Nro. 6 / 2015/1 Varautuneiden nanopartikkeleiden määrävertailu vilkkaasti liikennöityjen teiden ja suurjännitteisten voimajohtojen läheisyydessä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä vertasi varautuneiden nanopartikkeleiden määrää vilkkaasti liikennöityjen teiden ja suurjännitteisten voimajohtojen läheisyydessä. Koska voimajohtojen tiedetään oleva koronaionien lähteitä ja koronaionit tarttuvat herkästi aerosoleihin, niitä on kiinnostava tutkia. Tutkijoiden mukaan teiden läheisyydessä oli huomattavasti enemmän sekä positiivisesti että negatiivisesti varautuneita hiukkasia kuin voimajohtojen alla.

Suurjännitteiset voimajohdot ovat tunnetusti koronaionien lähteitä. Koronaionit tarttuvat herkästi aerosoleihin muodostaen varautuneita hiukkasia. Sähköisen varauksen on puolestaan useissa tutkimuksissa osoitettu lisäävän hiukkasten kertymistä keuhkoihin.

Vaikka ionien ja varautuneiden hiukkasten terveysvaikutuksia ei juuri tunneta, lisääntynyt altistus on ollut suuren huomion kohteena sähköverkkojen laajentuessa kaupunkien asuinalueilla. Tämän tutkimuksen tekijät korostivat kuitenkin, että suuri osa kaupunkiympäristöissä tavattavista varautuneista partikkeleista on peräisin moottoriajoneuvojen päästöistä.

Tutkimuksessa verrattiin ensimmäistä kertaa varautuneiden nanopartikkeleiden määrää vilkkaasti liikennöityjen teiden ja suurjännitteisten voimajohtojen läheisyydessä. Hiukkasmäärien mittaukseen käytettiin neutraalien klustereiden ja ionien spektrometriä (NAIS), ja mittaukset suoritettiin 0,8 metrin korkeudella maanpinnasta.

Teiden läheisyydessä oli huomattavasti enemmän sekä positiivisesti että negatiivisesti varautuneita hiukkasia kuin voimajohtojen alla. Kahden liikennemäärältään noin 120 ajoneuvoa minuutissa olevan moottoritien läheisyydessä varautuneiden nanopartikkeleiden määrä ylitti arviolta jopa kertoimella 5 kahden koronaioneja synnyttävän voimajohdon vastaavat maksimimäärät. Ero korostui erityisesti silloin, kun merkittävä osa liikenteestä oli raskaita dieselajoneuvoja, joiden hiukkas- ja varauspäästöt ovat tyypillisesti suuria.

Tutkimuksen tekijöiden mielestä löydökset on tärkeää ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa ja infrastruktuurien kehittämisessä. He aikovat jatkossa selvittää voimajohdoista aiheutuvien varautuneiden nanopartikkeleiden määrän vaihtelua maanpinnan etäisyyden funktiona, sillä hiukkasmäärä saattaa lähempänä johtoja olla suurempi kuin lähellä maata.

Lähde:
Jayaratne ER, Ling X, Morawska L. Comparison of charged nanoparticle concentrations near busy roads and overhead high-voltage power lines. Science of the Total Environment 526 (2015) 14–18.

Nro. 5 / 2015/1 Oireiden raportointi uuden suurjännitteisen voimajohdon käyttöönoton jälkeen: prospektiivinen kenttätutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti kyselyjen avulla itse raportoituja oireita voimajohdon käyttöönottoon liittyen. He olivat myös kiinnostuneita vastaajien uskomuksista. Tutkijoiden mukaan lähellä ja kauempana asuvien osallistujien välillä ei ollut eroa oireiden raportoinnissa tutkimuksen alussa. Lähellä asuvat kuitenkin uskoivat enemmän voimajohtojen aiheuttamiin oireisiin, joten tutkijoiden mukaan uusi voimajohto vaikutti jo ennen käyttöönottoa negatiivisesti lähistön asukkaiden terveyskokemuksiin. Tutkijoiden kyselyt ovat ehkä myös voineet vaikuttaa tuloksiin.

Suurjännitteisten voimajohtojen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen mahdolliset terveysvaikutukset ovat yleinen huolenaihe. Osa suurjännitteisten voimajohtojen lähellä asuvista ihmisistä uskoo kenttien aiheuttavan epämääräisiä somaattisia ja kognitiivisia oireita, kuten päänsärkyä ja keskittymisvaikeuksia, vaikka tutkimusnäyttö altistumisen ja terveysvaikutusten välisestä yhteydestä onkin heikkoa.

Tämä oli ensimmäinen tutkimus, jossa itse raportoitujen oireiden ja kausaalisten uskomusten lisääntymistä uuden voimajohdon rakentamisen jälkeen tutkittiin prospektiivisesti. Tutkimuksessa käytettiin kvasikokeellista menetelmää, ja siihen kuului kaksi esikyselyä ennen uuden voimajohdon käyttöönottoa ja kaksi jälkikyselyä voimajohdon käyttöönoton jälkeen. Tutkimukseen osallistuneista 229 asui 0–300 metrin etäisyydellä voimajohdosta, 489 asui 300–500 metrin etäisyydellä ja 536 asui 500–2000 metrin etäisyydellä.

Lineaaristen mallien avulla selvitettiin, lisääntyivätkö oireista raportointi ja usko voimajohtojen aiheuttamiin terveysvaikutuksiin voimajohdon lähellä asuvien osallistujien keskuudessa enemmän kuin kauempana asuvien osallistujien keskuudessa. Sekä oireista raportointi että kausaaliset uskomukset lisääntyivät lähimpänä voimajohtoa asuvilla osallistujilla enemmän kuin kauempana asuvilla. Lähellä ja kauempana asuvien osallistujien välillä ei ollut eroa oireiden raportoinnissa tutkimuksen alussa, mutta jo silloin lähellä asuvat uskoivat enemmän voimajohtojen aiheuttamiin oireisiin. Uusi suurjännitteinen voimajohto vaikutti siis jo ennen käyttöönottoa negatiivisesti lähistön asukkaiden terveyskokemuksiin.

Tutkimukseen ei sisältynyt pientaajuisten sähkömagneettisten kenttien mittausta, mutta vain yksi tutkimuksen osallistujista asui niin lähellä voimajohtoa, että 0,4 µT:n raja olisi voinut ylittyä. Magneettikentille altistuminen ei siten voine selittää löydöksiä, mutta tutkijoiden mielestä asiaa tulee vielä tutkia.

Lähde:
Porsius JT, Claassen L, Smid T, Woudenberg F, Petrie KJ, Timmermans DRM. Symptom reporting after the introduction of a new high-voltage power line: a prospective field study. Environmental Research 138 (2015) 112–117.

Nro. 4 / 2015/1 Pre- ja postnataalinen altistuminen suurjännitteisille voimajohdoille ja kohonnut akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) riski

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli arvioida pre- ja postnataalisen sähkömagneettisille kentille altistumisen yhteyttä lapsuusiän akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) esiintymiseen. He vertasivat 22 hiljattain diagnosoitua ALL-tapausta ja sataa iän suhteen kaltaistettua verrokkia Isfahanissa. Tutkijoiden mukaan pre- ja postnataalinen altistuminen voimajohdoille, asuinympäristön saastuneisuus ja perheen leukemiatausta voitiin tutkimuksen myötä kuvata ALL:n erityisiksi riskitekijöiksi matalan sosioekonomisen aseman omaavassa väestössä Iranissa.

Tapaus-verrokkitutkimus Isfahanista Iranista

ALL on lasten pahanlaatuisista veritaudeista yleisimpiä, ja sen osuus kaikista lapsuusiän syöpätapauksista on neljännes. Muun muassa vanhempien ravitsemuksen, koulutustason ja ympäristöaltistusten yhteyttä sairastumisriskiin on tutkittu, osin ristiriitaisin tuloksin.

Tämän poikittaistutkimuksen tavoitteena oli arvioida pre- ja postnataalisen sähkömagneettisille kentille altistumisen yhteyttä lapsuusiän ALL:n esiintymiseen. Siinä vertailtiin 22 hiljattain diagnosoitua tapausta ja sataa iän (alle 12 vuotta) suhteen kaltaistettua verrokkia, jotka olivat syntyneet ja kasvaneet Isfahanissa, yhdessä Iranin saastuneimmista kaupungeista. Yhteisenä tekijänä oli lisäksi perheen matala sosioekonominen asema, joka on viimeaikaisten tutkimusten perusteella selvästi yhteydessä lisääntyneeseen lapsuusiän syöpien riskiin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin mahdollisina riskitekijöinä yhtätoista tausta- ja ympäristömuuttujaa. Niistä nousivat esille leukemian esiintyminen lähisuvussa, vanhempien työperäinen altistuminen kemikaaleille lähellä hedelmöitysajankohtaa, muoviastioissa säilytetyn ruuan ja juoman nauttiminen sekä saastuttavien tehtaiden läheisyydessä asuminen. Tärkeimpänä ympäristöriskinä, jolla on selvästi karsinogeenisia vaikutuksia, voitiin kuitenkin pitää jatkuvaa altistumista suurjännitteisten voimajohtojen sähkömagneettisille kentille ennen syntymää ja lapsuudessa (yli neljä vuotta).

Matalasta sosioekonomisesta asemasta johtuen matkapuhelimien, tietokoneiden ja mikroaaltouunien käyttö oli tutkimuksen kohteena olevan väestön keskuudessa merkityksettömän vähäistä. Myöskään pre- ja postnataalista altistumista sisätiloissa käytettäville sähköisesti varautuneille esineille ei voitu pitää merkittävänä ympäristötekijänä.

Tutkijoiden mukaan pre- ja postnataalinen altistuminen suurjännitteisille voimajohdoille, asuinympäristön saastuneisuus ja perheen leukemiatausta voitiin tämän tutkimuksen myötä ensimmäistä kertaa kuvata ALL:n erityisiksi riskitekijöiksi matalan sosioekonomisen aseman omaavassa iranilaisväestössä.

Lähde:
Tabrizi MM, Bidgoli SA. Increased risk of childhood acute lymphoblastic leukemia (ALL) by prenatal and postnatal exposure to high voltage power lines : a case control study in Isfahan, Iran. Asian Pacific Journal of Cancer Prevention, 16 (6), 2347–2350.

Nro. 3 / 2015/1 Lapsuusiän leukemia ja 50 Hz:n magneettikentät: italialaisen tapaus-verrokkitutkimuksen (SETIL) löydöksiä

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti lapsuusiän leukemian ja pientaajuisille magneettikentille altistumisen välistä yhteyttä italialaisella tapaus-verrokkitutkimuksella. Tutkijoiden mukaan mitatut magneettikentät olivat keskimäärin 0,04 μT; yli 0,3 μT:n magneettikentille oli altistunut 0,6 % sairastuneista ja 1,6 % verrokeista. Kentät mitattiin tilasta, joka oli ollut lapsen makuuhuoneena vuotta ennen diagnoosia. Tutkimuksen mahdollisista heikkouksista huolimatta tutkimusryhmä arvioi, että heidän tuloksistaan voi olla hyötyä myöhemmissä meta- ja yhteisanalyyseissa.

Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut pientaajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi epidemiologisten tutkimusten perusteella. Tässä artikkelissa esiteltiin erään Italiassa tehdyn epidemiologisen tutkimuksen löydöksiä.

SETIL-tutkimuksessa selvitettiin lapsuusiän leukemian ja pientaajuisille magneettikentille altistumisen välistä yhteyttä. Mukana oli 745 leukemiatapausta, jotka oli diagnosoitu 0–10-vuotiaiden italialaislasten keskuudessa vuosina 1998–2001, ja 1475 väestöverrokkia, jotka oli kaltaistettu sukupuolen, syntymäajan ja maantieteellisen asuinpaikan suhteen. Vanhempien haastattelu sisältyi 683 tapauksen (92 %) ja 1044 verrokin (71 %) tarkasteluun.

Ehdolliseen logistiseen regressioon perustuvissa pääanalyyseissa oli mukana 412 tapauksen ja 587 verrokin osalta pientaajuisten magneettikenttien mittaukset (24–48 h / klo 22.00–5.59) tilasta, joka oli ollut lapsen makuuhuoneena vuotta ennen diagnoosia. Mitatut magneettikentät olivat keskimäärin 0,04 μT (geometrinen keskiarvo); yli 0,3 μT:n magneettikentille oli altistunut 0,6 % sairastuneista ja 1,6 % verrokeista.

Tilastollisen menetelmän, altistusmittarin, tarkasteltavien leukemiatyyppien ja aineistonrajoituskriteereiden muuttamisen vaikutuksia arvioitiin herkkyysanalyysien avulla. Jatkuviin muuttujiin perustuvissa analyyseissa ei havaittu yhteyttä altistumisen ja sairastumisen välillä, ja kategorisiin muuttujiin perustuvista analyyseista saatiin epäjohdonmukaisia tuloksia altistumisen ja sen vaikutusten välisistä yhteyksistä.

Tutkijoiden mukaan tuloksiin saattoivat vaikuttaa useat erilaiset harhat eivätkä yli 0,3 μT:n altistustasoja koskevat tulokset ole informatiivisia. Tutkimuksesta voi kuitenkin heidän mielestään olla hyötyä myöhemmissä meta- ja yhteisanalyyseissa. Lisäksi laajan väestöotoksen muodostavien verrokkien altistustasoja voidaan käyttää riskiosuuksien arvioimiseen, joten ne ovat kansanterveydellisesti arvokasta tietoa.

Lähde:
Salvan A, Ranucci A, Lagorio S, Magnani C on behalf of the SETIL Research Group. Childhood leukemia and 50 Hz magnetic fields: findings from the Italian SETIL case-control study. International Journal of Environmental Research and Public Health 2015, 12, 2184–2204.

Nro. 2 / 2015/1 Voimajohtojen lähellä sijaitsevien kotien magneettikenttien arviointi CAPS-tutkimuksessa (California Power Line Study)

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat kuvailevat, miten magneettikentille altistuminen määriteltiin kalifornialaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa, jossa arvioitiin lapsuusiän leukemian riskiä. Tutkijoiden mukaan menetelmillä saavutettiin suuri tarkkuus altistuksen arvioinneissa. Tarkkuus on olennaisen tärkeää tutkittaessa voimajohtojen aiheuttamien magneettikenttien ja niiden etäisyyden yhteyttä lapsuusiän leukemian riskiin.

CAPS on tapaus-verrokkitutkimus, jossa selvitettiin voimajohtojen läheisyydessä asumisen yhteyttä lapsuusiän leukemian riskiin. Tutkimuksessa oli mukana 5788 lapsuusiän leukemiatapausta ja 5788 kaltaistettua verrokkia syntymävuosilta 1986–2007.

Tämän artikkelin kirjoittajat kuvailivat menetelmät, joita CAPS-tutkimuksessa käytettiin kotien magneettikenttien arviointiin, ja arvioihin liittyvät epävarmuustekijät. Tutkimukseen osallistuneiden syntymäkodit geokoodattiin ja niiden etäisyys voimajohdoista varmennettiin. Kodeista 302 oli niin lähellä voimajohtoja, että niistä oletettiin löytyvän voimajohdoista aiheutuvia magneettikenttiä. Näissä kodeissa käytiin ja magneettikentän aiheuttavien voimajohtojen rakenteesta ja mitoista kerättiin yksityiskohtaista tietoa.

Sähköyhtiöiltä hankittiin mahdollisuuksien mukaan tiedot vaihejärjestyksestä, kuormista ja kuormitusvirran suunnista vierailupäivältä sekä jokaisen tutkimukseen osallistuneen syntymä- ja diagnoosivuodelta. Jos joltain vuodelta ei ollut saatavissa tietoa keskimääräisestä vuosittaisesta kuormituksesta, arvot ekstrapoloitiin asiantuntijoiden arvioiden ja predikatiivisten mallien avulla. Näiden tietojen pohjalta tehtiin arvio magneettikentistä kunkin kodin keskikohdassa sekä lähimmässä ja kauimmaisessa kohdassa.

Lasketut kentät ja vierailujen aikana tehdyt kenttien pistemittaukset korreloivat hyvin. Käytetyt mallinnusmenetelmät tuottivat samanlaisia laskennallisia arvioita kentistä, ja ne olivat hyvin yhdenmukaisia sähköyhtiöiden ekstrapoloimien arvioiden kanssa. Yli 90 % prosenttia voimajohdoista oli sellaisia, joiden vaihejärjestykset olivat tiedossa. Merkittävä epävarmuustekijä oli tarkan sijaintitiedon puuttuminen niiden kotien osalta, jotka sijaitsivat kerrostaloissa tai muissa rakennuskomplekseissa.

Löydösten perusteella altistuksen arvioinneissa saavutettiin suuri tarkkuus, joka on olennaisen tärkeää tutkittaessa voimajohtojen aiheuttamien magneettikenttien ja niiden etäisyyden yhteyttä lapsuusiän leukemian riskiin.

Lähde:
Vergara XP, Kavet R, Crespi CM, Hooper C, Silva JM, Kheifets L. Estimating magnetic fields of homes near transmission lines in the California Power Line Study. Environmental Research 140 (2015) 514–523.