Nro. 6 / 2017/2 24 tunnin henkilökohtainen seurantatutkimus nuorten altistumisesta verkkotaajuisille magneettikentille Israelissa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä keräsi tietoa nuorten altistumisesta magneettikentille siten, että nuoret kantoivat 24 tunnin ajan mittareita. Kaikkien osallistujien päivittäisen aikapainotetun keskimääräisen altistuksen geometrinen keskiarvo oli 0,059 μT, ja alle 4 prosentilla osallistujista aikapainotettu keskimääräinen altistus ylitti 0,2 μT. Tulokset vastasivat muissa maissa raportoituja tuloksia.

Tutkimusryhmän tavoitteena oli kerätä henkilökohtaisella seurantatutkimuksella tietoa nuorten altistumisesta verkkotaajuisille (50 Hz) magneettikentille Israelissa, jotta saataisiin luotettavaa tietoa kansallisen toimintalinjan kehittämistä varten. Tutkimuksessa 84 nuorta (n. 12–16-vuotiaita) kantoi 24 tunnin ajan mukanaan EMDEX II mittaria, joka mittasi magneettikentän 1,5 sekunnin välein. Nuoret tallensivat mittariin kulloisenkin mikroympäristönsä, kuten asunto (valveilla vai nukkuessa), koulu, muu sisätila, liikenneväline tai julkinen ulkoalue.

Kaikkien osallistujien päivittäisen aikapainotetun keskimääräisen altistuksen geometrinen keskiarvo oli 0,059 μT, joka on vastaava kuin brittiläisissä (0,042–0,054 μT) mutta alhaisempi kuin yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa (0,089–0,134 μT). Alhaisimmat magneettikenttätasot mitattiin koulussa (geometrinen keskiarvo 0,033 μT), ja keskimäärin altistus oli ulkona voimakkaampaa kuin sisätiloissa. 3,6 prosentilla osallistujista aikapainotettu keskimääräinen altistus oli yli 0,2 μT.

Yli 0,2 μT:n altistuksessa vietetty aika vaihteli tyypillisesti muutamista minuuteista muutamiin tunteihin. Yli 0,4 μT:n altistuksessa vietettiin paljon vähemmän aikaa, noin 1–15 minuuttia, ja yli 1 μT:n altistuksessa muutamasta sekunnista 2 minuuttiin. Suurimmat hetkelliset altistushuiput vaihtelivat 0,35–23,6 μT.

Tutkimusryhmän mukaan nuorten magneettikenttäalistus Israelissa vastasi muissa maissa raportoituja tuloksia eli keskimääräinen altistus oli suurimmalla osalla alle 0,1 μT ja hyvin harvalla yli 0,2 μT. Eri mikroympäristöistä laadittuja yksityiskohtaisia analyysejä voidaan tutkimusryhmän mukaan hyödyntää kehitettäessä kustannustehokkaita ja kohtuudenmukaisia keinoja altistuksen vähentämiseksi.

Lähde:
Eliyahu I, Hareuveny R, Riven M, Kandel S, Kheifets L. 24-h personal monitoring of exposure to power frequency magnetic fields in adolescents – results of a national survey. Environmental Research 158 (2017) 295–300. http://dx.doi.org/10.1016/j.envres.2017.06.027.

Nro. 5 / 2017/2 Miten tiedonsaanti maanalaisista suurjännitteisistä kaapeleista vaikuttaa väestön hyväksyntään ja suhtautumiseen?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät maanalaisten suurjännitekaapelien ja voimajohtojen hyväksyttävyyden eroa. Heidän mukaansa kaapelit ovat yleisesti hyväksytympiä kuin avojohdot. Tutkimusryhmälle kerrottiin enemmän tietoja kuin verrokkiryhmälle, jolloin se koki kaapelit vähemmän hyväksyttävinä ja liitti niihin vähemmän etuja ja positiivisia tunteita sekä suurempia riskejä kuin verrokkiryhmä. Tutkijoiden mielestään ihmisten onkin tarpeen saada tietoa maanalaisten kaapeleiden mahdollisista haitoista.

Fukushiman ydinonnettomuuden seurauksena Sveitsin hallitus on päättänyt sulkea viisi toimivaa ydinvoimalaansa vuoteen 2050 mennessä ja korvata niiden tuottaman osuuden sähköstä uusiutuvalla energialla. Tämä energiajärjestelmän muutos edellyttää tutkimusryhmän mukaan sähkönjakeluverkoston laajennuksia, jotka usein herättävät vastustusta väestössä.

Tutkimusryhmän mukaan maanalaiset suurjännitteiset kaapelit ovat yleisesti hyväksytympiä kuin ilmajohdot. Niillä on kuitenkin haittapuolia, joista kaikki eivät ole tietoisia: niiden asennus voi jättää jälkiä maan pintaan ja niiden sähkömagneettiset kentät aiheuttavat säteilyä. Koska nämä näkökohdat ovat tärkeitä suurjännitteisten voimajohtojen hyväksynnän kannalta, tutkimusryhmä halusi selvittää, vaikuttaisiko tieto niistä ihmisten suhtautumiseen.

Tutkimukseen osallistui 637 vastaajaa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Verrokkiryhmä sai pelkästään yleistietoa suurjännitteisistä ilmajohdoista ja maanalaisista kaapeleista, kun taas tutkimusryhmä sai myös lisätietoa maakaapeleiden vaikutuksesta säteilyyn ja maaston ulkonäköön. Tekstien lukemisen jälkeen molemmat ryhmät vastasivat kysymyksiin, jotka kertoivat heidän tunnereaktioistaan, hyväksynnästään sekä kokemistaan riskeistä ja eduista.

Tutkimustulokset osoittivat, että lisätietoja saanut ryhmä koki maanalaiset kaapelit vähemmän hyväksyttävinä ja liitti niihin vähemmän etuja ja positiivisia tunteita sekä suurempia riskejä kuin verrokkiryhmä. Vaikka maanalaiset kaapelit olivat edelleen hyväksytympiä kuin ilmajohdot, tutkimusryhmän mukaan lisätietojen saanti haitoista vähensi tekniikoiden välillä koettuja eroja. Heidän mukaansa tulokset osoittivat myös, että maanalaisten kaapeleiden herättämät tunnereaktiot vaikuttivat epäsuorasti niiden hyväksyntään. Heidän mielestään ihmisten onkin tarpeen saada tietoa maanalaisten kaapeleiden mahdollisista haitoista, jotta he voivat tehdä perustellumpia päätöksiä sähköverkon laajennuksien yhteydessä.

Lähde:
Lienert P, Sütterlin B, Siegrist M. Public acceptance of high-voltage power lines: The influence of information provision on undergrounding. Energy Policy 112 (2018) 305–315. http://dx.doi.org/10.1016/j.enpol.2017.10.025.

Nro. 4 / 2017/2 Vertailevat analyysit lapsuusiän leukemiaa sekä magneettikenttien säteilyä ja radon- ja gammasäteilyä käsittelevistä tutkimuksista

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä analysoi lapsuusiän leukemiaa käsitteleviä epidemiologisia tutkimuksia maista, joissa oli tutkittu altistumista erityyppisille säteilylähteille, esimerkiksi pientaajuisia magneettikenttiä ja/tai asuinpaikan etäisyyttä suurjännitteisistä voimajohdoista, radonsäteilyä asuinpaikassa ja gammasäteilyä ja/tai asuinpaikan etäisyyttä ydinvoimaloista. Heidän mukaansa asuinpaikan tiheällä vaihtuvuudella oli monitahoinen vaikutus, joka saattoi ilmetä valintaharhana, vääristävänä tekijänä tai suurena mittausvirheenä. Vaihtuvuus itsessään saattoi olla myös mahdollinen riskitekijä. Heidän mielestä pelkkä etäisyys voimajohdoista tai ydinvoimaloista ei yksinään riitä riskiarvoihin.

Tässä tutkimuksessa vertailtiin lapsuusiän leukemiaa käsitteleviä epidemiologisia tutkimuksia maista, joissa oli tutkittu samantyyppisestä tutkimusjoukosta vähintään kahta seuraavista: pientaajuiset magneettikentät ja/tai asuinpaikan etäisyys suurjännitteisistä voimajohdoista, radonsäteily asuinpaikassa ja gammasäteily ja/tai asuinpaikan etäisyys ydinvoimaloista. Tutkimusryhmän mielestä monet metodologiset haasteet, kuten harhat ja vääristävät tekijät, olivat samoja niin ionisoimatonta (pientaajuisia magneettikenttiä) kuin ionisoivaa säteilyä koskeneissa tutkimuksissa.

He kävivät systemaattisesti läpi tutkimuksia kymmenestä eri maasta, joissa oli selvitetty useampaa kuin yhdenlaista altistusta. He ottivat mukaan vertailuunsa 33 varsinaista ja 35 lisätutkimusta ja vertailivat rekisteripohjaisia (altistustasot laskennallisia) ja osallistumista edellyttäneitä (altistustasot mitattuja) tutkimuksia. Vertailemalla tutkimusten välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja DAG-graafien (suunnattujen syklittömien verkkojen) avulla he analysoivat, missä määrin harhat ja vääristävät tekijät tai muut metodologiset ongelmat saattoivat vaikuttaa tutkimuksiin.

Tutkimusryhmä havaitsi viitteitä tutkimusharhoista, vaikkakaan tulokset eivät olleet selkeitä. He löysivät hyvin vähän todisteita vääristävien tekijöiden merkittävästä vaikutuksesta tuloksiin. Asuinpaikan tiheällä vaihtuvuudella oli heidän mukaansa tutkimuksiin ja niiden tulkintoihin monitahoinen vaikutus, joka saattoi ilmetä valintaharhana, vääristävänä tekijänä tai suurena mittausvirheenä, tai vaihtuvuus itsessään saattoi olla myös mahdollinen riskitekijä.

Tutkimusryhmän mielestä pelkkä etäisyys voimajohdoista tai ydinvoimaloista ei yksinään riitä riskiarvoihin, vaan pitäisi tutkia muitakin liittyviä tekijöitä. He myös toivoivat tulevilta tutkimuksilta täydellisempää ja yhdenmukaisempaa tulosten raportointia, jotta eri tutkimusten välisistä vertailuista saataisiin enemmän tietoa ja tulokset voitaisiin yhdistää paremmin.

Lähde:
Kheifets L, Swanson J, Yuan Y, Kusters C, Vergara X. Comparative analyses of studies of childhood leukemia and magnetic fields, radon and gamma radiation. Journal of Radiological Protection 37 (2017) 459–491. https://doi.org/10.1088/1361-6498/aa5fc7.

Nro. 3 / 2017/2 Asuinpaikassa altistuminen magneettikentille ja lapsuusiän leukemian riski – populaatiopohjainen tapaus-verrokkitutkimus Kaliforniassa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli saada aiempaa varmempia tuloksia magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemian välisestä yhteydestä vähentämällä harhojen, väärinluokitusten ja sattumien vaikutusta. Kirjoittajien mukaan heidän tutkimuksensa lapsuusiän leukemiasta Kaliforniassa ei itsessään antanut selkeitä todisteita siitä, että voimakkaampi altistuminen voimajohtojen magneettikentille olisi yhteydessä leukemiariskiin.

Tutkimusryhmän mukaan lapsuusiän leukemian riskiä asuinpaikassaan pientaajuisille magneettikentille altistuneilta lapsilta on tutkittu aiemmin yli 35 epidemiologisessa tutkimuksessa. Kolmessa yhteisanalyysissä on havaittu kohonnut riski melko voimakkaiksi arvioiduilla altistustasoilla, mutta vääristäviä tekijöitä ei ole voitu sulkea pois. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena saada aiempaa varmempia tuloksia vähentämällä harhojen, väärinluokitusten ja sattumien vaikutusta.

Tutkimusryhmä suoritti laajan väestörekisteripohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen lapsuusiän leukemian riskin ja voimajohtojen magneettikentille altistumisen välisestä yhteydestä Kaliforniassa. Tutkimuksessa oli mukana 5 788 lapsuusiän leukemiatapausta (syntyneet ja saaneet diagnoosin Kaliforniassa vuosina 1986–2008) ja kaltaistetut verrokit. Tutkimusryhmä laski lasten syntymäosoitteiden magneettikenttätasot paikkatietojärjestelmien, ilmakuvien sekä voimajohtojen kuormien ja vaiheiden historiatietojen avulla ja vierailemalla paikan päällä.

Tutkimuksessa huomioitiin ehdottomalla logistisella regressioanalyysillä iän, sukupuolen, rodun / etnisen taustan ja sosioekonomisen aseman vaikutuksen tuloksiin. Tutkimusryhmä selvitti herkkyysanalyysillä mm. geokoodattujen syntymäosoitteiden altistustasotietojen tarkkuuden vaikutuksen ja käytti tutkimuksessaan perustason tarkkuutta (katuosion mukaan). He havaitsivat kahdessa keskimmäisessä altistustasoryhmässä (≥ 0,1 – < 0,2 µT ja ≥ 0,2 – < 0,4 µT) verrokkiryhmään verrattuna hieman alhaisemman leukemiariskin ja voimakkaimman altistustason ryhmässä (≥ 0,4 µT) hieman kohonneen leukemiariskin.

Tutkimusryhmän mukaan heidän tapaus-verrokkitutkimuksensa lapsuusiän leukemiasta Kaliforniassa ei itsessään antanut selkeitä todisteita siitä, että voimakkaammalla altistumisella voimajohtojen magneettikentille olisi yhteys leukemiariskiin. Tulos oli heidän mielestään kuitenkin yhtenevä aiempien tutkimusten kanssa, joissa on raportoitu kohonneesta riskistä.

Lähde:
Kheifets L, Crespi C M, Hooper C, Cockburn M, Amoon A T, Vergara X P. Residential magnetic fields exposure and childhood leukemia: a population-based case–control study in California. Cancer Causes Control 28 (2017) 1117–1123. DOI 10.1007/s10552-017-0951-6.

Nro. 2 / 2017/2 Eläminen sähkö- ja magneettikenttien kanssa

|

Päätoimittajan kommentti: Artikkeliin on tiivistetty CIGRE:n (Council on Large Electric Systems) näkemyksiä sähkö- ja magneettikenttätutkimuksista. CIGRE on sähkövoimajärjestelmiin keskittyvä kansainvälinen voittoa tuottamaton järjestö. Kirjoittajien mukaan sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksia on tutkittu jo yli 40 vuotta ja yli 400 tutkimuksessa. He pitävät kausaalista yhteyttä erilaisiin sairauksiin hyvin epätodennäköisenä. CIGRE kuitenkin jatkaa aiheen seuraamista edelleen.

Verkkotaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksia on artikkelin laatijoiden mukaan tutkittu maailmanlaajuisesti jo yli 40 vuoden ajan yli 400 tutkimuksessa ja tuhansilla laboratoriokokeilla. Heidän mukaansa CIGRE on aina kokenut aiheen tärkeäksi sähkötyöntekijöiden ja koko väestön terveyden ja turvallisuuden kannalta, joten CIGRE:n hallintoneuvostolla on lääkäreistä, tiedemiehistä ja insinööreistä koostuva asiantuntijaryhmä pitämässä hallintoneuvostoa ajan tasalla.

Vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa on artikkelin laatijoiden mukaan tuotettu poikkeuksellisen suuri määrä tietoa, niissä ei ole onnistuttu osoittamaan kausaalista yhteyttä minkään tietyn sairauden, kuten lapsuusiän leukemian, muiden syöpien, sydän- ja verisuonisairauksien tai hermostoa rappeuttavien tautien, ja sähkö- tai magneettikentille altistumisen välillä. Siksi he pitävät yhteyttä hyvin epätodennäköisenä.

Heidän mielestään tutkimuksista saadun tieteellisen näytön perusteella ei ole syytä huoleen. Koska ihmisten altistustasot ovat myös hyvin alhaisia, heistä varotoimenpiteet eivät ole tarpeen päivittäisessä altistumisessa verkkotaajuisille sähkö- ja magneettikentille. Riittävän suojan tarjoavat heidän mielestään kansainvälisten organisaatioiden tällä hetkellä suosittelemat altistusrajat, kuten ICNIRP:n suositukset väestöaltistukselle (200 µT) ja työperäiselle altistukselle (1 000 µT).

Artikkelin laatijat eivät usko, että tutkimalla pientaajuisille magneettikentille altistumista kodeissa tai sähkölaitteiden lähellä saadaan enää uusia merkittäviä tuloksia. Heidän mielestään pitäisi sen sijaan tutkia enemmän ihmisten altistumista erittäin korkeille magneettikenttätasoille, joiden tiedetään vaikuttavan keskushermostoon (esim. tuottavan magnetofosfeeneja), sillä kansainvälisten organisaatioiden suosittelemat alistusrajat perustuvat näihin vaikutuksiin. Heidän mukaansa CIGRE seuraa aiheen uusia tutkimuksia ja päivittää tarvittaessa näkökantaansa.

Lähde:
Plante M, Arnera P, Brown D A, Bulcao J A, Lambrozo J, Nakasono S, Souques M, Tripp H. Living with electric and magnetic fields (EMF). ELECTRA nro 292, kesäkuu 2017.