Nro. 6 / 2015/2 Pientaajuiset magneettikentät ja Parkinsonin tauti – tutkimustulosten systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä analysoi 11 aikaisempaa tutkimusta, joissa oli selvitetty työperäisen magneettikentille altistumisen yhteyttä Parkinsonin tautiin. Työperäinen altistuminen kentille oli määritetty tutkimuksissa hyvin eri tavoin. Joissain oli otettu huomioon koko työhistoria, mutta joissain määritys perustui henkilön ammattiin tiettynä ajanjaksona. Tulokset eivät antaneet näyttöä siitä, että työperäinen pientaajuisille magneettikentille altistuminen lisäisi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin.

Parkinsonin taudin esiintymisen katsotaan olevan satunnaista, jolloin ympäristötekijöillä saattaa olla siihen merkittävä vaikutus. Yhdeksi mahdolliseksi tekijäksi on nostettu esiin pientaajuisille magneettikentille altistuminen. Aiheesta tehdyistä tutkimuksista vuosikymmen sitten kootussa systemaattisessa katsauksessa todettiin vain muutaman tutkimuksen löytäneen jonkinlaisen yhteyden. Koska sen jälkeen on ilmestynyt lukuisia uusia julkaisuja, tämän tutkimuksen tekijät laativat uuden katsauksen. Siinä keskityttiin tutkimuksiin, joissa selvitettiin nimenomaan työperäisen altistumisen yhteyttä Parkinsonin tautiin, sillä magneettikentät ovat siinä usein voimakkaampia kuin yleisessä tausta-altistumisessa.

Katsaukseen sisällytettiin tulokset 11 aiemmasta tutkimuksesta, ja niiden pohjalta tehtiin satunnaisvaikutusten meta-analyysiin perustuva yhteenveto suhteellisista riskeistä. Työperäinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille oli määritetty tutkimuksissa hyvin eri tavoin. Joissain tutkimuksissa oli otettu huomioon tutkittavien koko työhistoria, mutta enemmän oli niitä, joissa määritys perustui henkilön ammattiin tiettynä ajanjaksona. Jälkimmäisessä tapauksessa suurimman osan muodostivat tutkimukset, joissa altistuminen oli määritetty kuolintodistuksessa mainitun pitkäaikaisimman ammatin perusteella, mitä pidetään yleisesti riittämättömänä lähteenä altistumisen arvioinnissa.

Tutkimustulosten analyysi ei antanut näyttöä siitä, että työperäinen pientaajuisille magneettikentille altistuminen lisäisi riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Riskiin ei näyttänyt vaikuttavan se, kuinka kauan altistus oli kestänyt tai kuinka voimakasta se oli ollut.

Analyysin tekijöiden mukaan voidaan kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi, onko muissa kuin koko työhistoriaan perustuvissa tutkimuksissa tehdyissä arvioinneissa otettu riittävästi huomioon kaikki oleellinen altistus.

Lähde:
Huss A, Koeman T, Kromhout H, Vermeulen R. Extremely Low Frequency Magnetic Field Exposure and Parkinson’s Disease – A Systematic Review and Meta-Analysis of the Data. International Journal of Environmental Research and Public Health 12 (2015) 7348–7356.

Nro. 5 / 2015/2 Todellinen ja mielletty altistuminen sähkömagneettisille kentille ja yhteys määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti Alankomaissa sekä itseraportoinnin että lääkäreiden kirjaamien potilastietojen perusteella, onko todellisella tai mielletyllä sähkömagneettisille kentille altistumisella yhteyksiä määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin ja unen laatuun. He eivät löytäneet vakuuttavia todisteita siitä, että päivittäinen kentille altistuminen olisi vaikuttanut. Heidän mukaansa varmempien päätelmien tekemiseksi olisi tarvinnut määritellä paremmin pientaajuisten magneettikenttien lähteet. Voidaan kuitenkin esittää, että mielletty altistuminen vaikuttaa oireisiin muista tekijöistä riippumatta.

Sähkömagneettisten kenttien mahdolliset vaikutukset ovat voimistuva huolenaihe väestön keskuudessa, ja aihetta tutkitaan jatkuvasti. Aiemmin ei ole tehty epidemiologista tutkimusta, jossa olisi selvitetty sekä itseraportoinnin että lääkäreiden kirjaamien potilastietojen perusteella, onko todellisella tai mielletyllä sähkömagneettisille kentille altistumisella yhteyksiä määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin ja unen laatuun.

Tähän Alankomaissa tehtyyn tutkimukseen osallistui 18 vuotta täyttäneitä henkilöitä, joiden terveydentila selvitettiin kyselyn ja sähköisten potilastietojen avulla. Todellisen altistumisen määrittäminen perustui predikatiivisiin malleihin suurtaajuisille sähkömagneettikentille altistumisesta, suurjännitteisten voimajohtojen maantieteelliseen etäisyyteen sekä tutkittavien omiin ilmoituksiin sähkölaitteiden käytöstä sisätiloissa ja välimatkoista niihin. Lisäksi otettiin huomioon mielletty altistuminen ja erilaisten psykologisten muuttujien merkitys.

Mielletty altistuminen korreloi huonosti arvioidun todellisen altistumisen kanssa. Malleihin perustuva todellinen altistuminen suurtaajuisille sähkömagneettikentille ei näyttänyt olevan merkittävästi yhteydessä tutkittuihin terveysvaikutuksiin. Lämpöpeiton käyttämisellä ja sähköisten latureiden läheisyydessä nukkumisella havaittiin sen sijaan olevan yhteys määrittelemättömiin oireisiin. Lisäksi oireisiin vaikuttivat mielletty altistuminen sekä psykologisista tekijöistä elämänhallinnan tunteen puute ja välttelykäyttäytymistaipumus. Mielletyn altistuksen yhteys oli voimakkaampi itseraportoituihin kuin potilastietoihin kirjattuihin oireisiin.

Viitteitä löytyi myös siitä, että yliherkkyys sähkömagneettisille kentille vaikuttaa todellisen altistuksen ja määrittelemättömien oireiden väliseen yhteyteen, mutta tulokset eivät olleet tässä yhdenmukaisia. Tutkimuksella ei saatu vakuuttavia todisteita siitä, että päivittäinen suurtaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuminen vaikuttaisi määrittelemättömiin fyysisiin oireisiin tai unen laatuun. Tutkijoiden mukaan varmempien päätelmien tekeminen vaatisi erityisesti pientaajuisten magneettikenttien lähteiden parempaa määrittämistä. Heidän mukaansa tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin esittää, että mielletty altistuminen vaikuttaa määrittelemättömiin oireisiin muista tekijöistä riippumatta.

Lähde:
Baliatsas C, Bolte J, Yzermans J, Kelfkens G, Hooiveld M, Lebret E, van Kamp I. Actual and perceived exposure to electromagnetic fields and non-specific physical symptoms: An epidemiological study based on self-reported data and electronic medical records. International Journal of Hygiene and Environmental Health 218 (2015) 331–344.

Nro. 3 / 2015/2 Magneettikentät ja lapsuusiän syöpä – epidemiologinen tutkimus maanalaisten suurjännitekaapeleiden vaikutuksista

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti maanalaisten kaapeleiden aiheuttamien magneettikenttien yhteyttä lapsuusiän syöpiin epidemiologisessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa oli mukana yli 50 000 henkilöä, jotka olivat syntyneet ja saaneet alle 15-vuotiaana syöpädiagnoosin Englannissa tai Walesissa vuosien 1962–2008 välillä. Tutkijat määrittivät äidin asuinpaikan etäisyyden lähimmästä 275 tai 400 kV:n vaihtovirtakaapelista tai suurjännitteisestä tasavirtakaapelista lapsen syntymän aikaan sekä kaapeleiden aiheuttamat magneettikentät. Tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä leukemiariskin ja kaapelin etäisyyden tai magneettikentän voimakkuuden väliltä.

Epidemiologiset todisteet magneettikenttien yhteydestä kasvaneeseen lapsuusiän leukemian riskiin antavat viitteitä siitä, että suurjännitteiset ilmajohdot ovat magneettikenttien lähteenä yksi riskiä lisäävistä tekijöistä. Yhteyden tutkimista vaikeuttaa se, että johtojen läheisyydessä on magneettikenttien lisäksi muitakin muuttujia, kuten sähkökenttiä ja koronaioneja. Lisäksi ilmajohtojen näkyvyys voi mahdollisesti vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä alueella asuu ja millaisia rakennuksia alueelle rakennetaan. Maanalaisilla kaapeleilla ei puolestaan ole magneettikenttien ohella muita havaittavia vaikutuksia.

Tässä tutkijoiden mukaan tähän asti laajimmassa maanalaisten kaapeleiden vaikutuksia tutkivassa epidemiologisessa tutkimuksessa oli mukana 52 525 henkilöä. Tutkimusaineisto sisälsi henkilöt, jotka olivat syntyneet ja saaneet alle 15-vuotiaana syöpädiagnoosin Englannissa tai Walesissa vuosien 1962–2008 välillä. Lisäksi heidän ikänsä, sukupuolensa ja rekisteröidyn syntymäpaikkansa suhteen valittiin vastaavat verrokit.

Tutkimuksessa mitattiin äidin asuinpaikan etäisyys lähimmästä 275 tai 400 kV:n vaihtovirtakaapelista tai suurjännitteisestä tasavirtakaapelista lapsen syntymän aikaan ja määritettiin kaapeleiden aiheuttamat magneettikentät.

Tutkijat eivät löytäneet yhteyttä leukemiariskin ja kaapelin etäisyyden tai magneettikentän voimakkuuden väliltä. Keskushermosto- ja aivokasvainten riskin kasvamisesta löytyi viitteitä, mutta nekään eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Koska tutkijat eivät havainneet maanalaisiin kaapeleihin liittyvän riskejä, tutkimus on heidän mielestään lisätodiste siitä, etteivät ilmajohtojen mahdollisesti aiheuttamat riskit perustu magneettikenttiin. Vain harvat tutkituista altistuivat kaapeleiden läheisyyden voimistamille magneettikentille, mikä heikensi tutkimuksen tilastollista merkitystä.

Lähde:
Bunch KJ, Swanson J, Vincent TJ, Murphy MFG. Magnetic fields and childhood cancer: an epidemiological investigation of the effects of high-voltage underground cables. Journal of Radiological Protection 35 (2015) 695–705.

Nro. 2 / 2015/2 Väestön sekoittuminen ja lapsuusiän leukemian riski Sveitsissä – väestönlaskentatietoihin perustuva kohorttitutkimus

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä selvitti väestön sekoittumisen ja lapsuusiän leukemian välisiä yhteyksiä Sveitsissä. He käyttivät Swiss National Cohort -aineiston väestönlaskenta- ja kuolleisuustietoja alle 16-vuotiaiden lasten osalta sekä maan lapsuusiän syöpien rekisterin tietoja. Tulosten mukaan leukemiariski pieneni väestönkasvun myötä kaupunkikunnissa ollen suurempi kunnissa, joiden väestö väheni. Muita yhteyksiä tutkijat eivät löytäneet, joten heidän tekemänsä analyysit eivät tukeneet asetettua hypoteesia väestön sekoittumisen yhteydestä lisääntyneeseen lapsuusiän leukemian riskiin.

Lapsuusiän leukemialle löytyy vain harvoin selittäviä tekijöitä. Yhdeksi vaihtoehdoksi on esitetty muun muassa tulehduksellisia syitä, jolloin esimerkiksi syrjäisille alueille suuntautuvan muuttoliikkeen mukanaan tuomat epidemiat saattaisivat lisätä alueella myös leukemiariskiä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin väestön sekoittumisen ja lapsuusiän leukemian välisiä yhteyksiä Sveitsin kunnissa. Tutkimuksessa käytettiin Swiss National Cohort -aineiston väestönlaskenta- ja kuolleisuustietoja vuosilta 1990–2008 alle 16-vuotiaiden lasten osalta sekä maan lapsuusiän syöpien rekisterin tietoja. Tutkimuksessa oli mukana 2 128 012 lasta, joista 536 oli sairastunut leukemiaan.

Kaikkien lapsuusiän leukemioiden, alle 5-vuotiaana sairastumisen ja akuutin lymfaattisen leukemian (ALL) riski kunnissa laskettiin suhteessa kolmeen väestön sekoittumisen mittariin, jotka olivat väestönkasvu, sisäänmuutto ja väestön alkuperän monimuotoisuus. Nämä selvitettiin viiden vuoden ajalta ennen vuosien 1990 ja 2000 väestönlaskentoja. Lisäksi otettiin huomioon kuntien kaupungistumisaste.

Tulosten mukaan leukemiariski pieneni väestönkasvun myötä kaupunkikunnissa ollen suurempi kunnissa, joiden väestö väheni. Sisäänmuutto kuntaan eikä merkittävästi myöskään väestön alkuperän monimuotoisuus näyttänyt olevan yhteydessä leukemiariskiin missään kunnissa. Näiden mittareiden perusteella tehdyt analyysit eivät siten tukeneet hypoteesia väestön sekoittumisen yhteydestä lisääntyneeseen lapsuusiän leukemian riskiin.

Tutkijoiden mukaan tutkimuksen tilastollinen merkitys saattoi olla riittämätön väestönkasvun ja pienemmän leukemiariskin yhteyden havaitsemiseksi myös maaseutukunnissa. Vaihtoehtoinen selitys riskin havaitulle suurenemiselle vähäisen väestönkasvun kaupunkikunnissa saattavat heidän mielestään olla ilmansaasteet: niitä on eniten suurimpien kaupunkien keskustoissa, jotka ovat Sveitsissä vähäisen väestönkasvun alueita.

Lähde:
Lupatsch JE, Kuehni CE, Niggli F, Ammann RA, Egger M, Spycher BD. Population mixing and the risk of childhood leukaemia in Switzerland: a census-based cohort study. European Journal of Epidemiology. DOI 10.1007/s10654-015-0042-5.

Nro. 1 / 2015/2 Pääkirjoitus

|

Kuten jo monesti aikaisemmin aloitan pääkirjoituksen työntekijädirektiivillä ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille”. Direktiiviin liittyvän kansallisen säädöksen valmistelu on edelleen työn alla, mutta odottelen jo sen valmistumista, sillä kesällä sen on tarkoitus olla käytössä. Tietojeni mukaan myös ohjeita ja standardeja on valmisteilla direktiivin tueksi. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisia aineistoja syntyy.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) verkkosivuilta voi löytää myös tiedon, että Suomessa on käynnissä lainsäädäntöhanke ionisoimattomaan säteilyyn liittyen. Siihen kuuluvat myös pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät. Tämä valmistelu on osa säteilylainsäädännön kokonaisuudistusta, jonka tavoitteena on EU:n uuden säteilyturvallisuusdirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Valmistelua voi seurata STM:n verkkosivuilta. Siellä näyttää olevan muiden muassa valmisteluhankkeiden tehtäväkuvaukset, tavoitteet, aikataulut ja mukana olevat henkilöt.

Olen tälläkin kertaa löytänyt tähän katsaukseen mielenkiintoisia tieteellisiä artikkeleja. Katsauksen alussa on kolme artikkelia, jotka liittyvät kentille altistumiseen ja lapsuusiän leukemiaan. Itse pidin erityisen mielenkiintoisena artikkelia, jossa on käsitelty kaapelien aiheuttamaa magneettikentille altistumista. Artikkelia lukiessa on hyvä huomata, että mukana on vaihtovirtakaapeleita ja tasavirtakaapeleita. Altistukset ovat siis ainakin osittain erilaisia kuin esimerkiksi perinteisten voimajohtojen lähellä.

Katsauksen lopussa on neljä artikkelia, jotka liittyvät työntekijöiden altistumiseen. Artikkeleja valittaessa ne vaikuttivat niin kiinnostaville, että päätin ottaa kaikki mukaan. Tällä kertaa tutkimuksen kohteena ovat olleet akuutti myelooinen leukemia, Parkinsonin tauti ja ALS. Työntekijöihin liittyviä tutkimuksia on tehty Pohjoismaissa ja Sveitsissä.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys