Nro. 11 / 2009/1 Ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja dementia

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa magneettikentille altistumisella ja dementialla ei ollut merkittävää yhteyttä. Teollisuustyöntekijöiden (sähkö-, elektroniikka-, metalli-, rakennus- ja elintarviketyöläisten) kohdalla havaittiin kohonnut dementiariski, mutta ammatin luonnetta pidettiin todennäköisempänä selityksenä kuin magneettikenttiä.

Useissa tutkimuksissa on epäilty, että altistumisella pientaajuisille magneettikentille saattaisi olla merkitystä dementian aiheuttajana. Tutkijat Seidler, Geller, Nienhaus, Bernhardt, Ruppe, Eggert, Hietanen, Kauppinen ja Frölich halusivat saada lisätodisteita tästä yhteydestä.

He pyysivät tutkimukseen mukaan 195 dementiapotilasta 23 lääkäriasemalta. Näistä 108:lla oli mahdollinen Alzheimerin tauti, 59:llä mahdollinen vaskulaarinen dementia ja 28:lla sekundaarinen tai luokittelematon dementia. Verrokkeja otettiin mukaan 229: satunnaisesti valittuja väestöverrokkeja 122 ja lääkäriasemilta 107 yli 65-vuotiasta potilasta, joilla ei ollut dementiaa. Tiedot kerättiin ohjatuilla henkilökohtaisilla haastatteluilla, tapauksien osalta haastattelu tehtiin lähiomaiselle.

Ammatit luokiteltiin etukäteen pääryhmiin Saksan liittovaltion tilastokeskuksen ja Suomen väestörekisterin ammattiluokituksen mukaan. Näin voitiin tunnistaa ammatit, joihin epäiltiin liittyvän dementiaa. Eri ammattien altistumista pientaajuisille sähkömagneettisille kentille päivittäin ja koko työhistorian aikana arvioi Saksan liittovaltion työterveyslaitoksen asiantuntija. Todennäköisyyksien laskennassa käytettiin logistista regressiota, jotta ikä, alue, sukupuoli, vanhempien dementia ja tupakointi voitiin huomioida.

Tutkimuksen mukaan magneettikentille altistumisella ja dementialla ei ollut merkittävää yhteyttä. Analyysin rajoittaminen mahdollisiin Alzheimerin tautitapauksiin tai vaskulaarisen dementian tapauksiin ei johtanut tilastollisesti merkittäviin tuloksiin. Ammateista teollisuustyöntekijöiden (sähkö-, elektroniikka-, metalli-, rakennus- ja elintarviketyöläisten) kohdalla havaittiin kohonnut dementiariski. Näihin työtehtäviin liittyi myös magneettikenttäaltistuksen mahdollisuus, mutta ammatin luonnetta pidettiin todennäköisempänä selityksenä kuin magneettikenttiä. Tutkijat suosittelivat jatkotutkimusta teollisuustyön ja dementian kehittymisen yhteydestä.

Lähde:
Seidler A, Geller P, Nienhaus A, Bernhardt T, Ruppe I, Eggert S, Hietanen M, Kauppinen T and Frölich L. Occupational exposure to low frequency magnetic fields and dementia: a casecontrol study. Occupational and Environmental Medicine 2007;64(2):108-114

Nro. 10 / 2009/1 Alzheimerin, Parkinsonin ja ALS-taudin aiheuttamien kuolemien yhteys magneettikentille altistumiseen

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa ei löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että englantilaiset ja walesilaiset sähkölaitostyöntekijät olisivat magneettikentille altistumisesta johtuen suuremmassa riskissä kuolla hermostoa rappeuttaviin sairauksiin.

Tutkijat Sorahan ja Kheifets tarkastelivat kohorttitutkimuksessa Englannin ja Walesin entisen valtiollisen sähköntuotantolaitos (Central Electricity Generating Board of England and Wales) 83997 työntekijän kuolinsyitä vuosilta 1973–2004.

Kaikki työntekijät olivat kyseisen sähkölaitoksen palveluksessa vähintään puolen vuoden ajan vuosina 1973–82. Tutkimuskohteista 79 972:n työhistoria oli saatavana tietokoneelle vietynä vuosilta 1971–93. Arvioitaessa magneettikentille altistumista käytettiin hyväksi tietoja työnimikkeistä ja toimipaikoista. Työpisteissä tehtyjen mittausten ja työsuhteen keston perusteella voitiin laskea kumulatiivinen altistus. Riskejä arvioitiin kahdella analyysimenetelmällä: epäsuora normitus (n = 83997) ja Poissonin regressio (n = 79972).

Kun tutkimustilastoja verrattiin Englannin ja Walesin yleisiin väestön kuolintilastoihin, Alzheimerin ja ALS-taudin aiheuttama kuolemien osuus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen. Parkinsonin taudin aiheuttamia kuolemia oli hieman enemmän, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Tilastollisesti merkittäviä trendejä ei havaittu siitä, että elinikäinen kumulatiivinen altistus magneettikentille olisi lisännyt riskiä sairastua mihinkään näistä kolmesta taudista (suhteellinen riski 10 μT-vuotta kohti: Alzheimerin tauti 1,10, ALS-tauti 1,06, Parkinsonin tauti 0,88).

Tutkimuksen perusteella ei löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että englantilaiset ja walesilaiset sähkölaitostyöntekijät olisivat magneettikentille altistumisesta johtuen suuremmassa riskissä kuolla hermostoa rappeuttaviin sairauksiin.

Lähde:
Sorahan T and Kheifets L. Mortality from Alzheimer’s, motor neurone and Parkinson’s disease in relation to magnetic field exposure: findings from the study of UK electricity generation and transmission workers, 1973-2004. Occupational and Environmental Medicine 2007; 64; 820-826

Nro. 9 / 2009/1 Hermostoa rappeuttavien sairauksien aiheuttama kuolleisuus ja altistuminen pientaajuisille magneettikentille

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoinen havainto; magneettikentille (tasoa 21 μT) altistuneiden veturinkuljettajien riskisuhde kuolla pitkälle edenneeseen dementiaan oli 1,96 ja Alzheimerin tautiin 3,15 verrattuna asemapäälliköihin, joiden altistuminen oli vähäisempää.

Sveitsin rautateiden työntekijöiden parissa tehtiin tutkimus pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja useiden hermostoa rappeuttavien sairauksien aiheuttamien kuolemien yhteydestä. Tutkijat Röösli, M. Lörtscher, Egger, Pfluger, Schreier, E. Lörtscher, Locher, Spoerri ja Minder tekivät kohorttitutkimuksen 20 141 Sveitsin rautateiden työntekijästä. Henkilövuosissa seurantoja kertyi 464 129 vuosilta 1972–2002.

Kuolinsyyt kerättiin kuolintodistuksista ja tutkimuksessa huomioitiin ne syyt, jotka liittyivät neljään hermostoa rappeuttavaan tautiin: Parkinson, ALS, pitkälle edennyt dementia (sisältäen Alzheimerin taudin) sekä MS-tauti. Jokaisen yksilön kumulatiivinen altistus magneettikentille laskettiin mittauksilla työpisteissä sekä mallintamalla aiempaa altistusta. Tutkimuksessa verrattiin veturinkuljettajien (voimakas magneettikenttäaltistus 21 μT), ratapihainsinöörien, asemapäälliköiden (vähäinen magneettikenttäaltistus 1 μT) sekä junahenkilökunnan altistuksia ja kuolinsyitä.

Veturinkuljettajien riskisuhde kuolla pitkälle edenneeseen dementiaan oli 1,96 ja Alzheimerin tautiin 3,15 verrattuna asemapäälliköihin. Elinikäisen kumulatiivisen altistuksen lisääntyessä 10 μT-vuoden verran pitkälle edenneen dementian aiheuttama kuolleisuus lisääntyi 5,7 %, Alzheimerin taudin aiheuttama kuolleisuus 9,4 % ja ALS-taudin aiheuttama kuolleisuus 2,1 %. Parkinsonin taudin tai MS-taudin aiheuttamien kuolemien lisääntymisestä ei ollut todisteita.

Tutkimuksessa havaittiin yhteys pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja Alzheimerin taudin välillä. Tutkimus löysi viitteitä myös siitä, että pientaajuisille magneettikentille altistuminen työelämän loppuvaiheessa kasvatti riskiä enemmän.

Lähde:
Röösli M, Lörtscher M, Egger M, Pfluger D, Schreier N, Lörtscher E, Locher P, Spoerri A and Minder C. Mortality from neurodegenerative disease and exposure to extremely lowfrequency magnetic fields: 31 years of observations on Swiss railway employees. Neuroepidemiology 2007;28(4):197-206

Nro. 8 / 2009/1 Magneettikentät ja akuutti leukemia Down-lapsilla

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoinen havainto; voimakkaalla altistuksella magneettikentille saattoi olla yhteys akuutin leukemian kehittymiseen Down-lapsilla.

Tutkijat Mejia-Arangure, Fajardo-Gutierrez, Perez-Saldivar, Gorodezky, Martinez-Avalos, Romero-Guzman, Campo-Martinez, Flores-Lujano, Salamanca-Gomez ja Velasquez-Perez analysoivat magneettikentille altistumisen vaikutusta akuutin leukemian ilmenemiseen Downin oireyhtymää sairastavilla lapsilla. Pientaajuisten magneettikenttien ei ole havaittu aiheuttavan syöpää. Tutkijat kuitenkin epäilivät, että ne saattaisivat toimia syövän edistäjinä vahvistaen tunnettujen perimämyrkyllisten tekijöiden aiheuttamaa geneettistä muutosta. Down-lasten oletettiin olevan tällainen altis ryhmä, sillä heillä riski sairastua akuuttiin leukemiaan on 20-kertainen.

Tutkimus suoritettiin tapaus-verrokkitutkimuksena. Siihen osallistui tapauksina 42 lasta, joilla oli sekä akuutti leukemia että Downin oireyhtymä, ja verrokkiryhmänä 124 tervettä Downlasta. He kaikki olivat alle 16-vuotiaita Mexico Cityssä asuvia lapsia. Lapsista kerättiin demografisia tietoja, kuten syntymäpaino, sukupuoli, äidin ikä raskauden aikana, perheen syöpähistoria, asuinpaikka Mexico Cityssä, altistuminen torjunta-aineille, lannoitteille ja hyönteismyrkyille sekä tieliikenteen vilkkaus. Magneettikenttiä mitattiin vähintään viiden minuutin ajan pistemittauksina Gauss-mittarilla kodin etuovella.

Aineisto analysoitiin käyttämällä logistista regressioanalyysiä. Sähkölinjojen tyypin ja niiden etäisyyden mukaan laskettuna akuutin leukemian riskin todettiin kohoavan magneettikenttäaltistuksen ollessa keskimääräistä (todennäköisyys 5,8) tai voimakasta (todennäköisyys 4,1). Asuinpaikoista mitattujen magneettikenttäaltistusten ollessa yli >0,6 μT leukemiariskin todennäköisyydeksi saatiin 3,7.

Tutkimuksen perusteella voitiin päätellä, että voimakkaalla altistuksella magneettikentille saattoi olla yhteys akuutin leukemian kehittymiseen Down-lapsilla. Magneettikentillä saattaa siis olla kausaalinen yhteys leukemian kehittymiseen geneettisesti alttiissa lasten alaryhmässä.

Lähde:
Mejia-Arangure JM, Fajardo-Gutierrez A, Perez-Saldivar ML, Gorodezky C, Martinez- Avalos A, Romero-Guzman L, Campo-Martinez MA, Flores-Lujano J, Salamanca-Gomez F and Velasquez-Perez L. Magnetic fields and acute leukemia in children with Down syndrome. Epidemiology 2007;18(1):158-161

Nro. 7 / 2009/1 Magneettikentille altistuminen ja eloonjäänti lapsuusiän leukemiadiagnoosin jälkeen: saksalainen seurantatutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat esittävät, että mahdollisesti on jotain viitteitä magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemiadiagnoosin jälkeisen eloonjäännin välillä.

Yhdysvalloissa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa havaittiin heikko eloonjääntiaste akuuttia lymfaattista leukemiaa (ALL) sairastavilla lapsilla, jotka olivat altistuneet yli 0,3 μT:n magneettikentille. Tutkimukseen osallistuneiden lasten määrä oli kuitenkin pieni. Tämän innoittamina tutkijat Anne Louise Svendsen, Thomas Weihkopf, Peter Kaatsch ja Joachim Schüz tekivät Saksassa kohorttitutkimuksen lapsuusiän leukemiatapauksista perustuen aiemman saksalaisen populaatiopohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen tietoihin vuosilta 1992–2001.

Yhteensä tutkittiin 595 leukemiaa (ALL) sairastavaa lasta suorittamalla 24 tunnin magneettikenttämittauksia lasten makuuhuoneissa. Tapausten seuranta kesti keskimäärin 9,5 vuotta. Riskisuhteiden laskennassa huomioitiin yleinen eloonjäänti sekä diagnoosin saamisikä, diagnoosin kalenterivuosi sekä sukupuoli. Näillä kaikilla todettiin olevan vaikutusta kuolemisen riskiin, esimerkiksi tytöillä näytti tilastojen mukaan olevan parempi
eloonjääntiaste.

Riskien havaittiin lisääntyneen magneettikenttäaltistuksen ollessa keskimääräinen eli 0,1–0,2 μT (riskisuhde 2,6) perustuen 9 kuolemaan 34 tapauksesta sekä altistuksen ollessa voimakas eli yli 0,2 μT (riskisuhde 1,6) perustuen 4 kuolemaan 18 tapauksesta. Kun taudin etenemisvaihe (prognostinen riskiryhmä) otettiin huomioon, riskisuhde kasvoi lukuun 3,0 altistuksen ollessa yli 0,2 μT.

Tutkimus oli yleisesti ottaen yhdenmukainen aiempien tutkimuslöydösten kanssa, mutta siinä raportoitiin lisääntyneistä riskeistä pienemmillä magneettikenttäaltistuksen arvoilla kuin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Tulokset perustuivat kuitenkin vähäisiin tapausmääriin, eikä löytöjä selittävää biologista mekanismia tunneta vieläkään.

Lähde:
Svendsen AL, Weihkopf T, Kaatsch P and Schüz J. Exposure to magnetic fields and survival after diagnosis of childhood leukemia: a German cohort study. Cancer Epidemiology, Biomakers & Prevention 2007;16(6):1167-1171