Olen viimeisen puolen vuoden aikana kuunnellut mielenkiintoisia esitelmiä roboteista. Aihe on ollut esillä myös TV-ohjelmissa. Viikonloppuna esimerkiksi katselin TV-ohjelmaa, jossa kerrottiin miten robotit voivat olla mukana dementiapotilaiden hoidossa.

Roboteista on puhuttu jo todella pitkään, mutta viime aikojen esimerkit ovat olleen niin mielenkiintoisia, että robotteja voisi oikeasti ajatella käytettävän tulevaisuudessa ihmisten arjessa. Nyt on jo olemassa siivousrobotti ja nurmikon ruohon leikkaava robotti. Ikääntyneille on myös kehitetty ainakin testausasteella oleva avustava robotti, joka mm. muistuttaa lääkkeiden otossa. Jos nämä robotit yhdistetään, niin ehkä tästä kehittyy yksi kotiapulainen-robotti, joka toimisi kotitöissä apuna.

Robotiikkaa kehitetään myös lääketieteen puolella ja teollisuudessa. Kuitenkin jos ajatellaan, että robotit voisivat muuttaa yhtä paljon ihmisten arkea kuin matkapuhelimet tai internet ovat viime vuosina tehneet, niin kiinnostavinta on se, miten robotit voisivat tulla osaksi kaikkien ihmisten arkea.

Toinen mielenkiintoinen tekniikan kehitykseen vaikuttava aihe on energiatehokkuus. Mitä energiatehokkaammaksi laitteet tulevat, sitä vähemmän ne tarvitsevat sähköä toimiakseen. Jo nykyään voidaan esim. matkapuhelimia ladata luonnossa auringon energian avulla. On olemassa myös ulkovalaisimia, jotka lataavat päivällä itsensä auringon valosta ja illalla ne alkavat toimia valonlähteinä pimeässä. Ehkä tulevaisuudessa kuluttajat voivat itse tuottaa osan tarvitsemastaan sähköstä mm. hyödyntämällä laitteita, jotka voivat ladata oman energiansa tai osa siitä auringon valosta.

Mielenkiintoinen tulevaisuuden muutos on myös se, että metrojunien on tarkoitus kulkea ilman kuljettajaa muutaman vuoden kuluttua Helsingissä. Myös siitä käydään aika ajoin keskustelua, jos autot liikkuisivat ilman kuljettajaa, mutta eiköhän siihen mene vielä aika paljon aikaa, ennen kuin sellaisia autoja näkyy katukuvassa.

Historian kirjoista voi helposti huomata, että tekniikka on tuonut vähitellen uutta teknologiaa ihmisten arjen avuksi. Mielenkiintoista nähdä mistä suunnasta suurimmat tekniikan seuraavat vaikutukset tulevat.

Aurinkoista kesäkuuta kaikille!

Viime viikolla Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks (SCENIHR), järjesti julkisen kuulemisen liittyen uuteen sähkömagneettisia kenttiä ja terveyttä käsittelevään raporttiinsa Ateenassa. Lisäksi järjestettiin aiheesta workshop.

Tarkasti ottaen tilaisuuden nimi oli ’Public Hearing of the SCENIHR new opinion on EMF and potential health Effects & Workshop on Electromagnetic fields and health effects: from science to policy and public awareness – Conciliating scientific findings and uncertainties in policy making’. 27.-28. March 2014.

Tilaisuudessa käsiteltiin SCENIHRin julkaisua ’Preliminary opinion on Potential health effects of exposure to electromagnetic fields (EMF)’, joka on jo 4.2.2014 alkaen ollut kommentoitavana SCENIHRIn verkkosivuilla.

Seminaarissa ymmärsin niin, että katsaukseen on kerätty tietoa uusimmista tieteellistä julkaisuista. Ulkopuolisilla on 16.4. asti mahdollista lähettää SCENIHRille kommentteja ja esim. ehdottaa puuttuvia tieteellisiä julkaisuja ja niihin liittyviä tuloksia.

Raportissa on esitetty myös mahdollisia tutkimussuosituksia ja tutkimusmetodologisia ohjeita. Tarkemmin niihin voi tutustua raportin loppupuolella.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä SCENIHRin raportin parissa ja mukavaa huhtikuuta kaikille!

Istuin junassa matkalla Kuopioon ja mietin itsekseni, että nyt on hyvin aikaa lukea erilaisia papereita. Perästä ajateltuna oikeastaan nykyihmiselle alkaa olla melko harvinaista, että on riittävästi tai paljon aikaa. Ajasta näyttää enemmänkin olevan pulaa ja ihmisten ajasta kilpaillaan.

Tekniikan kehitys on tuonut paljon helpotusta ihmisten elämään. Raskaita töitä voidaan hoitaa koneilla ja tietoa saa paljon helpommin kuin ennen Internetiä ja älypuhelimia. Eli periaatteessa vapaata aikaa luulisi olevan enemmän, mutta silti ajasta tuntuu olevan pulaa. Ihmisillä tai ainakin monella heistä on ilmeisesti taipumus tai tarve täyttää vapautunut aika jollain uudella. Sosiaalinen paine saattaa myös selittää asiaa.

En alkanut etsiä aiheesta tieteellisiä tutkimuksia, mutta ajan puute ja jatkuva kiireen tunne voi todennäköisesti johtua hyvin erilaisista syistä. Pysähtyminen voi myös tuntua vähän pelottavalle, sillä silloin helposti tulee mieleen asioita, joita kiireessä ei ehdi kohtaamaan. Onkohan kyseessä sittenkään aina pelkästään ajan puute? Aina ei myöskään ole motivaatiota tehdä jotain. Lisäksi ihmisen on hyvä välillä myös levähtää, silloin on ehkä helpompi todeta, ettei ehdi tehdä jotain.

Yksi näkökulma tuli vielä mieleeni. Ihmistä on ehkä aika helppo myös ns. ”koukuttaa”. Siitä löytyy erilaisia esimerkkejä ihan riippuvuuteen asti. Lievä ”koukutus” tuskin haittaa ihmisen luontaista ajanhallintaa, mutta voi selittää yksittäisiä tilanteita, joissa on tullut jäätyä vähän ”koukkuun” ja aiheutettua itselleen kiireen.

Paljon paineita tulee tietenkin myös ympäristöstä. On erilaisia velvoitteita jne. Eli ajan puute on välillä myös ihan todellinen ongelma. Erilaisia ruuhkahuippuja voi tulla itse kullekin. Onneksi ruuhkahuiput menevät yleensä myös ohi ja jos eivät ala mennä, niin ajan riittävyyteen voi yrittää myös vaikuttaa. Aika on ainakin periaatteessa ihmisen omassa hallinnassa.

Esimerkiksi istuessa pitkällä junamatkalla voi mietiskellä, miten paljon tässä onkaan aikaa, vaikka vaan katsella suomalaista luontomaisemaa.

Mukavaa helmikuuta kaikille riittävän ajan kera!