Nro. 7 / 2017/1 Tutkimus jokapäiväisten sähkö- ja magneettikenttien sydämentahdistimiin aiheuttamista sähkömagneettisista häiriöistä elävillä kohteilla

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat halusivat selvittää sydämentahdistimien häiriöiden raja-arvot ja esiintymisolosuhteet. Tutkimuksessa oli mukana 119 sydämentahdistinta kantavaa potilasta, joita altistettiin 50 Hz:n sähkö- ja magneettikentille tahdistimien eri herkkyysasetuksilla. Tutkimusryhmän mukaan sähkömagneettisia häiriöitä voi esiintyä päivittäisissä altistustilanteissa.

Tutkimusryhmän mukaan ihmiset kohtaavat päivittäisissä elin- ja työympäristöissään esimerkiksi voimajohtojen ja sähkölaitteiden aiheuttamia 50/60 Hz:n sähkö- ja magneettikenttiä. Ei kuitenkaan ole laajoja kliinisiä tutkimuksia tai vakaita tieteellisiä todisteita siitä, missä määrin sähkömagneettisten kenttien lähteet voivat aiheuttaa haitallisia sähkömagneettisia häiriöitä sydämentahdistinta tai rytmihäiriötahdistinta kantavilla potilailla.

Tutkimusryhmän aiemmassa elävillä kohteilla tehdyssä tutkimuksessa raportoitiin, että 50 Hz:n sähkömagneettiset kentät voivat häiritä rytmihäiriötahdistimien toimintaa, mutta niiden vaikutuksesta sydämentahdistimien toimintaan ei ollut systemaattisia analyysejä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää sydämentahdistimien häiriöiden raja-arvot ja esiintymisolosuhteet elävillä kohteilla.

Tutkimukseen osallistui 119 sydämentahdistinta kantavaa potilasta, joista viidellä oli yksinapaiset ja 114:llä kaksinapaiset tahdistimen johdot. Potilaat altistettiin tahdistimien eri herkkyysasetuksilla 50 Hz:n sähkö- ja magneettikentille. Kentän voimakkuutta lisättiin vaiheittain, kunnes ilmeni tahdistimen ensimmäinen tunnistusvika (häiriöraja) tai saavutettiin kentän maksimitaso (30 kVm-1 ja 2550 μT, työperäisen altistuksen raja-arvot Saksassa).

Jokaisessa viidessä yksinapaisessa sydämentahdistimessa esiintyi sähkömagneettisia häiriöitä sekä maksimi- että nimellisherkkyydellä. Kaksinapaisissa tahdistimissa sähkömagneettisia häiriöitä ilmeni 71,9 prosentilla maksimiherkkyydellä ja 36 prosentilla nimellisherkkyydellä. Yhdysvalloissa väestöaltistusrajat ovat 5 kVm-1 ja 904 μT, ja näillä arvoilla 34 prosentilla tahdistimista esiintyi häiriöitä maksimiherkkyydellä ja 4,4 prosentilla nimellisherkkyydellä. Tutkimusryhmän mukaan tämä todistaa, että sähkömagneettisia häiriöitä voi esiintyä päivittäisissä altistustilanteissa.

Sähkömagneettisten häiriöiden sydämentahdistimille aiheuttamista ongelmista keskeisin on ylimääräisten signaalien havaitseminen, joka voi estää tahdistuksen ja aiheuttaa lyhyen sydänpysähdyksen (asystole), jolloin potilas voi tuntea sydämentykytyksiä tai huimausta tai pyörtyä. Potilaiden suojelemiseksi sähkömagneettisilta häiriöiltä tutkimusryhmä suosittelee säätämään tahdistimien tunnistusherkkyyttä alhaisemmaksi, käyttämään kaksinapaista tahdistinta ja pitämään etäisyyttä altistuslähteisiin.

Lähde:
Stunder D, Seckler T, Joosten S, Zink MD, Driessen S, Kraus T, Marx N, Napp A. In Vivo Study of Electromagnetic Interference With Pacemakers Caused by Everyday Electric and Magnetic Fields. Circulation 2017, 135: 907–909,

Nro. 6 / 2017/1 Yliherkkyys sähkömagneettisille kentille työ- ja perusterveydenhuollossa – tutkimus terveydenhuollon ammattilaisille Alankomaissa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä laati Alankomaissa työterveydenhoitajille ja -lääkäreille sekä yleislääkäreille valtakunnallisen kyselyn sähköyliherkiksi itsensä kokevista. Noin kolmanneksella vastaajista oli joskus ollut sähköyliherkkyyteen liittyvä potilaskontakti. Suurin osa vastanneista ammattilaisista koki, ettei tiedä riittävästi sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta terveyteen.

Sähkömagneettisille kentille yliherkiksi kutsutaan tutkimusryhmän mukaan henkilöitä, jotka kokevat terveysvaivojensa johtuvan altistumisesta ionisoimattomien sähkömagneettisten kenttien jokapäiväisille tasoille. Tutkimusryhmän mukaan aiemmissa eurooppalaisissa tutkimuksissa on raportoitu, että 68–75 prosentilla yleislääkäreistä on joskus ollut sähköyliherkkyyteen liittyvä potilaskontakti. Koska
Alankomaista ei ollut aiempaa tietoa koko väestön sähköyliherkkyydestä ja sen ilmenemisestä työterveydenhuollossa, tutkimusryhmä laati valtakunnallisen kyselyn kolmelle ammattiryhmälle, jotka todennäköisimmin saavat yhteydenottoja sähköyliherkiltä henkilöiltä.

Kaikille alan liittoon kuuluville työterveydenhoitajille ja -lääkäreille ja valtakunnallisesta puhelinluettelosta löytyneille yleislääkäreille lähetettiin kyselylomake, jossa kysyttiin mm. heidän mielipiteitään ja ammatillisia kokemuksiaan sähköyliherkkyydestä ja siihen liitetyistä terveysvaivoista. Lomakkeessa kysyttiin myös tietoja heidän viimeksi kohtaamastaan potilaasta, joka oli kokenut terveysvaivojensa liittyvän sähkömagneettisiin kenttiin, ja siitä, miten he olivat lähestyneet tällaisia tapauksia ja kuinka todennäköisinä he pitivät potilaiden oireiden yhteyttä sähkömagneettisiin kenttiin.

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että noin kolmanneksella vastaajista oli joskus ollut sähköyliherkkyyteen liittyvä potilaskontakti. Monet näistä terveydenhuollon ammattilaisista pitivät sähkömagneettisten kenttien ja terveysvaivojen välistä kausaalista yhteyttä jossain määrin uskottavana, ja heidän hoitotapaansa kuului usein kehotus vähentää altistusta.

Tutkimusryhmän mukaan ei ole olemassa tieteellisiä todisteita yliherkkyydestä sähkömagneettisille kentille eikä siitä, miten alhaiset altistusmäärät voivat aiheuttaa raportoituja terveysvaivoja. Suurin osa kyselyyn osallistuneista ammattilaisista koki, ettei tiedä riittävästi sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta terveyteen. Näistä syistä tutkimusryhmä piti mahdollisena, että kohdistetut tietokampanjat voisivat auttaa terveydenhuollon ammattilaisia hoitamaan todisteisiin perustuen sähköyliherkkiä henkilöitä.

Lähde:
Slottje P, van Moorselaar I, van Strien R, Vermeulen R, Kromhout H, Huss A. Electromagnetic hypersensitivity (EHS) in occupational and primary health care: A nation-wide survey among general practitioners, occupational physicians and hygienists in the Netherlands. International Journal of Hygiene and Environmental Health 220 (2017) 395–400,

Nro. 5 / 2017/1 Suurjännitteisten voimajohtojen aiheuttama magneettikenttäaltistus ja ALS-taudin riski kahdessa italialaisessa tutkimusjoukossa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat testasivat hypoteesia magneettikenttäaltistuksen ja ALS-taudin riskin yhteydestä. Tutkimus toteutettiin kahdella eri seudulla Italiassa, pohjoisessa ja etelässä. Tutkijat eivät havainneet kohonnutta ALS-taudin riskiä asuttaessa suurjännitteisten voimajohtojen läheisyydessä (magneettikenttä ≥ 0,1 μT). Heistä tulokset näyttäisivät vahvistavan sen, että voimajohtojen aiheuttamalla magneettikenttäaltistuksella ei ole yhteyttä kohonneeseen ALS-riskiin koko väestön osalta.

Harvinainen mutta erittäin vakavasti hermostoa rappeuttava ALS-tauti on tutkimusryhmän mukaan muutamissa aiemmissa tutkimuksissa liitetty magneettikenttäaltistukseen. Heidän mielestään todisteet yhteydestä koko väestön osalta ovat heikkoja, joskin tämä saattaa johtua myös altistuksen väärästä luokituksesta, tai sitten yhteys voi olla olemassa vain tietyillä aliryhmillä.

He testasivat hypoteesia magneettikenttäaltistuksen ja ALS-taudin riskin yhteydestä ensimmäistä kertaa populaatiopohjaisella tapaus-verrokkitutkimuksella. Tutkimus suoritettiin kahdella eri seudulla Italiassa, pohjoisessa ja etelässä, joissa on erilainen elinympäristö ja elämäntyyli. Tutkimusjoukkoon sisältyi 703 vuosina 1998–2011 diagnosoitua ALS-tapausta ja 2737 tutkimusalueiden asukkaista satunnaisesti valittua verrokkia. Magneettikenttäaltistusta arvioitiin laskemalla suurjännitteisistä (yli 132 V) voimajohdoista saatavilla olevien paikkatietojen perusteella niiden etäisyydet tapausten asuinpaikoista ja aiheutunut altistus.

Tutkimusryhmä ei havainnut kohonnutta ALS-taudin riskiä asuttaessa suurjännitteisten voimajohtojen läheisyydessä, kun magneettikenttä oli ≥ 0,1 μT. He eivät havainneet myöskään annos-vastesuhdetta jaettuaan altistusmäärät 0,1, 0,2 ja 0,4 μT:n katkaisupisteisiin. Samat tulokset saatiin myös, kun huomioitiin ikä taudin puhjetessa, diagnosointiaika, sukupuoli, maantieteellinen alue ja altistuksen kesto.

Tutkimusryhmä pitää mahdollisena, että jokin vääristävä tekijä on saattanut jäädä heiltä mittaamatta tai pieni altis aliryhmä tunnistamatta. Heidän mielestään tämän tutkimuksen tulokset näyttäisivät kuitenkin vahvistavan sen, että voimajohtojen aiheuttamalla magneettikenttäaltistuksella ei ole yhteyttä kohonneeseen ALS-riskiin koko väestön osalta.

Lähde:
Vinceti M, Malagoli C, Fabbi S, Kheifets L, Violi F, Poli M, Caldara S, Sesti D, Violanti S, Zanichelli P, Notari B, Fava R, Arena A, Calzolari R, Filippini T, Iacuzio L, Arcolin E, Mandrioli J, Fini N, Odone A, Signorelli C, Patti F, Zappia M, Pietrini V, Oleari P, Teggi S, Ghermandi G, Dimartino A, Ledda C, Mauceri C, Sciacca S, Fiore M, Ferrante M. Magnetic fields exposure from high-voltage power lines and risk of amyotrophic lateral sclerosis in two Italian populations. Amyotrophic Lateral Sclerosis and Frontotemporal Degeneration 2017, 1–7,

Nro. 4 / 2017/1 Tutkimus asuinpaikassa voimajohtojen magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän astman välisestä yhteydestä Tanskassa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä tutki astmariskiä lapsilla, joiden äidit olivat altistuneet raskauden aikana yli 0,2 μT:n tasoisille magneettikentille, hyödyntäen Tanskan kansallista syntymärekisteriaineistoa. He mittasivat myös lasten altistumista pientaajuisille magneettikentille. Tutkijat eivät löytäneet todisteita siitä, että magneettikentille altistuminen asuinpaikassa raskauden aikana tai varhaislapsuudessa lisäisi lapsuusiän astmariskiä.

Aiemmassa tutkimuksessa oli raportoitu kohonnut astmariski lapsilla, joiden äidit olivat altistuneet raskauden aikana yli 0,2 μT:n tasoisille magneettikentille. Tutkimusryhmä halusi tutkia tätä yhteyttä hyödyntäen Tanskan kansallista syntymärekisteriaineistoa.

He sisällyttivät tutkimukseen 92 676 yksöisraskaudesta syntynyttä lasta äiteineen vuosilta 1996–2002. Magneettikentille altistumista arvioitiin kaikista äitien raskauden aikaisista asuinpaikoista ja lasten asuinpaikoista syntymästä seuranta-ajan loppuun laskemalla GPS-koordinaattien avulla etäisyydet voimajohtoihin, joiden sijaintitiedot ja magneettikenttätasoarviot he saivat sähköyhtiöiltä.

Tutkimusryhmä luokitteli altistustasot analyysiä varten kolmeen luokkaan: 0 μT, 0,1 μT ja ≥ 0,2 μT. Varmat ja mahdolliset astmatapaukset tunnistettiin hyödyntämällä äitien merkintöjä kyselylomakkeisiin sekä Tanskan kansallisia potilasrekistereitä sairaalakäynneistä ja määrätyistä reseptilääkkeistä. Tutkimusryhmä laski riskisuhteet ja luottamustasot äidin raskauden aikaisen voimakkaimman
altistustason ja lapsen astman väliselle yhteydelle huomioiden useat mahdolliset vääristävät tekijät. He tutkivat myös riskiarvioiden herkkyyttä muutoksille esimerkiksi pidentämällä altistusaikaa hedelmöittymisajasta seuranta-ajan loppuun ja tarkastelemalla eri lähteistä saatuja astmatapaustietoja erikseen.

He eivät havainneet eroja tai kehityssuuntia astmariskissä eri altistustasoluokkien lapsilla riippumatta astman tietolähteestä. Varmoilla astmatapauksilla riskisuhde minkä tahansa tasoisille magneettikentille altistuneilla oli 0,72 ja yli 0,2 μT:n altistuksella 0,41. Myöskään vääristävien tekijöiden huomioiminen ei vaikuttanut tulokseen merkittävästi.

Tutkimusryhmä ei löytänyt todisteita siitä, että magneettikentille altistuminen asuinpaikassa raskauden aikana tai varhaislapsuudessa lisäisi lapsuusiän astmariskiä. Tämä tukee heidän mukaansa myös sitä tosiasiaa, että magneettikenttäaltistuksen ja astman väliltä ei ole löydetty niitä suoraan yhdistävää biologista mekanismia. Tutkimuksensa rajoitteena he pitivät voimakkaille magneettikentille altistuneiden vähäistä osuutta.

Lähde:
Sudan M, Arah OA, Becker T, Levy Y, Sigsgaard T, Olsen J, Vergara X, Kheifets L. Re-examining the association between residential exposure to magnetic fields from power lines and childhood asthma in the Danish National Birth Cohort. PLoS ONE (2017) 12(5): e0177651.

Nro. 3 / 2017/1 Lasten altistuminen pien- ja välitaajuisille magneetti- ja sähkökentille espanjalaisessa INMA-Gipuzkoa-kohortissa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat määrittelivät lasten altistumista pien- ja välitaajuisille sähkö- ja magneettikentille hyödyntäen Baskimaan Gipuzkoan maakunnan kohorttia. Heidän mukaansa INMAGipuzkoa- aineiston lapset altistuivat aiempiin tutkimuksiin verrattuna hyvin alhaisille pientaajuisille magneettikentille kaikissa mittauspisteissä. Välitaajuisille sähkö- ja magneettikentille altistuminen oli hyvin samantasoista eri mittauspaikoissa.

Tietoa pientaajuisista sähkökentistä sekä lasten altistumisesta välitaajuisille magneetti- ja sähkökentille on tutkimusryhmän mukaan saatavana rajallisesti. He pitivät tarkkoja altistusmittauksia keskeisinä, jotta saadaan tehtyä informatiivisia epidemiologisia tutkimuksia pien- ja välitaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen terveysvaikutuksista. Heidän tavoitteenaan tässä tutkimuksessa olikin määrittää lasten altistusta hyödyntäen Baskimaan Gipuzkoan maakunnan kohorttia espanjalaisesta, raskaana olevia äitejä ja heidän lapsiaan 8-vuotiaaksi seuranneesta INMAaineistosta.

He suorittivat pistemittauksia ja pidempiaikaisia mittauksia 104 asunnossa, 26 koulussa (myös pihoilla) ja 105 puistossa. Pientaajuisten magneettikenttien mitatut tasot olivat alhaisia: korkein 24 tunnin aikapainotettu keskiarvo oli 0,15 μT yhdessä kodissa. Pientaajuisten sähkökenttien kvartaaliväli oli 1–15 V/m sisätiloissa ja 0,3–1,1 V/m ulkona ja suurin havaittu arvo 55,5 V/m yhden koulun pihalla. Välitaajuisten magneettikenttien kvartaaliväli oli 0,02–0,23 μT ja suurin havaittu arvo 0,03 μT kodeissa ja sähkökenttien kvartaaliväli 0,2–0,5 V/m ja suurin arvo 1,51 V/m kodeissa. Pientaajuisten magneettija sähkökenttien väliset korrelaatiot olivat vähäisiä mutta välitaajuisten kohtalaisia.

Tutkimusryhmän mukaan INMA-Gipuzkoa-aineiston lapset altistuivat aiempiin tutkimuksiin verrattuna hyvin alhaisille pientaajuisten magneettikenttien säteilyarvoille kaikissa mittauspisteissä. Pientaajuisten sähkökenttien arvot vastasivat aiempien tutkimusten tasoa, joskin altistus oli hieman voimakkaampaa kotona. Altistuminen välitaajuisille sähkö- ja magneettikentille oli hyvin samantasoista kaikissa mittauspaikoissa.

Välitaajuisille kentille altistumisen tyypillisistä arvoista on hyvin vähän aiempaa vertailutietoa, joten tutkimusryhmän mielestä olisi hyödyllistä tutkia tulevaisuudessa välitaajuuksien osuutta sähkö- ja magneettikenttien aiheuttamasta kokonaisaltistuksesta ja niiden mahdollisia terveysvaikutuksia.

Lähde:
Gallastegi M, Jiménez-Zabala A, Santa-Marina L, Aurrekoetxea JJ, Ayerdi M, Ibarluzea J, Kromhout
H, González J, Huss A. Exposure to extremely low and intermediate-frequency magnetic and electric
fields among children from the INMA-Gipuzkoa cohort. Environmental Research 157 (2017) 190–197,
http://dx.doi.org/10.1016/j.envres.2017.05.027.