Nro. 8 / 2009/1 Magneettikentät ja akuutti leukemia Down-lapsilla

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoinen havainto; voimakkaalla altistuksella magneettikentille saattoi olla yhteys akuutin leukemian kehittymiseen Down-lapsilla.

Tutkijat Mejia-Arangure, Fajardo-Gutierrez, Perez-Saldivar, Gorodezky, Martinez-Avalos, Romero-Guzman, Campo-Martinez, Flores-Lujano, Salamanca-Gomez ja Velasquez-Perez analysoivat magneettikentille altistumisen vaikutusta akuutin leukemian ilmenemiseen Downin oireyhtymää sairastavilla lapsilla. Pientaajuisten magneettikenttien ei ole havaittu aiheuttavan syöpää. Tutkijat kuitenkin epäilivät, että ne saattaisivat toimia syövän edistäjinä vahvistaen tunnettujen perimämyrkyllisten tekijöiden aiheuttamaa geneettistä muutosta. Down-lasten oletettiin olevan tällainen altis ryhmä, sillä heillä riski sairastua akuuttiin leukemiaan on 20-kertainen.

Tutkimus suoritettiin tapaus-verrokkitutkimuksena. Siihen osallistui tapauksina 42 lasta, joilla oli sekä akuutti leukemia että Downin oireyhtymä, ja verrokkiryhmänä 124 tervettä Downlasta. He kaikki olivat alle 16-vuotiaita Mexico Cityssä asuvia lapsia. Lapsista kerättiin demografisia tietoja, kuten syntymäpaino, sukupuoli, äidin ikä raskauden aikana, perheen syöpähistoria, asuinpaikka Mexico Cityssä, altistuminen torjunta-aineille, lannoitteille ja hyönteismyrkyille sekä tieliikenteen vilkkaus. Magneettikenttiä mitattiin vähintään viiden minuutin ajan pistemittauksina Gauss-mittarilla kodin etuovella.

Aineisto analysoitiin käyttämällä logistista regressioanalyysiä. Sähkölinjojen tyypin ja niiden etäisyyden mukaan laskettuna akuutin leukemian riskin todettiin kohoavan magneettikenttäaltistuksen ollessa keskimääräistä (todennäköisyys 5,8) tai voimakasta (todennäköisyys 4,1). Asuinpaikoista mitattujen magneettikenttäaltistusten ollessa yli >0,6 μT leukemiariskin todennäköisyydeksi saatiin 3,7.

Tutkimuksen perusteella voitiin päätellä, että voimakkaalla altistuksella magneettikentille saattoi olla yhteys akuutin leukemian kehittymiseen Down-lapsilla. Magneettikentillä saattaa siis olla kausaalinen yhteys leukemian kehittymiseen geneettisesti alttiissa lasten alaryhmässä.

Lähde:
Mejia-Arangure JM, Fajardo-Gutierrez A, Perez-Saldivar ML, Gorodezky C, Martinez- Avalos A, Romero-Guzman L, Campo-Martinez MA, Flores-Lujano J, Salamanca-Gomez F and Velasquez-Perez L. Magnetic fields and acute leukemia in children with Down syndrome. Epidemiology 2007;18(1):158-161

Nro. 7 / 2009/1 Magneettikentille altistuminen ja eloonjäänti lapsuusiän leukemiadiagnoosin jälkeen: saksalainen seurantatutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat esittävät, että mahdollisesti on jotain viitteitä magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemiadiagnoosin jälkeisen eloonjäännin välillä.

Yhdysvalloissa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa havaittiin heikko eloonjääntiaste akuuttia lymfaattista leukemiaa (ALL) sairastavilla lapsilla, jotka olivat altistuneet yli 0,3 μT:n magneettikentille. Tutkimukseen osallistuneiden lasten määrä oli kuitenkin pieni. Tämän innoittamina tutkijat Anne Louise Svendsen, Thomas Weihkopf, Peter Kaatsch ja Joachim Schüz tekivät Saksassa kohorttitutkimuksen lapsuusiän leukemiatapauksista perustuen aiemman saksalaisen populaatiopohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen tietoihin vuosilta 1992–2001.

Yhteensä tutkittiin 595 leukemiaa (ALL) sairastavaa lasta suorittamalla 24 tunnin magneettikenttämittauksia lasten makuuhuoneissa. Tapausten seuranta kesti keskimäärin 9,5 vuotta. Riskisuhteiden laskennassa huomioitiin yleinen eloonjäänti sekä diagnoosin saamisikä, diagnoosin kalenterivuosi sekä sukupuoli. Näillä kaikilla todettiin olevan vaikutusta kuolemisen riskiin, esimerkiksi tytöillä näytti tilastojen mukaan olevan parempi
eloonjääntiaste.

Riskien havaittiin lisääntyneen magneettikenttäaltistuksen ollessa keskimääräinen eli 0,1–0,2 μT (riskisuhde 2,6) perustuen 9 kuolemaan 34 tapauksesta sekä altistuksen ollessa voimakas eli yli 0,2 μT (riskisuhde 1,6) perustuen 4 kuolemaan 18 tapauksesta. Kun taudin etenemisvaihe (prognostinen riskiryhmä) otettiin huomioon, riskisuhde kasvoi lukuun 3,0 altistuksen ollessa yli 0,2 μT.

Tutkimus oli yleisesti ottaen yhdenmukainen aiempien tutkimuslöydösten kanssa, mutta siinä raportoitiin lisääntyneistä riskeistä pienemmillä magneettikenttäaltistuksen arvoilla kuin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Tulokset perustuivat kuitenkin vähäisiin tapausmääriin, eikä löytöjä selittävää biologista mekanismia tunneta vieläkään.

Lähde:
Svendsen AL, Weihkopf T, Kaatsch P and Schüz J. Exposure to magnetic fields and survival after diagnosis of childhood leukemia: a German cohort study. Cancer Epidemiology, Biomakers & Prevention 2007;16(6):1167-1171

Nro. 6 / 2009/1 Altistuminen magneettikentille ja ennustettavuus lapsuusiän leukemiassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksen mukaan altistuminen magneettikentille ei ole yhteydessä sellaisiin diagnosointihetken kliinisiin tekijöihin, jotka ennakoisivat heikkoa eloonjääntiennustetta (prognostiset tekijät).

Donna E. Foliart, Gabor Mezei, Richard Iriye, J. Michael Silva, Kristie L. Ebi, Leeka Kheifets, Michael P. Link, Rob Kavet ja Brad H. Pollock tutkivat magneettikentille altistumisen yhteyttä prognostisiin riskitekijöihin 482 lapsesta, jolla oli diagnosoitu akuutti lymfaattinen leukemia (ALL) vuosina 1996–2001. Tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako magneettikentille altistuminen kromosomien uudelleenjärjestäytymiseen tai muihin leukemialle tyypillisiin piirteisiin, joiden perusteella voidaan diagnoosivaiheessa ennustaa uusiutuminen tai huono eloonjääntimahdollisuus. Vaihtoehtoisesti haluttiin selvittää, onko magneettikentille altistuminen eliniän pituuteen liittymätön tekijä.

Yhteensä 412 lapselle suoritettiin hoitojakson aikana henkilökohtaiset 24 tunnin magneettikenttämittaukset, joissa lapsi kantoi kotona mukanaan mittaria nallekarhurepussa tai –vyölaukussa. Tutkituista lapsista 386 voitiin ottaa mukaan analyysiin. Kohonneet magneettikenttäaltistuksen arvot yhdistettiin tutkimuksessa sellaisiin sytogeneettisiin (solututkimuksiin perustuvaan periytyvyystutkimukseen liittyviin) tekijöihin kuin DNAindeksi, kromosomimuutokset ja trisomiat sekä ennustetta heikentäviin kliinisiin tekijöihin kuten diagnoosinsaanti-ikä (yli 6 vuotta), sukupuoli (mies), rotu (ei-valkoinen), valkosolujen määrä (alussa yli 50 000 solua/mm3) ja verihiutaleiden määrä (alussa yli 100 000 solua/mm3). Mitään kehityssuuntia ei havaittu kohonneen magneettikenttäaltistuksen ja haitallisten kliinisten tai kasvaimiin liittyvien prognostisten tekijöiden välillä.

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että altistuminen magneettikentille ei ole yhteydessä sellaisiin diagnosointihetken kliinisiin tekijöihin, jotka ennakoisivat heikkoa eloonjääntiennustetta (prognostiset tekijät). Magneettikentille altistumisella ei myöskään havaittu oletettua yhteyttä sytogeneettisten poikkeavuuksien esiintymiseen syöpävalkosoluissa.

Lähde:
Foliart DE, Mezei G, Iriye R, Silva JM, Ebi KL, Kheifets L, Link MP, Kavet R and Pollock BH. Magnetic field exposure and prognostic factors in childhood leukemia. Bioelectromagnetics 2007; 28(1):69-71

Nro. 5 / 2009/1 Tutkimus ammatillisen magneettikentille altistumisen yhteydestä Alzheimerin tautiin

|
Päätoimittajan kommentti: Jonkin verran on havaittu yhteyttä Alzheimerin taudin ja kenttäaltistuksen välillä.

Tutkimuksissa on tarkasteltu Alzheimerin taudin mahdollista yhteyttä ammatteihin, joissa altistutaan pientaajuisille magneettikentille. Davanipour, Tseng, Lee ja Sobel halusivat tehdä lisätutkimuksia laajasta potilaspopulaatiosta, jolla oli asiantuntijan tekemät diagnoosit.

Tutkimusmateriaalina käytettiin kahdeksaa kalifornialaista Alzheimerin taudin hoitokeskusta. Tapauksilla oli mahdollisesti tai diagnosoidusti Alzheimerin tauti. Verrokkiryhmällä oli dementiaan liittyviä ongelmia, ei kuitenkaan vaskulaarista dementiaa, ja osa ei ollut dementoitunut asiantuntijalausunnon mukaan.

Ammatit luokiteltiin magneettikenttäaltistukseltaan vähäisiksi, keskimääräisiksi tai voimakkaiksi aiempien tutkimusten luokituksen perusteella. Ammattitiedot löytyivät 98,6 prosentilta 1527 tapauksesta ja 98,5 prosentilta verrokkiryhmästä. Tutkimusten alussa tutkittavat olivat vähintään 65-vuotiaita.

Ammatillinen altistuminen magneettikentille oli tapauksista 2,1 prosentilla voimakasta ja 5,4 prosentilla keskimääräistä, verrokkiryhmän prosenttiluvut olivat 0,8 ja 3,0. Yhden muuttujan analyyseissä keskimääräisesti tai voimakkaasti magneettikentille altistuneiden todennäköisyys sairastua Alzheimerin tautiin oli yhteensä 2,1, kun taas pelkästään voimakkaasti altistuneilla todennäköisyys oli 2,9. Tutkimuksessa käytettiin myös monimuuttuja-analyysejä, joissa huomioitiin aivohalvaus sekä ikä joko taudin puhjetessa tai tutkimusten alkaessa. Yhden muuttujan ja monimuuttuja-analyysin tulosten välillä ei kuitenkaan havaittu oleellisia eroja. Monimuuttuja-analyyseissä huomioitiin myös sukupuoli, jolloin naisilla todettiin korkeampi todennäköisyys kuin miehillä: Ero ei kuitenkaan ollut merkittävä.

Tutkimus vahvisti, että voimakas ammatillinen altistus magneettikentille, esimerkiksi lentäjillä, koneompelijoilla ja hitsareilla, lisäsi Alzheimerin taudin riskiä.

Lähde:
Davanipour Z, Tseng CC, Lee PJ, Sobel E. A case-control study of occupational magnetic field exposure and Alzheimer’s disease: results from the California Alzheimer’s Disease Diagnosis and Treatment Centers. BMC Neurology 2007;7:13

Nro. 4 / 2009/1 Yöllinen altistuminen sähkömagneettisille kentille ja lapsuusiän leukemia

|
Päätoimittajan kommentti: Altistuksen mittausmenetelmällä ei ollut vaikutusta tulokseen.

Tutkijat Schüz, Svendsen, Linet, McBride, Roman, Feychting, Kheifets, Lightfoot, Mezei, Simpson ja Ahlborn olettivat aiempien saksalaisten tutkimusten perusteella, että yölliset mittaukset pientaajuisista sähkömagneettikentistä makuuhuoneessa voisivat olla tarkempi mittaustapa altistukselle kuin aiemmin käytetyt 24/48 tunnin mittaukset. Koska lapset viettävät makuuhuoneessa kerralla pidemmän aikaa, tulosten arveltiin olevan luotettavampia. Myös yöllisen altistuksen biologista merkityksellisyyttä haluttiin tutkia. Pientaajuisten sähkömagneettikenttien oletettiin vähentävän yöllistä melatoniinin tuotantoa ja välitystä.

Tutkijat tekivät yhteisanalyysin asuntojen yöllisistä magneettikenttäaltistuksista perustuen aiempaan tapaus-verrokkitutkimukseen koskien pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä lapsuusiän leukemian riskiin. Analyysiin otettiin mukaan tietoja neljästä maasta (Kanada, Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat) ja siihen osallistui 1842 leukemiadiagnosoitua lasta sekä 3099 verrokkia (diagnoosipäivämäärät olivat vuosilta 1988–1996).

Pientaajuisten sähkömagneettikenttien altistusluokassa 0,1–<0,2 μT sairastumisriskin todennäköisyys oli 1,11, altistusluokassa 0,2–<0,4 μT se oli 1,37 ja luokassa >0,4 μT se oli 1,93. Koska nämä arviot olivat vastaavia kuin 24/48 tunnin mittausten geometristen keskiarvojen (todennäköisyydet samoissa luokissa 1,09, 1,20 ja 1,98), yöllinen altistus ei osoittautunut selitykseksi leukemiariskin ja kohonneen magneettikenttäaltistuksen väliseen yhteyteen. Tutkimuksen tulokset eivät tue olettamusta, että yölliset mittaukset olisivat tarkempia kuin 24/48 tunnin mittaukset. Havaitulta yhteydeltä pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien ja lapsuusiän leukemian välillä puuttuu edelleen selitys.

Lähde:
Schüz J, Svendsen AL, Linet MS, McBride ML, Roman E, Feychting M, Kheifets L, Lightfoot T, Mezei G, Simpson J and Ahlbom A. Nighttime exposure to electromagnetic fields and childhood leukemia: An extended pooled analysis. American Journal of Epidemiology 2007;166(3):263-269