Nro. 13 / 2009/1 Asuinpaikan altistuminen magneettikentille ja lapsuusiän aivosyöpä

|
Päätoimittajan kommentti: Todisteita magneettikenttäaltistuksen yhteydestä kohonneeseen lapsuusiän aivosyöpäriskiin ei löydetty. Tutkijoiden mukaan yli 0,3 tai 0,4 μT altistuksessa lievää riskin kohoamista ei kuitenkaan voitu sulkea pois.

Tutkijat Mezei, Gadallah ja Kheifets tekivät tilastollisen meta-analyysin tutkimuksista, jotka käsittelivät magneettikentille altistumista ja lapsuusiän aivokasvaimia. Tarkoituksena oli arvioida tutkimustulosten yhtenevyyttä sekä tehdä kokoava arviointi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu lapsuusiän leukemian ja magneettikenttäaltistuksen välillä yhteyttä. Lapsuusiän aivosyövän osalta magneettikenttien lisäämästä riskistä ei ollut kattavia todisteita. Näiden kahden lapsuusiän syöpätutkimusten vertailusta arveltiin olevan hyötyä myös arvioitaessa mahdollisia valintaharhoja lapsuusiän leukemiatutkimuksissa.

Tutkimukseen sisällytettiin tulokset 13 aiemmasta tutkimuksesta, joissa oli tutkittu enintään 20-vuotiaita lapsia. Kaikista tutkimuksista löytyi tieto magneettikentille altistumisesta, joko etäisyys voimajohdoista, johtokoodi, lasketut tai mitatut magneettikenttäarvot. Laskettuja ja mitattuja altistusarvoja vertailtiin erillisissä analyyseissä. Herkkyysanalyyseillä arvioitiin yksittäisten tutkimusten painoarvoa sekä valinta- tai julkaisuharhojen mahdollisuutta.

Tulokset olivat yhteneviä kaikissa tutkimuksissa, lukuun ottamatta johtokooditutkimuksia. Kootut todennäköisyydet yhteyden olemassaolosta olivat 0,88 yli 50 metrin etäisyydellä voimajohtolinjasta ja 1,14 lasketun tai mitatun magneettikentän ollessa yli 0,2 μT. Mitatun tai lasketun magneettikenttäaltistusten ollessa yli 0,3 tai 0,4 μT todennäköisyys oli 1,68 mittaustavasta riippumatta. Yhdenkään yksittäisen tutkimuksen vaikutus ei ollut olennainen. Mikään ei myöskään viitannut julkaisuharhaan.

Tutkimuksessa ei löydetty todisteita magneettikenttäaltistuksen yhteydestä kohonneeseen lapsuusiän aivosyöpäriskiin. Yli 0,3 tai 0,4 μT altistuksessa lievää riskin kohoamista ei kuitenkaan voitu sulkea pois. Valintaharhojen vaikutusta leukemia- tai aivosyöpätutkimuksissa pidettiin epätodennäköisenä.

Lähde:
Mezei G, Gadallah M and Kheifets L. Residential magnetic field exposure and childhood brain cancer: a meta-analysis. Epidemiology 2008;19(3):424-430

Nro. 12 / 2009/1 Asuinpaikan magneettikentät, lääkkeiden käyttö ja rintasyövän riski

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa ei löydetty todisteita kohonneen yöllisen makuuhuoneen magneettikenttätason ja rintasyövän riskin väliltä riippumatta siitä, oliko käytetty tutkittuja lääkkeitä. Tulokset tukevat aiempia löydöksiä, joiden mukaan magneettikentille altistuminen ei lisää rintasyövän riskiä.

Altistuminen 60 Hz:n magneettikentille saattaa lisätä rintasyövän riskiä tukahduttamalla yöllisen melatoniinin tuotannon. Tällä saattaa olla vaikutusta rintasyövän kehittymiseen joko estrogeenitason kohoamisen kautta tai melatoniinissa itsessään olevien ominaisuuksien vuoksi. Aiempien tutkimusten mukaan magneettikentille altistuksen melatoniinipitoisuutta alentava vaikutus vaihteli yksilöllisesti. Tutkijat Scott Davis ja Dana K. Mirick epäilivät, että lääkkeiden käytöllä saattaisi olla vaikutusta rintasyöpäriskin ja magneettikenttäaltistuksen suhteeseen.

Tutkimuskohteina käytettiin 20–74-vuotiaita naisia, jotka olivat osallistuneet aiempaan populaatiopohjaiseen tapaus-verrokkitutkimukseen rintasyöpäriskin yhteydestä asuinpaikan magneettikenttäaltistukseen. Tapaukset oli diagnosoitu marraskuun 1992 ja maaliskuun 1995 välisenä aikana. Magneettikenttätasot oli mitattu diagnoosin aikaan potilaiden makuuhuoneissa 48 tunnin mittauksina, joista tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ainoastaan yölliset osuudet.

Tutkijat ottivat yhteyttä tutkimukseen osallistuneisiin naisiin ja keräsivät puhelinhaastatteluilla tietoja 558 tapauksen ja 588 verrokin lääkkeiden käytöstä. Potilailta kysyttiin heidän käyttämiään lääkkeitä kymmenen vuoden ajalta ennen syöpädiagnoosia. Analyysissä tarkasteltiin omina ryhminään kalsiumkanavan salpaajia ja beetasalpaajia, psyykelääkkeitä (masennuslääkkeet, ahdistuslääkkeet, manialääkkeet, antipsykoottisia
lääkkeitä, stimulantit) kortikosteroideja (steroidihormonit) sekä tulehduskipulääkkeitä sekä niiden vaikutusta rintasyöpäriskin ja yöllisen magneettikenttätason yhteyteen.

Tutkimuksessa ei löydetty todisteita kohonneen yöllisen makuuhuoneen magneettikenttätason ja rintasyövän riskin väliltä riippumatta siitä, oliko edellä mainittuja, aiemmissa tutkimuksissa alhaisempaan melatoniinitasoon yhdistettyjä lääkkeitä käytetty jatkuvasti tai ollenkaan. Tulokset tukivat aiempia löydöksiä, joiden mukaan magneettikentille altistuminen ei lisää rintasyövän riskiä.

Lähde:
Davis S and Mirick DK. Residential magnetic fields, medication use, and the risk of breast cancer. Epidemiology 2007;18(2):266-269

Nro. 11 / 2009/1 Ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja dementia

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa magneettikentille altistumisella ja dementialla ei ollut merkittävää yhteyttä. Teollisuustyöntekijöiden (sähkö-, elektroniikka-, metalli-, rakennus- ja elintarviketyöläisten) kohdalla havaittiin kohonnut dementiariski, mutta ammatin luonnetta pidettiin todennäköisempänä selityksenä kuin magneettikenttiä.

Useissa tutkimuksissa on epäilty, että altistumisella pientaajuisille magneettikentille saattaisi olla merkitystä dementian aiheuttajana. Tutkijat Seidler, Geller, Nienhaus, Bernhardt, Ruppe, Eggert, Hietanen, Kauppinen ja Frölich halusivat saada lisätodisteita tästä yhteydestä.

He pyysivät tutkimukseen mukaan 195 dementiapotilasta 23 lääkäriasemalta. Näistä 108:lla oli mahdollinen Alzheimerin tauti, 59:llä mahdollinen vaskulaarinen dementia ja 28:lla sekundaarinen tai luokittelematon dementia. Verrokkeja otettiin mukaan 229: satunnaisesti valittuja väestöverrokkeja 122 ja lääkäriasemilta 107 yli 65-vuotiasta potilasta, joilla ei ollut dementiaa. Tiedot kerättiin ohjatuilla henkilökohtaisilla haastatteluilla, tapauksien osalta haastattelu tehtiin lähiomaiselle.

Ammatit luokiteltiin etukäteen pääryhmiin Saksan liittovaltion tilastokeskuksen ja Suomen väestörekisterin ammattiluokituksen mukaan. Näin voitiin tunnistaa ammatit, joihin epäiltiin liittyvän dementiaa. Eri ammattien altistumista pientaajuisille sähkömagneettisille kentille päivittäin ja koko työhistorian aikana arvioi Saksan liittovaltion työterveyslaitoksen asiantuntija. Todennäköisyyksien laskennassa käytettiin logistista regressiota, jotta ikä, alue, sukupuoli, vanhempien dementia ja tupakointi voitiin huomioida.

Tutkimuksen mukaan magneettikentille altistumisella ja dementialla ei ollut merkittävää yhteyttä. Analyysin rajoittaminen mahdollisiin Alzheimerin tautitapauksiin tai vaskulaarisen dementian tapauksiin ei johtanut tilastollisesti merkittäviin tuloksiin. Ammateista teollisuustyöntekijöiden (sähkö-, elektroniikka-, metalli-, rakennus- ja elintarviketyöläisten) kohdalla havaittiin kohonnut dementiariski. Näihin työtehtäviin liittyi myös magneettikenttäaltistuksen mahdollisuus, mutta ammatin luonnetta pidettiin todennäköisempänä selityksenä kuin magneettikenttiä. Tutkijat suosittelivat jatkotutkimusta teollisuustyön ja dementian kehittymisen yhteydestä.

Lähde:
Seidler A, Geller P, Nienhaus A, Bernhardt T, Ruppe I, Eggert S, Hietanen M, Kauppinen T and Frölich L. Occupational exposure to low frequency magnetic fields and dementia: a casecontrol study. Occupational and Environmental Medicine 2007;64(2):108-114

Nro. 10 / 2009/1 Alzheimerin, Parkinsonin ja ALS-taudin aiheuttamien kuolemien yhteys magneettikentille altistumiseen

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa ei löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että englantilaiset ja walesilaiset sähkölaitostyöntekijät olisivat magneettikentille altistumisesta johtuen suuremmassa riskissä kuolla hermostoa rappeuttaviin sairauksiin.

Tutkijat Sorahan ja Kheifets tarkastelivat kohorttitutkimuksessa Englannin ja Walesin entisen valtiollisen sähköntuotantolaitos (Central Electricity Generating Board of England and Wales) 83997 työntekijän kuolinsyitä vuosilta 1973–2004.

Kaikki työntekijät olivat kyseisen sähkölaitoksen palveluksessa vähintään puolen vuoden ajan vuosina 1973–82. Tutkimuskohteista 79 972:n työhistoria oli saatavana tietokoneelle vietynä vuosilta 1971–93. Arvioitaessa magneettikentille altistumista käytettiin hyväksi tietoja työnimikkeistä ja toimipaikoista. Työpisteissä tehtyjen mittausten ja työsuhteen keston perusteella voitiin laskea kumulatiivinen altistus. Riskejä arvioitiin kahdella analyysimenetelmällä: epäsuora normitus (n = 83997) ja Poissonin regressio (n = 79972).

Kun tutkimustilastoja verrattiin Englannin ja Walesin yleisiin väestön kuolintilastoihin, Alzheimerin ja ALS-taudin aiheuttama kuolemien osuus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen. Parkinsonin taudin aiheuttamia kuolemia oli hieman enemmän, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Tilastollisesti merkittäviä trendejä ei havaittu siitä, että elinikäinen kumulatiivinen altistus magneettikentille olisi lisännyt riskiä sairastua mihinkään näistä kolmesta taudista (suhteellinen riski 10 μT-vuotta kohti: Alzheimerin tauti 1,10, ALS-tauti 1,06, Parkinsonin tauti 0,88).

Tutkimuksen perusteella ei löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että englantilaiset ja walesilaiset sähkölaitostyöntekijät olisivat magneettikentille altistumisesta johtuen suuremmassa riskissä kuolla hermostoa rappeuttaviin sairauksiin.

Lähde:
Sorahan T and Kheifets L. Mortality from Alzheimer’s, motor neurone and Parkinson’s disease in relation to magnetic field exposure: findings from the study of UK electricity generation and transmission workers, 1973-2004. Occupational and Environmental Medicine 2007; 64; 820-826

Nro. 9 / 2009/1 Hermostoa rappeuttavien sairauksien aiheuttama kuolleisuus ja altistuminen pientaajuisille magneettikentille

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoinen havainto; magneettikentille (tasoa 21 μT) altistuneiden veturinkuljettajien riskisuhde kuolla pitkälle edenneeseen dementiaan oli 1,96 ja Alzheimerin tautiin 3,15 verrattuna asemapäälliköihin, joiden altistuminen oli vähäisempää.

Sveitsin rautateiden työntekijöiden parissa tehtiin tutkimus pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja useiden hermostoa rappeuttavien sairauksien aiheuttamien kuolemien yhteydestä. Tutkijat Röösli, M. Lörtscher, Egger, Pfluger, Schreier, E. Lörtscher, Locher, Spoerri ja Minder tekivät kohorttitutkimuksen 20 141 Sveitsin rautateiden työntekijästä. Henkilövuosissa seurantoja kertyi 464 129 vuosilta 1972–2002.

Kuolinsyyt kerättiin kuolintodistuksista ja tutkimuksessa huomioitiin ne syyt, jotka liittyivät neljään hermostoa rappeuttavaan tautiin: Parkinson, ALS, pitkälle edennyt dementia (sisältäen Alzheimerin taudin) sekä MS-tauti. Jokaisen yksilön kumulatiivinen altistus magneettikentille laskettiin mittauksilla työpisteissä sekä mallintamalla aiempaa altistusta. Tutkimuksessa verrattiin veturinkuljettajien (voimakas magneettikenttäaltistus 21 μT), ratapihainsinöörien, asemapäälliköiden (vähäinen magneettikenttäaltistus 1 μT) sekä junahenkilökunnan altistuksia ja kuolinsyitä.

Veturinkuljettajien riskisuhde kuolla pitkälle edenneeseen dementiaan oli 1,96 ja Alzheimerin tautiin 3,15 verrattuna asemapäälliköihin. Elinikäisen kumulatiivisen altistuksen lisääntyessä 10 μT-vuoden verran pitkälle edenneen dementian aiheuttama kuolleisuus lisääntyi 5,7 %, Alzheimerin taudin aiheuttama kuolleisuus 9,4 % ja ALS-taudin aiheuttama kuolleisuus 2,1 %. Parkinsonin taudin tai MS-taudin aiheuttamien kuolemien lisääntymisestä ei ollut todisteita.

Tutkimuksessa havaittiin yhteys pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja Alzheimerin taudin välillä. Tutkimus löysi viitteitä myös siitä, että pientaajuisille magneettikentille altistuminen työelämän loppuvaiheessa kasvatti riskiä enemmän.

Lähde:
Röösli M, Lörtscher M, Egger M, Pfluger D, Schreier N, Lörtscher E, Locher P, Spoerri A and Minder C. Mortality from neurodegenerative disease and exposure to extremely lowfrequency magnetic fields: 31 years of observations on Swiss railway employees. Neuroepidemiology 2007;28(4):197-206