Nro. 6 / 2009/1 Altistuminen magneettikentille ja ennustettavuus lapsuusiän leukemiassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksen mukaan altistuminen magneettikentille ei ole yhteydessä sellaisiin diagnosointihetken kliinisiin tekijöihin, jotka ennakoisivat heikkoa eloonjääntiennustetta (prognostiset tekijät).

Donna E. Foliart, Gabor Mezei, Richard Iriye, J. Michael Silva, Kristie L. Ebi, Leeka Kheifets, Michael P. Link, Rob Kavet ja Brad H. Pollock tutkivat magneettikentille altistumisen yhteyttä prognostisiin riskitekijöihin 482 lapsesta, jolla oli diagnosoitu akuutti lymfaattinen leukemia (ALL) vuosina 1996–2001. Tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako magneettikentille altistuminen kromosomien uudelleenjärjestäytymiseen tai muihin leukemialle tyypillisiin piirteisiin, joiden perusteella voidaan diagnoosivaiheessa ennustaa uusiutuminen tai huono eloonjääntimahdollisuus. Vaihtoehtoisesti haluttiin selvittää, onko magneettikentille altistuminen eliniän pituuteen liittymätön tekijä.

Yhteensä 412 lapselle suoritettiin hoitojakson aikana henkilökohtaiset 24 tunnin magneettikenttämittaukset, joissa lapsi kantoi kotona mukanaan mittaria nallekarhurepussa tai –vyölaukussa. Tutkituista lapsista 386 voitiin ottaa mukaan analyysiin. Kohonneet magneettikenttäaltistuksen arvot yhdistettiin tutkimuksessa sellaisiin sytogeneettisiin (solututkimuksiin perustuvaan periytyvyystutkimukseen liittyviin) tekijöihin kuin DNAindeksi, kromosomimuutokset ja trisomiat sekä ennustetta heikentäviin kliinisiin tekijöihin kuten diagnoosinsaanti-ikä (yli 6 vuotta), sukupuoli (mies), rotu (ei-valkoinen), valkosolujen määrä (alussa yli 50 000 solua/mm3) ja verihiutaleiden määrä (alussa yli 100 000 solua/mm3). Mitään kehityssuuntia ei havaittu kohonneen magneettikenttäaltistuksen ja haitallisten kliinisten tai kasvaimiin liittyvien prognostisten tekijöiden välillä.

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että altistuminen magneettikentille ei ole yhteydessä sellaisiin diagnosointihetken kliinisiin tekijöihin, jotka ennakoisivat heikkoa eloonjääntiennustetta (prognostiset tekijät). Magneettikentille altistumisella ei myöskään havaittu oletettua yhteyttä sytogeneettisten poikkeavuuksien esiintymiseen syöpävalkosoluissa.

Lähde:
Foliart DE, Mezei G, Iriye R, Silva JM, Ebi KL, Kheifets L, Link MP, Kavet R and Pollock BH. Magnetic field exposure and prognostic factors in childhood leukemia. Bioelectromagnetics 2007; 28(1):69-71

Nro. 5 / 2009/1 Tutkimus ammatillisen magneettikentille altistumisen yhteydestä Alzheimerin tautiin

|
Päätoimittajan kommentti: Jonkin verran on havaittu yhteyttä Alzheimerin taudin ja kenttäaltistuksen välillä.

Tutkimuksissa on tarkasteltu Alzheimerin taudin mahdollista yhteyttä ammatteihin, joissa altistutaan pientaajuisille magneettikentille. Davanipour, Tseng, Lee ja Sobel halusivat tehdä lisätutkimuksia laajasta potilaspopulaatiosta, jolla oli asiantuntijan tekemät diagnoosit.

Tutkimusmateriaalina käytettiin kahdeksaa kalifornialaista Alzheimerin taudin hoitokeskusta. Tapauksilla oli mahdollisesti tai diagnosoidusti Alzheimerin tauti. Verrokkiryhmällä oli dementiaan liittyviä ongelmia, ei kuitenkaan vaskulaarista dementiaa, ja osa ei ollut dementoitunut asiantuntijalausunnon mukaan.

Ammatit luokiteltiin magneettikenttäaltistukseltaan vähäisiksi, keskimääräisiksi tai voimakkaiksi aiempien tutkimusten luokituksen perusteella. Ammattitiedot löytyivät 98,6 prosentilta 1527 tapauksesta ja 98,5 prosentilta verrokkiryhmästä. Tutkimusten alussa tutkittavat olivat vähintään 65-vuotiaita.

Ammatillinen altistuminen magneettikentille oli tapauksista 2,1 prosentilla voimakasta ja 5,4 prosentilla keskimääräistä, verrokkiryhmän prosenttiluvut olivat 0,8 ja 3,0. Yhden muuttujan analyyseissä keskimääräisesti tai voimakkaasti magneettikentille altistuneiden todennäköisyys sairastua Alzheimerin tautiin oli yhteensä 2,1, kun taas pelkästään voimakkaasti altistuneilla todennäköisyys oli 2,9. Tutkimuksessa käytettiin myös monimuuttuja-analyysejä, joissa huomioitiin aivohalvaus sekä ikä joko taudin puhjetessa tai tutkimusten alkaessa. Yhden muuttujan ja monimuuttuja-analyysin tulosten välillä ei kuitenkaan havaittu oleellisia eroja. Monimuuttuja-analyyseissä huomioitiin myös sukupuoli, jolloin naisilla todettiin korkeampi todennäköisyys kuin miehillä: Ero ei kuitenkaan ollut merkittävä.

Tutkimus vahvisti, että voimakas ammatillinen altistus magneettikentille, esimerkiksi lentäjillä, koneompelijoilla ja hitsareilla, lisäsi Alzheimerin taudin riskiä.

Lähde:
Davanipour Z, Tseng CC, Lee PJ, Sobel E. A case-control study of occupational magnetic field exposure and Alzheimer’s disease: results from the California Alzheimer’s Disease Diagnosis and Treatment Centers. BMC Neurology 2007;7:13

Nro. 4 / 2009/1 Yöllinen altistuminen sähkömagneettisille kentille ja lapsuusiän leukemia

|
Päätoimittajan kommentti: Altistuksen mittausmenetelmällä ei ollut vaikutusta tulokseen.

Tutkijat Schüz, Svendsen, Linet, McBride, Roman, Feychting, Kheifets, Lightfoot, Mezei, Simpson ja Ahlborn olettivat aiempien saksalaisten tutkimusten perusteella, että yölliset mittaukset pientaajuisista sähkömagneettikentistä makuuhuoneessa voisivat olla tarkempi mittaustapa altistukselle kuin aiemmin käytetyt 24/48 tunnin mittaukset. Koska lapset viettävät makuuhuoneessa kerralla pidemmän aikaa, tulosten arveltiin olevan luotettavampia. Myös yöllisen altistuksen biologista merkityksellisyyttä haluttiin tutkia. Pientaajuisten sähkömagneettikenttien oletettiin vähentävän yöllistä melatoniinin tuotantoa ja välitystä.

Tutkijat tekivät yhteisanalyysin asuntojen yöllisistä magneettikenttäaltistuksista perustuen aiempaan tapaus-verrokkitutkimukseen koskien pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä lapsuusiän leukemian riskiin. Analyysiin otettiin mukaan tietoja neljästä maasta (Kanada, Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat) ja siihen osallistui 1842 leukemiadiagnosoitua lasta sekä 3099 verrokkia (diagnoosipäivämäärät olivat vuosilta 1988–1996).

Pientaajuisten sähkömagneettikenttien altistusluokassa 0,1–<0,2 μT sairastumisriskin todennäköisyys oli 1,11, altistusluokassa 0,2–<0,4 μT se oli 1,37 ja luokassa >0,4 μT se oli 1,93. Koska nämä arviot olivat vastaavia kuin 24/48 tunnin mittausten geometristen keskiarvojen (todennäköisyydet samoissa luokissa 1,09, 1,20 ja 1,98), yöllinen altistus ei osoittautunut selitykseksi leukemiariskin ja kohonneen magneettikenttäaltistuksen väliseen yhteyteen. Tutkimuksen tulokset eivät tue olettamusta, että yölliset mittaukset olisivat tarkempia kuin 24/48 tunnin mittaukset. Havaitulta yhteydeltä pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien ja lapsuusiän leukemian välillä puuttuu edelleen selitys.

Lähde:
Schüz J, Svendsen AL, Linet MS, McBride ML, Roman E, Feychting M, Kheifets L, Lightfoot T, Mezei G, Simpson J and Ahlbom A. Nighttime exposure to electromagnetic fields and childhood leukemia: An extended pooled analysis. American Journal of Epidemiology 2007;166(3):263-269

Nro. 3 / 2009/1 SCENIHR päivitti kantansa

|
Päätoimittajan kommentti: EU:n komission riippumattoman tieteellisen komitean SCENIHR:n (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) mukaan pientaajuiset magneettikentät ovat edelleen mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

EU:n komission riippumaton tieteellinen komitea SCENIHR (Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks) tarkisti tämän vuoden alussa sähkömagneettisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia koskevan tieteellisen tietämyksen. Edellinen SCENIHR:n kannanotto on vuodelta 2007. Silloin komitea totesi, ettei löytänyt riittävää tieteellistä näyttöä tarpeesta tarkistaa neuvoston suosituksessa esitettyjä perusrajoituksia ja viitearvoja. Komitea havaitsi asiaa koskevassa tieteellisessä tietämyksessä kuitenkin puutteita ja alueita, joiden takia tarvittiin lisätutkimusta.

Uuden yhteenvedon mukaan uudet epidemiologiset- ja eläintutkimukset eivät ole löytäneet mitään sellaista uutta tietoa, etteikö vuodelta 2007 oleva SCENIHR:n mielipide ”pientaajuiset magneettikentät ovat mahdollisesti syöpää aiheuttavia” olisi edelleen validi. Solututkimukset eivät ole tuoneet uutta tietoa mahdollisesta mekanismista, joka selittäisi epidemiologisten tutkimusten löydökset. Ei ole myöskään tutkimustuloksia, jotka osoittaisivat itse raportoitujen oireiden johtuvan pientaajuisista sähkömagneettisista kentistä.

Uudet epidemiologiset tutkimukset indikoivat mahdollista lisääntynyttä yhteyttä Alzheimerin taudin ja kenttäaltistuksen välillä. Lisää epidemiologisia ja laboratoriotutkimuksia tarvitaan asian selvittämiseksi.

Yhteenvedon mukaan on huomattava, että elävässä elimistössä ja koeputkessa tehdyt tutkimukset osoittavat vaikutuksia magneettikentässä, joka on tasoa 0,10 mT ja sen yli. Tällainen kenttä on huomattavasti suurempi kuin kenttätaso niissä epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa on osoitettu yhteyttä altistuksen ja sairauden kuten lasten leukemian ja Alzheimerin taudin välillä. Tämä tekee jatkotutkimukset aiheelliseksi.

Lähde:
Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks
SCENIHR, Health Effects of Exposure to EMF, European Commission 2009

Nro. 2 / 2009/1 WHO:n uusi raportti kokoaa tietoa pientaajuisten kenttien terveyskysymyksistä

|
Päätoimittajan kommentti: WHO:n raportti ehdottaa, että sähköyliherkkyyttä tulisi kutsua sähkö- ja magneettikenttiin liittyväksi ympäristöperäiseksi somatisaatio-oireyhtymäksi.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on seurannut kenttien terveysvaikutuksia aktiivisesti jo useiden vuosien ajan. Uusin pientaajuisten kenttien terveysvaikutuksia käsittelevä sisältävä raportti (yli 500 sivua) julkaistiin vuonna 2007. Raportissa on vedetty yhteen tämän hetkinen tieteellinen tietämys mm. kenttälähteiden aiheuttamasta altistuksesta, biofysikaalisista mekanismeista, kenttäaltistuksen yhteydestä syöpään, neuroendokrinologiseen järjestelmään, immunologiseen järjestelmään, hematologiseen järjestelmään, kardiovaskulaarisiin sairauksiin sekä neurodegeneratiivisiin sairauksiin (esim. Alzheimerin tautiin).

Raportin mukaan kodeissa altistumisen geometrinen keskiarvo magneettikenttien osalta on 0,025- 0,07 μT Euroopassa ja 0,055-0,11 μT USA:ssa. Työaltistus voi olla tätä suurempaa, jos työskennellään lähellä suuria virtoja. Raportin yhteenvedossa kerrotaan jo hyvin tunnetusta ilmiöstä, että ihminen voi aistia ison sähkökentän, joka on tasoa 2-20 kV/m. Iso magneettikenttä (15 mT) taas voi saada aikaan valovälähdyksiä näkökentässä.

Pientaajuisiin magneettikenttiin liittyvän syöpäriskin osalta WHO:n raportissa todetaan, että uusimmankin tutkimustiedon valossa edelleen WHO:n kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC:n (International Agency for Research on Cancer) kannanotto mahdollisesti syöpää aiheuttava on ajanmukainen.

Sähkö- ja magneettikentillä ei näytä olevan vaikutuksia neuroendokrinologiseen järjestelmään sillä tavalla, että sillä olisi haitallista vaikutusta ihmisen terveydelle. Tähän liittyvä näyttö on riittämätöntä. Joissakin tutkimuksissa, joissa on tutkittu pientaajuisen kenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välistä yhteyttä, tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kuitenkin parempilaatuiset tutkimukset, jotka keskittyvät sairastuvuuteen ennemminkin kuin kuolleisuuteen, eivät osoita yhteyttä. Kaiken kaikkiaan näyttö pientaajuisen kenttäaltistuksen ja Alzheimerin taudin välillä on riittämätön. Ei ole myöskään näyttöä kenttien vaikutuksesta immunologiseen järjestelmään, hematologiseen järjestelmään, kardiovaskulaarisiin sairauksiin tai lisääntymiseen.

WHO:n mukaan sähköyliherkkyyttä tulisi kutsua sähkömagneettisiin kenttiin liittyväksi ympäristöperäiseksi somatisaatio-oireyhtymäksi (idiopathic environmental intolerance with attribution to EMF). Tästä kärsivillä on erilaisia oireita, jotka eivät johdu sähkömagneettisista kentistä. Oireita ei voida selittää lääketieteellisten, psykiatristen tai psykologisten sairauksien oireilla.

Lähde:
WHO: Extremely Low Frequency Fields Environmental Health Criteria Monograph No.238, 2007