Nro. 9 2024/1 Sähkömagneettisille kentille altistuvien puettavien lääkinnällisten laitteiden työntekijöille aiheuttamien riskien arviointi

|

Päätoimittajan kommentti: kirjoittajat selvittävät, miten sähkömagneettisille kentille alistuminen vaikuttaa puettaviin lääkinnällisiin laitteisiin ja miten työntekijöiden riskiarvio olisi hyvä tehdä.

Puettavat lääkinnälliset laitteet, kuten glukoosisensorit ja kuulolaitteet, ovat levinneet räjähdysmäisesti viime vuosina kaikissa ikäluokissa, myös työikäisillä. Tutkijoiden mukaan työperäisten sähkömagneettisten kenttien katsotaan väestöaltistusta korkeampien raja-arvojen vuoksi muodostavan erityisen riskin puettavia lääkinnällisiä laitteita käyttäville työntekijöille. EU-direktiivi 2013/35/EU edellyttää tällaisen riskin yksilöllistä arviointia, ja työpaikoilla arviointi on aina työnantajan vastuulla. Tutkimusryhmä totesi kuitenkin, että tällä hetkellä ei ole olemassa kansainvälisiä standardeja näiden riskiarviointien suorittamiseen.

Tässä artikkelissa tutkijat paneutuivat siihen, miten sähkömagneettiset kentät vaikuttavat puettaviin lääkinnällisiin laitteisiin, ja jättivät huomiotta suorat vaikutukset ihmiskehon kudoksiin. Tutkijat keskittyivät EU-maihin, ja heidän tarkoituksenaan oli tarjota työnantajille ja/tai sairaalafyysikoille käytännön suosituksia puettavia lääkinnällisiä laitteita käyttävien työntekijöiden riskiarviointiin.

Riskiarviointi voidaan tutkimusryhmän mukaan suorittaa helpommin ja edullisemmin vertailemalla työpaikalla mitattuja kenttäarvoja sähkökäyttöisten lääkintälaitteiden sähkömagneettista yhteensopivuutta (EMC) koskevassa standardissa EN 60601-1-2 määritettyihin häiriönsietotasoihin. Riskin voidaan heidän mukaansa katsoa olevan hyväksyttävällä tasolla, jos vertailua varten mitatut arvot alittavat standardissa annetut häiriönsietotasot ja puettavan lääkinnällisen laitteen etäisyys sähkömagneettisen säteilyn lähteestä ylittää 30 cm. Tätä etäisyyttä valmistajat tyypillisesti käyttävät testatessaan sähkömagneettista yhteensopivuutta, mikäli laitteen käyttöohjeessa ei muuta mainita. Jos mitatut arvot kuitenkin ylittävät häiriönsietotasot tai etäisyyskriteerit, tutkijoiden mielestä vaaditaan tapauskohtaiseen analyysiin perustuvaa erityistä ja yksityiskohtaisempaa arviointia eri menetelmillä.

Lähde:
Vivarelli C, Censi F, Calcagnini G, Falsaperla R, Mattei E. Risk Assessment for workers with wearable medical devices exposed to electromagnetic fields. Health Physics 2024, 00(00):00–00.

Nro. 8 2024/1 Etäluettavien mittareiden vaikutus ihmisten terveyteen

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat kokosivat aikaisemmista tutkimuksista tietoa siitä, onko etäluettavilla mittareilla vaikutusta ihmisten terveyteen. Kirjoittajat toteavat, että etäluettavien mittareiden lähellä suurtaajuisten sähkömagneettikenttien aiheuttamat altistustasot ovat 5–6 kertaa alhaisempia kuin väestöaltistuksen raja-arvot, joita kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta ICNIRP suosittelee. Heidän mukaansa näin alhaiset altistustasot eivät pysty aiheuttamaan mitattavia vaikutuksia ihmiskehoon tai terveysoireita tai fysiologisia vaikutuksia ihmiselle. Kirjoittavat pitävätkin etäluettavien mittareiden käyttöä turvallisena.

Viime vuosikymmeninä sähköyhtiöt useissa maissa ovat ottaneet käyttöön asuntokohtaisia etäluettavia mittareita, jotka lähettävät verkon ylläpitoon vaadittavia tietoja. Nämä mittarit hyödyntävät suurtaajuusalueella toimivaa langatonta tiedonsiirtoa tai sähköverkkotiedonsiirtoa (PLC), joka toimii välitaajuusalueella 30–100 kHz. Tutkimusryhmä kokosi tähän raporttiin aiempiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa, joka liittyi tällaisten etäluettavien mittareiden käyttöön asuinympäristössä.

Suurtaajuisia sähkömagneettisia kenttiä muodostavat pääasiallisesti radio, televisio ja tukiasemat, joiden lähettäminen on pitkäkestoista. Etäluettavien mittareiden lähetys kestää kuitenkin keskimäärin vain muutamia minuutteja päivässä. Tehtyjen laboratorio- ja kotimittausten perusteella tutkimusryhmä totesikin, että ne eivät lisää merkittävästi asukkaiden altistumista suurtaajuisille sähkömagneettikentille.

Suurtaajuisten sähkömagneettikenttien mahdollisia lyhyt- ja pitkäaikaisia terveysvaikutuksia on tutkittu viimeisten vuosikymmenten aikana laajasti. Suurtaajuisissa etäluettavissa mittareissa käytettyjen taajuuksien ainoa tunnistettu vaikutus on erilaisten tutkimusten mukaan ollut kudoksen lämpeneminen. PLC-tiedonsiirtoa käyttävissä etäluettavissa mittareissa vaikutuksena on tutkimusryhmän mukaan ollut sähköärsytys.

Raportissaan tutkijat totesivat, että suurtaajuisten sähkömagneettikenttien aiheuttamat altistustasot etäluettavien mittareiden lähellä ovat 5–6 kertaa alhaisempia kuin kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan ICNIRP:n suosittelemat väestöaltistuksen raja-arvot. Tutkimusryhmän mukaan näin alhaiset altistustasot ovat liian heikkoja, jotta ne aiheuttaisivat mitattavia vaikutuksia ihmiskehoon tai minkäänlaisia terveysoireita tai fysiologisia vaikutuksia ihmiselle. Näin ollen tutkijat pitivät etäluettavien mittareiden käyttöä turvallisena.

Lähde:
Plante M, Barbieri M B, Bulcao J A, Cabanes P A, Deschamps F, Jackson S, Korpinen L, Magne I, Nakasono S, Ostiguy G, Stunder D, Tripp H. Smart meters and human health. CSE N°32, helmikuu 2024.

Nro. 7 2024/1 Voivatko somaattisten oireiden häiritsevyys ja näkemys oireiden syystä ennakoida ympäristöherkkyyttä?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät voiko somaattisten oireiden häiritsevyydellä olla yhteyttä siihen, että henkilöille kehittyy myöhemmin ympäristötekijöihin liitettyjä oireita. Tutkimuksessa oli mukaan 2 336 henkilöä Ruotsista. Osallistujat täyttivät PHQ-15-kyselyn. Tutkimuksessa keskityttiin oireisiin, jotka liittyvät kemiallisiin aineisiin, rakennusten sisätiloihin, ääneen ja sähkömagneettisiin kenttiin. Tutkijoiden mukaan odotuksilla oli merkitystä monien ympäristöherkkyyksien kehittymisessä ja säilymisessä.

Ympäristötekijöihin liitettyjen oireiden eli ympäristöherkkyyden (SAEF) kehittymisestä on olemassa aika vähän tietoa. Kvalitatiivisten tutkimusten tulokset viittaavat tutkimusryhmän mukaan siihen, että ensimmäisessä vaiheessa saattaisivat ilmaantua oireet, minkä jälkeen pyrittäisiin löytämään näkemys niiden syystä eli attribuutio. Tässä tutkimuksessa tutkittiin laaja-alaisesti ja pitkällä, kolmen vuoden aikavälillä oireiden yhteyksiä näkemyksiin niiden syistä. Ympäristöherkkyyksistä huomioitiin kemiallisiin aineisiin, rakennusten sisätiloihin, ääneen ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät oireet. Tutkijoiden hypoteesina oli, että sekä somaattisten oireiden häiritsevyydellä että näkemyksillä niiden syistä olisi vaikutusta ympäristöherkkyyksien kehittymiseen.

Tutkimusjoukko, 2 336 henkeä, saatiin koottua Ruotsissa Västerbottenin läänissä tehdyn populaatiopohjaisen ympäristöterveystutkimuksen kahdesta ensimmäisestä vaiheesta. Osallistujat vastasivat taustatietokysymyksiin ja kyllä/ei-kysymykseen kaikista neljästä edellä mainitusta ympäristöherkkyydestä. Lisäksi he täyttivät PHQ-15-kyselyn terveydentilasta ja muista somaattisista oireista sekä ESAS-oirekyselyn ympäristöön liittyvistä oireista.

Tutkimusryhmä hyödynsi binaarista logistisista regressioanalyysia ja havaitsi, että kaikilla neljällä ympäristöherkkyydellä oli merkittävä yhteys somaattisten oireiden häiritsevyyteen ja näkemyksiin oireiden syistä vaiheessa 1. Vaiheen 2 kolme vuotta kestäneen seurannan pitkittäisanalyysissä tulokset eivät olleet tutkimusryhmän mukaan enää näin yhteneväisiä: Ääni- ja kemikaaliherkkyyden kehittymistä ennakoivat sekä somaattisten oireiden häiritsevyys että näkemykset oireiden syistä. Sähkömagneettisiin kenttiin liittyvää herkkyyttä ennakoivat vain näkemykset oireiden syistä, kun taas rakennuksiin liittyvää herkkyyttä eivät ennakoineet kumpikaan edellä mainituista.

Saatujen tulosten perusteella näkemyksellä oireiden syystä eli attribuutiolla, toisin sanoen tietyillä odotuksilla, oli tutkijoiden mielestä merkitystä monien ympäristöherkkyyksien kehittymisessä ja säilymisessä.

Lähde:
Köteles F, Nordin S. Do somatic symptom distress and attribution predict symptoms associated with environmental factors? Journal of Psychosomatic Research 179 (2024) 111637.

Nro. 6 2024/1 Havainnointitutkimus heikentyneestä subjektiivisesta unenlaadusta itsensä sähkö(yli)herkäksi kokevilla henkilöillä

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, onko henkilöillä, jotka kokevat itsensä sähköherkiksi, enemmän unihäiriöitä kuin muilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, onko CACNA1C-geenin variantilla yhteyttä asiaan. Yhteensä tutkimukseen osallistui 2 040 sveitsiläistä. Tutkimuksessa käsiteltiin matkaviestinnässä käytettäviä altistumisia. Tutkijoiden mukaan itsensä sähköyliherkiksi arvioineet ja attribuoivat mielsivät subjektiivisen unenlaatunsa ylipäätään heikommaksi kuin ei-sähköyliherkät. Merkitystä tässä ei ollut sillä, olivatko he raportoineet altistumisesta suurtaajuisille sähkömagneettikentille.

Aiempien tutkimusten mukaan unihäiriöt ovat yleisimpiä terveyshaittoja matkaviestinnässä käytettäville suurtaajuisille sähkömagneettikentille altistuneilla, erityisesti itsensä sähköyliherkiksi kokevilla henkilöillä. Tutkimusryhmän tavoitteena oli tutkia, onko sähköyliherkkyystilalla itsessään yhteyttä unihaittoihin. L-tyypin jänniteherkkää kalsiumkanavaa Cav1.2:a koodaavan CACNA1C-geenin variantit on aiemmin liitetty unihaittoihin, jotka muistuttavat sähköyliherkkien raportoimia unihaittoja. Siksi tutkimusryhmä kartoitti myös, onko itse arvioidulla sähköyliherkkyydellä ja unenlaadulla yhteys näihin geenivariantteihin.

Tutkijat valitsivat poikittaistutkimukseen yhteensä 2 040 Sveitsissä asuvaa 18–30-vuotiasta osallistujaa vastaamaan verkkokyselyihin. Osallistujilta kerättiin lisäksi sylkinäyte CACNA1C-geenin kolmen toiminnallisen variantin genotyypin määritystä varten. Tutkijat luokittelivat kyselyvastausten perusteella 105 henkilöä sähköyliherkiksi, 254 henkilöä attribuoiviksi eli oireitaan yleisellä sähkömagneettisella saasteella selittäviksi ja 1 406 henkilöä ei-sähköyliherkiksi.

Tutkimusryhmä analysoi lineaarisen ja logistisen regressiomallin avulla, onko sähköyliherkkyydellä yhteyttä subjektiivisiin unimuuttujiin ja CACNA1C-geenivariantteihin. Taustamuuttujina tutkijat käyttivät ikää, sukupuolta, koulutustasoa, unihäiriöiden esiintymistä ja matkapuhelimen käyttötapaa.

Tulosten mukaan sähköyliherkät ja attribuoivat osallistujat raportoivat jatkuvasti pitkittyneestä univiiveestä, heikentyneestä unenlaadusta sekä lisääntyneestä väsymyksestä ja yöllisestä mielen aktiivisuudesta ei-sähköyliherkkiin verrattuna. CACNA1C-geenin variantin rs2302729 T-alleelilla havaittiin olevan yhteys sekä itse raportoituun yliherkkyyteen sähkömagneettisille kentille että heikentyneeseen subjektiiviseen unenlaatuun. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet todisteita tukemaan hypoteesia, että sähköyliherkkyys heikentäisi unenlaatua tämän variantin välityksellä. Tutkimuksessa havaittiin, että itsensä sähköyliherkiksi arvioineet ja attribuoivat pitivät subjektiivista unenlaatuaan ylipäätään heikompana kuin ei-sähköyliherkät riippumatta siitä, olivatko he raportoineet altistumisesta suurtaajuisille sähkömagneettikentille.

Lähde:
Eicher C, Marty B, Achermann P, Huber R, Landolt H-P. Reduced subjective sleep quality in people rating themselves as electro-hypersensitive: An observational study. Sleep Medicine 113 (2024) 165–171.

Nro. 5 2024/1 Voiko sähkömagneettinen induktio aiheuttaa tasapainoelimen aktivoitumisen magneettikuvauksen yhteydessä?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, voisiko magneettikuvauksen yhteydessä tasapainoelin aktivoitua sähkömagneettisen induktion seurauksena. Magneettikuvauksessa käytettävät sähkömagneettiset kentät ovat erilaisia kuin voimajohtojen lähellä olevat pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät, mutta myös pientaajuisten kenttien osalta on tutkittu mahdollisia vaikutuksia tasapainoelimeen. Kirjoittajat päätyivät siihen, että induktiohypoteesia ja sen vaikutusta tasapainoelimeen ei voida täysin sulkea pois.

Viime vuosina yhä useammissa tutkimuksissa on käsitelty tasapainoelimen eli vestibulaarisen järjestelmän aktivoitumisen mekanismeja ympäristöissä, joissa esiintyy voimakkaita magneettikenttiä, kuten magneettikuvauslaitteiden ympärillä. Tasapainoelimen aktivoitumisen aiheuttamista mekanismeista tutkijoilla on erilaisia hypoteeseja, joista tutkimusryhmän mukaan vakuuttavimpana on pidetty niin kutsuttua jatkuvan Lorentzin voiman mekanismia. Sen tueksi on saatu tutkimustietoa vestibulo-okulaarisen refleksin aktivoitumisesta. Tämän refleksin ansiosta katse pystyy kiinnittymään tiettyyn pisteeseen pään liikkeiden aikana.

Magneettikuvauslaitteiden läheisyydessä liikkuvilta ja laitteessa kuvatuilta ihmisiltä saadut tiedot lyhytaikaisista aistihavainnoista ja laskennalliset mallit viittaavat kuitenkin siihen, että Lorentzin voiman ohella mekanismina saattaisi toimia sähkömagneettinen induktio. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin todisteita, jotka tukevat sähkömagneettisen induktion aikaansaamia tasapainoelimen reaktioita ja sitä, pitäisikö liikkeen aiheuttamia kestoltaan vaihtelevia magneettikenttiä edelleen pohtia ja tutkia.

Tutkimusryhmä halusi selvittää lisää induktion hypoteesia ja loi ainutlaatuisen dosimetrisen analyysin, jolla arvioitiin indusoituja sähkökenttiä tasapainoelimessä ja verrattiin niitä galvaanisen vestibulaarisen stimulaation muodostamiin sähkökenttiin. He havaitsivat, että induktion tuottamien sähkökenttien voimakkuudet vastasivat galvaanisen vestibulaarisen stimulaation voimakkuuksia, jotka saavat aikaan reaktioita tasapainoelimessä. Sen perusteella tutkimusryhmän mielestä on ennenaikaista jättää kokonaan huomiotta induktion hypoteesi ja sen mahdollinen vaikutus tasapainoelimeen.

Lähde:
Bouisset N, Nissi J, Laakso I, Reynolds R F, Legros A. Is activation of the vestibular system by electromagnetic induction a possibility in an MRI context? Bioelectromagnetics 2024; 1–13.