisen magneettikenttäaltistuksen vaikutuksia terveiden miesten immuunijärjestelmään sekä veriarvoihin ja jälkimmäisessä on tehty meta-analyysiä miesten rintasyövän ja kenttäaltistuksen välisestä yhteydestä.

Autojen aiheuttama magneettikenttäaltistus on ollut myös tutkijoiden kiinnostuksen kohteena, joten valitsin katsaukseen myös pari autoihin liittyvää artikkelia. Ensimmäinen vertailee sähkö- ja bensiinikäyttöisten ajoneuvojen aiheuttamaa magneettikenttäaltistusta, ja jälkimmäinen keskittyy ajoneuvoteollisuudessa tapahtuvaan työntekijöiden altistumiseen. Sähköautossa magneettikentät näyttävät olevan varsin pieniä, mutta kuitenkin vähän suurempia kuin bensiinikäyttöisissä ajoneuvoissa.

Katsauksen lopuksi on vähän tavallista teoreettisempi artikkeli, jossa on tehty analyysiä ihmisten aivojen altistumisesta pientaajuisille magneettikentille. Ajattelin, että artikkelista voi itse kukin huomata, miten perusteellisesti altistumisen laskentaa tehdään nykyään. Laskennasta saadaan tukea mm. standardointiin ja säädösten valmisteluun.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

1/2013 Sähkö- ja magneettikentille altistumisen mahdollisia vaikutuksia sekä lapsiin että aikuisiin tutkitaan

1/2013 Sähkö- ja magneettikentille altistumisen mahdollisia vaikutuksia sekä lapsiin että aikuisiin tutkitaan

|

Kuten on tullut jo tavaksi, aloitan pääkirjoituksen valmistelussa olevalla direktiivillä, joka käsittelee terveyttä ja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille. Tietääkseni asia on mennyt edelleen eteenpäin ja odotan, että valmis direktiivi julkaistaan muutaman kuukauden sisällä. Valmistuvasta direktiivistä pidettiin viime viikolla BioEMF2013 ‑konferenssissa Thessalonikissa oma sessionsa, mutta virallisesti direktiiviä ei ole vielä julkaistu. Valmistumisen jälkeen jäsenmaissa alkaa sen täytäntöönpano, joten työ ei pääty varsinaisesti direktiivin valmistumiseen, vaan sen jälkeen sitä jatketaan mm. Suomessa.

»

Nro. 9 / 2013/1 Laskennallinen arviointi ihmisten aivojen altistumisesta pientaajuisille magneettikentille

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat ovat tutkineet magneettikentille altistumista laskennallisten mallien avulla. Tutkimusta voidaan hyödyntää standardien kehittämisessä.

Tässä tutkimuksessa testattiin IEEE:n (Institute of Electrical and Electronics Engineers) ja ICNIRP:n (kansainvälinen ionisoimattoman säteilyn toimikunta) esittämien altistumisen numeeristen arviointimenetelmien kelpoisuutta pientaajuisten magneettikenttien ihmisen aivoihin indusoimien sähkökenttien osalta. Tavoitteena oli tutkia dosimetristen arviointien tulosten riippuvuutta käytettyjen laskentamenetelmien yksityiskohdista.

Dosimetrisessa laskennassa ihmiskehon malli koostuu pienistä kolmiulotteisista elementeistä, ns. vokseleista (kolmiulotteinen vastine kaksiulotteisten kuvien pikseleille), joiden avulla pyritään kuvaamaan ihmiskehon sähkönjohtavuuden ja indusoituneen sähkökentän paikallinen vaihtelu. Mainitut vokselit mahdollistavat vain likimääräisen (porrasmaisen) ihmisen anatomian kuvaamisen, sillä ne eivät voi olla äärettömän pieniä. Tästä aiheutuu laskentatuloksiin ns. diskretointiepävarmuutta.

Lisäksi IEEE:n ja ICNIRP:n ehdottamat menetelmät kehon sisäisen sähkökentän vokselikohtaisten keskiarvojen laskentaan poikkeavat toisistaan. Tutkijat selvittivät ensin aivojen sisäisen sähkökentän laskennallisen maksimiarvon, kahdella eri tavalla laskettujen vokselikohtaisten keskiarvojen maksimiarvojen sekä ICNIRP:n menetelmällä laskettujen vokselikohtaisten keskiarvojen jakauman 99 %:n pisteen riippuvuutta vokselien koosta. Sitten he tutkivat laskennallisesti ICNIRP:n ja IEEE:n esittämien perusrajoitusten ylittymistä ulkoisen magneettikentän referenssiarvoilla, kun vokseleiden sähkökentät laskettiin ICNIRP:n tai IEEE:n mukaan keskiarvottaen. Vertailu ICNIRP:n perusrajoitukseen tehtiin lisäksi käyttäen em. 99 %:n pistettä.

Tutkijoiden yhtenä johtopäätöksenä oli, että 0,5 mm kokoiset tai pienemmät vokselit mahdollistavat stabiilit laskentatulokset, kun tehdään arvojen vokselikohtainen keskiarvotus. Mikäli lasketaan vokselikohtaisten keskiarvojen jakauman 99 %:n piste, saadaan stabiili laskentatulos suuremmallakin vokselikoolla, mutta tällainen menettely saattaa johtaa altistuksen merkittävään aliarvioimiseen. Muina johtopäätöksinä oli, että kudosten johtavuuksien taajuusriippuvuus tulee ottaa laskennassa huomioon ja että pään olettaminen johtavuudeltaan homogeeniseksi antaa todennäköisesti liian pienen arvon suurimmalle sisäiselle sähkökentälle. Lisäksi tutkijat päättelivät, että IEEE-standardin (2002) mukaan laskettu sisäinen sähkökenttä voi ylittää moninkertaisesti ko. standardin perusrajoituksen, vaikka ulkoinen magneettikenttä on referenssiarvon suuruinen. Koska referenssiarvon alittumisen nimenomaan tulisi taata myös perusrajoituksen alittuminen riittävällä marginaalilla, tutkijat suosittelevat standardin altistusrajojen uudelleenarvioimista.

Lähde:
Chen X-L, Benkler S, Chavannes N, De Santis V, Bakker J, van Rhoon G, Mosig J, Kuster N. Analysis of Human Brain Exposure to Low-Frequency Magnetic Fields: A Numerical Assessment of Spatially Averaged Electric Fields and Exposure Limits. Bioelectromagnetics 2013: 1–10.

Nro. 8 / 2013/1 Työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja hermostoa rappeuttavat sairaudet: tilastollinen meta-analyysi

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat ovat tehneet meta-analyysin työntekijöiden magneettikenttäaltistuksen ja hermostoa rappeuttavien sairauksien (mm. Alzheimerin taudin ja motoneuronitautien) välisestä yhteydestä. He havaitsivat heikon yhteyden työperäisen magneettikenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin sekä motoneuronitautien välillä. Kuitenkin heidän mielestään altistuksen arviointimenetelmät vaativat parannuksia, ennen kuin voidaan tehdä johtopäätöksiä potentiaalisista riskeistä.

Aiemmissa tieteellisissä tutkimuksissa on raportoitu yhteys työperäisen sähkö- ja magneettikentille altistumisen ja hermostoa rappeuttavien sairauksien välillä. Näissä tutkimuksissa tulokset ovat vaihdelleet riippuen siitä, mitä altistuksen arviointimenetelmää on käytetty, esimerkiksi todellisia magneettikenttämittauksia, asiantuntijan tekemiä altistusarvioita tai erityyppisiä ammattinimikkeisiin perustuvia arviointeja.

Tässä tutkimuksessa laadittiin tilastollinen meta-analyysi aiemmista työperäisen magneettikenttäaltistuksen ja hermostoa rappeuttavien sairauksien välistä yhteyttä käsitelleistä tutkimuksista, joissa pääpaino oli ollut Alzheimerin taudissa ja motoneuronitaudeissa. Tutkijat löysivät kirjallisuushaun perusteella 42 vertaisarvioitua julkaisua, ja he keskittyivät analyysissään tutkimusten ominaispiirteisiin, altistuksen mittaustapoihin ja julkaisuharhoihin.

Tutkimusryhmä havaitsi heikon yhteyden työperäisen magneettikenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin sekä motoneuronitautien mutta ei muiden hermostoa rappeuttavien tautien välillä. Kohonnut motoneuronitautien riski havaittiin ammattinimikkeitä hyödyntäneissä tutkimuksissa, kun taas kohonnut Alzheimerin taudin riski löydettiin arvioituja magneettikenttätasoja hyödyntäneissä tutkimuksissa, tosin näissä he epäilivät julkaisuharhojen osuutta. Tulokset vaihtelivat tutkimusrakenteen mukaan, mutta vaihtelu ei ollut samanlaista eri tautien kesken. Tulosten heterogeenisyys johtui tutkijoiden mielestä tutkimusmetodien eroista.

Tutkijoiden mukaan tulokset eivät antaneet tukea sille olettamukselle, että magneettikentille altistuminen selittäisi ammattinimikkeiden ja motoneuronitautien välisen yhteyden. Tautien väärinluokitus, erityisesti Alzheimerin taudin kohdalla, ja epätarkat altistuksen arviointimenetelmät olivat heidän mielestään vaikuttaneet kaikkiin tämän meta-analyysin pohjana olleisiin tutkimuksiin. Heidän mielestään altistuksen arviointimenetelmät vaativat parannuksia, ennen kuin voidaan tehdä johtopäätöksiä potentiaalisista riskeistä.

Lähde:
Vergara X, Kheifets L, Greenland S, Oksuzyan S, Cho Y-S, Mezei G. Occupational Exposure to Extremely Low-Frequency Magnetic Fields and Neurodegenerative Disease. A Meta-Analysis. JOEM (2013) 55 (2): 135–146.