Nro. 8 / 2013/2 Työperäinen altistus pientaajuisille magneettikentille ja tietyt syöpätyypit – alankomaalainen tutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Tämä julkaisu perustuu Alankomaissa tehtyyn prospektiiviseen kohorttitutkimukseen mahdollisesta yhteydestä työperäisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen sekä keuhko-, rinta- ja aivosyövän ja hematolymfaattisten kasvainten riskin välillä. Seurantatietoja oli 17,3 vuodelta. Tutkimusryhmä löysi yhteyden miesten kohonneen akuutin myelooisen leukemian ja follikulaarisen lymfooman riskin ja työperäisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen välillä silloin, kun työntekijä oli joskus altistunut voimakkaille pientaajuisille magneettikentille. He pitivät tulostaan perusteena jatkotutkimuksille.

Tässä Alankomaissa tehdyssä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa tutkittiin mahdollista yhteyttä työperäisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen sekä keuhko-, rinta- ja aivosyövän ja hematolymfaattisten kasvainten riskin välillä. Tutkimus perustui vuonna 1986 Alankomaissa aloitettuun kohorttitutkimukseen, johon oli ilmoittautunut 120 852 kohdetta, 55–69-vuotiasta naista ja miestä. Seurantatietoja oli tämän tutkimuksen aikaan jo 17,3 vuodelta.

Tutkimuksen alussa kohteilta oli kerätty itse täytettävällä lomakkeella tietoja ammatillisesta historiasta ja tutkimuksen kannalta mahdollisista vääristä muuttujista, kuten sukupuoli, ikä, tupakointi, alkoholinkäyttö ja koulutustaso. Syöpätapaukset puolestaan poimittiin Alankomaiden syöpä- ja kuolinsyyrekistereistä. Kohteiden työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille arvioitiin työaltistusmatriisin avulla. Tutkimusryhmä analysoi yhteydet syöpätapauksiin Coxin regressiomallilla sukupuolen mukaan jaoteltuna käyttäen kolmea altistusmittaria: (1) oliko kohteella ollut koskaan työpaikkaa, jossa oli tausta-altistusta tai heikkoa tai voimakasta altistusta pientaajuisille magneettikentille, (2) altistuksen kesto ja (3) kumulatiivinen altistus.

Tutkimuksessa millään näistä altistusmittareista ei havaittu olevan vaikutusta keuhko-, rinta- tai aivosyövän tai niiden alatyyppien ilmaantumiseen miehillä tai naisilla. Miesten hematolymfaattisista kasvaimista akuutilla myelooisella leukemialla ja follikulaarisella lymfoomalla näytti olevan merkittävä yhteys siihen, että kohde oli joskus altistunut voimakkaasti pientaajuisille magneettikentille. Kumulatiivisessa altistuksessa miehillä havaittiin merkittävä, positiivinen yhteys follikulaariseen lymfoomaan mutta ei akuuttiin myelooiseen leukemiaan.

Tutkimusryhmän mukaan tämän laajan kohorttitutkimuksen löydökset miesten kohonneen akuutin myelooisen leukemian ja follikulaarisen lymfooman riskin yhteydestä työperäiseen pientaajuisille magneettikentille altistumiseen ovat peruste jatkotutkimuksille.

Lähde: Koeman T, van den Brandt P A, Slottje P, Schouten L J, Goldbohm R A, Kromhout H, Vermeulen R. Occupational extremely low-frequency magnetic field exposure and selected cancer outcomes in a prospective Dutch cohort. Cancer Causes Control, Published online 16 November 2013.

Nro. 7 / 2013/2 Asuinpaikan etäisyys voimajohdoista ja hermostoa rappeuttavien tautien riski – tapaus-verrokkitutkimus Tanskassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on selvittänyt, voisiko asuinpaikan etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista olla yhteys hermostoa rappeuttaviin tauteihin, erityisesti Alzheimerin tautiin. He halusivat toisintaa aikaisemman Sveitsissä tehdyn tutkimuksen, jossa oli löydetty kohonnut Alzheimerin taudin riski 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta asuvilta ihmisiltä. Ryhmä ei havainnut, että dementian, Parkinsonin taudin, MS-taudin ja motoneuronitautien riski olisi kohonnut lähellä voimajohtoja asuneilla henkilöillä. Lisäksi heidän tutkimuksessaan Alzheimerin taudin riski ei kohonnut henkilöillä, jotka olivat koskaan asuneet 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, voisiko asuinpaikan etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista olla yhteys hermostoa rappeuttaviin tauteihin, erityisesti Alzheimerin tautiin. Tutkimusryhmä halusi toisintaa Sveitsissä vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen, jossa oli löydetty kohonnut Alzheimerin taudin riski 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta asuvilta ihmisiltä. He tekivät kuitenkin parannuksia tutkimuksen rakenteeseen tietolähteiden osalta.

Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa tarkasteltiin väestörekisterin avulla koko Tanskan väestöä, ja mukaan valittiin kaikki potilaat, joilla oli diagnosoitu hermostoa rappeuttava tauti vuosina 1994–2010. Tutkimusryhmä hyödynsi ehdollista logistista regressiomallia ja laski jossain vaiheessa ennen diagnoosia 5–20 vuoden ajan lähellä voimajohtoa asuneiden riskin sairastua hermostoa rappeuttaviin tauteihin suhteessa niihin, jotka eivät olleet asuneet koskaan voimajohdon lähellä.

Tilastollisen analyysin perusteella tutkimusryhmä ei havainnut, että dementian, Parkinsonin taudin, MS-taudin ja motoneuronitautien riski olisi kohonnut lähellä voimajohtoja asuneilla henkilöillä. Myöskään Alzheimerin taudin riski ei kohonnut henkilöillä, jotka olivat koskaan asuneet 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta. Tällä etäisyydellä asuneiden kumulatiivisella asuttujen vuosien määrällä ei myöskään havaittu olevan annos-vastevaikutusta tuloksiin näistä minkään taudin kohdalla.

Tutkiessaan alaryhmiä tutkimusryhmä sai kuitenkin heikkoja viitteitä kohonneesta sairastumisriskistä henkilöillä, joilta oli diagnosoitu Alzheimerin tauti 75. ikävuoteen mennessä. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus ei antanut juurikaan tukea hermostoa rappeuttavien tautien ja voimajohdon lähellä asumisen väliselle yhteydelle.

Lähde:
Frei P, Harbo Poulsen A, Mezei G, Pedersen C, Cronberg Salem L, Johansen C, Röösli M, Schüz J. Residential distance to high-voltage power lines and risk of neurodegenerative diseases: a Danish population-based case-control study. Am J Epidemiol. 2013;177(9):970-978.

Nro. 6 / 2013/2 Voimajohtojen lähellä asuvan väestön muuttoalttius Isossa-Britanniassa ja sen vaikutus lapsuusiän leukemiaan

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittaja on tutkinut vaihtoehtoista selittävää hypoteesia, jonka mukaan voimajohtojen lähellä asuva väestö muuttaisi useammin, ja tämä selittäisi aiemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa olevat viittaukset lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen välisestä yhteydestä. Aikaisemmin Kinlen on julkaisut tuloksia, joiden mukaan väestön sekoittuminen lisäisi leukemiatapauksia. Kirjoittaja ei löytynyt selkeitä todisteita siitä, että asukkaiden vaihtuvuus olisi ollut suurempaa voimajohtojen lähellä. Tutkimusmenetelmien rajoitteiden vuoksi hänestä johtopäätökset olivat kuitenkin niin heikkoja, että mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan poiskaan.

Aiemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa on viitattu lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen väliseen yhteyteen, mutta tutkijan mukaan selvimmältä vaikuttava potentiaalinen kausaalinen tekijä eli voimajohtojen tuottamat magneettikentät ei ole saanut tukea laboratoriokokeista tai tunnetusta mekanismista.

Swansonin mielestä vaihtoehtoinen selittävä hypoteesi saattoi olla se, että voimajohtojen lähellä asuva väestö muuttaisi useammin. Hän käytti perusteenaan Kinlenin vuonna 1995 julkaistun tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan väestön sekoittuminen lisäisi leukemiatapauksia.

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, muuttivatko voimajohtoja lähellä asuvat ihmiset useammin kuin muu väestö. Sitä varten Nation Grid –sähkönjakeluyhtiön rekistereistä ja erilaisista osoiterekistereistä etsittiin Englannista ja Walesista osoitteita, jotka sijaitsivat enintään 5 kilometrin päässä voimajohdosta. Sitten vaaliluetteloihin merkittyjen nimien avulla tutkittiin, kuinka lyhyen ajan kuluessa asukkaat olivat vaihtuneet niissä.

Tutkimuksessa havaittiin vaihtelua muuttoalttiudessa suhteessa etäisyyteen suurjännitteisistä voimajohdoista. Oli myös viitteitä siitä, että vaihtelu oli erilaista kaupungeissa ja maaseudulla. Saatavana olevien tietojen perusteella vaihtelu ei kuitenkaan ollut tutkijan mielestä niin suurta, että se tukisi hypoteesia asuinpaikan vaihdon ja väestön sekoittumisen yhteydestä voimajohtoihin ja lapsuusiän leukemiaan.

Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä todisteita siitä, että asukkaiden vaihtuvuus olisi ollut suurempaa voimajohtojen lähellä. Käytettyjen tutkimusmenetelmien rajoitteiden vuoksi johtopäätökset olivat kuitenkin tutkijan mielestä niin heikkoja, että mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan poiskaan.

Lähde:
Swanson J. Residential mobility of populations near UK power lines and implications for childhood leukaemia. J. Radiol. Prot. 33 (2013).

Nro. 5 / 2013/2 Asuinpaikan etäisyys voimajohdosta ja lasten leukemian riski – tapaus-verrokkitutkimus Tanskassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä halusi toistaan Tanskassa aikaisemman Draperin tutkimuksen, joka antoi viitteitä siitä, ettei magneettikenttä välttämättä selittänyt yhteyttä suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. He eivät havainneet suurempaa leukemiariskiä 0–199 metrin tai 200–599 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilla lapsilla. Kun he rajasivat analyysin 220–400 kV:n voimajohtoihin, 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla sairastumisen todennäköisyys oli 1,76 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin. Heidän mielestä sattuma saattoi kuitenkin olla todennäköinen selitys tälle löydökselle.

Vuonna 2005 brittiläisessä Draperin johtamassa tutkimuksessa osoitettiin yhteys suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen ja lapsuusiän leukemian välillä. Tämä yhteys ulottui myös sellaisten etäisyyksien ulkopuolelle, joissa voimajohdon tuottamat magneettikentät olivat suurempia kuin kotien taustasäteilyn taso. Tutkimusryhmän mukaan tämä viittasi siihen, että magneettikenttä ei välttämättä selittänyt yhteyttä, vaan se olisi saattanut johtua sattumasta, tutkimusharhoista tai muista voimajohtojen läheisyyteen liittyvistä riskitekijöistä. Tässä tutkimuksessa he halusivat toisintaa kyseisen tutkimuksen erillisessä tutkimusympäristössä Tanskassa.

Tutkimukseen otettiin mukaan Tanskan valtakunnallisesta syöpärekisteristä 1698 alle 15-vuotiasta tapausta, joilla oli diagnosoitu leukemia vuosina 1968–2006. Verrokkeja valittiin 3396 satunnaisesti tanskalaisista lapsista, jotka vastasivat sukupuoleltaan ja syntymävuodeltaan tapauksia. Lasten asuinpaikan etäisyys syntymähetkellä lähimpään 132–400 kV:n voimajohtoon määritettiin paikkatietojärjestelmien avulla.

Tutkimusryhmä ei havainnut suurempaa leukemiariskiä 0–199 metrin tai 200–599 metrin etäisyydellä voimajohdoista asuneilla lapsilla. 0–199 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla todennäköisyys sairastua leukemiaan oli 0,76 ja 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla 0,92 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin lapsiin.

Kun analyysi rajattiin 220–400 kV:n voimajohtoihin, 200–599 metrin etäisyydellä asuneilla lapsilla sairastumisen todennäköisyys oli 1,76 verrattuna yli 600 metrin päässä asuneisiin. Tutkijoiden mielestä sattuma saattoi kuitenkin olla todennäköinen selitys tälle löydökselle, koska tulokset eivät olleet merkittäviä ja lukumäärät olivat pieniä. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu viitteitä suuremmasta riskistä lähempänä voimajohtoja, sillä leukemiatapauksia ei asunut 200 metrin etäisyydellä voimajohdoista.

Lähde:
Pedersen C, Raaschou-Nielsen O, Hulvej Rod N, Frei P, Harbo Poulsen A,·Johansen C, Schüz J. Distance from residence to power line and risk of childhood leukemia: a population-based case-control study in Denmark. Cancer Causes Control 2013.

Nro. 4 / 2013/2 Asuinpaikassa voimajohtojen 50 Hz:n magneettikentille altistumisen arviointimenetelmiä epidemiologisessa tutkimuksessa Ranskassa

|
Päätoimittajan kommentti: Ranskassa on käynnissä epidemiologinen tapaus-verrokkitutkimus, jossa tarkastellaan lapsuusiän syöpien suhdetta erilaisiin ympäristötekijöihin, kuten lapsien asumiseen lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja (63–400 kV). Tutkimusryhmä on määrittänyt voimajohtojen pientaajuisten magneettikenttien aiheuttaman altistukseen kolme kriteeriä: etäisyys, etäisyys-jännite ja asuinpaikan laskettu altistus. Ryhmä kuvaa artikkelissa näiden kolmen kriteerin muodostusmenetelmiä, ominaispiirteitä ja käytettyjen tietojen vaikutusta siltä osin, kun ne aiheuttivat epävarmuutta tutkimuskohteiden altistuksen määrittämisessä.

Tässä artikkelissa kerrottiin Ranskassa parhaillaan meneillään olevasta epidemiologisesta tapaus-verrokkitutkimuksesta, jossa tarkastellaan lapsuusiän syöpien suhdetta erilaisiin ympäristötekijöihin, kuten lapsien asumiseen lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja (63–400 kV). Ympäristöaltistuksen mittausmenetelmiä arvioimaan on perustettu työryhmä, jonka saavutuksia esiteltiin tässä artikkelissa.

Tutkimusryhmä määritteli voimajohtojen pientaajuisten magneettikenttien aiheuttaman altistuksen tutkintaa varten kolme kriteeriä: etäisyys (600 m voimajohdosta), etäisyys-jännite (etäisyyskriteerin mukauttaminen voimajohdon jännitetason mukaan) ja asuinpaikan laskettu altistus (laskennallinen arvio tapausten altistuksesta asuinpaikallaan). Tässä artikkelissa kuvattiin näiden kolmen kriteerin muodostusmenetelmiä, ominaispiirteitä ja käytettyjen tietojen vaikutusta siltä osin, kun ne aiheuttivat epävarmuutta tutkimuskohteiden altistuksen määrittämisessä.

Asuinpaikan lasketun altistuksen kriteeriä varten kehitetty menetelmä perustui siihen, että monet erityyppiset voimajohdot luokiteltiin jännitetasonsa mukaan tietyiksi rajoitetuiksi voimajohtotyypeiksi, jotka valittiin edustaviksi näytteiksi Ranskan koko voimajohtoverkostosta. Laskettu altistus sovitettiin sitten jokaisen tutkimuskohteen ja asuinpaikan viereisen voimajohdon mukaan huomioiden vuosittain johdossa kulkeva keskimääräinen virta ja asunnon etäisyys voimajohdosta.

Kaikki tässä yksinkertaistetussa esityksessä esiintyvät muuttujat analysoitiin, luokiteltiin ja määritettiin, jotta saatiin paras mahdollinen arvio ja siihen liittyvä luottamusväli tutkimuskohteiden altistumiselle asuinpaikallaan. Asuinpaikkojen laskettujen altistusten tilastollinen epävarmuus oli kokonaisuudessaan (pois lukien geokoodauksen epävarmuudet) noin 8 % lähellä voimajohtoja asuneilla kohteilla, joiden virtakuormitus tunnettiin, ja muilla 17 %. Kun tuloksia verrattiin paikan päällä tehtyihin mittauksiin, niiden todettiin olevan tarkkuudeltaan hyvin lähellä näitä mitattuja arvoja.

Lähde:
Bessou J, Deschamps F, Figueroa L, Cougnaud D. Methods used to estimate residential exposure to 50 Hz magnetic fields from overhead power lines in an epidemiological study in France. J. Radiol. Prot. 33 (2013) 349–365.