Nro. 8 / 2015/2 Työperäinen altistuminen sähköiskuille ja magneettikentille ja yhteys ALS-taudin esiintymiseen Ruotsissa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti tapaus-verrokkitutkimuksella sähköammatissa magneettikentille ja sähköiskuille altistumisen ja ALS:n esiintymisen suhdetta Ruotsissa. He erittelivät muun muassa sukupuolet sekä alle ja yli 65-vuotiaiden ikäryhmät. Tutkijoiden mukaan tulokset eivät tue aiempien tutkimusten löydöksiä sähköammatissa toimimisen tai magneettikentille altistumisen yhteydestä kasvaneeseen ALS-riskiin. Heidän mielestään tarvitaan lisätutkimuksia.

Niin sanottuihin sähköammatteihin on johdonmukaisesti yhdistetty kohonnut ALS-taudin riski. Pientaajuisille magneettikentille altistumisen on lukuisissa tutkimuksissa raportoitu olevan ALS:n riskitekijä, mutta tämä yhteys on kuitenkin tutkimusten mukaan heikompi kuin sähköammatissa toimimisen ja ALS:n välinen yhteys. Selitykseksi on ehdotettu sitä, että sähköammateissa altistutaan myös sähköiskuille, mutta tutkimusnäyttö ei toistaiseksi tue tätäkään vaihtoehtoa.

Tämä Ruotsissa tehty laaja populaatiopohjainen, upotettu tapaus-verrokkitutkimus selvitti sähköammatissa magneettikentille ja sähköiskuille altistumisen ja ALS:n esiintymisen suhdetta kolmen magneettikenttiin ja kahden sähköiskuihin liittyvän työaltistusmatriisin avulla. Useimmista aiemmista tutkimuksista poiketen tässä tutkimuksessa otettiin ALS-sairastavuus huomioon pelkkää ALS-kuolleisuutta laajemmin. Analyysissa eriteltiin muun muassa sukupuolet sekä alle ja yli 65-vuotiaiden ikäryhmät.

Vaikka tutkimuksessa hyödynnettiin joko magneettikenttiin tai sähköiskuihin liittyviä erillisiä työaltistusmatriiseja, kummallakaan altistuksella ei havaittu kokonaisuutena katsoen olevan yhteyttä ALS:ään. Myöskään sähköammateissa toimimisen ja ALS:n väliltä ei löydetty yhteyttä. Sähköiskuille altistuminen näytti hieman lisäävän ALS-riskiä alle 65-vuotiaiden ikäryhmässä, mikä voi tutkijoiden mukaan johtua satunnaisesta vaihtelusta. Mahdollista on heidän mielestään toisaalta esimerkiksi sekin, että altistumisen ajankohdalla on ollut merkitystä.

Tutkimus ei tekijöiden mukaan tue aiempien tutkimusten löydöksiä sähköammatissa toimimisen tai magneettikentille altistumisen yhteydestä kasvaneeseen ALS-riskiin. Koska sähköiskujen ja ALS:n yhteydestäkin saatiin vain heikkoa näyttöä, heidän mielestään ALS:n, sähköiskujen ja magneettikenttien väliset yhteydet vaativat yhä lisätutkimuksia.

Lähde:
Fischer H, Kheifets L, Huss A, Peters TL, Vermeulen R, Ye W, Fang F, Wiebert P, Vergara XP, Feychting M. Occupational Exposure to Electric Shocks and Magnetic Fields and Amyotrophic Lateral Sclerosis in Sweden. Epidemiology 26 (2015) 824–830.

Nro. 7 / 2015/2 Työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja sähköiskuille ja akuutin myelooisen leukemian riski Pohjoismaissa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä teki tapaus-verrokkitutkimuksen hyödyntäen yhteispohjoismaista työperäisten syöpien aineistoa. Aineistossa oli mukana 5 409 aikuista, jotka olivat aloittaneet työuransa vuoden 1945 jälkeen ja saaneet akuutin myelooisen leukemian (AML) diagnoosin vuosien 1961 ja 2005 välillä Suomessa, Islannissa, Norjassa tai Ruotsissa, sekä 27 045 verrokkia. Tutkijoiden mukaan AML ei ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työperäiseen magneettikenttä- tai sähköiskualtistukseen tai sähköammatissa työskentelemiseen.

Työperäisen pientaajuisille magneettikentille ja sähköiskuille altistumisen ja akuutin myelooisen leukemian (AML) yhteydestä on toistaiseksi saatu epäjohdonmukaisia tutkimustuloksia. Syynä saattavat olla erot altistumisen arvioinnissa tai tutkimuspopulaatioissa tai liian vähäinen tutkittavien tapausten määrä.

Tämä tapaus-verrokkitutkimus oli upotettu yhteispohjoismaiseen työperäisten syöpien aineistoon (NOCCA). Tutkimuksessa oli mukana 5 409 aikuista, jotka olivat aloittaneet työuransa vuoden 1945 jälkeen ja saaneet AML-diagnoosin vuosien 1961 ja 2005 välillä Suomessa, Islannissa, Norjassa tai Ruotsissa, sekä 27 045 verrokkia, jotka oli kaltaistettu iän, sukupuolen ja maan suhteen. Ammattiin liittyvät tiedot perustuivat väestönlaskentoihin, ja työuran aikainen altistuminen selvitettiin käyttäen työaltistusmatriisien tarjoamia ammattinimikekohtaisia altistumistietoja. Pientaajuisille magneettikentille oli työssä altistunut vähän noin 40 % tutkittavista ja paljon 7 % tutkittavista. Sähköiskujen vaara oli ollut pieni 18 prosentilla ja suuri 15 prosentilla.

Riskin arviointiin käytetyssä ehdollisessa logistisessa regressioanalyysissa otettiin huomioon muita AML:ään yhdistettyjä riskitekijöitä, kuten bentseeni ja ei-ionisoiva säteily, joiden yhteys AML:ään näyttää tähänastisten tutkimusten perusteella vankimmalta. Tulosten luotettavuus arvioitiin useilla eri herkkyysanalyyseilla.

Tulosten perusteella AML ei ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työperäiseen magneettikenttä- tai sähköiskualtistukseen tai sähköammatissa työskentelemiseen. Herkkyysanalyysit eivät aiheuttaneet merkittäviä muutoksia tähän tulokseen. Tutkimuksen suurimmaksi heikkoudeksi tekijät mainitsivat todelliseen altistukseen liittyvän epävarmuuden: työaltistusmatriiseihin perustuva altistuksen määrittely ei ota huomioon eroja samassa ammatissa toimivien henkilöiden välillä, eivätkä väestönlaskentatiedot anna tarkkoja tietoja kussakin ammatissa toimimisen kestosta.

Lähde:
Talibov M, Guxens M, Pukkala E, Huss A, Kromhout H, Slottje P, Martinsen JI, Kjaerheim K, Sparén P, Weiderpass E, Tryggvadottir L, Uuksulainen S, Vermeulen R. Occupational exposure to extremely low-frequency magnetic fields and electrical shocks and acute myeloid leukemia in four Nordic countries. Cancer Causes Control 26 (2015) 1079–1085.

Nro. 6 / 2015/2 Pientaajuiset magneettikentät ja Parkinsonin tauti – tutkimustulosten systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä analysoi 11 aikaisempaa tutkimusta, joissa oli selvitetty työperäisen magneettikentille altistumisen yhteyttä Parkinsonin tautiin. Työperäinen altistuminen kentille oli määritetty tutkimuksissa hyvin eri tavoin. Joissain oli otettu huomioon koko työhistoria, mutta joissain määritys perustui henkilön ammattiin tiettynä ajanjaksona. Tulokset eivät antaneet näyttöä siitä, että työperäinen pientaajuisille magneettikentille altistuminen lisäisi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin.

Parkinsonin taudin esiintymisen katsotaan olevan satunnaista, jolloin ympäristötekijöillä saattaa olla siihen merkittävä vaikutus. Yhdeksi mahdolliseksi tekijäksi on nostettu esiin pientaajuisille magneettikentille altistuminen. Aiheesta tehdyistä tutkimuksista vuosikymmen sitten kootussa systemaattisessa katsauksessa todettiin vain muutaman tutkimuksen löytäneen jonkinlaisen yhteyden. Koska sen jälkeen on ilmestynyt lukuisia uusia julkaisuja, tämän tutkimuksen tekijät laativat uuden katsauksen. Siinä keskityttiin tutkimuksiin, joissa selvitettiin nimenomaan työperäisen altistumisen yhteyttä Parkinsonin tautiin, sillä magneettikentät ovat siinä usein voimakkaampia kuin yleisessä tausta-altistumisessa.

Katsaukseen sisällytettiin tulokset 11 aiemmasta tutkimuksesta, ja niiden pohjalta tehtiin satunnaisvaikutusten meta-analyysiin perustuva yhteenveto suhteellisista riskeistä. Työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille oli määritetty tutkimuksissa hyvin eri tavoin. Joissain tutkimuksissa oli otettu huomioon tutkittavien koko työhistoria, mutta enemmän oli niitä, joissa määritys perustui henkilön ammattiin tiettynä ajanjaksona. Jälkimmäisessä tapauksessa suurimman osan muodostivat tutkimukset, joissa altistuminen oli määritetty kuolintodistuksessa mainitun pitkäaikaisimman ammatin perusteella, mitä pidetään yleisesti riittämättömänä lähteenä altistumisen arvioinnissa.

Tutkimustulosten analyysi ei antanut näyttöä siitä, että työperäinen pientaajuisille magneettikentille altistuminen lisäisi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Riskiin ei näyttänyt vaikuttavan se, kuinka kauan altistus oli kestänyt tai kuinka voimakasta se oli ollut.

Analyysin tekijöiden mukaan voidaan kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi, onko muissa kuin koko työhistoriaan perustuvissa tutkimuksissa tehdyissä arvioinneissa otettu riittävästi huomioon kaikki oleellinen altistus.

Lähde:
Huss A, Koeman T, Kromhout H, Vermeulen R. Extremely Low Frequency Magnetic Field Exposure and Parkinson’s Disease – A Systematic Review and Meta-Analysis of the Data. International Journal of Environmental Research and Public Health 12 (2015) 7348–7356.

Nro. 5 / 2015/2 Todellinen ja mielletty altistuminen sähkömagneettisille kentille ja yhteys määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti Alankomaissa sekä itseraportoinnin että lääkäreiden kirjaamien potilastietojen perusteella, onko todellisella tai mielletyllä sähkömagneettisille kentille altistumisella yhteyksiä määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin ja unen laatuun. He eivät löytäneet vakuuttavia todisteita siitä, että päivittäinen kentille altistuminen olisi vaikuttanut. Heidän mukaansa varmempien päätelmien tekemiseksi olisi tarvinnut määritellä paremmin pientaajuisten magneettikenttien lähteet. Voidaan kuitenkin esittää, että mielletty altistuminen vaikuttaa oireisiin muista tekijöistä riippumatta.

Sähkömagneettisten kenttien mahdolliset vaikutukset ovat voimistuva huolenaihe väestön keskuudessa, ja aihetta tutkitaan jatkuvasti. Aiemmin ei ole tehty epidemiologista tutkimusta, jossa olisi selvitetty sekä itseraportoinnin että lääkäreiden kirjaamien potilastietojen perusteella, onko todellisella tai mielletyllä sähkömagneettisille kentille altistumisella yhteyksiä määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin ja unen laatuun.

Tähän Alankomaissa tehtyyn tutkimukseen osallistui 18 vuotta täyttäneitä henkilöitä, joiden terveydentila selvitettiin kyselyn ja sähköisten potilastietojen avulla. Todellisen altistumisen määrittäminen perustui predikatiivisiin malleihin suurtaajuisille sähkömagneettikentille altistumisesta, suurjännitteisten voimajohtojen maantieteelliseen etäisyyteen sekä tutkittavien omiin ilmoituksiin sähkölaitteiden käytöstä sisätiloissa ja välimatkoista niihin. Lisäksi otettiin huomioon mielletty altistuminen ja erilaisten psykologisten muuttujien merkitys.

Mielletty altistuminen korreloi huonosti arvioidun todellisen altistumisen kanssa. Malleihin perustuva todellinen altistuminen suurtaajuisille sähkömagneettikentille ei näyttänyt olevan merkittävästi yhteydessä tutkittuihin terveysvaikutuksiin. Lämpöpeiton käyttämisellä ja sähköisten latureiden läheisyydessä nukkumisella havaittiin sen sijaan olevan yhteys määrittelemättömiin oireisiin. Lisäksi oireisiin vaikuttivat mielletty altistuminen sekä psykologisista tekijöistä elämänhallinnan tunteen puute ja välttelykäyttäytymistaipumus. Mielletyn altistuksen yhteys oli voimakkaampi itseraportoituihin kuin potilastietoihin kirjattuihin oireisiin.

Viitteitä löytyi myös siitä, että yliherkkyys sähkömagneettisille kentille vaikuttaa todellisen altistuksen ja määrittelemättömien oireiden väliseen yhteyteen, mutta tulokset eivät olleet tässä yhdenmukaisia. Tutkimuksella ei saatu vakuuttavia todisteita siitä, että päivittäinen suurtaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuminen vaikuttaisi määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin tai unen laatuun. Tutkijoiden mukaan varmempien päätelmien tekeminen vaatisi erityisesti pientaajuisten magneettikenttien lähteiden parempaa määrittämistä. Heidän mukaansa tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin esittää, että mielletty altistuminen vaikuttaa määrittelemättömiin oireisiin muista tekijöistä riippumatta.

Lähde:
Baliatsas C, Bolte J, Yzermans J, Kelfkens G, Hooiveld M, Lebret E, van Kamp I. Actual and perceived exposure to electromagnetic fields and non-specific physical symptoms: An epidemiological study based on self-reported data and electronic medical records. International Journal of Hygiene and Environmental Health 218 (2015) 331–344.

Nro. 3 / 2015/2 Magneettikentät ja lapsuusiän syöpä – epidemiologinen tutkimus maanalaisten suurjännitekaapeleiden vaikutuksista

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti maanalaisten kaapeleiden aiheuttamien magneettikenttien yhteyttä lapsuusiän syöpiin epidemiologisessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa oli mukana yli 50 000 henkilöä, jotka olivat syntyneet ja saaneet alle 15-vuotiaana syöpädiagnoosin Englannissa tai Walesissa vuosien 1962–2008 välillä. Tutkijat määrittivät äidin asuinpaikan etäisyyden lähimmästä 275 tai 400 kV:n vaihtovirtakaapelista tai suurjännitteisestä tasavirtakaapelista lapsen syntymän aikaan sekä kaapeleiden aiheuttamat magneettikentät. Tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä leukemiariskin ja kaapelin etäisyyden tai magneettikentän voimakkuuden väliltä.

Epidemiologiset todisteet magneettikenttien yhteydestä kasvaneeseen lapsuusiän leukemian riskiin antavat viitteitä siitä, että suurjännitteiset ilmajohdot ovat magneettikenttien lähteenä yksi riskiä lisäävistä tekijöistä. Yhteyden tutkimista vaikeuttaa se, että johtojen läheisyydessä on magneettikenttien lisäksi muitakin muuttujia, kuten sähkökenttiä ja koronaioneja. Lisäksi ilmajohtojen näkyvyys voi mahdollisesti vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä alueella asuu ja millaisia rakennuksia alueelle rakennetaan. Maanalaisilla kaapeleilla ei puolestaan ole magneettikenttien ohella muita havaittavia vaikutuksia.

Tässä tutkijoiden mukaan tähän asti laajimmassa maanalaisten kaapeleiden vaikutuksia tutkivassa epidemiologisessa tutkimuksessa oli mukana 52 525 henkilöä. Tutkimusaineisto sisälsi henkilöt, jotka olivat syntyneet ja saaneet alle 15-vuotiaana syöpädiagnoosin Englannissa tai Walesissa vuosien 1962–2008 välillä. Lisäksi heidän ikänsä, sukupuolensa ja rekisteröidyn syntymäpaikkansa suhteen valittiin vastaavat verrokit.

Tutkimuksessa mitattiin äidin asuinpaikan etäisyys lähimmästä 275 tai 400 kV:n vaihtovirtakaapelista tai suurjännitteisestä tasavirtakaapelista lapsen syntymän aikaan ja määritettiin kaapeleiden aiheuttamat magneettikentät.

Tutkijat eivät löytäneet yhteyttä leukemiariskin ja kaapelin etäisyyden tai magneettikentän voimakkuuden väliltä. Keskushermosto- ja aivokasvainten riskin kasvamisesta löytyi viitteitä, mutta nekään eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Koska tutkijat eivät havainneet maanalaisiin kaapeleihin liittyvän riskejä, tutkimus on heidän mielestään lisätodiste siitä, etteivät ilmajohtojen mahdollisesti aiheuttamat riskit perustu magneettikenttiin. Vain harvat tutkituista altistuivat kaapeleiden läheisyyden voimistamille magneettikentille, mikä heikensi tutkimuksen tilastollista merkitystä.

Lähde:
Bunch KJ, Swanson J, Vincent TJ, Murphy MFG. Magnetic fields and childhood cancer: an epidemiological investigation of the effects of high-voltage underground cables. Journal of Radiological Protection 35 (2015) 695–705.