Nro. 4 / 2011/2 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttien neurofysiologiset ja käyttäytymisvaikutukset ihmiseen

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksen tavoite oli tutkia 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttäaltistuksen vaikutuksia ihmisen neurofysiologisiin ja neuromotorisiin tekijöihin (esim. seisomatasapaino, tahdonalainen motorinen toiminta ja fysiologinen vapina). Tutkijoiden mukaan tulokset osoittivat seisomatasapainon heikkenevän magneettikenttäaltistuksessa sekä fysiologisen vapinan lisääntyvän taajuusalueella, johon on aikaisemmin liitetty keskushermostovaikutuksia. Muissa parametreissa ei esiintynyt altistukseen liittyviä vaikutuksia. Artikkelia lukiessa on hyvä ottaa huomioon, että käytetty altistus on varsin suuri verrattuna elinympäristössä esiintyviin altistuksiin.

Ajallisesti muuttuvien magneettikenttien vaikutuksia ihmisiin on tutkittu aktiivisesti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Kysymyksen selvittämisessä on käytetty erilaisia strategioita ja erilaisia fysiologisia, neurofysiologisia ja behavioraalisia (käyttäytymisvaikutuksia mittaavia) mittareita.

Esimerkiksi aivosähkötutkimusta (EEG) hyödyntävät tutkijat ovat raportoineet, että pientaajuiset (< 300 Hz) magneettikentät voivat lisätä takaraivon alfarytmiä lepotilassa (8–12 Hz). Muissa tutkimuksissa on osoitettu, että pientaajuiset magneettikentät voivat muuttaa ihmisen motorista käyttäytymistä: esimerkiksi seisomatasapainon heikentyminen etutakasuunnassa tai fysiologisen vapinan voimakkuuden väheneminen ovat altistuksen raportoituja seurauksia.

Kuitenkin tämän tutkimusalueen päärajoite on ollut toistettujen tulosten puute, mikä mahdollisesti johtuu käytettyjen kokeellisten menettelytapojen suuresta määrästä. Tämän tutkimuksen tavoite oli siksi tutkia 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttäaltistuksen vaikutuksia ihmisen neurofysiologiseen (EEG) ja neuromotoriseen (seisomatasapaino, tahdonalainen motorinen toiminta ja fysiologinen vapina) puoleen käyttämällä yhtä ainoaa kokeellista menetelmää.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat ihmisen seisomatasapainon olevan huonompi magneettikenttäaltistuksessa kuin yleensä sekä fysiologisen vapinan lisääntyvän taajuusalueella, johon on liitetty keskushermostovaikutuksia. Muissa tutkituissa parametreissa (esim. EEG tai tahdonalainen kehon motorinen hallinta) ei esiintynyt altistuksen vaikutuksia.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että tunnin 60 Hz:n, 1800 μT:n magneettikenttäaltistus saattaa muuttaa ihmisen autonomista (ei-tahdonalaista) kehon motorista hallintaa ilman, että sitä havaitaan kortikaalisessa aivosähkötoiminnassa.

Lähde:
Legros A, Corbacio M, Beuter A, Modolo J, Goulet D, Prato F.S, Thomas A.W.
Neurophysiological and behavioral effects of a 60 Hz, 1,800 μT magnetic field in humans.
Eur J Appl Physiol (published online 2011).

Nro. 3 / 2011/2 Ihmisen verenkiertojärjestelmän vaste akuuttiin 200 µT:n, 60 Hz:n magneettikenttäaltistukseen

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa kerrotaan pilottitutkimuksesta, jossa kymmenen koehenkilöä altistui tunnin ajan 200 µT:n, 60 Hz:n magneettikentälle, ja altistuksen vaikutuksia heidän verenkiertoonsa tutkittiin erilaisilla menetelmillä. Tutkijoiden mukaan tässä kokeessa käytetty magneettikenttä ei vaikuttanut läpivirtaukseen, sykkeeseen tai päävaltimoiden paineeseen. Jonkinlaisia havaintoja vaikutuksista tutkijat kuitenkin huomasivat, mutta ne voivat liittyä ehkä koejärjestelyyn tai muihin tekijöihin.

Tutkimusryhmän aiemmassa tutkimuksessa ei todettu pientaajuisille magneettikentille (1800 µT:n, 60 Hz) altistumisen vaikuttavan ihmisen sykkeeseen, sykevaihteluun (HRV) ja veren läpivirtaukseen ihossa. Tutkimusryhmän toinen, rotilla tekemä tutkimus kuitenkin viittasi mikroverenkierron reagointiin 200 µT:n:n ja 60 Hz:n magneettikenttäaltistukseen.

Tässä pilottitutkimuksessa tutkittiin tunnin kestävän 200 µT:n ja 60 Hz:n magneettikentän vaikutuksia ihmisen verenkiertoon. Mikroverenkiertoa (veren läpivirtauksena ihossa) ja sykettä mitattiin Doppler-laservirtausmittarilla. Päävaltimoiden painetta seurattiin ulkopuolisella verenpainejärjestelmällä.

Kymmenen vapaaehtoista värvättiin osallistumaan tasapainotettuun, yksinkertaiseen sokkotutkimukseen, johon kuului kaksi eri päivinä suoritettua testausjaksoa (todellinen ja valealtistus). Jokaiseen testausjaksoon kuului neljä peräkkäistä mittausvaihetta, joiden välissä oli lepoa. Näin voitiin arvioida magneettikenttien kumulatiivisia ja jälkivaikutuksia.

Kohteen sisäinen varianssianalyysi ei paljastanut testausjaksojen mittaushetkillä yhteisvaikutuksia minkään parametrin (veren läpivirtaus ihossa, syke ja päävaltimoiden paine tai ihon pintalämpötila) kanssa, joka olisi voinut viitata magneettikenttävaikutukseen. Läpivirtaus, syke ja ihon pintalämpötila vähenivät kokeen aikana.

Tässä kokeessa käytetty magneettikenttä ei vaikuttanut läpivirtaukseen, sykkeeseen tai päävaltimoiden paineeseen. Läpivirtauksen ja sykkeen alenevat kehityssuunnat ajan myötä vastasivat tutkimusryhmän aiempia tuloksia ja vaikuttavat liittyvän toimettomuuteen (joka aiheuttaa kehon lämpötilan alenemista) yhdistettynä vähäisempiin fysiologisiin ärsykkeisiin.

Lähde:

McNamee D.A, Corbacio M, Weller J.K, Brown S, Stodilka R.Z, Prato F.S, Bureau Y, Thomas A.W, Legros A.G. The response of the human circulatory system to an acute 200-µT, 60-Hz magnetic field exposure. Int Arch Occup Environ Health 2011; 84:267–277

Nro. 2 / 2011/2 Äidin raskaudenaikainen magneettikenttäaltistus ja jälkikasvun astmariski

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli tutkia, onko äidin altistumisella magneettikentille raskauden aikana yhteys jälkikasvun astmariskiin. Tutkijoiden mukaan löydökset antoivat uusia epidemiologisia todisteita siitä, että voimakas magneettikenttätaso äidin raskauden aikana saattaa lisätä jälkeläisen astman riskiä. Mielenkiinnolla odotan muiden tutkijoiden vastaavasta aiheesta tekemiä tutkimuksia havaintojen vahvistamiseksi.

Tässä ns. prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa seurattiin astman ilmaantumista kahdessa ryhmässä: lapset, joiden äidit olivat altistuneet voimakkaille magneettikentille raskauden aikana, ja muut lapset.

Tutkimuksen organisoi pohjoiskalifornialainen terveydenhuolto-organisaatio Kaiser Permanente Northern California, ja siihen osallistui heidän raskaana olevia jäseniään San Franciscon alueelta. Kaikkien osallistujien päivittäinen magneettikenttäaltistus mitattiin raskauden aikana mukana kannettavalla magneettikenttämittarilla. Heidän jälkeläistensä astmadiagnooseja seurattiin 13 vuoden ajan. Analyysiin otettiin mukaan seuratuista lapsista 626, joilla oli kliinisesti diagnosoitu astma.

Kun mahdolliset väärät muuttujat oli huomioitu, havaittiin tilastollisesti merkittävä lineaarinen annos-vastesuhde äidin raskauden aikaisen voimakkaamman keskimääräisen päivittäisen magneettikenttäaltistustason ja jälkeläisen kohonneen astmariskin välillä. Kun äidin magneettikenttätaltistus kohosi yhden yksikön (1 mG = 0,1 µT) raskauden aikana, astman saamisen riski jälkikasvulla lisääntyi 15 %.

Kun magneettikenttäaltistukset jaettiin luokkiin (< 0,3 mG , 0,3–2 mG, > 2 mG), tulokset osoittivat vastaavan annos-vastesuhteen. Verrattaessa lapsia, joiden äideillä oli alin magneettikenttäaltistus (24 tunnin mediaanitaso enintään 0,3 mG = 0,03 µT) raskauden aikana, lapsiin, joiden äidit olivat altistuneet yli 2,0 mG:n magneettikentälle (0,2 µT), jälkimmäisillä havaittiin yli 3,5-kertainen todennäköisyys saada astma. Lapsilla, joiden äideillä oli keskimmäisen luokan magneettikenttätaso, (>0,3–2,0 mG, 0,03-0,2 µT) oli 74 % suurempi todennäköisyys sairastua astmaan.

Magneettikenttävaikutuksen ja tunnettujen astman riskitekijöiden eli äidin astmataustan sekä syntymäjärjestyksen (ensimmäinen lapsi) välillä havaittiin tilastollisesti merkittävä synergistinen yhteisvaikutus. Tutkimusryhmän löydökset antoivat uusia epidemiologisia todisteita siitä, että magneettikenttäaltistus äidin raskauden aikana saattaa lisätä jälkeläisen astman riskiä.

Lähteet:

Li D-K, Chen H, Odouli R. Maternal Exposure to Magnetic Fields During Pregnancy in Relation to the Risk of Asthma in Offspring. Arch Pediatr Adolesc Med. 2011;165(10):945-950

Nro. 1 / 2011/2 Pääkirjoitus

|

Viime kerralla pääkirjoitukseni päättyi tietoon, että komissio oli antanut juuri ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäis­vaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille. Lupasin palata asiaa seuraavassa katsauksessa.

Ajatukseni oli tehdä komission ehdotuksesta erillinen uutinen tähän katsaukseen, mutta päätin, ettei kannata jakaa liian keskeneräistä tietoa. Tietääkseni direktiiviehdotusta on käsitelty ja käsitellään edelleen EU:n toimielimissä. Koska asia on vielä kesken, on paras rauhassa odottaa lopputulosta. Palaan taas aiheeseen seuraavassa tilannekatsauksessa.

Edellisen katsauksen jälkeen on ollut taas joitakin mielenkiintoisia konferensseja. Kesäkuussa järjestettiin Bioelectromagnetics Society:n vuosikokous (33th Annual Meeting) Halifaxissa Kanadassa. Itselleni jäi erityisesti mieleen sessio, jossa keskusteltiin sähkömagneettisiin kenttiin liittyvien asioiden käsittelystä mediassa ja tutkijoiden varautumisesta haastatteluihin. Ilmeisen paljon aihepiiri on ollut esillä eri maiden mediassa. Ohjeet olivat samoja, mitä olen kuullut Suomessakin: esimerkiksi ennakkoon valmistautuminen on ainakin hyvä muistaa.

Toisen mielenkiintoisen aihepiiriin liittyvän konferenssin järjesti Brysselissä marraskuussa Euroopan komissio (EMF 2011). Tilaisuuden esitykset ovat ladattavissa komission verkkosivuilta. Keskustelu oli vilkasta, ja selvästi oli havaittavissa, että Euroopassa ollaan varsin kiinnostuneita sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista. Edelleen osa ihmisistä kokee saavansa oireita, jotka he yhdistävät sähkömagneettisiin kenttiin. Toivottavaa tietenkin olisi, että tieteellinen tutkimus toisi asiaan uutta selvyyttä.

Varsinaiset esitykset olivat lähinnä erilaisia katsauksia siitä, mitä on jo aikaisemmin tutkittu ja mitä tiedetään. Keskustelut olivat kuitenkin hyvin mielenkiintoisia. Tilaisuudessa tuli myös esille, että EU:n rahoituksella on käynnistynyt kolmevuotinen ARIMMORA-tutkimusprojekti. Siinä tutkitaan vaikutusmekanismeja, jotka selittäisivät pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja lasten leukemian välisen mahdollisen yhteyden.

Uusia mielenkiintoisia tieteellisiä lehtiartikkelejakin on julkaistu varsin paljon, joten löysin helposti esiteltäviä julkaisuja. Tällä kertaa tilannekatsaus alkaa tutkimuksella, jossa on selvitetty mahdollisuutta, että äidin raskaudenaikainen altistuminen magneettikentille vaikuttaisi lapsen astman ilmaantumiseen. Aihetta ei ole ainakaan kovin paljon aikaisemmin tutkittu. Seuraavat artikkelit käsittelevät varsin isojen magneettikenttien vaikutuksia. Altistukset ovat selvästi suurempia kuin mille ihmiset käytännössä altistuvat.

Tilannekatsaukseen tuli mukaan myös tuloksia brasilialaisesta, kiinalaisesta ja taiwanilaisesta tutkimuksesta. Niistä voidaan taas huomata, että sähkömagneettisille kentille altistumisesta ollaan kiinnostuneita todella monissa maissa. Katsauksen loppupuolella on muutama työperäiseen altistukseen liittyvä artikkeli. Niistä ensimmäinen käsittelee työperäisen magneettikenttäaltistuksen ja motoneuronitautien mahdollista yhteyttä.

Ihan viimeisenä oleva työntekijöiden altistusta käsittelevä artikkeli on aika tekninen. Siinä on laskemalla arvioitu sähkökentille altistumista voimajohdoilla työskenneltäessä. Otin artikkelin mukaan siksi, että joissakin työtehtävissä voi olla ihan tärkeää pystyä selvittämään sähkökentille altistumista. Tietenkin tuleva työntekijädirektiivi antaa tarkemmin tietoa, milloin selvityksiä on syytä tehdä.

 

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

2/2011 Suuret ja pienet altistustasot kiinnostavat tutkijoita

2/2011 Suuret ja pienet altistustasot kiinnostavat tutkijoita

|

Viime kerralla pääkirjoitukseni päättyi tietoon, että komissio oli antanut juuri ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäis­vaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille. Lupasin palata asiaa seuraavassa katsauksessa.

»