Nro. 4 / 2016/e Pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien vaikutukset valkosolujen erilaistumisantigeenien jakaumaan lypsylehmissä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli selvittää pientaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksia tarkastelemalla kenttien aiheuttamia muutoksia lypsylehmien valkosolujen erilaistumisantigeeneissa. Tutkijat esittivät tulostensa perusteella, että sähkömagneettisille kentille altistuminen aiheuttaa lypsylehmissä joidenkin hematologisten ja immunologisten parametrien normaalista poikkeavaa ajallista vaihtelua ja jakaumaa. Tuloksia voidaan hyödyntää tulevien tutkimusten suunnittelussa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää voimajohtojen synnyttämien pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksia tarkastelemalla kenttien aiheuttamia muutoksia valkosolujen erilaistumisantigeeneissa. Tutkimuksessa oli mukana 10 tiineenä olevaa lehmää, joista viisi eli 380 kV:n voimajohdon alle rakennetulla tilalla ja altistui 1,98–3,28 μT:n sähkömagneettisille kentille. Toiset viisi olivat rakenteeltaan vastaavanlaiselta tilalta alueella, jossa kenttien voimakkuus oli enintään 0,2–0,7 μT hetkellisesti ja suurimman osan ajasta tunnistusrajan alapuolella.

Molemmissa tutkituissa ryhmissä seurattiin valkosolujen määrää ja niiden antigeeni-ilmentymiä CD45R, CD6, CD4, CD8, CD21 ja CD11B. Tulokset olivat ryhmissä samansuuntaisia, mutta T-lymfosyytin pinta-antigeenin CD8 pitoisuus oli kuitenkin suurempi sähkömagneettisille kentille altistetussa ryhmässä. Lisäksi CD4:n ja CD8:n välinen suhdeluku oli altistetussa ryhmässä selvästi pienempi, ja suhteen vuorokausivaihtelussa oli eroja ryhmien välillä.

Tulosten perusteella tutkijat esittivät, että sähkömagneettisille kentille altistuminen aiheuttaa lypsylehmissä joidenkin hematologisten ja immunologisten parametrien normaalista poikkeavaa ajallista vaihtelua ja jakaumaa. Koska kentät saattavat vaikuttaa vuorokausirytmiin, tutkijoiden mielestä tutkimusta olisi mielekästä painottaa vuorokausivaihtelua osoittavien parametrien suuntaan.

Koska tässä tutkimuksessa merkittävimmäksi tällaiseksi parametriksi ja sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia parhaiten havainnollistavaksi tekijäksi näytti nousevan CD4:n ja CD8:n välinen suhde, tutkijoiden mielestä kenttien mahdollisten haittavaikutusten tutkimista varten tulisi kehittää esimerkiksi tähän suhteeseen perustuvia uusia tutkimuskäytäntöjä.

Lähde:
Stelletta C, De Nardo P, Santin F, Basso G, Michielotto B, Piccione G, Morgante M. Effects of Exposure to Extremely Low Frequency Electro-magnetic Fields on Circadian Rhythms and Distribution of Some Leukocyte Differentiation Antigens in Dairy Cows. Biomedical and Environmental Sciences 20 (2007) 164–170.

Nro. 3 / 2016/e Veren melatoniini- ja prolaktiinipitoisuudet sähkö- ja magneettikentille (60 Hz) altistuneissa lypsylehmissä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti kahdella kokeellisella testillä sähkö- ja magneettikenttien vaikutusta lypsykarjan umpieritykseen. He tutkivat veren melatoniini- ja prolaktiinipitoisuuksia. Tulokset tukevat jossain määrin sitä hypoteesia, että sähkö- ja magneettikentät voivat vaikuttaa lypsylehmien umpieritykseen ja muuttavat reagointia valoisuuden vaihteluihin. Tutkijoiden mielestä heidän löydöksensä ovat mielenkiintoisia jatkotutkimuksen kohteita.

Tähän tutkimukseen sisältyvillä kahdella kokeella testattiin hypoteesia, jonka mukaan sähkö- ja magneettikentät vaikuttavat eläinten umpieritykseen samalla tavalla kuin pitkät päivittäiset valojaksot eli veren melatoniinipitoisuutta laskevasti ja prolaktiinipitoisuutta nostavasti.

Ensimmäisessä kokeessa oli mukana 16 tiineenä olevaa ja maitoa tuottavaa Holstein-lehmää kahdessa samankokoisessa ryhmässä. Koe käsitti kolme neljän viikon pituista jaksoa, ja ryhmät altistettiin sähkö- ja magneettikentille eri jaksoina. Kokeessa käytettiin pystysuuntaista sähkökenttää, jonka voimakkuus oli 10 kV/m, ja 30 μT:n vaakasuuntaista magneettikenttää. Kaikki eläimet pidettiin tutkimuksen ajan lyhyen valojakson olosuhteissa (8 h valoista aikaa, 16 h pimeää). Toisessa kokeessa lehmät eivät olleet tiineenä eivätkä tuottaneet maitoa ja kukin kolmesta jaksosta oli yhden kiimakierron pituinen.

Veren melatoniinipitoisuudet olivat valoisana aikana hieman matalampia eläimissä, jotka altistuivat sähkö- ja magneettikentille, mutta pimeään aikaan erot eivät olleet merkittäviä. Altistuksen lakkaaminen pimeässä aiheutti kuitenkin melatoniinitasossa uuden nousun, kun altistamattomassa ryhmässä taso nousi ja jälleen laski tasaisemmin. Plasman prolaktiinipitoisuutta sähkö- ja magneettikentille altistuminen näytti lisäävän merkittävästi kokeen loppua kohti mentäessä ensimmäisessä kokeessa, ja toisessakin kokeessa prolaktiinitasot olivat korkeampia altistuksen aikana.

Tulokset tukevat jossain määrin sitä hypoteesia, että sähkö- ja magneettikentät vaikuttavat lypsylehmien umpieritykseen ja muuttavat reagointia valoisuuden vaihteluihin. Erityisesti melatoniinin eritystä hillitsevä vaikutus valoisana aikana on tutkijoiden mielestä mielenkiintoinen jatkotutkimusta vaativa kohde.

Lähde:
Rodriguez M, Petitclerc D, Burchard JF, Nguyen DH, Block E. Blood Melatonin and Prolactin Concentrations in Dairy Cows Exposed to 60 Hz Electric and Magnetic Fields During 8 h Photoperiods. Bioelectromagnetics 25 (2004) 508–515.

Nro. 2 / 2016/e Mehiläistarhat ja voimajohtojen läheisyys

|

Päätoimittajan kommentti: Artikkeliin on koottu tutkimustuloksia sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista mehiläisten käyttäytymiseen ja niiden fysiologiaan. Kirjoittajan mukaan sähkömagneettiset kentät tuntuvat vaikuttavan mehiläisten hermostoon aiheuttaen poikkeavaa käyttäytymistä, levottomuutta ja ärtyneisyyttä, ja siksi hänestä mehiläisyhdyskuntien sijoittamisessa olisi hyvä noudattaa samoja turvaetäisyyksiä, joita on määritelty ihmisten ja kotieläinten jatkuvalle oleskelulle voimajohtojen läheisyydessä.

Mehiläistarhoja pystytetään voimajohtojen läheisyyteen, sillä sieltä löytyy usein paljon vapaata tilaa, joka on etäällä rakennuksista ja vilkkaasti liikennöidyistä teistä. Samalla herää kysymys, miten pientaajuisia sähkömagneettisia kenttiä synnyttävät voimajohdot mahdollisesti vaikuttavat mehiläisiin. Tämä tutkija oli koonnut yhteen tutkimustuloksia sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista mehiläisten käyttäytymiseen ja fysiologiaan.

Euroopassa käytettävien 50 Hz:n voimajohtojen alla sähkökenttien voimakkuus on mittausten mukaan yleensä 1–10 kV/m ja magneettikenttien 1–10 μT. Mehiläisiä sähkökentille altistavissa tutkimuksissa on havaittu, että kentän voimakkuuden ollessa 1,4 kV/m mehiläisten happitasot nousevat ja ravinnonkulutus lisääntyy. Voimakkuuden edelleen noustessa esimerkiksi hunajantuotanto vähenee, kuolleisuus kasvaa, propoliksen eli mehiläisten valmistaman kittivahan tuotanto kiihtyy ja lopulta (7,4 kV/m) pesän lämpötila voi nousta niin korkeaksi, että yhdyskunta jättää sen.

Mehiläisiä eri virranvoimakkuuksille altistavissa tutkimuksissa on samoin havaittu mehiläisten käyttäytymisen ja propoliksen tuotannon muuttuvan epätyypillisiksi voimakkuuden kasvaessa. Molemmissa altistuksissa suuri voimakkuus (50 kV/m / 900 nA) vaikutti lisäksi saavan mehiläiset pistämään lajitovereitaan.

Koska sähkömagneettiset kentät siis tuntuvat vaikuttavan mehiläisten hermostoon aiheuttaen epänormaalia käyttäytymistä, levottomuutta ja ärtyneisyyttä, tutkijan mielestä mehiläisyhdyskuntien sijoittamisessa tulisi noudattaa samoja turvaetäisyyksiä, joita on määritelty ihmisten ja kotieläinten jatkuvalle oleskelulle voimajohtojen läheisyydessä. Vaikka tässä tarkastelluissa tutkimuksissa mehiläisille ei näyttänyt aiheutuvan haittaa sähkökentistä, joiden voimakkuus oli alle 1 kV/m, tutkijan mielestä olisi silti lisäksi tarpeen selvittää, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia mehiläisiin voi olla altistuksella, jonka voimakkuus on 0,5–1 kV/m.

Lähde:
Lipinski Z. How far should bees be located from the high voltage power lines? Journal of Apicultural Research 45 (2006) 240–242.

Nro. 1 / 2016/e Pääkirjoitus

|

Tilannekatsaus eläimistä voimajohtojen lähellä sai alkunsa johtoryhmän keskustelusta, jossa käytiin läpi valmistuvaa tilannekatsausta. Aika ajoin tulee eteen kysymyksiä voimajohtojen mahdollisista vaikutuksista eläimiin, ja huomasimme, miten vähän aiheesta on olemassa suomeksi julkaistua tietoa. Saimme idean tehdä erillisen katsauksen, johon kerätään artikkeleita vain eläimiin liittyvistä tutkimuksista.

Rajasimme tämän katsauksen aineiston tarkasti koskemaan vain voimajohtojen lähellä olevia eläimiä ja jätimme muut eläimiin kohdistuneet tutkimukset ulkopuolelle. Pyrimme myös löytämään mahdollisimman uusia tutkimuksia. Aineisto kerättiin erilaisilla tietokantahauilla mahdollisimman kattavasti. Tähän käytettiin selvästi enemmän aikaa kuin yleensä, sillä artikkeleita etsittiin useiden vuosien ajalta.

Aineiston haun yhteydessä tuli myös vastaan aiheeseen liittyvä, vuonna 2015 julkaistu ranskankielinen Anses-raportti ”Conséquences des champs électromagnétiques d’extrêmement basses fréquences sur la santé animale et les performances zootechniques” (Avis de l’Anses, Rapport d’expertise collective). Raportti on vapaasti saatavana Internetistä.

Katsauksen ensimmäinen artikkeli käsittelee mehiläistarhoja voimajohtojen läheisyydessä. Artikkeliin on kerätty tuloksia aikaisemmista artikkeleista ja niiden perusteella on esitetty johtopäätöksiä, joten se kattaa useita aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Suomessa mehiläispesät ohjeistetaan sijoitettavaksi johtoaukean reunaan. Metallivahvisteisia pesiä voidaan tarvittaessa suojata maadoitetulla metalliverkolla sähkökenttävaikutusten pienentämiseksi.

Mehiläisten jälkeen keskitytään lypsylehmiin. Tutkimuksia on tehty muun muassa maidontuotantoon liittyen tiineillä ja ei-tiineillä lehmillä. Myös hormonitasoja on tutkittu. Katsauksen lopuksi on vasikoilla tehty tutkimus, joka keskittyy pientaajuisten magneettikenttien aiheuttamiin vaihteluihin vasikoiden melatoniinitasoissa eri vuodenaikoina. Suomessa ei ole sähkö- tai magneettikenttien perusteella rajoitettu eläinten laiduntamista voimajohtoalueella.

Löysimme mielestäni varsin mielenkiintoisia tieteellisiä artikkeleita tähän tilannekatsaukseen eläimistä voimajohtojen lähellä. Tutkimuksia on tehty todellisissa olosuhteissa, mikä lisää niiden kiinnostavuutta. Voimajohtoihin liittyviä tutkimuksia ei tehdä eläimistä yhtä paljon kuin ihmisistä, mutta varsinkin lypsykarjaa käsitteleviä artikkeleita löytyi varsin monta, ja niiden perusteella voi saada aiheesta hyvän kokonaiskuvan. Aikaisemmin julkaistuja artikkeleita löytyy muistakin eläimistä, kuten hevosista ja lampaista, mutta katsauksessa haluttiin keskittyä uusimpiin julkaisuihin.

Mukavaa lukuhetkeä eläimiin keskittyvän tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

e/2016 Tilannekatsaus eläimistä voimajohtojen lähellä

e/2016 Tilannekatsaus eläimistä voimajohtojen lähellä

|

Tilannekatsaus eläimistä voimajohtojen lähellä sai alkunsa johtoryhmän keskustelusta, jossa käytiin läpi valmistuvaa tilannekatsausta. Aika ajoin tulee eteen kysymyksiä voimajohtojen mahdollisista vaikutuksista eläimiin, ja huomasimme, miten vähän aiheesta on olemassa suomeksi julkaistua tietoa. Saimme idean tehdä erillisen katsauksen, johon kerätään artikkeleita vain eläimiin liittyvistä tutkimuksista.

»