Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa kirjoittajat perustelevat näkemystään siitä, että jatkossa ICNIRP:n ja IEEE:n ohjeissa pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen rajat ja viitetasot perustuisivat neliöllisten keskiarvojen eli RMS-arvojen asemesta huippuarvoihin. Kirjoittajien ajatus pohjautuu siihen, että matalista taajuuksista aiheutuva pääasiallinen biologinen haittatekijä ei ole energiaan perustuva lämpeneminen vaan hetkellisten huippuarvojen aiheuttama hermojen ja lihasten tahaton stimulointi.
Tällä hetkellä kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan ICNIRP:n ja IEEE:n (Institute of Electrical and Electronics Engineers) ohjeissa pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen rajat ja viitetasot perustuvat neliöllisiin keskiarvoihin eli RMS-arvoihin. Tässä artikkelissa kirjoittajat perustelivat, miksi RMS-arvot tulisi kuitenkin korvata huippuarvoilla. Heidän mukaansa matalista taajuuksista aiheutuva pääasiallinen biologinen haittatekijä ei ole energiaan perustuva lämpeneminen vaan hetkellisten huippuarvojen aiheuttama hermojen ja lihasten tahaton stimulointi.
Artikkelissa kirjoittajat totesivat, että solukalvoa pitkin kulkeva sähkölatauksen aalto eli aktiopotentiaali tai toimintajännite toimii kaikki tai ei mitään -periaatteella ja kynnysarvon mukaan. Tällöin jopa yksittäiset kynnysarvon ylittävät jaksot voivat laukaista ärsykkeen, kun taas pitkän aikavälin neliölliset keskiarvot voivat sattumanvaraisesti pienentyä, jos signaaleissa esiintyy taukoja. Koska kynnysarvo vaikuttaa ratkaisevasti riskiin, hetkellisillä huippuarvoilla on kirjoittajien mielestä suurempi merkitys kuin aikakeskiarvolla. Esimerkkinä artikkelin kirjoittajat mainitsivat tiettyjen sähköisten tuotesuojajärjestelmien deaktivaattoreiden tuottamat pulssimaiset tai purskemaiset sähkömagneettiset kentät, jotka saattavat noudattaa RMS-arvojen rajoja mutta sisältää silti fysiologiset stimulaatiokynnykset ylittäviä huippuarvoja.
Artikkelissa ehdotettiin sekä perusrajoitusten että viitetasojen uudelleenmuotoilua huippuarvojen perusteella. Tällöin ICNIRP:n ohjeet ja IEEE-standardin altistusrajat yhdenmukaistettaisiin neurofysiologisten mekanismien kanssa, pystyttäisiin eliminoimaan aikakeskiarvoon liittyvä epävarmuus, laatimaan selvemmät menetelmäohjeet ja arvioimaan paremmin altistumista. Koska ICNIRP on tarkistamassa pientaajuisia sähkömagneettisia kenttiä koskevia ohjeitaan vuodelta 2010, kirjoittajien mielestä nyt olisi hyvä hetki ottaa käyttöön huippuarvoihin perustuvat rajat, jotta kyettäisiin parantamaan työntekijöiden ja koko väestön turvallisuutta.
Lähde:
Soyka F, Alteköster Carsten. Why Low‐Frequency EMF Safety Would Benefit From Peak‐Based Limits Instead of RMS Values. Bioelectromagnetics, 2026; 47:e70051. https://doi.org/10.1002/bem.70051.
Sorry, comments are closed for this post.