Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät miten eri taajuiset magneettikentät vaikuttavat magnetofosfeenien havaitsemiseen. Tutkimukset tehtiin hämärään sopeutumisen aikana. Tutkijat yrittivät saada selville, saavatko magnetofosfeenit alkunsa verkkokalvolla, aivokuorella vai molemmissa. Tutkimuksensa perusteella kirjoittajat arvioivat, että magnetofosfeenien havaitsemisen taustalla olisivat verkkokalvon sauvasolut.
Kun pientaajuinen magneettikenttä tuottaa riittävän voimakkaan sähkökentän pään alueelle, havaitaan valonvälähdyksiä eli magnetofosfeeneja. Fosfeenien syntymekanismien ymmärtäminen olisi tutkimusryhmän mielestä erityisen tärkeää, sillä niitä hyödynnetään laadittaessa magneetti-kenttäaltistuksia koskevia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja ja ohjeistuksia työntekijöille ja koko väestölle.
Koska tutkimusryhmän mukaan on edelleen kiistanalaista, saako ilmiö alkunsa verkkokalvolla vai aivokuorella vai molemmissa, he halusivat tällä tutkimuksella saada tarkempaa fysiologista tietoa prosessista. He keskittyivät tutkimaan eri magneettikenttätaajuuksilla hämäräadaptaation aikana muodostuvia magnetofosfeeneja.
Tutkijat valitsivat osallistujiksi 41 tervettä henkilöä, joille annettiin magneetti-impulsseja käyttämällä räätälöityä, koko pään kattavaa transkraniaalista vaihtuvan magneettistimulaation laitetta. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään, joista yksi, verrokkiryhmä, altistettiin magneetti-kentille koko ajan valaistussa ympäristössä. Loput kolme ryhmää olivat ensin 5 minuuttia valaistussa tilassa ja saivat sitten sopeutua hämärään 42 minuutin ajan siten, että kuhunkin ryhmään kohdistettiin 3 minuutin välein eri taajuinen, 20, 50 ja 60 hertsin, magneettikenttäsimulaatio. Tämän hämäräadaptaatiojakson aikana osallistujat raportoivat magneettikenttäaltistuksen jälkeen aina kynnysarvon eli kohdan, jolloin he havaitsivat magnetofosfeeneja. Tutkijat vertasivat ryhmien välisiä magneettivuon tiheyksien kynnysarvoja käyttäen toistomittausten varianssianalyysiä.
Saatujen tietojen perusteella tutkijat havaitsivat magnetofosfeenien kynnysarvojen olevan merkittävästi korkeampia hämäräadaptaatiojakson aikana. He mallinsivat magnetofosfeenien kynnysarvoja suhteessa aikaan eri taajuuksilla käänteisen eksponentiaalisen hajoamisen regressiomallin avulla.
Tutkijoiden mukaan magnetofosfeenien kynnysarvojen nouseminen hämäräadaptaation aikana liittyy todennäköisesti verkkokalvon mekanismeihin, joissa valoenergia muuttuu hermoimpulsseiksi. Tämän he selittävät viittaavan siihen, että magnetofosfeenien havaitsemisen taustalla ovat verkkokalvon sauvasolut. Tutkijoiden mielestä löydöksillä on merkitystä laadittaessa uusia kansainvälisiä ohjeistuksia ja turvallisuusstandardeja ja ne voisivat myös tasoittaa tietä uusille tutkimuksille verkkokalvon rappeumasta.
Lähde: Bouisset N, Carvallo A, Villard S, Laakso I, Legros A. Frequency responses of human magnetophosphene perception thresholds during dark adaptation point to rod modulation. Experimental Physiology. 2025, 1–11. https://doi.org/10.113/EP092852.
