Nro. 8 / 2017/2 Kaksoissokkotutkimus yksilöllisen altistuksen vaikutuksesta itse arvioituun sähköyliherkkyyteen ja herkkyyteen havaita sähkömagneettisia kenttiä

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, tunnistaisivatko koehenkilöt sähkömagneettisille kentille altistumisen ja vaikuttaisiko palautteen saanti yksilöllisen kokeen tuloksista heidän omaan arvioonsa herkkyydestään sähkömagneettisille kentille. Tutkijat käyttivät kannettavia altistuslähteitä, joiden avulla kaksoissokkoaltistus voitiin tehdä yksilöllisin asetuksin koehenkilöiden kotona tai jossain muussa heidän valitsemassaan ympäristössä. Tutkijoiden mielestä tulokset viittasivat siihen, että tietty ihmisryhmä hyötyy osallistumisesta yksilölliseen koemenettelyyn.

Tutkimusryhmän mukaan sähköyliherkkyydestään itse raportoineille henkilöille tehtyjä kokeita on aiemmin kritisoitu siitä, että osallistujien on täytynyt matkustaa koepaikoille (stressaavaa) ja etteivät he ole voineet valita sellaista koesignaalia (esim. 50 Hz:n sinimuotoinen aalto), jolle he ovat ilmoittaneet reagoivansa. Nyt tutkimusryhmä käytti kannettavia altistuslähteitä, joiden avulla kaksoissokkoaltistus voitiin tehdä yksilöllisin asetuksin (signaalin tyyppi, voimakkuus ja kesto) koehenkilöiden kotona tai jossain muussa heidän miellyttäväksi kokemassaan ympäristössä. Tutkimusryhmä selvitti, tunnistaisivatko koehenkilöt altistuksen ja vaikuttaisiko palautteen saanti yksilöllisen kokeen tuloksista siihen, kuinka herkkiä sähkömagneettisille kentille koehenkilöt arvioivat olevansa.

Tutkimusryhmä suoritti satunnaistettuja vertailevia kaksoissokkoaltistuskokeita, joihin sisältyi kyselylomakkeen täyttäminen lähtökartoituksena, juuri ennen koetta ja heti sen jälkeen sekä kaksi ja neljä kuukautta kokeen jälkeen. Kokeisiin osallistui 42 keski-iältään 55-vuotista henkilöä, joista 76 % oli naisia. Osallistujat arvioivat etukäteen havaitsevansa suur- tai pientaajuiset kentät muutaman minuutin kuluessa altistuksesta. He eivät saaneet kokeen aikana tietoa, milloin he altistuivat. Ennen sokkokoetta tarkastettiin yhdessä, että altistusasetukset oli valittu sellaisiksi, joihin osallistuja reagoi. Kokeisiin sisältyi kymmenen altistus- tai lumealtistusjaksoa satunnaisessa järjestyksessä, ja tulokset annettiin heti perään.

Tutkimusryhmä ei havainnut tilastollisesti merkittäviä eroja itse arvioidun sähköyliherkkyyden tasossa lähtökartoituksen ja seurantakyselyn välillä, mutta seurantakyselyssä osallistujien varmuus reagoimisestaan altistukseen minuuttien sisällä väheni ja he myös raportoivat huomattavasti vähemmän oireita kuin lähtökartoituksessa. Tulokset viittasivat tutkimusryhmän mielestä siihen, että tietty ihmisryhmä hyötyy osallistumisesta yksilölliseen koemenettelyyn.

Lähde:
van Moorselaar I, Slottje P, Heller P, van Strien R, Kromhout H, Murbach M, Kuster N, Vermeulen R, Huss A. Effects of personalised exposure on self-rated electromagnetic hypersensitivity and sensibility – A double-blind randomised controlled trial. Environment International 99 (2017) 255–262.

Nro. 7 / 2017/2 Mitä yhtäaikainen aivosähkötutkimus ja funktionaalinen magneettikuvaus kertovat ihmisten altistuksesta verkkotaajuisille magneettikentille?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli tutkia, miten akuutti altistus verkkotaajuisille (60 Hz) magneettikentille vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan. He suorittivat yhtä aikaa aivosähkötutkimuksen (EEG) ja funktionaalisen magneettikuvauksen. He eivät havainneet mitään vaikutuksia EEG-käyrällä tai muutoksia veren happipitoisuudessa funktionaalisissa magneettikuvissa. Verrattuaan tuloksia aiempiin löydöksiin he päättelivät, että magneettikenttäaltistus alhaisella tasolla (< 10 mT) saattaa vaatia pidempikestoisen altistuksen, jotta vaikutuksia esiintyisi.

Suorittamalla yhtä aikaa aivosähkötutkimuksen (EEG) ja funktionaalisen magneettikuvauksen (fMRI) tutkimusryhmä tarkasteli, miten akuutti altistus verkkotaajuisille (60 Hz Pohjois-Amerikassa) magneettikentille vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan. EEG sopi heidän mielestään erinomaisen aikatarkkuutensa ansiosta hyvin aivokudoksen akuuttien reaktioiden tarkasteluun, mutta sen rajoituksina olivat avaruudellinen erotuskyky ja kykenemättömyys mitata toimintaa aivojen syvillä alueilla. Näiden puutteiden kompensoimiseksi he hyödynsivät myös funktionaalista magneettikuvausta.

Tutkimukseen osallistui 25 tervettä vapaaehtoista, jotka saivat todellista tai lumealtistusta magneettikuvauslaitteen gradienttikäämin muodostamille sinimuotoisille 60 Hz:n magneettikentille. Altistusjaksoja oli kaksi: 10 sekuntia 3 mT:n tasolla (12 toistoa) ja 2 sekuntia 7,6 mT:n tasolla (100 toistoa). EEG:n spektri mitattiin takaraivolta alfataajuudella (8–12 Hz, kirjallisuudessa raportoitu magneettikenttäaltistukselle herkimmäksi) magneettikenttäaltistuksella ja ilman altistusta. Aivotoiminnan aktivoitumista tutkittiin funktionaalisella magneettikuvauksella veren happipitoisuuden muutoksista (BOLD-signaaleista).

Tutkimusryhmä ei havainnut mitään vaikutuksia EEG-käyrällä altistuksen aikana tai sen jälkeen kummassakaan altistusjaksossa. He eivät myöskään todenneet funktionaalisissa magneettikuvissa veren happipitoisuuden muutoksia. Tutkimusryhmän mukaan akuutti altistuminen (2–10 s) 60 Hz:n magneettikentille 3–7,6 mT:n tasolla (30 000–76 000 kertaa keskimääräinen väestöaltistuksen taso) ei aiheuta havaittavia muutoksia EEG-käyrällä tai BOLD-signaaleissa. Verrattuaan tuloksia aiempiin löydöksiin, joissa näkyi vaikutuksia BOLD-signaaleissa tunnin kestäneen 3 mT:n tasoisen altistuksen jälkeen, he päättelivät, että magneettikenttäaltistus alhaisella tasolla (< 10 mT) saattaa vaatia pidempikestoisen altistuksen, jotta vaikutuksia esiintyisi.

Lähde:
Modolo J, Thomas A W, Legros A. Human exposure to power frequency magnetic fields up to 7.6 mT: an integrated EEG/fMRI study. Bioelectromagnetics 38 (2017) 425–435. DOI: 10.1002/bem.22064.

Nro. 6 / 2017/2 24 tunnin henkilökohtainen seurantatutkimus nuorten altistumisesta verkkotaajuisille magneettikentille Israelissa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä keräsi tietoa nuorten altistumisesta magneettikentille siten, että nuoret kantoivat 24 tunnin ajan mittareita. Kaikkien osallistujien päivittäisen aikapainotetun keskimääräisen altistuksen geometrinen keskiarvo oli 0,059 μT, ja alle 4 prosentilla osallistujista aikapainotettu keskimääräinen altistus ylitti 0,2 μT. Tulokset vastasivat muissa maissa raportoituja tuloksia.

Tutkimusryhmän tavoitteena oli kerätä henkilökohtaisella seurantatutkimuksella tietoa nuorten altistumisesta verkkotaajuisille (50 Hz) magneettikentille Israelissa, jotta saataisiin luotettavaa tietoa kansallisen toimintalinjan kehittämistä varten. Tutkimuksessa 84 nuorta (n. 12–16-vuotiaita) kantoi 24 tunnin ajan mukanaan EMDEX II mittaria, joka mittasi magneettikentän 1,5 sekunnin välein. Nuoret tallensivat mittariin kulloisenkin mikroympäristönsä, kuten asunto (valveilla vai nukkuessa), koulu, muu sisätila, liikenneväline tai julkinen ulkoalue.

Kaikkien osallistujien päivittäisen aikapainotetun keskimääräisen altistuksen geometrinen keskiarvo oli 0,059 μT, joka on vastaava kuin brittiläisissä (0,042–0,054 μT) mutta alhaisempi kuin yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa (0,089–0,134 μT). Alhaisimmat magneettikenttätasot mitattiin koulussa (geometrinen keskiarvo 0,033 μT), ja keskimäärin altistus oli ulkona voimakkaampaa kuin sisätiloissa. 3,6 prosentilla osallistujista aikapainotettu keskimääräinen altistus oli yli 0,2 μT.

Yli 0,2 μT:n altistuksessa vietetty aika vaihteli tyypillisesti muutamista minuuteista muutamiin tunteihin. Yli 0,4 μT:n altistuksessa vietettiin paljon vähemmän aikaa, noin 1–15 minuuttia, ja yli 1 μT:n altistuksessa muutamasta sekunnista 2 minuuttiin. Suurimmat hetkelliset altistushuiput vaihtelivat 0,35–23,6 μT.

Tutkimusryhmän mukaan nuorten magneettikenttäalistus Israelissa vastasi muissa maissa raportoituja tuloksia eli keskimääräinen altistus oli suurimmalla osalla alle 0,1 μT ja hyvin harvalla yli 0,2 μT. Eri mikroympäristöistä laadittuja yksityiskohtaisia analyysejä voidaan tutkimusryhmän mukaan hyödyntää kehitettäessä kustannustehokkaita ja kohtuudenmukaisia keinoja altistuksen vähentämiseksi.

Lähde:
Eliyahu I, Hareuveny R, Riven M, Kandel S, Kheifets L. 24-h personal monitoring of exposure to power frequency magnetic fields in adolescents – results of a national survey. Environmental Research 158 (2017) 295–300. http://dx.doi.org/10.1016/j.envres.2017.06.027.

Nro. 5 / 2017/2 Miten tiedonsaanti maanalaisista suurjännitteisistä kaapeleista vaikuttaa väestön hyväksyntään ja suhtautumiseen?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät maanalaisten suurjännitekaapelien ja voimajohtojen hyväksyttävyyden eroa. Heidän mukaansa kaapelit ovat yleisesti hyväksytympiä kuin avojohdot. Tutkimusryhmälle kerrottiin enemmän tietoja kuin verrokkiryhmälle, jolloin se koki kaapelit vähemmän hyväksyttävinä ja liitti niihin vähemmän etuja ja positiivisia tunteita sekä suurempia riskejä kuin verrokkiryhmä. Tutkijoiden mielestään ihmisten onkin tarpeen saada tietoa maanalaisten kaapeleiden mahdollisista haitoista.

Fukushiman ydinonnettomuuden seurauksena Sveitsin hallitus on päättänyt sulkea viisi toimivaa ydinvoimalaansa vuoteen 2050 mennessä ja korvata niiden tuottaman osuuden sähköstä uusiutuvalla energialla. Tämä energiajärjestelmän muutos edellyttää tutkimusryhmän mukaan sähkönjakeluverkoston laajennuksia, jotka usein herättävät vastustusta väestössä.

Tutkimusryhmän mukaan maanalaiset suurjännitteiset kaapelit ovat yleisesti hyväksytympiä kuin ilmajohdot. Niillä on kuitenkin haittapuolia, joista kaikki eivät ole tietoisia: niiden asennus voi jättää jälkiä maan pintaan ja niiden sähkömagneettiset kentät aiheuttavat säteilyä. Koska nämä näkökohdat ovat tärkeitä suurjännitteisten voimajohtojen hyväksynnän kannalta, tutkimusryhmä halusi selvittää, vaikuttaisiko tieto niistä ihmisten suhtautumiseen.

Tutkimukseen osallistui 637 vastaajaa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Verrokkiryhmä sai pelkästään yleistietoa suurjännitteisistä ilmajohdoista ja maanalaisista kaapeleista, kun taas tutkimusryhmä sai myös lisätietoa maakaapeleiden vaikutuksesta säteilyyn ja maaston ulkonäköön. Tekstien lukemisen jälkeen molemmat ryhmät vastasivat kysymyksiin, jotka kertoivat heidän tunnereaktioistaan, hyväksynnästään sekä kokemistaan riskeistä ja eduista.

Tutkimustulokset osoittivat, että lisätietoja saanut ryhmä koki maanalaiset kaapelit vähemmän hyväksyttävinä ja liitti niihin vähemmän etuja ja positiivisia tunteita sekä suurempia riskejä kuin verrokkiryhmä. Vaikka maanalaiset kaapelit olivat edelleen hyväksytympiä kuin ilmajohdot, tutkimusryhmän mukaan lisätietojen saanti haitoista vähensi tekniikoiden välillä koettuja eroja. Heidän mukaansa tulokset osoittivat myös, että maanalaisten kaapeleiden herättämät tunnereaktiot vaikuttivat epäsuorasti niiden hyväksyntään. Heidän mielestään ihmisten onkin tarpeen saada tietoa maanalaisten kaapeleiden mahdollisista haitoista, jotta he voivat tehdä perustellumpia päätöksiä sähköverkon laajennuksien yhteydessä.

Lähde:
Lienert P, Sütterlin B, Siegrist M. Public acceptance of high-voltage power lines: The influence of information provision on undergrounding. Energy Policy 112 (2018) 305–315. http://dx.doi.org/10.1016/j.enpol.2017.10.025.

Nro. 4 / 2017/2 Vertailevat analyysit lapsuusiän leukemiaa sekä magneettikenttien säteilyä ja radon- ja gammasäteilyä käsittelevistä tutkimuksista

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä analysoi lapsuusiän leukemiaa käsitteleviä epidemiologisia tutkimuksia maista, joissa oli tutkittu altistumista erityyppisille säteilylähteille, esimerkiksi pientaajuisia magneettikenttiä ja/tai asuinpaikan etäisyyttä suurjännitteisistä voimajohdoista, radonsäteilyä asuinpaikassa ja gammasäteilyä ja/tai asuinpaikan etäisyyttä ydinvoimaloista. Heidän mukaansa asuinpaikan tiheällä vaihtuvuudella oli monitahoinen vaikutus, joka saattoi ilmetä valintaharhana, vääristävänä tekijänä tai suurena mittausvirheenä. Vaihtuvuus itsessään saattoi olla myös mahdollinen riskitekijä. Heidän mielestä pelkkä etäisyys voimajohdoista tai ydinvoimaloista ei yksinään riitä riskiarvoihin.

Tässä tutkimuksessa vertailtiin lapsuusiän leukemiaa käsitteleviä epidemiologisia tutkimuksia maista, joissa oli tutkittu samantyyppisestä tutkimusjoukosta vähintään kahta seuraavista: pientaajuiset magneettikentät ja/tai asuinpaikan etäisyys suurjännitteisistä voimajohdoista, radonsäteily asuinpaikassa ja gammasäteily ja/tai asuinpaikan etäisyys ydinvoimaloista. Tutkimusryhmän mielestä monet metodologiset haasteet, kuten harhat ja vääristävät tekijät, olivat samoja niin ionisoimatonta (pientaajuisia magneettikenttiä) kuin ionisoivaa säteilyä koskeneissa tutkimuksissa.

He kävivät systemaattisesti läpi tutkimuksia kymmenestä eri maasta, joissa oli selvitetty useampaa kuin yhdenlaista altistusta. He ottivat mukaan vertailuunsa 33 varsinaista ja 35 lisätutkimusta ja vertailivat rekisteripohjaisia (altistustasot laskennallisia) ja osallistumista edellyttäneitä (altistustasot mitattuja) tutkimuksia. Vertailemalla tutkimusten välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja DAG-graafien (suunnattujen syklittömien verkkojen) avulla he analysoivat, missä määrin harhat ja vääristävät tekijät tai muut metodologiset ongelmat saattoivat vaikuttaa tutkimuksiin.

Tutkimusryhmä havaitsi viitteitä tutkimusharhoista, vaikkakaan tulokset eivät olleet selkeitä. He löysivät hyvin vähän todisteita vääristävien tekijöiden merkittävästä vaikutuksesta tuloksiin. Asuinpaikan tiheällä vaihtuvuudella oli heidän mukaansa tutkimuksiin ja niiden tulkintoihin monitahoinen vaikutus, joka saattoi ilmetä valintaharhana, vääristävänä tekijänä tai suurena mittausvirheenä, tai vaihtuvuus itsessään saattoi olla myös mahdollinen riskitekijä.

Tutkimusryhmän mielestä pelkkä etäisyys voimajohdoista tai ydinvoimaloista ei yksinään riitä riskiarvoihin, vaan pitäisi tutkia muitakin liittyviä tekijöitä. He myös toivoivat tulevilta tutkimuksilta täydellisempää ja yhdenmukaisempaa tulosten raportointia, jotta eri tutkimusten välisistä vertailuista saataisiin enemmän tietoa ja tulokset voitaisiin yhdistää paremmin.

Lähde:
Kheifets L, Swanson J, Yuan Y, Kusters C, Vergara X. Comparative analyses of studies of childhood leukemia and magnetic fields, radon and gamma radiation. Journal of Radiological Protection 37 (2017) 459–491. https://doi.org/10.1088/1361-6498/aa5fc7.