Nro. 7 / 2014/2 Väestön sähköyliherkkyys ja yksilöiden kokemus aiheutuneista oireista ja riskistä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä vertasi verkkopaneelin kautta rekrytoitua väestöjoukkoa kansalaisjärjestön kautta rekrytoituihin yksilöihin, jotka olivat sähköyliherkkiä. Ryhmä tutki mitä eroja sähkömagneettisiin kenttiin liitetyissä terveyskokemuksissa oli sähköyliherkkyydestä ilmoittaneen tai ei- ilmoittaneen valtaväestön ja alan järjestöön liittyneiden sähköyliherkkien ihmisten välillä. Tutkimusryhmä totesi, että verkkopaneelin kautta rekrytoidut sähköyliherkät henkilöt olivat erilaisia kuin järjestön kautta rekrytoidut, jotka raportoivat useammin määrittelemättömiä oireita.

Tässä tutkimuksessa haluttiin tutkia, mitä eroja sähkömagneettisiin kenttiin liitetyissä terveyskokemuksissa oli sähköyliherkkyydestä ilmoittaneen tai ei- ilmoittaneen valtaväestön ja alan kansalaisjärjestöön liittyneiden sähköyliherkkien ihmisten välillä.

Tutkimusryhmä vertasi verkkopaneelin kautta rekrytoitua väestöjoukkoa kansalaisjärjestön kautta rekrytoituihin yksilöihin, jotka olivat sähköyliherkkiä. Menetelminä käytettiin korrelaatio- ja regressioanalyysejä.

Valtaväestön sähköyliherkkä ryhmä oli henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan (ikä, sukupuoli, koulutus, työssäkäynti) lähempänä ei-sähköyliherkkää ryhmää kuin kansalaisjärjestön sähköyliherkkää ryhmää. Kansalaisjärjestöön kuuluvat sähköyliherkät olivat useammin naisia, korkeammin koulutettuja, vanhempia ja työttömiä.

Valtaväestön sähköyliherkät kokivat enemmän ja useammin määrittelemättömiä oireita, ilmoittivat kokevansa sähkömagneettisten kenttien riskin suuremmaksi ja liittivät oireensa useammin sähkömagneettisiin kenttiin kuin ei-sähköyliherkkä ryhmä, mutta harvemmin kuin kansalaisjärjestön sähköyliherkkä ryhmä. Oireiden liittämisellä sähkömagneettisiin kenttiin ja määrittelemättömien oireiden raportoidun yleisyyden välillä havaittiin positiivinen yhteys, joka oli voimakkaampi kansalaisjärjestön sähköyliherkillä tutkimuskohteilla kuin valtaväestön sähköyliherkillä.

Tutkimuksessa todettiin, että verkkopaneelin kautta rekrytoidut sähköyliherkät henkilöt olivat erilaisia kuin kansalaisjärjestön kautta rekrytoidut sähköyliherkät henkilöt, jotka ilmoittivat useammin määrittelemättömistä oireista. Tutkimusryhmä havaitsi, että oireiden liittäminen sähkömagneettisiin kenttiin oli yksi fyysisten oireiden yleisyyden ennustimista.

Tutkimusryhmän mukaan henkilö kokee määrittelemättömiä oireita, jotka saattavat johtua pientaajuisista sähkömagneettisista kentistä, ja liittää ne magneettikenttiin, jonka jälkeen oireet voimistuvat tukemaan arviota. Heidän mukaansa muuttamalla sähköyliherkkien yksilöiden kokemaa sähkömagneettisten kenttien ja terveysongelmien välistä yhteyttä voitaisiin parantaa näiden henkilöiden kokemusta terveydestään.

Lähde:
van Dongen D, Smid T, Timmermans D R M. Symptom attribution and risk perception in individuals with idiopathic environmental intolerance to electromagnetic fields and in the general population. Perspectives in Public Health 2014 134: 160.

Nro. 6 / 2014/2 Päivittäisen verkkotaajuisille magneettikentille altistumisen yhteys määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä mittasi Amsterdamissa pientaajuisille magneettikentille altistumista henkilökohtaisilla altistusmittareilla ja kartoitti tutkimukseen osallistuneiden määrittelemättömät fyysiset oireet kyselylomakkeella. Ryhmä keskittyi analyyseissään naisiin, koska vain yksi mies raportoi ”kohtalaisen paljon” oireita. Kyseessä oli tutkimusryhmän mukaan alustava melko pieni näytejoukko (48 naista) ja siksi tulosten perusteella ei voida tehdä kausaalisuudesta mitään johtopäätöksiä.

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia pientaajuisille tai verkkotaajuisille magneettikentille altistumisen ja määrittelemättömien fyysisten oireiden välistä yhteyttä. Tässä poikittaistutkimuksessa mitattiin Amsterdamista ja sen ympäristöstä valitun 99 aikuisen henkilökohtainen altistuminen pientaajuisille magneettikentille vuosina 2009–2010.

Altistus pientaajuisille magneettikentille mitattiin henkilökohtaisella altistusmittarilla, ja määrittelemättömät fyysiset oireet kartoitettiin kyselylomakkeella. Lomakkeella kysyttiin edellisen viikon aikana koetuista eri elimiin liittyvistä määrittelemättömistä oireista, joilla ei ole lääketieteellistä sairausluokitusta. Tutkimuskohteet pisteytettiin 16 määrittelemättömän fyysisen oireen osalta ja jaoteltiin kokonaispistemäärän, ts. oireiden määrän mukaan vakavuusluokkiin ”vähän”, ”kohtalaisen paljon” ja ”erittäin paljon”.

Yksilöiden altistusta pientaajuisille magneettikentille mitattiin 24 tunnin ajan lantiolle vyöhön kiinnitetyllä altistusmittarilla. Yksilön 24 tunnin aikapainotetun keskimääräisen altistuksen katkaisupisteeksi valittiin 80 prosentin osuus (0,09 µT).

Somatisaatioasteikolla tuloksen ”kohtalaisen paljon” oireita saavutti miehistä vain yksi ja naisista yhdeksän, joten tutkimusryhmä päätti jatkaa analyysejä vain 48 naisen osalta. Tutkimuksessa saatiin naisilla määrittelemättömien fyysisten oirein todennäköisyyden kerroinsuhteeksi noin 8,50, mikä kertoo vahvasta yhteydestä ympäristön pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja määrittelemättömien fyysisten oireiden määrän välillä. Huomattavaa on myös se, että altistustaso 0,09 µT esiintyy normaalissa päivittäisessä elämässä, ei esimerkiksi työperäisenä altistuksena.

Koska kyseessä oli alustava poikittaistutkimus melko pienestä näytejoukosta (48 naista), tulosten kausaalisuudesta ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä. Tutkimusryhmä suosittelee tutkimuksen toisintamista pidemmällä aikavälillä ja suuremmalla tutkimusjoukolla, johon sisältyisi sekä naisia että miehiä.

Lähde:
Bolte J F B, Baliatsas C, Eikelboom T, van Kamp I. Everyday exposure to power frequency magnetic fields and associations with non-specific physical symptoms. Environmental Pollution 196 (2015) 224–229.

Nro. 5 / 2014/2 Lapsuusiän syöpä ja altistuminen voimajohtojen koronapurkausten ioneille: epidemiologinen testi

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on aikaisemmin havainnut Englannissa ja Walesissa yhteyden lapsuusiän leukemian ja lähellä voimajohtoja sijainneen lapsen syntymähetken osoitteen välillä. Tällä kertaa he testasivat, voisiko koronapurkausten ioneista löytää selityksen heidän tuloksille. Tutkimus ei kuitenkaan kumonnut tai tukenut heidän hypoteesiaan, jonka mukaan tuulen kuljettamat koronapurkausten ionit selittäisivät aikaisempia havaintoja.

Tämä tutkimusryhmä oli aiemmassa tutkimuksessaan havainnut Englannissa ja Walesissa yhteyden lapsuusiän leukemian ja lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja sijainneen lapsen syntymähetken osoitteen välillä. Yhteyden voimakkuus tosin väheni 1960-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Tässä tutkimuksessa he testasivat, voisiko hypoteesi koronapurkausten ioneista antaa selityksen näille tuloksille.

Hypoteesina heillä oli, että voimajohtojen aiheuttama ilman ionisoituminen eli koronapurkauksen ionit, joita tuuli kuljettaa, lisäävät ilmansaasteiden kerääntymistä hengitysteihin niitä hengitettäessä ja aiheuttavat näin sairauksia. Voimajohdot on yleensä suunniteltu niin, että ne jäävät ilman ionisointumisrajan alle. Pinnanmuutokset (esim. vesipisarat ja vaurioituneet johtimet) kuitenkin saattavat vahvistaa sähkökenttää ja lisätä ionisaatiota.

Tutkimusryhmä kehitti parannetun, yksityiskohtaisemman laskentamallin tutkimuskohteiden altistumisesta koronapurkausten ioneille. He mallinsivat eri voimajohtojen tuottamat ionit, huomioivat asuinpaikan etäisyyden voimajohdosta ja koronapurkausten ionien määrän vaihtelun etäisyyden myötä sekä säähavaintoasemilta saamansa tuulitiedot. He tutkivat, osuivatko tutkimuskohteiden osoitteet voimajohtojen mihinkään osaan 600 metrin etäisyydellä voimajohdosta.

Altistuminen koronapurkausten ioneille korreloi voimakkaasti voimajohtojen läheisyyden kanssa, ja siten myös tulokset olivat yhteneviä etäisyysanalyysien osoittaman kohonneen leukemiariskin kanssa. Tutkimusryhmän mukaan heidän mallinsa selitti kuitenkin huonommin kuin suorat etäisyysmittaukset sen, miten leukemiamäärät jakautuivat voimajohtojen läheisyydessä. Hypoteesia vastaan puhuivat myös ekologiset tekijät.

Tämä tutkimus ei kumonnut hypoteesia koronapurkausten ioneista selityksenä tutkimusryhmän aiemmille löydöksille, mutta se ei myöskään todistanut tai tukenut sitä. Tutkimus ei myöskään antanut todisteita tai tukea millekään muulle tuulen suunnasta riippuvalle hypoteesille.

Lähde:
Swanson J, Bunch K J, Vincent T J, Murphy M F G. Childhood cancer and exposure to corona ions from power lines: an epidemiological test. J. Radiol. Prot. 34 (2014) 873-889.

Nro. 4 / 2014/2 Lapsuusiän leukemialla ei yhteyttä pientaajuisiin magneettikenttiin

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittaja analysoi aikaisempia tutkimuksia lapsuusiän leukemian ja magneettikenttäaltistuksen välisestä yhteydestä. Hän käytti uutta näkökulmaa jättämättä pois mitään tutkimustapaa, altistuslähdettä tai mittaustapaa. Kirjoittajan mukaan oletus pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä lapsuusiän leukemiaan ei ole enää uskottava ja hänestä on tarpeellista tarkastaa luokitusta, jonka mukaan pientaajuiset magneettikentät olisivat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Jo lähes neljäkymmentä vuotta on käyty keskustelua siitä, onko pientaajuisilla magneettikentillä kausaalinen yhteys lapsuusiän leukemiaan. Epidemiologisten tutkimusten tulokset ovat antaneet viitteitä siitä, että tällainen yhteys saattaisi olla olemassa. Tästä syystä IARC on luokitellut pientaajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi (luokka 2B). Vaikka nykyään on käytössä monia epidemiologisia tutkimuksia ja valikoituja meta-analyysejä, tilanne ei ole muuttunut.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin aiempia tutkimuksia uudesta näkökulmasta, mitään tutkimustapaa – altistuslähdettä tai mittaustapaa – pois lukematta. Tässä käytettiin uutta epidemiologisten tietojen yhdistämistapaa olettaen, että tutkimusmenetelmien olisi pitänyt parantua vuosien kuluessa, samoin tulosten luotettavuuden tapausten määrän lisääntyessä. Niinpä todennäköisyyden kerroinsuhteet analysoitiin julkaisuajan ja altistuneiden tapausten funktioina.

Tutkija havaitsi, että eri tutkimuksissa altistuneiden tapausten määrä vaihteli vain muutamasta useisiin satoihin. Kuitenkin tässä analyysissä sairastumisriski pieneni sitä mukaan, mitä enemmän altistustapauksia tutkimus sisälsi. Tutkija piti tätä havaintoa kriittisenä.

Hänen mukaansa nämä tulokset tarjoaisivat selityksen aikaisempien tutkimusten ristiriitaisille tuloksille, toisin sanoen kausaalisen yhteyden puute selittäisi, miksi jotkin tutkimukset vahvistivat magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän leukemian välisen yhteyden ja toiset eivät. Tutkija havaitsi kuitenkin annos-vastesuhteen kasvavan siirryttäessä 0,2 µT:n altistustasolta 0,4 µT:n altistustasolle, mutta epäili vähäisen tapausjoukon voineen vaikuttaa siihen.

Tutkijan mukaan oletus pientaajuisille magneettikentille altistumisen yhteydestä lapsuusiän leukemiaan ei ole enää uskottava tämän analyysin perusteella. Sen vuoksi hän pitää tarpeellisena tarkistaa luokitusta, jonka mukaan pientaajuiset magneettikentät olisivat mahdollisesti syöpää aiheuttavia.

Lähde:
Leitgeb, N. Childhood leukemia not linked with ELF magnetic fields. Journal of Electro­magnetic Analysis and Application (2014), 6, 174–183.

Nro. 3 / 2014/2 Tutkimusharhojen arviointi asuinpaikan magneettikenttien tutkimuksessa Melbournessa Australiassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti aikaisemmassa tutkimuksessaan käytettyyn aineiston valintamenetelmään liittyviä tutkimusharhoja. He olivat valinneet satunnaisesti talouksia puhelinluettelosta ja määritelleet niiden magneettikenttätasot. Ryhmä tunnisti muiden muassa valinta- ja itsevalintaharhoja. Kuitenkin heidän mukaan harhojen vaikutus asuinpaikkojen magneettikenttäaltistusten arvioinnissa väestötasolla oli vähäistä.

Tutkittaessa asuinpaikkojen magneettikenttiä on tärkeää arvioida, onko talouksien näytejoukko edustava koko väestön suhteen. Tässä seurantatutkimuksessa haluttiin arvioida mahdollisten tutkimusharhojen vaikutusta aiemmassa tutkimuksessa, jossa oli mitattu Melbournen puhelinluettelosta satunnaisesti valitun 296 talouden magneettikenttätaso.

Tutkijan mukaan puhelinluettelon valinta näytteiden lähdemateriaaliksi oli saattanut aiheuttaa valintaharhoja verrattuna siihen, jos olisi käytetty väestönlaskentatietoja. Koska kaikkia puhelinnumeroita ei löydy puhelinluettelosta, tärkeitä alaryhmiä oli saattanut jäädä pois näytejoukosta. Osa valituista talouksista kieltäytyi osallistumista tutkimukseen, joten myöskään itsevalintaharhoja ei voitu sulkea pois. Osallistujat olivat saattaneet olla kiinnostuneempia osallistumaan, koska asuivat esimerkiksi lähellä voimajohtoja ja olivat siksi huolissaan niiden mahdollisista terveysvaikutuksista.

Verratessaan tutkimusjoukon ominaisuuksia Australian väestölaskentatietoihin tutkija havaitsi jonkin verran yli- ja aliedustusta, esimerkiksi omakotitaloja oli mukana enemmän kuin huoneistoja. 83,7 % puhelinluettelosta satunnaisesti valikoidusta näytejoukosta ei halunnut osallistua tutkimukseen. Tutkija tunnisti mukaan suostuneesta joukosta ilmeisiä itsevalintaharhoja. Lähellä sähköinfrastruktuureja, kuten voimajohtoja, asuneiden osallistuminen tutkimukseen oli kaksinkertaisesti todennäköisempää kuin muiden.

Tutkijan mukaan eri talotyypeillä ei ollut kovin paljon merkitystä magneettikenttäaltistukselle. Kun itsevalintaharhat oikaistiin, korjatut magneettikenttäarvot olivat vain hieman alhaisempia kuin paikan päällä tehdyistä mittauksista saadut tulokset. Ero oli vain 2,8–6,0 %.

Vaikka valinta- ja itsevalintaharhoja löytyi, niiden vaikutus asuinpaikkojen magneettikenttäaltistusten arvioinnissa väestötasolla oli vähäistä. Nämä tulokset vahvistivat, että aiemman tutkimuksen mittaustulokset olivat hyviä arvioita asuinpaikkojen magneettikenttien jakautumisesta Melbournessa.

Lähde:
Karipidis K K. Assessment of bias in a survey of residential magnetic fields in Melbourne, Australia. Radiation Protection Dosimetry (2014), pp. 1-10.