Lentokoneessa istuessa

|

Istuin KLM:n lennolla ja luin yhtiön lehdestä artikkelia aiheesta voivatko kasvit ajatella. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ymmärsinkö oikein mistä on kyse, mutta todella juttu käsitteli mahdollisuutta, että kasvit voisivat ajatella.

Kasveilla ei tietenkään ole aivoja, mutta ne ovat eläviä. Lisäksi ajattelu on lähinnä vain kemiallisia reaktiota, joten miksi se ei olisi mahdollista. Artikkeliin oli haastateltu aihetta tutkivaa professoria Michel Haringia Amsterdamin yliopistosta. Artikkeli oli ihan mielenkiintoinen. Ehkä niin voi oikeasti sanoa, että kasvit voivat ajatella. Ainakin sellainen vaikutelma jutusta jäi. Toisaalta mitä on ajattelu? Sekin ehkä olisi hyvä tässä yhteydessä määritellä.

Artikkelin lukeminen keskeytyi, kun lentokoneen valaistusta vähennettiin nousun ajaksi. Tällä kertaa tämä vähäisen valaistuksen aika oli pidempi kuin yleensä, sillä lentokoneen piti mennä ennen nousua jäänestokäsittelyyn, jos ymmärsin oikein. Ikkunasta näkyi miten ulkona pyrytti lunta. Itsekseni mietin, että Helsinki-Vantaan lentokentän väelle täytyy kyllä ”nostaa hattua”, kun lumipyryssäkin saavat kentän toimimaan.

Koneen sisällä minulla oli aikaa miettiä ajatusta kasvien mahdollisuudesta ajatella. En muista kuulleeni vastaava aikaisemmin. Sellaisesta on kyllä tainut joskus olla juttua, että kukat voisivat paremmin kun niille juttelee, mutta se on ollut enemmän kansan viisautta, kuin tieteellistä tutkimusta. Toinen tähän aihepiiriin liittyvä juttu joka tuli mieleeni, on ns. puiden halaaminen. Sellaisestakin on joskus lehdissä kerrottu.

Oli miten oli, joka tapauksessa oikeastaan näin joulun alla on mukava ajatella, jospa joulun kukat tai vaikka kuusi ajattelisivat. Koska niistä syntyy mukavajoulun tunnelma, niin ajatuksetkin olisivat uskoakseni positiivisia.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Ajatuksia junamatkalta Sveitsistä

|

Istuin viime viikolla 3 tuntia junassa, kun matkustin Monte Veritaksella pidettyyn “EMF Health Risk Research: Lessons Learned and Recommendations for the Future” workshopiin. Maisemat olivat todella upeat, sillä juna kulki läpi Sveitsin Alppien.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että junamatkan aikana kuulutusten kieli muuttui. Lähtiessä Zurichista kuulutukset olivat saksaksi ja vähän englantia, mutta noin tunti ennen Locarnon asemaa, junassa kuulutettiin vain italiaksi. Takaisin tullessa seurasin asiaa tarkemmin ja huomasin, että muutos tapahtui yhden pitkän tunnelin jälkeen.

Sveitsissä on totuttu käyttämään useita kieliä, niin junassakin vaihtaminen tapahtuu noin yksikertaisesti. Aloin oikein miettiä, mitenköhän se vaikuttaa kommunikointiin, kun on niin monta kieltä käytössä. Sitä on kuitenkin vaikea puhua montaa kieltä todella hyvin.

Aloin miettiä sellaista, että ehkä tuollaisessa ympäristössä sitä olisi vähän pakko yrittää puhua eri kieliä pienemmälläkin osaamisella. Ainakin, kun kyselin välillä neuvoja, jotta löysin oikean junan huomasin, että hyvin pienellä englanninkielen osaamisella ihmiset yrittivät minua neuvoa. Se yleensä vielä onnistui.

Tapahtui matkalla muutakin mielenkiintoista. Monte Veritaksella ollut workshop oli hyvin mielenkiintoinen. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. He olivat keränneet ison määrän tieteellisiä artikkeleja tietokantaan. Artikkelien kirjallisuusviitteitä voi katsoa vapaasti tilaisuuden verkkosivuilta.

Dariusz Leszczynski, joka osallistui myös tilaisuuteen, kirjoitti jo blogissaan”Impressions from Monte Verità” keskeisiä havaintoja. Pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyen ehkä mielenkiintoisinta oli kuulla, mitä uudessa EU:n rahoittamassa Arimmora hankkeessa tehdään. Hankkeeseen voi tutustua projektin kotisivulla.

Monte Veritaksella sää oli vielä varsin lämmin. Tuli mieleen Suomen elokuu. Silti junassa istuessa oli helppo huomata, miten Alppien rinteillä oli ruskaa. Syksy ja talvi olivat tulossa sinnekin.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

Kaunis ruska piristää

|

Keksin tällä kertaa useammankin aiheen, josta voisin kirjoittaa blogin. Lopulta päädyin miettimään sitä, miten istuin yhtenä syyskuun päivänä kokoushuoneessa ja katselin kaunista luonnonmaisemaa. Kummasti kaunis luonto piristi kiireistä päivääni.

Tänä syksynä on jotenkin tullut sellainen tunne, että ihmiset ovat olleet tavallista kiireisempiä. Erilaisia seminaareja ja tilaisuuksiakin on tuntunut olevan tavallista enemmän tarjolla. Tietenkin on mukava, kun on paljon vaihtoehtoja, mutta toisaalta on ikävä tuottaa järjestäjille pettymyksiä, kun ei pysty osallistumaan.

Syyskuun tapahtumia miettiessäni huomasin, että oikeastaan aika paljon nykyään tulee erilaisia lähinnä sähköpostiviestejä siksi, että on erilaisissa sosiaalisen median palveluissa mukana. Tavallaan on mielenkiintoista, että erilaisista tietokannoista voidaan kerätä, vaikka yksittäisen tutkijan julkaisut yhteen. Muodostaa hänelle profiili. Hän voi olla järjestelmässä mukana ilman, että itse on koskaan sinne kirjautunut.

Kun tieto on varsin helposti kerättävissä yhteen, se myös helpottaa toimintaa. Esimerkiksi lupauduin juuri yhden lehden Editorial Boardin jäseneksi. Henkilö, joka minua kysyi, näki suoraan Scopuksen tietokannasta julkaisuni ja jatkossa kaksikymmentä uusinta Scopuksessa olevaa julkaisuani päivittyvät automaattisesti kyseisen lehden sivulla. Itse ei tarvitse niistä huolehtia.

Tietenkin se myös tavallaan lisää työtä, jos pitää seurata erilaisia internetin palveluja. Osa selvästi helpottaa omaa työtä ja siksi niitä kannattaa käyttää, mutta osa vie helposti liikaa aikaa, varsinkin jos niistä kovin paljon innostuu.

En tiedä miten paljon ihmisten kiireisyyteen vaikka se, että erilaiset Internetin palvelut lähettävät heille sähköposteja, mutta ehkä joku merkitys niilläkin on.

Toivottavasti lokakuussa on vielä kaunista ruskaa ihailtavaksi.

Mukavaa lokakuun alkua kaikille!

Voimajohtopylväitä katsellessa

|

Kävin elokuussa Piers 2012 -tilaisuudessa Moskovassa (Progress in Electromagnetics Research Symposium). Lentokentälle mennessä katselin kaupunkia ja kiinnitin huomioni paikallisiin voimajohtoihin. Pylväät olivat paikoitellen selvästi suurempia kuin Suomessa olen tottunut näkemään. Muutakin mielenkiintoista katsottavaa tuli vastaan. Liikennettä oli varsin paljon ja tien varressa näkyi suuria mainoksia mm. hienoista autoista.

Palattuani Suomeen selailinFingrid Oyj:n yrityslehteä (pdf) ja taas kiinnitin huomioni voimajohtopylväisiin. Tällä kertaa kyseessä oli heidän kehittämä uusi peltopylväs. Uuden peltopylvään tuotekehityshankkeelle oli myönnetty teollisen muotoilunFennia Prize 2012 Grand Prix -palkinto. Hienoa, onnitteluni kehittäjille!

Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Fingridin www-sivulla. Siellä on mm. kuvia siitä, miten traktorilla on helppo liikkua peltopylvään alla.

Moskovan symposiumista erityisesti mieleeni jäi kaksi esitystä siitä, miten sähkömagneettisilla kentillä yritetään tuottaa parantavia vaikutuksia. Ensimmäisessä esityksessä käsiteltiin sähkömagneettisilla kentillä tuotettua terapiaa. Kyseessä oli pulssimuotoinen kenttä. Tätä terapiaa ajateltiin käytettäväksi varsin erilaisiin terveysongelmiin.

Toisessa esityksessä käsiteltiin tutkimusta, jos ajatuksena oli, että korkeaintensiteettiset nanopulssit voisivat vaikuttaa haimasyöpään. Varsinkin tämä jälkimmäinen tutkimus vaikutti olevan vielä aika alussa. Symposiumin artikkelit on ymmärtääkseni tarkoitus julkaista lähiaikoina tilaisuuden www-sivuilla. Tarkemmin koko tilaisuuteen voi tutustua järjestäjien nettisivuilla.

Elokuussa kokeilin myös japanilaista suojapukua, joka vaimentaa sähkökenttäaltistusta. Aamulehti kirjoitti aiheesta jutun. Siihen liitettiin myös lyhyt video, joka löytyy Aamulehden nettisivulta. Pukua tuli myös testattua voimajohdon alla. Tällä kertaa oli ihan perinteisiä pylväitä katseltavana.

Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

The Electrical Engineer of the year 2012

|

Professor, Adjunct Professor Leena Korpinen

Leena Korpinen is Professor of Energy and Process Engineering at Tampere University of Technology.

She is a long-time head of research in health issues relating to electrical engineering. She previously ran a laboratory for electrical engineering and health, until it was incorporated into the Department of Energy and Process Engineering as part of a university restructuring process and consolidation of academic activities in larger units. In research, she focuses on exposure to electric and magnetic fields in living and working environments as well as related health effects. The current topics of her research group include, for example, the effects of electromagnetic fields on cardiac pacemakers and implanted cardioverter defibrillators in the vicinity of 400 kV power lines and power stations.

Through the years, Leena Korpinen has greatly contributed to the provision of online study materials, some of which are still available on the Internet. An example is the series of E-Girls projects, which took place a few years ago, aimed at encouraging girls to study electrical engineering.
Leena Korpinen has enjoyed swift career progression in research. She completed a Master of Science in Technology at Tampere University of Technology in 1986 and a Licentiate of Medicine at the University of Tampere in 1989. In the area of electrical engineering, she chose to focus on electrical power engineering, completing a Licentiate of Science in Technology in 1990.

Having keen interest in both technology and medicine, Leena Korpinen undertook doctoral studies in the two fields. In 1993, she completed a Doctor of Medicine in neurology at the University of Tampere, and three years later, a Doctor of Science in Technology at Lappeenranta University of Technology. Technology and medicine were also brought together in her two dissertations. The one in medicine examined computer-aided decision making for epilepsy and sleep diagnosis, while the other, in electrical engineering, focused on the effects of short-term occupational exposure to electric and magnetic fields, especially on the heart.

Of the two interest areas, technology has gradually become the more prominent for Leena Korpinen. In 1995, she was appointed Associate Professor in Electrical Engineering, and in 1998, Professor. However, she never left the medical field either. She has been a licensed medical doctor since 1989 and an Adjunct Professor of Medical Technology at the University of Tampere since 1996. With the establishment of the laboratory for electrical engineering and health at Tampere University of Technology in early 2001 and the related changes to professorship, she found new opportunities to combine her two areas of expertise.

Recent research projects led by Leena Korpinen include:

  • Public exposure to broadband electric and magnetic fields
  • Occupational exposure to 110-kV electric and magnetic fieldsE
  • Effects of electric fields on cardiac pacemakers and cardioverter defibrillators

(Funded and commissioned by, for example, ABB, Finnish Energy, Fingrid, Finnish Electricity Association Sener, the Finnish association for promotion of electrical safety STEK, and energy companies such as Fortum, Helen, Wattenfall and Pohjolan Voima.)

Leena Korpinen has published books related to her core competences as well as a large number of articles in both Finnish and foreign scientific publications. She is also actively involved in standardization.