Kun nuorena – paljon ennen LED-lamppujen markkinoille tuloa – menin valaisinliikkeeseen ostamaan uuden valaisimen, muistan miten yritin löytää tietoa valaisimen turvallisuudesta. Olin juuri opettanut muille minkälaisia testausmerkintöjä sähkölaitteista voi löytää. Muistan, miten myyjä haki omistajan paikalle kertomaan, että CE-merkintä takaa turvallisuuden, muita merkkejä oli turha edes yrittää löytää. Päätin olla hiljaa, vaikka tiesin aiheesta enemmän kuin kauppias osasi arvata.

Aikaa on kulunut ja enää en edes kunnolla muista sitä aikaa, kun sähkölaitteet tarkastettiin ennakkoon. CE-merkintä on tullut tutuksi tuotteessa kuin tuotteessa. CE-merkintähän tarkoittaa sitä, että tuote vastaa vaatimuksia ja silloin kyseinen tuote voi liikkua vapaasti Euroopan talousalueella. Tarkemmin CE-merkinnästä löytyy mm. Euroopan komission Suomen edustuston nettisivulta.

Vanha valaisimen ostotilanne tuli mieleeni, kun kuulin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ja 17 muun EU:n markkinavalvontaviranomaisen yhteiskampanjasta jossa todettiin, että testatuista LED-valaistustuotteista vain 17 % täytti kaikki niille asetetut sähkömagneettisen yhteensopivuuden (EMC) vaatimukset.

Testatuista tuotteista yli kolmasosa lähetti toimintaympäristöönsä sallittua enemmän sähkömagneettisia häiriöitä. EMC-häiriöt voivat ilmetä mm. raitoina television kuvaruudussa, radion rätinänä tai tietokoneiden virhetoimintoina. Kerrostalossa häiriöt voivat ilmetä jopa naapurihuoneistoissa. Lisäksi testien mukaan lähes joka toinen tuote tuotti sähköverkkoon harmonisia virtoja yli valaistustuotteiden sallitun määrän. Tarkemmin aiheesta voi lukea Tukesin tiedotteesta. Myös Tukesin vaarallisten laitteiden rekisteristä löytyy useita LED-lamppuja, joihin liittyi esimerkiksi sähköiskun vaara.

Vaikka nuorena vähän suhtauduin epäilevästi kauppiaan puheisiin CE-merkinnästä, olin kuitenkin varsin luottavainen. Perästä ajattelin olleeni vähän turhan varovainen tai innokas. Nyt kun luin nämä uusimmat tulokset testeistä, alkaa vanha kauppiaan kommentti tuntua miltei ”huvittavalle”. Jos vain 17 % täyttää vaatimukset, niin vähän huonosti CE-merkintä takaa sen, että vaatimukset täyttyvät.

Mitäköhän valaisinkauppias minulle tänä päivänä mahtaisi sanoa? Itse ainakin aion olla jatkossa entistä tarkempi näiden LED-valaistustuotteiden ja CE-merkintöjen kanssa.

Perinteisesti olen vuoden vaihtuessa miettinyt, mitä uusi vuosi tuo tullessaan ja mitä edellisestä vuodesta on jäänyt mieleeni. Tällä kertaa päätin tehdä vähän poikkeuksen ja keskittyä yhteen teemaan: ”työntekoon”. Huomasin useammasta lähteestä, että sitä voisi olla mielenkiintoista miettiä.

Ensin pidin asiaa hyvin yksinkertaisena, mutta kun yritin löytää googlettamalla sanalle ”työ” määritelmää huomasin, että aihe on aika vaikea. Päätin jättää työn määrittelemisen väliin ja keskittyä yleisesti aiheeseen.

Olen huomannut, että aika ajoin tulee vastaan lehtijuttuja ja uutisia siitä, miten nuoret koulutetut ihmiset eivät työllisty. Toisaalta tiedän työnantajia, jotka eivät joko saa riittävästi työntekijöitä tai heillä on haasteita saada hyviä työntekijöitä. Selityksiä voi löytää tietenkin monia, mutta itse aloin miettiä, onkohan se enää nykypäivänä selvää, mitä työnteolla oikeastaan tarkoitetaan.

Aikaisemmin oli tapana, että jo varsin nuorena aloitettiin työnteko milloin missäkin. Taloudellinen tilanne oli ehkä heikompi kuin nykyään ja piti saada rahaa tai ruokaa pöytään. Nykypäivänä kokemukset työnteosta voivat jäädä ennen tutkintoon valmistumista varsin vähäiseksi ja se haittaa työpaikkojen saannissa. Ehkä työntekoa pitäisi jotenkin yrittää jopa nykyistä enemmän opettaa, mutta vaikea sanoa missä, miten ja kuka opettaa?

Toinen työntekoon liittyvä tavallaan haaste tai mahdollisuus on se, että monet tekevät lomillaan ja vapaa-ajallaan ylitöitä. Ainakin varsin monet seuraavat sähköpostiaan. Ehkä vuosi 2012 tuo mukanaan tähän jotain uusia ideoita. Muistaakseni jossain jo kokeiltiin mahdollisuutta sulkea työsähköposti keskitetysti vapaa-ajaksi. Mielenkiintoista nähdä, miten tällainen toimintatapa alkaa levitä ja mitä kokemuksia siitä saadaan.

Kolmas työntekoon liittyvä aihe, joka tuli mieleeni, on työurien pidentäminen esimerkiksi nostamalla eläkeikää. Hyviä esimerkkejä työntekijöistä, jotka ovat olleet työelämässä perinteistä eläköitymisikää pidempään, on helppo löytää. Ehkä uusi vuosi tuo mukanaan lisää tällaisia esimerkkejä ja vähitellen entistä useammat viihtyvät työelämässä nykyistä pidempään.

Mielenkiintoisia haasteita ja mahdollisuuksia työntekoon näyttää riittävän.

Hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille!

Selailin uusinta Kauppalehteä ja mietin, mitä mielenkiintoista viime aikoina on tapahtunut. Euroopan talousasiat ovat olleet jo monta viikkoa esillä, mutta aihe ei oikein houkutellut blogin kirjoittamiseen. Lehdestä löytyi myös pienehkö uutinen siitä, miten etätyötä tehdään kaikkialla.

Etätyötä tehdään nykyään myös kodin ulkopuolella, esimerkiksi kahviloissa, kirjastoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Aiheesta oli tehty laaja kansainvälinen tutkimus. Uutisen mukaan uusien etätyöpaikkojen yleistyminen parantaa työntekijöiden mielestä työelämän laatua. Tarkemmin uutiseen voi tutustua Kauppalehden maanantain (31.10.2011) numerossa (sivu 9).

Mielenkiintoista oli havaita, että maailmanlaajuinen työtilaratkaisuja myyvä yritys oli kiinnostunut tutkimaan etätyötä. Ehkä tulevaisuudessa meillä on entistä paremmat mahdollisuudet työskennellä missä vaan, koska etätyöstä ovat myös tilaratkaisuja tarjoavat yritykset kiinnostuneita.

Etätyön asemesta artikkelit usein käsittelevät mobiilityötä tai liikkuvan työntekijän työtä. Liikkuvan työntekijän työ voidaan määritellä sen mukaan, miten monissa eri paikoissa työtä tehdään ja miten niissä liikutaan. Esimerkiksi työntekijä voi vuorotella kahden paikan välillä, kierrellä monissa paikoissa ja palata aina yhteen paikkaan jne. Alue millä liikutaan voi myös olla rajattu.

Nykyään työtä voidaan tehdä varsin monessa paikassa ja milloin tahansa. Etätyöskentelystä on tullut niin yleistä, että olisi vaikea luopua siitä. Yleisyydestä huolimatta etätyö voi olla joskus myös haasteellista.

Etätyöskentelyssä työpisteiden ergonomiaa voi olla vaikea saada samalle tasolle kuin se on perinteisissä työpisteissä. Osalle työntekijöistä voi olla vaikea riittävästi erottaa vapaa-ajan ja työnteon rajaa. Ihmiset ovat kuitenkin varsin hyvin oppineet toimimaan niin, että etätyönä he huolehtivat välillä työasioita, mutta sen jälkeen taas palaavat vapaa-ajan viettoon.

Mielenkiintoista huomata, miten vähitellen työnteko on muuttunut. Samalla ihmiset ovat myös oppineet hyödyntämään uusia mahdollisuuksia. Tietotekniikan kehittyminen on tarjonnut meille paljon uutta.

Mukavia etätyökokemuksia kaikille!