Nro. 9 / 2014/2 132 kV sähköasemalla pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuneiden työntekijöiden adrenaliinitaso, DNA-vauriot jne.

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä havaitsi, että jännitteellisten voimajohtojen lähellä työskennelleet olivat alttiita kenttien aiheuttamalle stressille. He ehdottivat ennaltaehkäisyä.

Oletettavasti sähkömagneettista säteilyä lähettävien sähköisten ja sähkömagneettisten laitteiden laaja-alainen käyttö on herättänyt yleistä huolta. Aiemmat tutkimustulokset sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta adrenaliinin eritykseen ovat olleet ristiriitaisia, mutta huomattavaa vaikutusta altistuneiden umpieritysjärjestelmään on kuitenkin havaittu. Tässä tutkimuksessa arvioitiin pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien mahdollisia biovaikutuksia veriplasman adrenaliinitasoon, perifeerisen veren valkosolujen DNA-vaurioihin ja oksidatiivisen stressin ilmaisimiin tutkimuskohteilla, jotka altistuivat työssään 132 kV sähköasemien aiheuttamille magneettikentille.

Tutkimuksessa analysoitiin työssään yli kahden vuoden ajan altistuneen 142 tapauksen ja 151 altistumattoman verrokkiyksilön verinäytteet. Veriplasman adrenaliini mitattiin ELISA-testillä (entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys), DNA-vaurioita ja oksidatiivista stressiä puolestaan tutkittiin komeettatestillä. Adrenaliinitasoissa havaittiin merkittäviä eroja eri alaryhmien välillä: voimakkaimmin altistuneen ryhmän adrenaliinitaso oli 75,22 ± 1,46, keskimääräisesti altistuneen 64,43 ± 8,26 ja vähiten altistuneen 48,47 ± 4,97. DNA-vauriot (kromosomaalinen kulkeutuminen) komeettatestissä vaihtelivat arvoissa 1,69–9,91 µm, jolloin jännitteellisten sähkölinjojen magneettikentille altistuneilla työntekijöillä kromosomaalinen kulkeutuminen oli suurinta.

Magneettikentille altistuneilla näkyi merkittävää kohoamista oksidatiivisen stressin ilmaisimissa verrattuna verrokkeihin, erityisesti voimakkaasti altistuneen, jännitteellisten voimajohtojen parissa työskennelleen alaryhmän kohdalla. Työn kesto vaikutti merkittävästi oksiditatiivisen stressin ilmaisimien, malonidialdehydin ja typpioksidin, tason kohoamiseen. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että jännitteellisten sähkölinjojen parissa työskennelleet olivat alttiita sähkömagneettisten kenttien aiheuttamalle stressille. Heidän veren adrenaliinitasoissaan oli muutoksia, ja heillä esiintyi DNA-vaurioita ja enemmän oksidatiivista stressiä. Tutkimusryhmän mielestä heitä pitäisikin tiedottaa riskeistä ja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin tulisi kiinnittää huomiota.

Lähde:
Tiwari R, Lakshmi N K, Bhargava S C, Ahuja Y R. Epinephrine, DNA integrity and oxidative stress in workers exposed to extremely low-frequency electromagnetic fields (ELF-EMFs) at 132 kV substations. Electromagn Biol Med, Early Online: 1-7, 2014.

Nro. 8 / 2014/2 Työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja aivokasvainriskit INTEROCC-tutkimuksessa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä tutki työperäisesti pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja aivokasvainten välistä yhteyttä. Elinikäisen kumulatiivisen altistuksen ja gliooma- tai aivokasvainriskin väliltä ei löytynyt yhteyttä, mutta kumulatiiviselle altistumiselle 1-4 vuotta ennen diagnosointi- tai vertailupäivämäärää havaittiin yhteys glioomariskiin ja hieman heikompi yhteys aivokalvokasvaimen riskiin.

Aiemmissa tutkimuksissa on epäilty työperäistä altistumista pientaajuisille magneettikentille aivokasvainten riskitekijäksi, mutta tulokset ovat olleet epäyhteneviä. Muutamissa tutkimuksissa on arvioitu, voisiko eripituisilla altistusajanjaksoilla olla yhteys tietyn kudostyypin aivokasvaimiin. Tässä tutkimuksessa tutkittiin pientaajuisten magneettikenttien ja aivokasvainten välistä yhteyttä laajan kansainvälisen INTEROCC-tutkimuksen materiaalin perusteella.

Tutkimukseen sisällytettiin aikuisten primaareja gliooma- ja aivokalvokasvaintapauksia seitsemästä maasta (Australia, Kanada, Ranska, Saksa, Israel, Uusi-Seelanti ja Iso-Britannia) vuosilta 2000–2004. INTEROCC-tutkimuksessa oli kerätty yksityiskohtaiset tiedot kohteiden työhistoriasta koko elinajalta, mikä tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia magneettikenttäaltistusta sekä koko eliniän ajalta että tietyiltä ajanjaksoilta.

Aivokasvaintapauksia saatiin mukaan tutkimukseen 3761 kappaletta (1939 glioomaa ja 1822 aivokalvokasvainta) ja väestöverrokkeja 5404. Tutkimuskohteiden keskimääräistä altistumista pientaajuisille magneettikentille työpäivän aikana arvioitiin työaltistusmatriisin avulla. Kumulatiivisen altistuksen, keskimääräisen altistuksen ja enimmäisaltistuksen arviot sekä altistuksen kesto laskettiin eliniän ajalta sekä 1–4,5–9 ja yli 10 vuotta ennen kasvaimen diagnosointi- tai vertailupäivämäärää.

Elinikäisen kumulatiivisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja gliooma- tai aivokalvokasvainriskin väliltä ei löytynyt yhteyttä. Sen sijaan kumulatiivisella altistumisella 1–4 vuotta ennen diagnosointi- tai vertailupäivämäärää havaittiin positiivinen yhteys glioomariskiin ja hieman heikompi yhteys aivokalvokasvaimen riskiin.

Tässä tutkimuksessa havaittiin positiivinen yhteys lähimenneisyydessä pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja gliooman välillä. Sen perusteella tutkimusryhmä totesi, että työperäisellä altistumisella pientaajuisille magneettikentille saattaa olla merkitystä aivokasvainten muodostumisen myöhemmille vaiheille (edistyminen ja kehittyminen).

Lähde:
Turner M C, Benke G, Bowman J D, Figuerola J, Fleming S, Hours M, Kincl L, Krewski D, McLean D, Parent M-E, Richardson L, Sadetzki S, Schlaefer K, Schlehofer B, Schüz J, Siemiatycki J, van Tongeren M, Cardis E. Occupational exposure to extremely low-frequency magnetic fields and brain tumor risks in the INTEROCC study. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2014; 23(9); 1863-72.

Nro. 7 / 2014/2 Väestön sähköyliherkkyys ja yksilöiden kokemus aiheutuneista oireista ja riskistä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä vertasi verkkopaneelin kautta rekrytoitua väestöjoukkoa kansalaisjärjestön kautta rekrytoituihin yksilöihin, jotka olivat sähköyliherkkiä. Ryhmä tutki mitä eroja sähkömagneettisiin kenttiin liitetyissä terveyskokemuksissa oli sähköyliherkkyydestä ilmoittaneen tai ei- ilmoittaneen valtaväestön ja alan järjestöön liittyneiden sähköyliherkkien ihmisten välillä. Tutkimusryhmä totesi, että verkkopaneelin kautta rekrytoidut sähköyliherkät henkilöt olivat erilaisia kuin järjestön kautta rekrytoidut, jotka raportoivat useammin määrittelemättömiä oireita.

Tässä tutkimuksessa haluttiin tutkia, mitä eroja sähkömagneettisiin kenttiin liitetyissä terveyskokemuksissa oli sähköyliherkkyydestä ilmoittaneen tai ei- ilmoittaneen valtaväestön ja alan kansalaisjärjestöön liittyneiden sähköyliherkkien ihmisten välillä.

Tutkimusryhmä vertasi verkkopaneelin kautta rekrytoitua väestöjoukkoa kansalaisjärjestön kautta rekrytoituihin yksilöihin, jotka olivat sähköyliherkkiä. Menetelminä käytettiin korrelaatio- ja regressioanalyysejä.

Valtaväestön sähköyliherkkä ryhmä oli henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan (ikä, sukupuoli, koulutus, työssäkäynti) lähempänä ei-sähköyliherkkää ryhmää kuin kansalaisjärjestön sähköyliherkkää ryhmää. Kansalaisjärjestöön kuuluvat sähköyliherkät olivat useammin naisia, korkeammin koulutettuja, vanhempia ja työttömiä.

Valtaväestön sähköyliherkät kokivat enemmän ja useammin määrittelemättömiä oireita, ilmoittivat kokevansa sähkömagneettisten kenttien riskin suuremmaksi ja liittivät oireensa useammin sähkömagneettisiin kenttiin kuin ei-sähköyliherkkä ryhmä, mutta harvemmin kuin kansalaisjärjestön sähköyliherkkä ryhmä. Oireiden liittämisellä sähkömagneettisiin kenttiin ja määrittelemättömien oireiden raportoidun yleisyyden välillä havaittiin positiivinen yhteys, joka oli voimakkaampi kansalaisjärjestön sähköyliherkillä tutkimuskohteilla kuin valtaväestön sähköyliherkillä.

Tutkimuksessa todettiin, että verkkopaneelin kautta rekrytoidut sähköyliherkät henkilöt olivat erilaisia kuin kansalaisjärjestön kautta rekrytoidut sähköyliherkät henkilöt, jotka ilmoittivat useammin määrittelemättömistä oireista. Tutkimusryhmä havaitsi, että oireiden liittäminen sähkömagneettisiin kenttiin oli yksi fyysisten oireiden yleisyyden ennustimista.

Tutkimusryhmän mukaan henkilö kokee määrittelemättömiä oireita, jotka saattavat johtua pientaajuisista sähkömagneettisista kentistä, ja liittää ne magneettikenttiin, jonka jälkeen oireet voimistuvat tukemaan arviota. Heidän mukaansa muuttamalla sähköyliherkkien yksilöiden kokemaa sähkömagneettisten kenttien ja terveysongelmien välistä yhteyttä voitaisiin parantaa näiden henkilöiden kokemusta terveydestään.

Lähde:
van Dongen D, Smid T, Timmermans D R M. Symptom attribution and risk perception in individuals with idiopathic environmental intolerance to electromagnetic fields and in the general population. Perspectives in Public Health 2014 134: 160.

Nro. 6 / 2014/2 Päivittäisen verkkotaajuisille magneettikentille altistumisen yhteys määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä mittasi Amsterdamissa pientaajuisille magneettikentille altistumista henkilökohtaisilla altistusmittareilla ja kartoitti tutkimukseen osallistuneiden määrittelemättömät fyysiset oireet kyselylomakkeella. Ryhmä keskittyi analyyseissään naisiin, koska vain yksi mies raportoi ”kohtalaisen paljon” oireita. Kyseessä oli tutkimusryhmän mukaan alustava melko pieni näytejoukko (48 naista) ja siksi tulosten perusteella ei voida tehdä kausaalisuudesta mitään johtopäätöksiä.

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia pientaajuisille tai verkkotaajuisille magneettikentille altistumisen ja määrittelemättömien fyysisten oireiden välistä yhteyttä. Tässä poikittaistutkimuksessa mitattiin Amsterdamista ja sen ympäristöstä valitun 99 aikuisen henkilökohtainen altistuminen pientaajuisille magneettikentille vuosina 2009–2010.

Altistus pientaajuisille magneettikentille mitattiin henkilökohtaisella altistusmittarilla, ja määrittelemättömät fyysiset oireet kartoitettiin kyselylomakkeella. Lomakkeella kysyttiin edellisen viikon aikana koetuista eri elimiin liittyvistä määrittelemättömistä oireista, joilla ei ole lääketieteellistä sairausluokitusta. Tutkimuskohteet pisteytettiin 16 määrittelemättömän fyysisen oireen osalta ja jaoteltiin kokonaispistemäärän, ts. oireiden määrän mukaan vakavuusluokkiin ”vähän”, ”kohtalaisen paljon” ja ”erittäin paljon”.

Yksilöiden altistusta pientaajuisille magneettikentille mitattiin 24 tunnin ajan lantiolle vyöhön kiinnitetyllä altistusmittarilla. Yksilön 24 tunnin aikapainotetun keskimääräisen altistuksen katkaisupisteeksi valittiin 80 prosentin osuus (0,09 µT).

Somatisaatioasteikolla tuloksen ”kohtalaisen paljon” oireita saavutti miehistä vain yksi ja naisista yhdeksän, joten tutkimusryhmä päätti jatkaa analyysejä vain 48 naisen osalta. Tutkimuksessa saatiin naisilla määrittelemättömien fyysisten oirein todennäköisyyden kerroinsuhteeksi noin 8,50, mikä kertoo vahvasta yhteydestä ympäristön pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja määrittelemättömien fyysisten oireiden määrän välillä. Huomattavaa on myös se, että altistustaso 0,09 µT esiintyy normaalissa päivittäisessä elämässä, ei esimerkiksi työperäisenä altistuksena.

Koska kyseessä oli alustava poikittaistutkimus melko pienestä näytejoukosta (48 naista), tulosten kausaalisuudesta ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä. Tutkimusryhmä suosittelee tutkimuksen toisintamista pidemmällä aikavälillä ja suuremmalla tutkimusjoukolla, johon sisältyisi sekä naisia että miehiä.

Lähde:
Bolte J F B, Baliatsas C, Eikelboom T, van Kamp I. Everyday exposure to power frequency magnetic fields and associations with non-specific physical symptoms. Environmental Pollution 196 (2015) 224–229.

Nro. 5 / 2014/2 Lapsuusiän syöpä ja altistuminen voimajohtojen koronapurkausten ioneille: epidemiologinen testi

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on aikaisemmin havainnut Englannissa ja Walesissa yhteyden lapsuusiän leukemian ja lähellä voimajohtoja sijainneen lapsen syntymähetken osoitteen välillä. Tällä kertaa he testasivat, voisiko koronapurkausten ioneista löytää selityksen heidän tuloksille. Tutkimus ei kuitenkaan kumonnut tai tukenut heidän hypoteesiaan, jonka mukaan tuulen kuljettamat koronapurkausten ionit selittäisivät aikaisempia havaintoja.

Tämä tutkimusryhmä oli aiemmassa tutkimuksessaan havainnut Englannissa ja Walesissa yhteyden lapsuusiän leukemian ja lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja sijainneen lapsen syntymähetken osoitteen välillä. Yhteyden voimakkuus tosin väheni 1960-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Tässä tutkimuksessa he testasivat, voisiko hypoteesi koronapurkausten ioneista antaa selityksen näille tuloksille.

Hypoteesina heillä oli, että voimajohtojen aiheuttama ilman ionisoituminen eli koronapurkauksen ionit, joita tuuli kuljettaa, lisäävät ilmansaasteiden kerääntymistä hengitysteihin niitä hengitettäessä ja aiheuttavat näin sairauksia. Voimajohdot on yleensä suunniteltu niin, että ne jäävät ilman ionisointumisrajan alle. Pinnanmuutokset (esim. vesipisarat ja vaurioituneet johtimet) kuitenkin saattavat vahvistaa sähkökenttää ja lisätä ionisaatiota.

Tutkimusryhmä kehitti parannetun, yksityiskohtaisemman laskentamallin tutkimuskohteiden altistumisesta koronapurkausten ioneille. He mallinsivat eri voimajohtojen tuottamat ionit, huomioivat asuinpaikan etäisyyden voimajohdosta ja koronapurkausten ionien määrän vaihtelun etäisyyden myötä sekä säähavaintoasemilta saamansa tuulitiedot. He tutkivat, osuivatko tutkimuskohteiden osoitteet voimajohtojen mihinkään osaan 600 metrin etäisyydellä voimajohdosta.

Altistuminen koronapurkausten ioneille korreloi voimakkaasti voimajohtojen läheisyyden kanssa, ja siten myös tulokset olivat yhteneviä etäisyysanalyysien osoittaman kohonneen leukemiariskin kanssa. Tutkimusryhmän mukaan heidän mallinsa selitti kuitenkin huonommin kuin suorat etäisyysmittaukset sen, miten leukemiamäärät jakautuivat voimajohtojen läheisyydessä. Hypoteesia vastaan puhuivat myös ekologiset tekijät.

Tämä tutkimus ei kumonnut hypoteesia koronapurkausten ioneista selityksenä tutkimusryhmän aiemmille löydöksille, mutta se ei myöskään todistanut tai tukenut sitä. Tutkimus ei myöskään antanut todisteita tai tukea millekään muulle tuulen suunnasta riippuvalle hypoteesille.

Lähde:
Swanson J, Bunch K J, Vincent T J, Murphy M F G. Childhood cancer and exposure to corona ions from power lines: an epidemiological test. J. Radiol. Prot. 34 (2014) 873-889.