Nro. 7 2022/2 Kvalitatiivinen lähestymistapa kohderyhmiltä hankittuun kokemusperäiseen tietoon provokaatiotestin yhteissuunnittelua varten sähköyliherkkyyden tutkimiseksi

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat kertovat projektista, jossa he ottivat sähköyliherkkyydestä kokemusperäistä tietoa omaavat mukaan tutkimusprotokollan kehittämiseen ja saivat siten lisättyä luottamusta tutkimusprotokollaa kohtaan.

Tämänhetkisessä biolääketieteellisessä tutkimuksessa arvostetaan tutkimusryhmän mukaan yhä enenevässä määrin potilaiden kokemusperäistä tietoa, joka ei perustu abstraktiin opiskeluun, vaan suoraan henkilökohtaiseen sairauden kokemukseen. Heidän mukaansa esimerkiksi potilasjärjestöjen osallistuminen tutkimukseen voi tuoda esiin sairaudesta tutkimattomia näkökulmia, ja potilaat voivat päästä jopa mukaan määrittelemään tutkimusprioriteetteja uudestaan omien prioriteettiensa mukaisiksi.

Tutkimusryhmän mukaan aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että potilaiden kokemusperäinen tieto voi vaikuttaa biolääketieteelliseen tutkimukseen laajentamalla sitä sairauksien kaikista orgaanisimpiin näkökulmiin. Muutamat esimerkit lääketieteen ja potilasyhdistysten välisestä yhteistyöstä esimerkiksi AIDSin ja rintasyövän osalta ovat olleet heidän mukaansa lupaavia, vaikkakaan ne eivät tarjoa sovellettavaksi vain yhtä yksinkertaista menetelmää.

Tässä artikkelissa kerrottiin projektista, jossa sähköyliherkkyydestä kokemusperäistä tietoa omaavat henkilöt osallistuivat tutkimusprotokollan kehittämiseen sairautensa tutkimiseksi. Tässä lähestymistavassa kohderyhmät osallistettiin siten, että sähköyliherkiltä henkilöiltä kerättiin tietoa sairaudesta ja heiltä kysyttiin, mitä he pitivät tarpeellisena sisällyttää ihanteelliseen provokaatiotestiin. Kohderyhmät pääsivät myös mukaan suunnittelemaan provokaatiotestiin yksilöitäviä testiolosuhteita.

Näin tutkimusryhmä voitti osallistujien luottamuksen ja nämä ottivat tutkimuksen varsinaisen toteutusvaiheen paremmin vastaan kokiessaan, että heidän biolääketieteen näkökulmasta kiistanalainen sairautensa otettiin tosissaan. Artikkelissa tuotiin tutkimusryhmän mukaan esiin myös se, kuinka monitahoinen sähköyliherkkyys on oireyhtymänä ja miten vaikeaa on siirtää kokemusperäistä tietoa kokemusperäisiksi provokaatiotutkimusrakenteiksi pitäen kuitenkin kiinni biolääketieteellisen tutkimuksen tavoitteista.

Lähde:
Bordarie J, Dieudonné M, Ledent M, Prignot N, A qualitative approach to experiential knowledge identified in focus groups aimed at co-designing a provocation test in the study of electrohypersensitivity. Annals of Medicine 2022, 54:1, 2363–2375.

Nro. 6 2022/2 Kotitalouksien induktioliesien muodostamien välitaajuisten magneettikenttien mittaaminen epidemiologisia tutkimuksia ja altistuksen arviointimallin kehittämistä varten

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat ovat selvittäneet raskaana olevien naisten altistumista kotitalouksien induktioliesien välitaajuisille magneettikentille. He käyttivät kyselylomakkeita ja tekivät myös mittauksia. Yhteensä mitattiin yli 70 induktiolieden magneettikenttää.

Välitaajuisille magneettikentille altistumisen tutkiminen on tutkimusryhmän mukaan vaikeaa, koska aiempia epidemiologisia tutkimuksia löytyy vain vähän ja niiden tulokset ovat olleet epäjohdonmukaisia. Tässä tutkimuksessa he analysoivat raskaana olevien naisten altistumista kotitalouksissa tavallisimpien induktiolämpölaitteiden eli induktioliesien muodostamille välitaajuisille magneettikentille. He suorittivat tutkimuksen kyselylomakkeella ja arvioivat sen käyttökelpoisuutta epidemiologisissa tutkimuksissa.

Tutkimuskysely oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin kysely Internetissä 1 014 naiselle, joista 50:n kotona käytiin mittaamassa välitaajuinen magneettikenttä. Näin saatiin kehitettyä arviointimalli, johon sisältyvät muuttujina teho, keittoastian halkaisija ja kehon etäisyys lieden keskiosasta tavallisessa ruuanlaittoasennossa. Toisessa vaiheessa arvioitiin mallia lähettämällä 30 naiselle kyselylomake, johon he kirjasivat itse edellä mainitut muuttujat käyttäen apuna mukana toimitettua mittanauhaa. Tutkimusryhmä laati neljä eri mallia määrittämään kunkin muuttujan tärkeyttä ja kyselylomakkeen yleistä käyttökelpoisuutta epidemiologisissa tutkimuksissa. He laskivat altistusarvot toisen vaiheen kyselylomakkeen vastausten perusteella ja vertasivat niitä todellisiin mitattuihin arvoihin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla.

Ensimmäisessä vaiheessa mitattujen magneettikenttien keskiarvo oli 0,23 µT etäisyyden liedestä ollessa 30 cm työtason korkeudella. Parhaiten validoitu malli tutkimusryhmän mielestä oli kyselylomakkeella ilmoitettu kehon (vaihteleva) etäisyys lieden keskiosasta. Mallien korrelaatiokertoimissa ei havaittu selkeitä eroja.

Tutkimusryhmä ei löytänyt eroja neljän arvioimansa mallin validiteeteista, mikä saattoi heidän mukaansa johtua tutkimusharhoja tuottavasta tehon arviointitavasta. Tämä oli tutkimusryhmän mukaan ensimmäinen systemaattinen mittaus yli 70 induktiolieden muodostamista magneettikentistä todellisessa kotiympäristössä. Heidän mukaansa se auttaa kartoitettaessa epidemiologisissa tutkimuksissa välitaajuisille magneettikentille altistumisen annos-vastesuhdetta mittalaitteita käyttämättä. Tutkimuksensa rajoitteena he pitivät sitä, että siinä arvioitiin pelkästään hetkellistä altistusta ruuanlaiton aikana.

Lähde:
Kitajima T, Schüz J, Morita A, Ikeda W, Tanaka H, Togawa K, Gabazza E C, Taki M, Toriyabe K, Ikeda T, Sokejima S. Measurement of intermediate frequency magnetic fields generated by household induction cookers for epidemiological studies and development of an exposure estimation model. International Journal of Environmental Research and Public Health 2022, 19, 11912.

Nro. 5 2022/2 Kaupunkiliikenteen sähköajoneuvojen käyttöön liittyvä monitahoinen sähkömagneettinen altistus

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat kartoittivat ja mittasivat raitiovaunujen, metron, johdinbussien ja bussien sähkömagneettisia kenttiä. He analysoivat sähköajoneuvojen kuljettajien ja käyttäjien altistumista. Tutkijat esittivät jatkotutkimuksia mm. kuljettajien pitkäaikaiseen altistumiseen liittyen.

Tutkimusryhmän lähtökohtana tälle tutkimukselle oli, että sähköajoneuvojen sähkömagneettiset kentät vaikuttavat kuljettajien ohella myös matkustajiin (jotka käyttävät niitä päivittäin) ja ajoneuvojen sisällä oleviin laitteisiin. He kartoittivat ja mittasivat kaupunkiliikenteen sähköajoneuvojen (raitiovaunujen, metron, johdinbussien ja bussien) käyttöön liittyviä, monista eri lähteistä peräisin olevia magneettikenttiä: staattisia magneettikenttiä, pientaajuisia magneettikenttiä ja suurtaajuisia sähkömagneettisia kenttiä. He myös analysoivat sähköajoneuvojen erilaisille magneettikentille altistumisen vaikutusta sähköajoneuvojen käyttäjiin ja kuljettajiin.

Tutkimusryhmän mukaan sähkömagneettikenttiä tuottavat pääasiassa ajoneuvojen ajojärjestelmät ja niiden syöttölaitteistot ja suurtaajuisia sähkömagneettisia kenttiä puolestaan tuottavat erilaiset langattomat viestintäjärjestelmät. Sähköajoneuvojen sisällä olevien sähkölaitteiden sijainnista riippuen sähkömagneettisille kentille voivat heidän mukaansa altistua voimakkaammin joko kuljettajat tai matkustajat.

Tutkimuksessa voimakkaimmat sähkömagneettiset kentät löytyivät tasavirtaisten latauslaitteistojen (latausyksikkö ja -johdot) läheisyydestä: staattinen magneettikenttä oli jopa 0,2 mT ja pientaajuinen magneettikenttä jopa 100 µT. Sähköajoneuvojen sisällä voimakkaimmat pientaajuiset magneettikentät olivat sisäisten sähkölaitteiden läheisyydessä jopa 30 µT. Suurtaajuiset sähkömagneettiset kentät (muutama V/m) puolestaan olivat peräisin ulkopuolisista radioviestintäjärjestelmistä tai ajoneuvojen sisällä matkustajien käyttämistä matkapuhelimista ja Wi-Fi-reitittimien antenneista.

Tässä tutkimuksessa tarkastellut sähkömagneettikenttäkomponentit olivat erikseen tarkasteltuina ihmisten lyhytaikaista altistusta koskevan kansainvälisen työlainsäädännön ja ohjeistusten rajojen mukaisia, mutta tutkimusryhmän mukaan huomiota kaipasivat muut seikat: sähkölaitteiden sähkömagneettinen häiriönsieto ja ihmisten pitkäaikainen altistuminen. Tutkimusryhmä peräänkuulutti lisätutkimusta erityisesti kuljettajien kroonisesta altistumisesta ohjaamossa useista eri lähteistä peräisin oleville, eritaajuisille sähkömagneettisille kentille ja sen terveysvaikutuksista sekä kuljettajien altistuskuormituksen vähentämistä.

Lähde:
Gryz K, Karpowicz J, Zradziński P. Complex electromagnetic issues associated with the use of electric vehicles in urban transportation. Sensors 2022, 22, 1719.

Nro. 4 2022/2 Pilottitutkimus siitä, voidaanko ihmisen verkkotaajuiselle magneettikentälle altistamisen akuuttia vaikutusta testata veren kortisoli- ja TSH-pitoisuuksien perusteella

|

Päätoimittajan kommentti: Tässä pilottitutkimuksessa tutkijat altistivat vapaaehtoisia henkilöitä suurelle magneettikentille (50 mT / 60 Hz), kymmenen minuutin ajan. Koehenkilöiden stressihormonitasot mitattiin ottamalla sormenpäästä verinäytteitä ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Koehenkilöitä oli vain viisi, joten tilastollisia analyysejä ei ollut mahdollista tehdä.

Pientaajuisten (0–300 Hz) magneettikenttien mahdollisia vaikutuksia ihmisen terveyteen on tutkittu lukuisissa tutkimuksissa, mutta tutkimusryhmän mukaan pitkäkestoisen voimakkaille pientaajuisille magneettikentille altistumisen vaikutuksista on saatavilla vain rajallisesti tietoa. Heidän tavoitteensa tässä pilottitutkimuksessa olikin testata sellaisen tutkimuksen käyttökelpoisuutta, jossa analysoitaisiin 10 minuuttia kestävän, 60 hertsin, usean kymmenen tuhannen mikroteslan (μT) magneettikentille altistuksen aiheuttamia stressihormonitasoja.

Tässä pilottitutkimuksessa vapaehtoisia henkilöitä altistettiin ensimmäistä kertaa 60 Hz:n, 50 mT:n magneettikentälle 10 minuutin ajan kahdessa testiosassa, joista toinen oli kontrolliosa ja toinen varsinainen altistusosa. Tutkittavien stressihormonitasot (kortisoli ja TSH eli tyreotropiini) mitattiin ottamalla sormenpäästä verinäytteitä kerran 3 minuuttia ennen altistusjaksoa ja kaksi kertaa sen aikana (2 ja 7 minuutin kuluttua altistuksen aloituksesta) ja kerran 7 minuuttia altistusjakson päättymisen jälkeen. Otantajoukko oli pieni, vain viisi henkilöä, joten se ei tutkimusryhmän mukaan mahdollistanut tavanomaisten inferentiaalisten tilastollisten testien suorittamista eikä johtopäätösten tekemistä altistuksen vaikutuksista.

Tutkimusryhmän mukaan tämä tutkimus kuitenkin osoitti sormenpäästä otettavien verinäytteiden analysoinnin käyttökelpoisuuden tulevaisuudessa suuremmallekin tutkimusjoukolle tutkimusprotokollassa, jossa tutkitaan 10 minuuttia kestävän voimakkaalle magneettikenttätasolle altistuksen vaikutusta terveisiin vapaehtoisiin. He myös painottivat, että kyseessä oli pisin tutkittu ihmisen jatkuva altistus 50 mT:n magneettikentälle. Siitä huolimatta yksikään osallistuja ei heidän mukaansa raportoinut haittavaikutuksia.

Lähde:
Legros A, Corbacio M, Villard S, Souques M, Lambrozo J. A pilot study evaluating the feasibility of testing for an acute impact of human exposure to a power‐line frequency magnetic field on blood cortisol and thyroid‐stimulating hormone. Bioelectromagnetics 2022, 43, 399–403.

Nro. 3 2022/2 Tasapainoelimen stimulointi pientaajuisilla magneettikentillä ja sähkövirralla ja sen vaikutukset ihmisen subjektiiviseen visuaalisen pystysuoran havaitsemiseen

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät pientaajuisten magneettikenttien aiheuttamien sähkökenttien vaikutuksia ihmisen tasapainoelimeen ja vertasivat niitä vaihtovirtastimulaation vaikutuksiin. He huomasivat pieniä eroja.

Tutkimusryhmän mukaan niin pientaajuisilla magneettikentillä kuin vaihtovirralla stimuloitaessa syntyvät sähkökentät vaikuttavat ihmisen neurofysiologiaan. Esimerkiksi ICNIRP:n suosituksissa huomioidaan heidän mukaansa yhtenä tekijänä fosfeenien (silmien valoaistimuksia, vaikka niihin ei osu valoa) havaitseminen. Sen arvellaan tutkimusryhmän mukaan aiheutuvan verkkokalvon jännitteen muutoksista soluissa, joissa on asteittainen kalvopotentiaali eli kalvojännite. Heidän mukaansa verkkokalvon fotoreseptorien ohella myös tasapainoelimen hiussoluissa on asteittainen kalvopotentiaali ja hiussolut ovat herkkiä sähkökentille.

Elektro- ja magnetofosfeeneja käsittelevissä tutkimuksissa on tutkimusryhmän mukaan raportoitu, että vaihtovirta ja pientaajuiset magneettikentät vaikuttavat tasapainoelimen hiussoluihin eri tavoilla. Vaihtovirran on heidän mukaansa todettu aiheuttavan muutoksia koko tasapainoelimessä, kun taas lateraalinen pientaajuisilla magneettikentillä stimulointi saattaisi vaikuttaa eniten tasapainoelimen soikeaan rakkulaan (utriculus). Siksi he halusivat tutkia tarkemmin pientaajuisten magneettikenttien aiheuttamien sähkökenttien vaikutusta ihmisen tasapainoelimeen ja mahdollisia eroja vaihtovirtastimulaation vaikutuksiin. He tutkivat molempien stimulaatiomuotojen vaikutuksia pystysuoran havaitsemiseen käyttämällä subjektiivisen visuaalisen vertikaalin paradigmaa eli ihmisen havaitseman ja todellisen pystysuoran välistä kulmaa.

Tutkimukseen osallistui 33 tervettä henkilöä, joita altistettiin vaihtovirralle ja pientaajuisille magneettikentille puolentoista tunnin ajan. Tutkimusryhmä havaitsi, että altistuksessa pientaajuiselle magneettikentälle osallistujien suorituskyky vaihteli enemmän. Osallistujilta vei pidemmän aikaa mukauttaa subjektiivista visuaalista vertikaalia samoille tarkkuustasoille kuin vaihtovirta-altistuksessa. Erot vaihtovirta- ja magneettikenttästimulaatioissa olivat heidän mukaansa kuitenkin pieniä.

Tässä tutkimuksessa saatiin esiin pieniä eroja stimuloitaessa tasapainoelintä vaihtovirralla ja pientaajuisilla magneettikentillä, ja tutkimusryhmä korostikin mahdollista vaikutusta tasapainoelimen soikeaan rakkulaan. Heidän mukaansa tämän uuden tiedon tulisi vaikuttaa merkittävästi kansainvälisten ohjeistusten ja standardien tieteellisen perustan laajentamiseen.

Lähde:
Bouisset N, Villard S, Legros A. Vestibular extremely low‐frequency magnetic and electric stimulation effects on human subjective visual vertical perception. Bioelectromagnetics 2022, 43, 355–367.