Leena Korpinen, kohteen Leena Korpinen tekijä

Nro. 8 / 2016/1 Pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuneiden henkilöiden geneettiset vauriot

3.10.2016 | Leena Korpinen

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat arvioivat 22 artikkelia, jotka käsittelivät sytogeneettiseen biomonitorointiin perustuvia tutkimuksia. He halusivat selvittää sähkömagneettisille kentille altistuneiden henkilöiden mahdollisia geneettisiä vaurioita. Heidän mukaansa tutkimuksissa oli erilaisia puutteita. Toisaalta vain viidessä tutkimuksessa ei havaittu lainkaan sytogeneettisiä vaurioita altistuneissa henkilöissä, minkä tähden tutkimuksia ei voida heidän mielestään jättää myöskään kokonaan huomiotta.

Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut pientaajuiset magneettikentät mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi (luokka 2B). Arvio perustuu lähinnä epidemiologiseen näyttöön, joka viittaa kentille altistumisen ja lapsuusiän leukemian mahdolliseen yhteyteen. In vitro- ja in vivo ‑tutkimuksissa syy-yhteyttä ei edelleenkään ole pystytty vahvistamaan lukuisista yrityksistä huolimatta.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin sytogeneettiseen biomonitorointiin perustuvia tutkimuksia, joita oli julkaistu 22. Valtaosassa sähkömagneettisille kentille altistuminen oli ollut työperäistä, ja tarkasteltuja päätepisteitä olivat yleisesti kromosomipoikkeavuudet, geneettisen materiaalin vaihtuminen kromosomipuolikkaiden välillä (SCE) ja mikrotumat. Useimmissa tutkimuksissa havaittiin geneettisten vaurioiden lisääntymistä valkosoluissa ja bukkaalisissa soluissa. Sytogeneettisten soluvaurioiden tiedetään olevan yhteydessä kohonneeseen syöpäriskiin.

Arvioijat totesivat kuitenkin tarkasteltujen tutkimusten olevan niin selvästi puutteellisia, ettei niiden perusteella voida tehdä pitäviä päätelmiä. Esimerkiksi altistuminen oli määritelty epätarkasti, tutkittavat altistuivat myös muulle ionisoimattomalle säteilylle tai tulokset eivät olleet tilastollisesti luotettavia. Lisäksi sytogeneettisiä vaurioita havaittiin monissa sellaisissa tutkimuksissa, joissa altistustasot olivat todennäköisesti paljon matalampia kuin pääosin päinvastaisia tuloksia tuottaneissa in vitro- ja in vivo ‑tutkimuksissa. Tutkijat eivät siten pitäneet todennäköisenä, että kaikki todetut sytogeneettiset vaikutukset olisivat aiheutuneet pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisesta.

Koska toisaalta vain viidessä tutkimuksessa ei havaittu lainkaan sytogeneettisiä vaurioita altistuneissa henkilöissä, tutkimuksia ei voida heidän mielestään jättää myöskään kokonaan huomiotta. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen olisi siis tietyssä määrin paikallaan. Heidän mukaansa olisi tarvetta perusteellisemmille ja hallitummille lisätutkimuksille, joissa on tarkasteltavana riittävä määrä henkilöitä ja soluja sekä oikeat päätepisteet.

Lähde:
Maes A, Verschaeve L. Genetic damage in humans exposed to extremely low frequency electromagnetic fields. Archives of Toxicology 2016. DOI 10.1007/s00204-016-1769-9.

Nro. 7 / 2016/1 Verkkotaajuisille magneettikentille altistumisen vaikutukset hedelmällisyyteen ja raskauteen – katsaus tutkimustuloksiin ja uusia tutkimussuosituksia

3.10.2016 | Leena Korpinen

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat pyrkivät selvittämään, voiko verkkotaajuisille magneettikentille altistuminen olla yksi syy hedelmällisyyteen ja raskauteen liittyviin ongelmiin. Artikkeli on yleiskatsaus ja analyysi vertaisarvioiduista epidemiologisista tutkimuksista, jotka on julkaistu vuoden 2002 ja heinäkuun 2015 välillä. Tekijöiden mukaan tuloksissa oli epäyhteneväisyyttä, ja heidän mielestään tarvitaankin lisää epidemiologisia tutkimuksia aiheesta.

Hedelmällisyyteen ja raskauteen liittyvät ongelmat ovat yleisiä kaikkialla ¬maailmassa. Jo yli 35 vuoden ajan on pyritty selvittämään, voisiko verkkotaajuisille magneettikentille altistuminen olla yksi syy niihin. Aiheeseen liittyvistä vertaisarvioiduista tutkimuksista ei kuitenkaan ole tehty asiantuntevaa katsausta lähes 15 vuoteen.

Tämä tutkimus on yleiskatsaus ja kriittinen analyysi vertaisarvioiduista epidemiologisista tutkimuksista, jotka on julkaistu vuoden 2002 ja heinäkuun 2015 välillä. Tekijät löysivät niitä PubMed-tietokannasta yhteensä 13, ja niissä oli selvitetty magneettikentille altistumisen mahdollisia prenataalisia, neonataalisia ja miehen hedelmällisyyteen liittyviä haittavaikutuksia (keskenmeno, ennenaikainen synnytys, syntymäviat, huono siemennesteen laatu jne.).

Joissain tutkimuksissa yhteyksiä havaittiin, mutta toisissa ei. Katsauksen tekijöiden mukaan epäyhtenevät tulokset saattoivat johtua tutkimusrakenteisiin liittyvistä rajoituksista. He korostavat esimerkiksi tarkoituksenmukaisen tapauspopulaation tärkeyttä ja suosittelevat altistuksen mittaamista prospektiivisesti sekä mittausten ulkopuolelle jätetyn fyysisen aktiivisuuden sekoittavan vaikutuksen huomioimista. Lisäksi he nostivat esiin informaatioharhan mahdollisuuden altistusmittauksissa esimerkiksi liian lyhyen mittausjakson tai epätarkoituksenmukaisen mittaustiheyden takia.

Katsauksen tekijöiden mielestä on myös tärkeää pyrkiä selvittämään mahdolliset biologiset mekanismit magneettikentille altistumisen ja sen lisääntymisterveydelle aiheuttamien haittojen takana, jotta osattaisiin käyttää oikeita mittareita altistuksen määrittämiseen. Lopuksi he pohtivat naisen ja miehen henkilökohtaisten altistustietojen keskinäistä korrelointia tutkimustulosten tulkinnassa. Heidän mukaansa tarvitaan lisää epidemiologista tutkimusta kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen, koska verkkotaajuisille magneettikentille altistutaan lähes kaikkialla.

Lähde:
Lewis R C, Hauser R, Maynard A D, Neitzel R L, Wang L, Kavet R, Meeker J D. Exposure to Power-Frequency Magnetic Fields and the Risk of Infertility and Adverse Pregnancy Outcomes: Update on the Human Evidence and Recommendations for Future Study Designs. Journal of Toxicology and Environmental Health, Part B, 19 (2016) 29–45. DOI: 10.1080/10937404.2015.1134370.

Nro. 6 / 2016/1 Psykologiset oireet ja terveyteen liittyvä elämänlaatu sähkömagneettisille kentille yliherkillä henkilöillä

3.10.2016 | Leena Korpinen

Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli selvittää kyselylomakkeiden avulla prosessia, joka saa aikaan yliherkkyyden sähkömagneettisille kentille. He tarkastelivat yliherkiksi itsensä kokevien henkilöiden psykologisia oireita ja terveyteen liittyvää elämänlaatua. Tutkittavana oli noin sata yliherkkyydestä kärsivää henkilöä ja saman verran verrokkeja. Tutkijoiden mukaan yliherkkyys sähkömagneettisille kentille on yhteydessä erilaisiin psykologisiin oireisiin ja heikkoon elämänlaatuun.

Sähköyliherkkyys on melko yleinen ongelma: esimerkiksi Ruotsissa 13,5 % väestöstä kokee erään tutkimuksen mukaan näytöt ja loistevalot häiritseviksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli valaista prosessia, joka saa aikaan yliherkkyyden sähkömagneettisille kentille. Sitä varten tarkasteltiin yliherkiksi itsensä kokevien henkilöiden psykologisia oireita ja terveyteen liittyvää elämänlaatua.

Tutkimuksen kohteena oli 114 yliherkkyydestä kärsivää henkilöä ja 104 henkilön populaatiopohjainen verrokkiotanta. Menetelminä käytettiin Symptom Checklist 90 kyselylomakkeesta (SCL-90) kuutta eri osa-aluetta psykologisten oireiden arviointiin ja Short Form 36 Health Survey -kyselylomakkeen (SF-36) kaikkia kahdeksaa osa-aluetta elämänlaadun arviointiin.

Yliherkillä henkilöillä ilmeni huomattavasti verrokkeja enemmän pakko-oireisia häiriöitä, sosiaalista yliherkkyyttä, vihamielisyyttä, ahdistuneisuushäiriöitä ja fobioita sekä vainoharhaisia ajatuksia. Myös psykotismin osalta saatiin viitteitä samansuuntaisesta eroavaisuudesta ryhmien välillä. Elämänlaatukin oli yliherkillä verrokkeja huonompi niin fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn, fyysisen ja psyykkisen roolitoiminnan, koetun terveyden, tarmokkuuden, kivuttomuuden kuin psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueilla. Useiden SCL-90:n ja SF-36:n osa-alueiden välillä havaittiin merkittävää korrelaatiota ja kohtalaisesta voimakkaaseen vaihtelevia vaikutuskokoja.

Tulosten perusteella tutkijat esittävät, että yliherkkyys sähkömagneettisille kentille on yhteydessä erilaisiin psykologisiin oireisiin ja heikkoon elämänlaatuun. Kliinisestä näkökulmasta katsottuna tutkimus tarjoaa tekijöiden mukaan teoreettista lisänäyttöä kognitiivisen psykoterapian hyödyllisyydestä sähköyliherkkyyden hoidossa. Lisäksi tulokset viittaavat heidän mielestään siihen, että terapiassa tulisi suunnata huomiota huonommuuden tunteisiin, hankaluuksiin toimia sosiaalisissa suhteissa sekä kiukkuun, vihamielisyyteen ja halveksuntaan muita ihmisiä kohtaan, joskin tämä vaatii lisää tutkimusta.

Lähde:
Kjellqvist A, Palmquist E, Nordin S. Psychological symptoms and health-related quality of life in idiopathic environmental intolerance attributed to electromagnetic ﬁelds. Journal of Psychosomatic Research 84 (2016) 8–12. DOI: 10.1016/j.jpsychores.2016.03.006.

Nro. 5 / 2016/1 Suurtaajuisiin jännitehuippuihin liittyvien epidemiologisten ja altistustutkimusten systemaattinen katsaus

3.10.2016 | Leena Korpinen

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat ovat kiinnostuneita yli 50/60 hertsin jännitehuippujen eli ns. likaisen sähkön haitallisista vaikutuksista. He tekivät katsauksen saatavilla oleviin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, joissa oli selvitetty likaisen sähkön terveyshaittoja. Molemmat tutkijat kävivät kaikki julkaisut läpi erikseen. Heidän päätelmänsä oli, ettei tällä hetkellä ole tieteellisesti kestäviä todisteita siitä, että likaiselle sähkölle altistumisella olisi terveysvaikutuksia.

Sähkömagneettisille kentille altistumisen terveyshaittoja selvittävissä epidemiologisissa tutkimuksissa on päädytty osin ristiriitaisiinkin tuloksiin. Haittojen mahdolliseksi aiheuttajaksi on esitetty myös suurtaajuisia, yli 50/60 hertsin jännitehuippuja eli ns. likaista sähköä, jota ei yleensä mitata. Sen on arveltu vaikuttavan terveyteen ja hyvinvointiin monin eri tavoin, ja markkinoilla on yhä enemmän erilaisia likaisen sähkön mittareita ja suodattimia.

Tässä tutkimuksessa käytiin läpi saatavilla olevat vertaisarvioidut tutkimukset, joissa oli selvitetty likaisen sähkön terveyshaittoja. Käytetyt tietokannat olivat Cochrane-kirjasto, PubMed, Web of Science ja Google Scholar, ja lisäksi julkaisuja haettiin lähdeluetteloista ja harmaasta kirjallisuudesta. Haku tuotti 25 julkaisua, joista 16 sisälsi primaarista epidemiologista ja/tai altistustietoa. Julkaisuista osa sisältyi tutkimuksen toisen tekijän aiempaan katsaukseen. Molemmat tutkijat kävivät kaikki julkaisut läpi erikseen.

Likaista sähköä oli tutkimuksissa mitattu eri tavoin, eikä mielekäs vertailu ollut tutkijoiden mukaan mahdollista. Turvallisen altistumisen rajana joissain tutkimuksissa käytetty 50 Graham/Stetzer-yksikköä (GS) vaikutti heidän mielestään mielivaltaiselta, sillä sille ei löytynyt tieteellistä pohjaa. Epidemiologinen näyttö likaisen sähkön terveysvaikutuksista perustui lähinnä tapauskuvauksiin, jotka olivat lisäksi usein muista julkaisuista lainattuja. Kvantitatiivinen näyttö koostui tutkittavien itsensä sokkouttamattomissa olosuhteissa ilmoittamista terveysvaikutuksista, ekologisista korrelaatioista ja yhdestä syöpäriskin poikittaiskohorttitutkimuksesta, jossa ei havaittu syy-yhteyttä likaiseen sähköön.

Tällä hetkellä ei siis tutkijoiden mukaan ole tieteellistä tarkastelua kestäviä todisteita siitä, että likaiselle sähkölle altistumisella olisi terveysvaikutuksia.

Lähde:
de Vocht F, Olsen R G. Systematic Review of the Exposure Assessment and Epidemiology of High-Frequency Voltage Transients. Frontiers in Public Health 4:52 (2016).
DOI: 10.3389/fpubh.2016.00052.

Nro. 4 / 2016/1 Lapsuusiän leukemia ja voimajohtojen läheisyys – populaatiopohjainen tapaus-verrokkitutkimus Kaliforniasta

3.10.2016 | Leena Korpinen

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät tapaus-verrokkitutkimuksella lapsuusiän leukemian riskiä Kaliforniassa lähellä voimajohtoja asuvassa väestössä hyödyntäen syntymä- ja syöpärekistereitä. Mukana oli 5 788 lapsuusiän leukemiatapausta ja vertailun vuoksi 3 308 lapsuusiän keskushermosto-syöpätapausta sekä verrokit. Tutkijoiden mukaan tulokset antoivat korkeintaan heikkoa näyttöä kohonneen lapsuusiän riskin ja voimajohdon lähietäisyydellä sijaitsevan syntymäpaikan yhteydestä.

Joissain tutkimuksissa on todettu lapsuusiän leukemian riskin saattavan olla suurempi asuttaessa lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja, vaikka etäisyyttä johdoista olisi sen verran, että magneettikentät ovat merkityksettömän vähäisiä. Tällä laajalla, syntymä- ja syöpärekistereitä hyödyntävällä tapaus-verrokkitutkimuksella selvitettiin lapsuusiän leukemian riskiä Kaliforniassa lähellä voimajohtoja asuvassa väestössä.

Tutkimuksessa oli mukana 5 788 lapsuusiän leukemiatapausta ja vertailun vuoksi 3 308 lapsuusiän keskushermostosyöpätapausta, jotka olivat syntyneet ja saaneet diagnoosin Kaliforniassa vuosina 1986–2008, sekä iältään ja sukupuoleltaan vastaavat verrokit. Syntymäkodin osoite geokoodattiin, ja etäisyys voimajohdoista määritettiin paikkatietojärjestelmien, ilmakuvien sekä lähimpänä voimajohtoja sijaitsevien leukemiatapausten ja heidän verrokkiensa osalta tarkoilla mittauksilla paikan päällä.

Tulokset osoittivat, että leukemiatapauksia ja tutkijoiden odotusten vastaisesti myös keskushermostosyöpätapauksia oli hieman enemmän yli 200 kV:n voimajohtojen läheisyydessä magneettikenttien vaikutusalueella eli kun etäisyys voimajohdosta oli enintään 50 metriä. Riski ei vaikuttanut olevan koholla silloin, kun etäisyyttä oli yli 50 m tai kun voimajohdon jännite oli matalampi. Joissain aiemmissa tutkimuksissa raportoitua kohonnutta riskiä jopa 600 metrin etäisyydellä ei siten tässä tutkimuksessa havaittu.

Tutkijoiden mielestä tulokset antoivat korkeintaan heikkoa näyttöä siitä, että kohonnut lapsuusiän leukemian riski olisi yhteydessä suurjännitteisen voimajohdon lähietäisyydellä sijaitsevaan syntymäpaikkaan. Esimerkiksi yhteys kohonneeseen keskushermostosyöpäriskiin saattaa heidän mielestään olla merkki tutkimusharhasta. Liikkuvuuden on arveltu olevan yksi mahdollinen sekoittava muuttuja, ja tässä tutkimuksessa verrokin asuinpaikka tapauksen diagnoosihetkellä ei ollut tiedossa. Tutkijat suunnittelevatkin selvittävänsä myös asuinpaikan vaihtumisen mahdollista vääristävää vaikutusta riskin arvioimiseen.

Lähde:
Crespi C M, Vergara X P, Hooper C, Oksuzyan S, Wu S, Cockburn M, Kheifets L. Childhood leukaemia and distance from power lines in California: a population-based case-control study. British Journal of Cancer 115 (2016) 122–128. DOI: 10.1038/bjc.2016.142.