Työntekijädirektiiviin ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille” liittyvä valtioneuvoston asetus (388/2016) tuli voimaan 1.7.2016. Aiheesta on julkaistu myös Käytännön opas sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien vaarojen hallintaan työpaikoilla.
Vaikka aiheesta on tehty epidemiologista tutkimusta jo 36 vuoden ajan, edelleenkään ei ole saatu varmuutta siitä, onko lapsuusiän leukemian ja pientaajuisille magneettikentille altistumisen välillä kausaalista yhteyttä. Väestössä huolta on lisännyt se, että pientaajuiset magneettikentät on nyt luokiteltu mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi. Niille määritetyt turvallisen altistumisen raja-arvot ovat tällä hetkellä paljon korkeampia kuin se vähimmäisaltistus, jossa leukemiariski alkaa tutkimusten mukaan kasvaa, ja tämä asettaa raja-arvot kyseenalaisiksi.
Tässä tutkimuksessa käytettiin uutta, synoptista lähestymistapaa, jossa analysoitiin kaikki julkaistut riskiarviot tutkimuksen tilastollisesta merkitsevyydestä riippumatta sekä yhteisanalyysissa että erikseen esimerkiksi tutkimuksissa käytettyjen altistusmittareiden perusteella. Riskiarvioiden painottuminen kohonneen leukemiariskin suuntaan ja aiempien tutkimusten hämmentävät annos-vastehavainnot, joiden mukaan sairastumisriski on suurempi altistuttaessa voimakkuudeltaan vähäisille magneettikentille, ovat tämän analyysin tulosten mukaan virheellisiä löydöksiä, jotka selittyvät pienillä tutkittujen tapausten määrillä ja sitä kautta valintaharhojen voimistumisella.
Synoptinen analyysi toi tutkijan mukaan selvästi ilmi, että riskiarvion luotettavuus riippuu ratkaisevasti tutkimuksen tilastollisesta merkityksestä: sen kasvaessa riski putoaa lopulta nollaan. Sekä yhteisanalyysi että eri altistusparametreihin perustuvat erillisanalyysit tuottivat tämän suhteen yhdenmukaisia tuloksia.
Tutkijan mukaan tällä analyysilla pystytään selittämään aiemmin saadut ristiriitaiset tutkimustulokset ja todistaa vakuuttavasti se, ettei pientaajuisille magneettikentille altistuminen lisää lapsuusiän leukemian riskiä. Tästä syystä myös magneettikenttien syöpävaarallisuusluokitusta tulisi hänen mielestään tarkistaa.
Lähde:
Leitgeb N. Synoptic Analysis Clarifies Childhood Leukemia Risk from ELF Magnetic Field Exposure. Journal of Electromagnetic Analysis and Applications 7 (2015) 245–258.
Tämän hiljattain julkaistun tutkimuksen tekijät totesivat, että vaikka pientaajuisten (50/60 Hz) magneettikenttien terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti, edelleenkään ei tiedetä, millaisilla mekanismeilla altistuminen vaikuttaa ihmisten ja eläinten biologisiin järjestelmiin. Melatoniinihypoteesin mukaan magneettikentille altistuminen vähentää melatoniinin tuotantoa, jolloin altistus saattaisi tätä kautta olla yhteydessä syövän kehittymiseen. Hypoteesia testaavat tutkimukset ovat kuitenkin toistaiseksi tuottaneet negatiivisia tai epäjohdonmukaisia tuloksia.
Koska pientaajuisten magneettikenttien on epäilty lisäävän lapsuusiän leukemiaa, tässä tutkimuksessa melatoniinihypoteesia testattiin nuorilla eläimillä, 1–2 kuukautta vanhoilla vasikoilla. Ne altistettiin 50 Hz:n magneettikentälle, jonka voimakkuudeksi valittiin 4 μT, koska siinä leukemiariskin on katsottu nousevan kaksinkertaiseksi. Magneettikentälle altistuminen näytti hillitsevän melatoniinin erittymistä talviaikaan hypoteesin mukaisesti, mutta kesällä vaikutus oli eritystä lisäävä. Hillitsevä vaikutus oli kuitenkin paljon lisäävää vaikutusta voimakkaampi.
Tutkijoiden oman hypoteesin mukaan magneettikentille altistuminen lisää melatoniinin esiasteen serotoniinin tuotantoa ja toisaalta hillitsee erityisesti yöaikaan tapahtuvaa serotoniinin muuttumista melatoniiniksi. Aiemman hypoteesin vastainen löydös melatoniinipitoisuuden lisääntymisestä altistuksessa selittyisi sillä, että magneettikenttä hillitsee yhdessä kesäkauden lyhyen pimeän ajan kanssa serotoniinin muuntumista melatoniiniksi, jolloin serotoniinitaso pysyy korkeammalla kuin ilman altistusta. Tällöin myös melatoniinitaso on lopulta jonkin verran korkeampi.
Jatkotutkimuksissa tulisi tutkijoiden mukaan mitata myös serotoniinitasot ja selvittää, onko valoisuuden ja lämpötilan vuodenaikavaihteluilla ja magneettikentille altistumisella niihin yhteisvaikutusta.
Lähde:
Kolbabová T, Malkemper EP, Bartoš L, Vanderstraeten J, Turčáni M, Burda H. Effect of exposure to extremely low frequency magnetic fields on melatonin levels in calves is seasonally dependent. Scientific Reports 5, Article number 14206 (2015).
Lypsykarjan altistumisen sähkö- ja magneettikentille on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä monenlaisiin fysiologisiin ja maidontuotantoon liittyviin muutoksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin muutokset selittyvät yksinomaan sähkökentän vaikutuksilla.
Tutkimuksessa 16 tiineenä olevaa Holstein-hiehoa karsinoitiin kontrolloituihin olosuhteisiin ja altistettiin 12 tunnin päivittäiselle valojaksolle sekä pystysuuntaiselle sähkökentälle, joka vastasi 735 kV voimajohdon suoraan alapuolelleen synnyttämää kenttää. Hiehot jaettiin kahteen kahdeksan eläimen ryhmään, joille tehtiin sama koe eri aikaan. Kumpikin ryhmä jaettiin kokeessa edelleen kahteen neljän eläimen ryhmään, jotka altistettiin sähkökentälle vuorotellen. Neljän viikon yhtäjaksoisen kokeen jälkeen altistettavaa neljän eläimen ryhmää vaihdettiin, minkä jälkeen koetta jatkettiin toiset neljä viikkoa.
Eläimistä otettiin kahdesti viikossa verinäyte, jonka seerumista analysoitiin progesteronin, melatoniinin, prolaktiinin ja insuliinin kaltaisen kasvutekijän 1 pitoisuus. Rehunkulutus mitattiin päivittäin.
Sähkökentän ei havaittu aiheuttavan mitään muutoksia muissa tutkituissa muuttujissa kuin melatoniinipitoisuudessa. Siinäkin tulokset olivat epäjohdonmukaisia siten, että ensimmäisessä kokeessa altistuksella näytti olevan melatoniinipitoisuutta laskeva ja toisessa sitä lisäävä vaikutus. Kun lisäksi tutkimuksen voima ei ollut optimaalinen prolaktiinitason ja eläimen painoon liittyvien muuttujien suhteen, tutkijoiden mukaan tuloksiin on suhtauduttava varauksella.
Koska sähkökentät eivät siis tämän tutkimuksen perusteella selitä aiemmissa tutkimuksissa havaittuja sähkö- ja magneettikentille altistumisen vaikutuksia, selvitettäväksi jää, johtuvatko ne yksinomaan magneettikentistä vai tarvitaanko niiden syntymiseen molempia kenttiä.
Lähde:
Burchard JF, Nguyen DH, Monardes HG, Petitclerc D. Lack of Effect of 10 kV/m 60 Hz Electric Field Exposure on Pregnant Dairy Heifer Hormones. Bioelectromagnetics 25 (2004) 308–312.
Sähkö- ja magneettikentillä on havaittu olevan lieviä fysiologisia vaikutuksia lypsykarjaan. Koska pelkille sähkökentille altistuminen ei tutkitusti saa aikaan näitä vaikutuksia, tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, liittyvätkö vaikutukset magneettikenttiin.
Tutkimuksessa oli mukana 32 tiineenä olevaa Holstein-hiehoa, jotka karsinoitiin ja altistettiin 12 tunnin päivittäiselle valojaksolle sekä 30 μT:n vaakasuuntaiselle magneettikentälle, joka vastasi suoraan voimajohdon (735 kV) alapuolelle syntyvää kenttää. Hiehot jaettiin kahteen 16 eläimen ryhmään, joille tehtiin sama koe eri aikaan. Molemmat ryhmät jaettiin kokeessa edelleen kahteen kahdeksan eläimen ryhmään, jotka altistettiin magneettikentälle vuorotellen 20 tuntia vuorokaudessa. Neljän viikon yhtäjaksoisen kokeen jälkeen altistettavaa kahdeksan eläimen ryhmää vaihdettiin ja koetta jatkettiin toiset neljä viikkoa.
Eläimistä otettiin kahdesti viikossa verinäyte, josta analysoitiin progesteronin, melatoniinin, prolaktiinin ja insuliinin kaltaisen kasvutekijän 1 pitoisuus. Rehunkulutus mitattiin päivittäin ja eläinten paino viikoittain.
Magneettikentälle altistumisella näytti olevan hiehoihin vähäisiä vaikutuksia. Tilastollisesti merkitseviä olivat eläimen painon lisääntyminen (1,2 %) ja suurempi viikoittainen painonnousu (30 %) sekä prolaktiinin ja insuliinin kaltaisen kasvutekijän 1 pitoisuuden lasku seerumissa (15 % ja 4 %). Melatoniinin ja progesteronin tasoon altistus ei vaikuttanut.
Koska eläimissä ei havaittu epänormaaleja oireita eikä jäämävaikutusten kestoa ja siten merkitsevien muutosten absoluuttista laajuutta pystytty aineiston perusteella määrittämään, tutkijat eivät pidä todennäköisenä, että magneettikentille altistumisella olisi merkittävää haittaa eläinten terveydelle. Heidän mukaansa on mahdollista, että tutkimuksissa havaitut sähkö- ja magneettikenttien vaikutukset perustuvat molempien kenttien yhteisvaikutukseen.
Lähde:
Burchard JF, Nguyen DH, Monardes HG. Exposure of Pregnant Dairy Heifer to Magnetic Fields at 60 Hz and 30 µT. Bioelectromagnetics 28 (2007) 471–476.