Nro. 4 / 2014/2 Lapsuusiän leukemialla ei yhteyttä pientaajuisiin magneettikenttiin

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittaja analysoi aikaisempia tutkimuksia lapsuusiän leukemian ja magneettikenttäaltistuksen välisestä yhteydestä. Hän käytti uutta näkökulmaa jättämättä pois mitään tutkimustapaa, altistuslähdettä tai mittaustapaa. Kirjoittajan mukaan oletus pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä lapsuusiän leukemiaan ei ole enää uskottava ja hänestä on tarpeellista tarkastaa luokitusta, jonka mukaan pientaajuiset magneettikentät olisivat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Jo lähes neljäkymmentä vuotta on käyty keskustelua siitä, onko pientaajuisilla magneettikentillä kausaalinen yhteys lapsuusiän leukemiaan. Epidemiologisten tutkimusten tulokset ovat antaneet viitteitä siitä, että tällainen yhteys saattaisi olla olemassa. Tästä syystä IARC on luokitellut pientaajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi (luokka 2B). Vaikka nykyään on käytössä monia epidemiologisia tutkimuksia ja valikoituja meta-analyysejä, tilanne ei ole muuttunut.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin aiempia tutkimuksia uudesta näkökulmasta, mitään tutkimustapaa – altistuslähdettä tai mittaustapaa – pois lukematta. Tässä käytettiin uutta epidemiologisten tietojen yhdistämistapaa olettaen, että tutkimusmenetelmien olisi pitänyt parantua vuosien kuluessa, samoin tulosten luotettavuuden tapausten määrän lisääntyessä. Niinpä todennäköisyyden kerroinsuhteet analysoitiin julkaisuajan ja altistuneiden tapausten funktioina.

Tutkija havaitsi, että eri tutkimuksissa altistuneiden tapausten määrä vaihteli vain muutamasta useisiin satoihin. Kuitenkin tässä analyysissä sairastumisriski pieneni sitä mukaan, mitä enemmän altistustapauksia tutkimus sisälsi. Tutkija piti tätä havaintoa kriittisenä.

Hänen mukaansa nämä tulokset tarjoaisivat selityksen aikaisempien tutkimusten ristiriitaisille tuloksille, toisin sanoen kausaalisen yhteyden puute selittäisi, miksi jotkin tutkimukset vahvistivat magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemian välisen yhteyden ja toiset eivät. Tutkija havaitsi kuitenkin annos-vastesuhteen kasvavan siirryttäessä 0,2 µT:n altistustasolta 0,4 µT:n altistustasolle, mutta epäili vähäisen tapausjoukon voineen vaikuttaa siihen.

Tutkijan mukaan oletus pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä lapsuusiän leukemiaan ei ole enää uskottava tämän analyysin perusteella. Sen vuoksi hän pitää tarpeellisena tarkistaa luokitusta, jonka mukaan pientaajuiset magneettikentät olisivat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Lähde:
Leitgeb, N. Childhood leukemia not linked with ELF magnetic fields. Journal of Electro­magnetic Analysis and Application (2014), 6, 174–183.

Nro. 3 / 2014/2 Tutkimusharhojen arviointi asuinpaikan magneettikenttien tutkimuksessa Melbournessa Australiassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti aikaisemmassa tutkimuksessaan käytettyyn aineiston valintamenetelmään liittyviä tutkimusharhoja. He olivat valinneet satunnaisesti talouksia puhelinluettelosta ja määritelleet niiden magneettikenttätasot. Ryhmä tunnisti muiden muassa valinta- ja itsevalintaharhoja. Kuitenkin heidän mukaan harhojen vaikutus asuinpaikkojen magneettikenttäaltistusten arvioinnissa väestötasolla oli vähäistä.

Tutkittaessa asuinpaikkojen magneettikenttiä on tärkeää arvioida, onko talouksien näytejoukko edustava koko väestön suhteen. Tässä seurantatutkimuksessa haluttiin arvioida mahdollisten tutkimusharhojen vaikutusta aiemmassa tutkimuksessa, jossa oli mitattu Melbournen puhelinluettelosta satunnaisesti valitun 296 talouden magneettikenttätaso.

Tutkijan mukaan puhelinluettelon valinta näytteiden lähdemateriaaliksi oli saattanut aiheuttaa valintaharhoja verrattuna siihen, jos olisi käytetty väestönlaskentatietoja. Koska kaikkia puhelinnumeroita ei löydy puhelinluettelosta, tärkeitä alaryhmiä oli saattanut jäädä pois näytejoukosta. Osa valituista talouksista kieltäytyi osallistumista tutkimukseen, joten myöskään itsevalintaharhoja ei voitu sulkea pois. Osallistujat olivat saattaneet olla kiinnostuneempia osallistumaan, koska asuivat esimerkiksi lähellä voimajohtoja ja olivat siksi huolissaan niiden mahdollisista terveysvaikutuksista.

Verratessaan tutkimusjoukon ominaisuuksia Australian väestölaskentatietoihin tutkija havaitsi jonkin verran yli- ja aliedustusta, esimerkiksi omakotitaloja oli mukana enemmän kuin huoneistoja. 83,7 % puhelinluettelosta satunnaisesti valikoidusta näytejoukosta ei halunnut osallistua tutkimukseen. Tutkija tunnisti mukaan suostuneesta joukosta ilmeisiä itsevalintaharhoja. Lähellä sähköinfrastruktuureja, kuten voimajohtoja, asuneiden osallistuminen tutkimukseen oli kaksinkertaisesti todennäköisempää kuin muiden.

Tutkijan mukaan eri talotyypeillä ei ollut kovin paljon merkitystä magneettikenttäaltistukselle. Kun itsevalintaharhat oikaistiin, korjatut magneettikenttäarvot olivat vain hieman alhaisempia kuin paikan päällä tehdyistä mittauksista saadut tulokset. Ero oli vain 2,8–6,0 %.

Vaikka valinta- ja itsevalintaharhoja löytyi, niiden vaikutus asuinpaikkojen magneettikenttäaltistusten arvioinnissa väestötasolla oli vähäistä. Nämä tulokset vahvistivat, että aiemman tutkimuksen mittaustulokset olivat hyviä arvioita asuinpaikkojen magneettikenttien jakautumisesta Melbournessa.

Lähde:
Karipidis K K. Assessment of bias in a survey of residential magnetic fields in Melbourne, Australia. Radiation Protection Dosimetry (2014), pp. 1-10.

Nro. 2 / 2014/2 Altistuminen magneettikentille ja lapsuusiän leukemiariski: 11 699 tapaukseen ja 13 194 verrokkiin perustuva meta-analyysi

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä teki meta-analyysin aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista liittyen lapsuusiän leukemian ja magneettikentille altistumisen väliseen yhteyteen. He saivat osoitettua tilastollisesti merkittävän yhteyden tasoltaan yli 0,4 µT:n magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemian välille verrattaessa alle 0,1 µT:n altistusryhmään. Kirjoittajien mielestä tulokset osoittavat, että magneettikenttäaltistuksen tasolla saattaa olla yhteys lapsuusiän leukemiaan.

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena arvioida pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteyttä lapsusiän leukemiaan. Tutkijat etsivät meta-analyysiä varten aiheesta kirjallisuutta tietokannoista PubMed, ProQuest, Web of Science (SCI) ja Medline vuosilta 1997–2013.

Mukaan valikoitui yhdeksän epidemiologista tapaus-verrokkitutkimusta, joissa kaikilla tapauksilla oli lapsuusiän leukemia. Kaikissa tutkimuksissa altistus oli luokiteltu tiettyjen katkaisupisteiden mukaan ja magneettikenttäaltistuksen keskimääräinen taso oli ilmoitettu.

Meta-analyysiin mukaan otettujen tutkimusten heterogeenisyyttä painotettiin analyysissä I2-arvolla, jota käytetään tilastotieteessä tutkimustulosten yhteneväisyyden arviointiin. Julkaisuharhoja puolestaan testattiin suppilokuviolla ja Eggerin testillä, eikä niitä löytynyt. Altistuksen ja leukemian välisen yhteyden voimakkuutta arvioitiin todennäköisyyden kerroinsuhteella (OR) ja 95 prosentin luottamusvälillä. Tutkimuksen tilastolliset analyysit tehtiin STATA-ohjelmistopaketilla (versio 12.0, College Station, TX).

Yhdeksän tutkimuksen yhteensä 11 699 tapausta ja 13 194 verrokkia luokiteltiin altistusryhmiin neljän katkaisupisteen mukaan: alle 0,1, 0,1–0,2, 0,2–0,4 ja yli 0,4 µT. Voimakkuudeltaan yli 0,4 µT:n magneettikenttien ja lapsuusiän leukemia välillä saatiin osoitettua merkittävä tilastollinen yhteys verrattaessa alle 0,1 µT:n altistusryhmään. Voimakkuudeltaan yli 0,2 µT:n magneettikenttien ja lapsuusiän leukemia väliltä puolestaan löydettiin positiivinen yhteys verrattaessa alle 0,2 µT:n altistusryhmään.

Tämän meta-analyysin heikkouksia olivat mm. erot tutkimuskohteiden valinnassa ja mukautetuissa tekijöissä yhdeksän mukaan otetun tutkimuksen välillä sekä erilaiset magneettikenttäaltistuksen arviointitavat. Tulokset kuitenkin tutkimusryhmän mukaan osoittivat, että magneettikenttäaltistuksen tasolla saattaa olla yhteys lapsuusiän leukemiaan.

Lähde:
Zhao L, Liu X, Wang C, Yan K, Lin X, Li S, Bao H, Liu X. Magnetic fields exposure and childhood leukemia risk: A meta-analysis based on 11,699 cases and 13,194 controls. Leukemia Research 38 (2014) 269-274.

Nro. 1 / 2014/2 Pääkirjoitus

|

Tänä vuonna myös kesän jälkeen on järjestetty erilaisia sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä tilaisuuksia. Esimerkiksi 8th International Workshop on Biological effects of electromagnetic fields pidettiin Varnassa Bulgariassa syyskuussa. Marraskuussa (4.11) järjestettiin Brysselissä julkinen kuuleminen sähkömagneettiseen yliherkkyyteen liittyen (Electromagnetic hypersensitivity, Public Hearing, European Economic and Social Committee). Molempien tilaisuuksien aineistoja on saataville järjestäjien www-sivuilta.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on julkaissut luonnoksen raportista ”WHO monograph on Radio frequency fields” ja siihen on kerätty kommentteja joulukuun puoleen väliin asti. Raportti löytyy WHO:n Internet sivuilta.

Kansallisella tasolla työntekijädirektiiviin ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille” liittyvä kansallisten säädösten valmistelu on edelleen työn alla.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) julkaisi kesällä lausuntopyynnön säteilylainsäädännön uudistamistarpeista. Lausuntoaika päättyi 31.8.2014. Euroopan unionin neuvosto uusi säteilysuojelun perusturvallisuusdirektiivi 2013/59/Euratom vahvistettiin 5.12.2013 ja se tulee täytäntöön saattaa kansallisessa lainsäädännössä 6.2.2018 mennessä. Tarkoituksena on direktiivin toimeenpanon yhteydessä valmistella säteilylainsäädännön kokonaisuudistus. Pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät ovat ionisoimatonta säteilyä ja ne kuuluvat säteilylainsäädännön piiriin. Lausuntopyyntö ja arviomuistio säteilylainsäädännön uudistamistarpeista löytyvät STM:n www-sivuilta.

Olen taas kerran löytänyt tähän katsaukseen mielenkiintoisia tieteellisiä artikkeleja. Tällä kertaa katsauksen alussa on artikkeleja, jotka liittyvät kentille altistumiseen ja lapsuusiän leukemiaan. Kiinnitin huomiota, että yhden kirjoittajan mukaan jo lähes neljäkymmentä vuotta on käyty keskustelua siitä, onko pientaajuisilla magneettikentillä kausaalinen yhteys lapsuusiän leukemiaan.

Parissa artikkelissa on käsitelty magneettikentille altistumisen yhteyttä erilaisiin fyysisiin oireisiin. Näissäkin artikkeleissa on ihan mielenkiintoisia havaintoja, vaikka tätä aihepiiriä on jo käsitelty useasti aikaisemmissa tilannekatsauksissa.

Kuten usein ennenkin katsauksen viimeiset artikkelit liittyvät työperäiseen altistumiseen. Tällä kertaa tutkimuksen kohteena ovat muiden muassa aivokasvaimet.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys

2/2014 Tutkimuksia on tehty sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksista jo kymmeniä vuosia

2/2014 Tutkimuksia on tehty sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksista jo kymmeniä vuosia

|

Tänä vuonna myös kesän jälkeen on järjestetty erilaisia sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä tilaisuuksia. Esimerkiksi 8th International Workshop on Biological effects of electromagnetic fields pidettiin Varnassa Bulgariassa syyskuussa. Marraskuussa (4.11) järjestettiin Brysselissä julkinen kuuleminen sähkömagneettiseen yliherkkyyteen liittyen (Electromagnetic hypersensitivity, Public Hearing, European Economic and Social Committee). Molempien tilaisuuksien aineistoja on saataville järjestäjien www-sivuilta.

»