Nro. 3 / 2013/1 Aikuisten syövät suurjännitteisten voimajohtojen lähellä

|
Päätoimittajan kommentti: Tällä kertaa tutkimuksen kohteeksi otettiin aikuisten syövät ja tutkittiin niiden yhteyttä voimajohtoihin. Tutkimuksessa oli mukana leukemiatapauksia, aivo- tai keskushermoston syöpätapauksia, naisten rintasyöpätapauksia ja pahanlaatuisia melanoomatapauksia. Tutkimusryhmän mukaan tulokset eivät tukeneet aikuisten syöpien ja asuinpaikan lähellä olevista voimajohdoista johtuvan magneettikenttäaltistuksen välistä epidemiologista yhteyttä.

Pientaajuiset magneettikentät on määritetty mahdollisiksi karsinogeeneiksi ihmiselle perustuen epidemiologiseen yhteyteen lapsuusiän leukemian kanssa, mutta todisteet yhteyksistä aikuisten syöpiin ovat olleet ristiriitaisia.

Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin aikuisten syöpien riskien yhteyttä suurjännitteisten voimajohtojen muodostamiin pientaajuisiin magneettikenttiin ja asuinpaikan etäisyyteen voimajohdosta. Tutkimus pohjautui Englannin ja Walesin valtakunnallisen syöpärekisterin tietoihin vuosilta 1974–2008.

Tutkimus käsitti 7823 leukemiatapausta, 6781 aivo- tai keskushermoston syöpätapausta, 9153 pahanlaatuista melanoomatapausta ja 29 202 naisten rintasyöpätapausta ja 79 507 verrokkia, jotka oli poimittu vastaamaan tapausta diagnoosivuoden ja alueen suhteen, mutta joiden syöpää ei ollut liitetty magneettikenttiin. Tutkittavat olivat 15–74-vuotiaita ja asuivat enintään 1000 metrin etäisyydellä suurjännitteisestä voimajohdosta.

Tutkijat eivät löytäneet selkeitä viitteitä syöpien riskien kohoamisesta voimajohdon etäisyyden pienentyessä. Kun mahdolliset sekoittavat tekijät oli huomioitu, lähimpänä voimajohtoja (0–49 m) asuvien suhteelliset riskit vaihtelivat pahalaatuisen melanooman arvosta 0,82 aivosyövän / keskushermoston syövän arvoon 1,22 verrattuna 600–1000 metrin etäisyydellä asuviin.

Tutkijat eivät havainneet neljän tutkitun syövän osalta merkittävästi kohonnutta riskiä suhteessa magneettikentän voimakkuuteen. Tarkistetuissa analyyseissä todennäköisyydet vaihtelivat korkeimmissa magneettikenttien voimakkuuksissa ≥ 1000 nT pahanlaatuisen melanooman arvosta 0,68 naisten rintasyövän arvoon 1,08 verrattuna alle 100 nT:n voimakkuuksiin.

Tutkimusryhmän mukaan nämä tulokset eivät tukeneet aikuisten syöpien ja asuinpaikan lähellä olevista suurjännitteisistä voimajohdoista johtuvan magneettikenttäaltistuksen välistä epidemiologista yhteyttä. Schüz kyseenalaisti artikkelissaan tämän tutkimuksen rakenteen ja piti päärajoitteena eri syöpätyyppien luokittelua tapauksiksi ja verrokeiksi vähäisten todisteiden perusteella.

Lähteet:
Elliott P, Shaddick G, Douglass M, de Hoogh K, Briggs D J, Toledano M B. Adult Cancers Near High-voltage Overhead Power Lines. Epidemiology 24 (2013): 184–190
Schüz J. Power Lines and Cancer in Adults. Settling a Long-standing Debate? Epidemiology 24 (2013), 191–192.

Nro. 9 / 2013/2 Sähkömagneettisten kenttien riskien kokeminen Taiwanissa: millainen vaikutus on psyykkisillä häiriöillä ja sähköyliherkkyydellä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä havaitsi haastattelujen perusteella, että psyykkinen ongelma saattoi vaikuttaa ihmisen yleiseen riskien kokemiseen ilman, että se vaikutti sähköyliherkkyyden voimakkuuden ja riskien kokemisen väliseen suhteeseen.

Tutkimusryhmän lähtökohtana oli se, että länsimaiden ulkopuolella on olemassa vain vähän tietoa ihmisten kokemista sähkömagneettisten kenttien aiheuttamista terveysriskeistä ja niihin liittyvistä tekijöistä. Aiemmissa tutkimuksissa oli esitetty psyykkisten ongelmien ja riskin kokemisen olevan sellaisia tekijöitä, jotka saisivat henkilön helpommin syyttämään terveyshaitoista ympäristötekijöitä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka ihmiset kokivat sähkömagneettisiin kenttiin ja muihin ympäristötekijöihin liittyvät riskit ja millainen suhde toisiinsa oli riskin kokemisella, psyykkisillä häiriöillä ja itseraportoidun sähköyliherkkyyden voimakkuudella. Tutkimuksessa haastateltiin valtakunnallisen puhelinhaastattelujärjestelmän tietokannasta valittua 1251 aikuista puhelinkyselyllä, joka käsitteli ympäristötekijöiden ja ihmisten terveyden välisiä suhteita. Haastatteluun sisältyi myös kysymyksiä osallistujan psyykkisistä ongelmista, mahdollisesta yliherkkyydestä sähkömagneettisille kentille ja tämän yliherkkyyden voimakkuudesta.

170 osallistujalla oli itseraportoitu sähköyliherkkyys, ja 141 osallistujan tunnistettiin kärsivän psyykkisistä ongelmista mutta ei sähköyliherkkyydestä. Yli puolet haastattelun vastaajista oli sitä mieltä, että voimajohdot ja matkapuhelinten tukiasemat vaikuttavat suuresti ihmisten terveyteen. Sellaiset tekijät kuin voimakkaampi sähköyliherkkyys, psyykkinen häiriö, naissukupuoli, naimisissa oleminen, pidempi koulutus tai vakava sairaus yhdistyivät siihen, että sähkömagneettiset kentät ja kaikkien ympäristötekijät yhteensä koettiin riskeinä.

Tutkijat havaitsivat, että psyykkinen ongelma saattoi vaikuttaa ihmisen yleiseen riskien kokemiseen ilman, että se vaikutti sähköyliherkkyyden voimakkuuden ja riskien kokemisen väliseen suhteeseen. Sähköyliherkkä saattoi kokea magneettikentät riskeinä tiedostamatta psyykkisiä häiriöitään. Artikkelissa käsiteltiin todennäköisiä selityksiä tälle ilmiölle.

Lähde:
Tseng M-C M, Lin Y-P, Hu F-C, Cheng T-J. Risks perception of electromagnetic fields in Taiwan: the influence of psychopathology and the degree of sensitivity to electromagnetic fields. Risk Analysis, Vol. 33, No. 11, 2013.

Nro. 8 / 2013/2 Työperäinen altistus pientaajuisille magneettikentille ja tietyt syöpätyypit – alankomaalainen tutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Tämä julkaisu perustuu Alankomaissa tehtyyn prospektiiviseen kohorttitutkimukseen mahdollisesta yhteydestä työperäisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen sekä keuhko-, rinta- ja aivosyövän ja hematolymfaattisten kasvainten riskin välillä. Seurantatietoja oli 17,3 vuodelta. Tutkimusryhmä löysi yhteyden miesten kohonneen akuutin myelooisen leukemian ja follikulaarisen lymfooman riskin ja työperäisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen välillä silloin, kun työntekijä oli joskus altistunut voimakkaille pientaajuisille magneettikentille. He pitivät tulostaan perusteena jatkotutkimuksille.

Tässä Alankomaissa tehdyssä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa tutkittiin mahdollista yhteyttä työperäisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen sekä keuhko-, rinta- ja aivosyövän ja hematolymfaattisten kasvainten riskin välillä. Tutkimus perustui vuonna 1986 Alankomaissa aloitettuun kohorttitutkimukseen, johon oli ilmoittautunut 120 852 kohdetta, 55–69-vuotiasta naista ja miestä. Seurantatietoja oli tämän tutkimuksen aikaan jo 17,3 vuodelta.

Tutkimuksen alussa kohteilta oli kerätty itse täytettävällä lomakkeella tietoja ammatillisesta historiasta ja tutkimuksen kannalta mahdollisista vääristä muuttujista, kuten sukupuoli, ikä, tupakointi, alkoholinkäyttö ja koulutustaso. Syöpätapaukset puolestaan poimittiin Alankomaiden syöpä- ja kuolinsyyrekistereistä. Kohteiden työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille arvioitiin työaltistusmatriisin avulla. Tutkimusryhmä analysoi yhteydet syöpätapauksiin Coxin regressiomallilla sukupuolen mukaan jaoteltuna käyttäen kolmea altistusmittaria: (1) oliko kohteella ollut koskaan työpaikkaa, jossa oli tausta-altistusta tai heikkoa tai voimakasta altistusta pientaajuisille magneettikentille, (2) altistuksen kesto ja (3) kumulatiivinen altistus.

Tutkimuksessa millään näistä altistusmittareista ei havaittu olevan vaikutusta keuhko-, rinta- tai aivosyövän tai niiden alatyyppien ilmaantumiseen miehillä tai naisilla. Miesten hematolymfaattisista kasvaimista akuutilla myelooisella leukemialla ja follikulaarisella lymfoomalla näytti olevan merkittävä yhteys siihen, että kohde oli joskus altistunut voimakkaasti pientaajuisille magneettikentille. Kumulatiivisessa altistuksessa miehillä havaittiin merkittävä, positiivinen yhteys follikulaariseen lymfoomaan mutta ei akuuttiin myelooiseen leukemiaan.

Tutkimusryhmän mukaan tämän laajan kohorttitutkimuksen löydökset miesten kohonneen akuutin myelooisen leukemian ja follikulaarisen lymfooman riskin yhteydestä työperäiseen pientaajuisille magneettikentille altistumiseen ovat peruste jatkotutkimuksille.

Lähde: Koeman T, van den Brandt P A, Slottje P, Schouten L J, Goldbohm R A, Kromhout H, Vermeulen R. Occupational extremely low-frequency magnetic field exposure and selected cancer outcomes in a prospective Dutch cohort. Cancer Causes Control, Published online 16 November 2013.

Nro. 7 / 2013/2 Asuinpaikan etäisyys voimajohdoista ja hermostoa rappeuttavien tautien riski – tapaus-verrokkitutkimus Tanskassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on selvittänyt, voisiko asuinpaikan etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista olla yhteys hermostoa rappeuttaviin tauteihin, erityisesti Alzheimerin tautiin. He halusivat toisintaa aikaisemman Sveitsissä tehdyn tutkimuksen, jossa oli löydetty kohonnut Alzheimerin taudin riski 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta asuvilta ihmisiltä. Ryhmä ei havainnut, että dementian, Parkinsonin taudin, MS-taudin ja motoneuronitautien riski olisi kohonnut lähellä voimajohtoja asuneilla henkilöillä. Lisäksi heidän tutkimuksessaan Alzheimerin taudin riski ei kohonnut henkilöillä, jotka olivat koskaan asuneet 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, voisiko asuinpaikan etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista olla yhteys hermostoa rappeuttaviin tauteihin, erityisesti Alzheimerin tautiin. Tutkimusryhmä halusi toisintaa Sveitsissä vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen, jossa oli löydetty kohonnut Alzheimerin taudin riski 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta asuvilta ihmisiltä. He tekivät kuitenkin parannuksia tutkimuksen rakenteeseen tietolähteiden osalta.

Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa tarkasteltiin väestörekisterin avulla koko Tanskan väestöä, ja mukaan valittiin kaikki potilaat, joilla oli diagnosoitu hermostoa rappeuttava tauti vuosina 1994–2010. Tutkimusryhmä hyödynsi ehdollista logistista regressiomallia ja laski jossain vaiheessa ennen diagnoosia 5–20 vuoden ajan lähellä voimajohtoa asuneiden riskin sairastua hermostoa rappeuttaviin tauteihin suhteessa niihin, jotka eivät olleet asuneet koskaan voimajohdon lähellä.

Tilastollisen analyysin perusteella tutkimusryhmä ei havainnut, että dementian, Parkinsonin taudin, MS-taudin ja motoneuronitautien riski olisi kohonnut lähellä voimajohtoja asuneilla henkilöillä. Myöskään Alzheimerin taudin riski ei kohonnut henkilöillä, jotka olivat koskaan asuneet 50 metrin etäisyydellä voimajohdosta. Tällä etäisyydellä asuneiden kumulatiivisella asuttujen vuosien määrällä ei myöskään havaittu olevan annos-vastevaikutusta tuloksiin näistä minkään taudin kohdalla.

Tutkiessaan alaryhmiä tutkimusryhmä sai kuitenkin heikkoja viitteitä kohonneesta sairastumisriskistä henkilöillä, joilta oli diagnosoitu Alzheimerin tauti 75. ikävuoteen mennessä. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus ei antanut juurikaan tukea hermostoa rappeuttavien tautien ja voimajohdon lähellä asumisen väliselle yhteydelle.

Lähde:
Frei P, Harbo Poulsen A, Mezei G, Pedersen C, Cronberg Salem L, Johansen C, Röösli M, Schüz J. Residential distance to high-voltage power lines and risk of neurodegenerative diseases: a Danish population-based case-control study. Am J Epidemiol. 2013;177(9):970-978.

Nro. 6 / 2013/2 Voimajohtojen lähellä asuvan väestön muuttoalttius Isossa-Britanniassa ja sen vaikutus lapsuusiän leukemiaan

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittaja on tutkinut vaihtoehtoista selittävää hypoteesia, jonka mukaan voimajohtojen lähellä asuva väestö muuttaisi useammin, ja tämä selittäisi aiemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa olevat viittaukset lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen välisestä yhteydestä. Aikaisemmin Kinlen on julkaisut tuloksia, joiden mukaan väestön sekoittuminen lisäisi leukemiatapauksia. Kirjoittaja ei löytynyt selkeitä todisteita siitä, että asukkaiden vaihtuvuus olisi ollut suurempaa voimajohtojen lähellä. Tutkimusmenetelmien rajoitteiden vuoksi hänestä johtopäätökset olivat kuitenkin niin heikkoja, että mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan poiskaan.

Aiemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa on viitattu lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asumisen väliseen yhteyteen, mutta tutkijan mukaan selvimmältä vaikuttava potentiaalinen kausaalinen tekijä eli voimajohtojen tuottamat magneettikentät ei ole saanut tukea laboratoriokokeista tai tunnetusta mekanismista.

Swansonin mielestä vaihtoehtoinen selittävä hypoteesi saattoi olla se, että voimajohtojen lähellä asuva väestö muuttaisi useammin. Hän käytti perusteenaan Kinlenin vuonna 1995 julkaistun tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan väestön sekoittuminen lisäisi leukemiatapauksia.

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, muuttivatko voimajohtoja lähellä asuvat ihmiset useammin kuin muu väestö. Sitä varten Nation Grid –sähkönjakeluyhtiön rekistereistä ja erilaisista osoiterekistereistä etsittiin Englannista ja Walesista osoitteita, jotka sijaitsivat enintään 5 kilometrin päässä voimajohdosta. Sitten vaaliluetteloihin merkittyjen nimien avulla tutkittiin, kuinka lyhyen ajan kuluessa asukkaat olivat vaihtuneet niissä.

Tutkimuksessa havaittiin vaihtelua muuttoalttiudessa suhteessa etäisyyteen suurjännitteisistä voimajohdoista. Oli myös viitteitä siitä, että vaihtelu oli erilaista kaupungeissa ja maaseudulla. Saatavana olevien tietojen perusteella vaihtelu ei kuitenkaan ollut tutkijan mielestä niin suurta, että se tukisi hypoteesia asuinpaikan vaihdon ja väestön sekoittumisen yhteydestä voimajohtoihin ja lapsuusiän leukemiaan.

Tutkimuksessa ei löytynyt selkeitä todisteita siitä, että asukkaiden vaihtuvuus olisi ollut suurempaa voimajohtojen lähellä. Käytettyjen tutkimusmenetelmien rajoitteiden vuoksi johtopäätökset olivat kuitenkin tutkijan mielestä niin heikkoja, että mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan poiskaan.

Lähde:
Swanson J. Residential mobility of populations near UK power lines and implications for childhood leukaemia. J. Radiol. Prot. 33 (2013).