Päätoimittajan kommentti: Tutkijat arvioivat asuinpaikan vaihtuvuuden vaikutusta ympäristöaltistusta ja lapsuusiän leukemiaa käsitelleissä tutkimuksissa käyttäen aiemman kalifornialaisen voimajohtotutkimuksen aineistoa. Tutkijat pitivät epätodennäköisenä selityksenä, että asuinpaikan vaihtuvuus olisi vääristävä tekijä lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen magneettikentille altistumisen välisessä havaitussa yhteydessä.
Aiemmissa ympäristöaltistusta ja lapsuusiän leukemiaa käsitelleissä tutkimuksissa ei ole tutkimusryhmän mukaan yleensä huomioitu asuinpaikan vaihtuvuutta, jonka on havaittu olevan potentiaalinen riskitekijä tai vääristävä tekijä tai valintaharhojen ja mittausvirheiden aiheuttaja. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli määrittää ennakoivia tekijöitä lapsuusiän leukemiatapausten asuinpaikan vaihtuvuuteen syntymähetken ja leukemiadiagnoosin välillä, hyödyntää näitä tekijöitä huomioitaessa asuinpaikan vaihtuvuus analyyseissä ja arvioida sitä mahdollisena vääristävänä tekijänä.
Tutkimusryhmä käytti aiemman kalifornialaisen CAPS-voimajohtotutkimuksen (California Powerline Study) aineistoa, jossa leukemiatapaukset olivat syntyneet Kaliforniassa ja saaneet diagnoosin vuosina 1988–2008 ja heille oli valittu satunnaisesti parikaltaistetut verrokit syntymärekisteristä. Tutkimusryhmä analysoi ennakoivia tekijöitä asuinpaikan vaihtoon ja siitä mahdollisesti johtuvia vääristäviä tekijöitä logistisella regressioanalyysillä, analysoimalla pelkkiä tapauksia ja huomioimalla propensiteettipistemäärät.
Tutkimustulokset osoittivat, että asuinpaikkaa vaihtaneet leukemiatapaukset eivät yleensä asuneet omakotitaloissa ja olivat saaneet diagnoosin vanhempana kuin samassa asuinpaikassa pysyneet. Lisäksi heidän äitinsä olivat nuorempia ja sosioekonominen asemansa alhaisempi ja heillä oli vähemmän sisaruksia. Samassa paikassa alle 50 metrin päässä yli 200 kilovoltin voimajohdosta asuneilla lapsilla, joiden laskettu sähkömagneettikenttäaltistuksen taso oli vähintään 0,4 mikroteslaa, lapsuusiän leukemiaan sairastumisen todennäköisyys oli näiden tutkimustulosten mukaan hieman suurempi kuin aiempien tutkimusten kokonaistuloksissa. Tutkimusryhmän mukaan tämä viittaisi siihen, syntymäkoti saattaisi olla parempi indikaattori näiden lasten altistukselle.
Kun huomioitiin propensiteettipistemäärät kaikista asuinpaikan vaihtuvuutta ennakoivista tekijöistä, leukemian todennäköisyys kasvoi asuttaessa alle 50 metrin päässä yli 200 kilovoltin voimajohdosta ja korkeimmilla lasketuilla sähkömagneettikenttätasoilla. Yksittäisten muuttujien tai propensiteettipistemäärien huomioiminen, lukuun ottamatta asunnon tyyppiä, ei aiheuttanut merkittäviä muutoksia verrattuna aiempien tutkimusten kokonaistuloksiin. Tutkimusryhmä pitikin epätodennäköisenä selityksenä, että asuinpaikan vaihtuvuus olisi vääristävä tekijä lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen magneettikentille altistumisen välisessä havaitussa yhteydessä.
Lähde:
Amoon A T, Oksuzyan S, Crespi C M, Arah O A, Cockburn M, Vergara X, Kheifets L. Residential mobility and childhood leukemia. Environmental Research 164 (2018) 459–466.
