BEST – tutkimusohjelman julkaisut netistä ladattavissa

|

Tulevaisuuden kestävät bioenergiaratkaisut eli  BEST (Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow) tutkimusohjelma alkoi tammikuussa 2013 ja päättyi joulukuussa 2016 . Loppuraportin esipuheen mukaan siihen osallistui 25 yritystä ja 15 tutkimuslaitosta. Tutkimuksen kokonaisarvo oli noin 15 miljoonaa euroa.

BEST-tutkimusohjelman tutkimusalueita olivat: laadunhallinta, toimitusketjut, kestävä liiketoiminta, uudet markkimat, uudet konseptit, bioenergia osana energiajärjestelmää ja biotaloutta. Tarkemmin näihin aiheisiin voi tutustua suomenkielisestä loppuraportista.

Tutkimusohjelmasta valmistui loppuraportin mukaan 51 vertaisarvioitua tieteellistä lehtiartikkelia, 48 konferenssijulkaisua, 22 opinnäytetyötä, 107 teknistä raporttia teollisuuden tarpeisiin ja 2 kansainvälistä tutkimuspilottia. Tarkemmin näitä julkaisuja löytyy Best Final Report www-sivulta.

Itse osallistuin aikoinaan Occupational health and safety-  osa-alueeseen. Aiheesta tehdyt julkaisut ja raportit löytyvät loppuraportin kohdasta ”Sustainability”.

Tutkimuksista on julkaistu kaksi tieteellistä artikkelia (toinen loppuraportin jälkeen):

  1. Laitinen, Juha; et al. 2017. Peak exposures to main components of ash and gaseous diesel exhausts in closed and open ash loading stations at biomass-fuelled power plants.  Chemosphere. vol.185, 183-191. doi: 10.1016/j.chemosphere.2017.07.012.
  2. Laitinen, Sirpa,  et al.  2016. Exposure to biological and chemical agents at biomass power plants. Biomass and Bioenergy, vol. 93, 78-86, DOI: 10.1016/j.biombioe.2016.06.025

Occupational health and safety – ryhmä on julkaissut myös käytännönläheistä aineistoa. Esimerkiksi loppuseminaarissa oli esillä ”Hyvä työturvallisuus tavaksi biolaitoksilla” -posteri, johon on koottu tietoa aiheista: tekniset ratkaisut, työmenetelmät, materiaalin korvaaminen ja henkilökohtaiset suojaimet.  Suosittelen tutustumaan, varsinkin jos käytännön asiat kiinnostavat.

Occupational health and safety – ryhmän aihetta käsitellään myös suomenkielisen loppuraportin (sivu 20) jutussa ’Tieto riskeistä edistää biomassan turvallista käsittelyä’. Juttuun on haastateltu Työterveyslaitoksen vanhempaa tutkijaa Sirpa Laitista sekä Stora Enso Metsän kehitysjohtaja Pekka T. Rajalaa.

Tähän blogiin keräsin vain joitakin mielenkiintoisia esimerkkejä, jotka BEST-tutkimusohjelman julkaisuista ja raporteista löysin. Toivottavasti muutkin löytävät loppuraportista kiinnostavaa luettavaa.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Ajatuksia vuodelle 2018

Ajatuksia vuodelle 2018

|

Usein vuoden vaihteessa olen miettinyt sitä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Vuodet tuntuvat kuluvan varsin nopeasti. Monet asiat muuttuvat ja menevät eteenpäin ihan huomaamatta.

Uutta vuotta miettiessäni muistin, että olen monesti analysoinut, miten tekniikka on kehittynyt eteenpäin ja tarjonnut ihmisille uusia entistä kehittyneempiä palveluja. Vähitellen niitä tulee itsekin otettua käyttöön vähän huomaamattaan.

Uuden vuoden aattona huomasin Twitterissäni Jeremy Scrivensin Periscope-lähetyksestä tviitin. Hän kuvasi Australiassa takapihalla olevia kenguruja. Niitä oli ihan mielenkiintoista katsella. Todella hienoa, että nykyään tuollaisia lähetyksiä voi katsoa todella helposti Australiasta asti.

Vuonna 2017 oli mahdollista katsoa internetissä myös esimerkiksi Norppalive-lähetyksiä, joista pidin. Toivon, että vuosi 2018 tuo tällaista meille vielä lisää.

Viime aikoina olen myös alkanut katsoa suoria TV-lähetyksiä matkapuhelimesta linja-autossa matkustaessa. Oikeastaan on mielenkiintoista, miten TV:n katselu on muuttunut. Enää ei tarvitse välittää siitä, milloin ohjelma lähetetään, vaan lähes aina ohjelman voi katsoa myöhemmin esim. Yle Areenasta. Nyt ohjelmia tulee katsottua jo myös liikkuessa. Mielenkiinnolla odotan minkälaisia mahdollisuuksia vuosi 2018 tuo.

Uusia mahdollisuuksia on tullut myös tiedon hankintaan, itsenäiseen opiskeluun ja tutkimustulosten julkaisemiseen. Seminaareja ja konferensseja voi seurata etänä, eikä varsinaisen sisällön tähden tarvitse enää matkustaa paikan päälle. Opiskelussa itse arvostan edelleen vuorovaikutteista lähiopetusta, mutta tietolähteille on myös hyvä päästä helposti internetin kautta.

En ole kovin hyvin perehtynyt tieteellisten lehtien julkaisutoimintaan. Ainoastaan olen kirjoittunut artikkeleja niihin, mutta vähitellen olen alkanut arvostaa entistä enemmän sitä, että hyviä julkaisuja on saatavana ilmaiseksi internetistä. Mielenkiinnolla odotan, miten julkaisutoiminta tulevaisuudessa kehittyy. Itse toivon, että vapaasti saatava tieteellinen tieto lisääntyy edelleen vuonna 2018.

Vuoden 2018 alussa järjestetään Las Vegasissa CES 2018-messut, joissa esitellään kuluttajaelektroniikan viimeisimpiä virtauksia. Aikaisempina vuosi siellä on muiden muassa esitelty erilaisia robotteja, virtuaalitodellissuuteen liittyvää teknologioita ja oman terveyden seurantaan liittyviä älylaitteita. Tilaisuutta voi seurata internetin välityksellä. Itse olen seurannut heitä Twitterissä ja katsellut lyhyitä uutisia sen kautta. Mielenkiinnolla odota mitä uutta on tulossa.

Mukavaa ja mielenkiintoista vuotta 2018 kaikille!

Nro. 9 / 2017/2 Sähkömagneettiset kentät vastasyntyneiden happikaapeissa – syitä varovaisuuteen

|

Päätoimittajan kommentti: Artikkeliin on koottu yhteen aikaisempia tutkimuksia, joissa on selvitetty keskoskaappien sähkömagneettisia kenttiä ja vastasyntyneiden altistumista.

Happikaapit ovat tutkimusryhmän mukaan tärkeitä välineitä sairaiden vastasyntyneiden hoidossa heidän ensimmäisinä elinpäivinään. Kaapin sähkömoottori sijaitsee kuitenkin usein hyvin lähellä vastasyntyneen kehoa ja tuottaa sähkömagneettisia kenttiä, joille vauva altistuu. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena käydä läpi tutkimuksia, joissa on käsitelty vastasyntyneiden altistumista happikaappien sähkömagneettisille kentille ja sen vaikutuksia.

Tutkimusryhmä teki Medline- ja Embase-tietokantojen avulla systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja löysi vuosilta 1993–2017 yhteensä 15 tutkimusta, joissa oli selvitetty happikaappien sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaa säteilyä ja sen biologisia vaikutuksia vauvoihin.
Sähkömagneettisten kenttien tasot olivat 2–100 mG (0,2􀵆10 μT􁈻 riippuen patjan etäisyydestä sähkömoottoriin – jossain tapauksissa jopa voimakkaampia.

Joidenkin tutkimustulosten mukaan tällaiset altistusarvot saattoivat vaikuttaa vastasyntyneiden melatoniin tuotantoon tai sykevälivaihteluun muuttaen autonomisen hermoston toimintaa. Kaikki altistustasot olivat tutkimusryhmän mukaan alhaisempia kuin ICNIRP:n suosittelemat viitearvot, jotka on kuitenkin laadittu käyttämällä aikuista ihmismallia. Tutkimusryhmän mukaan vastasyntyneen keho
mm. sisältää paljon vettä, joka lisää sähkön johtavuutta. He löysivät myös tutkimuksia lähellä happikaappeja työskentelevän hoitohenkilökunnan altistumisesta voimakkaille sähkömagneettisille kentille (jopa yli 200 mG).

Koska sähkömagneettisia kenttiä pidetään tutkimusten perusteella mahdollisesti vaarallisina ihmisen terveydelle, tässä katsauksessa raportoidut arvot pitäisi tutkimusryhmän mielestä nähdä varoituksena, jotta voidaan ehkäistä vauvojen ja hoitohenkilökunnan altistuminen happikaappien läheisyydessä. Tätä silmällä pitäen uusia happikaappeja suunniteltaessa tulisi tutkimusryhmän mukaan huomioida varotoimenpiteet, jollaisia olisivat mm. muovisen rungon käyttäminen metallisen sijaan, patjan ja moottorin välisen etäisyyden lisääminen ja säteilyä vaimentavien paneelien hyödyntäminen.

Lähde: Bellieni C V, Nardi V, Buonocore G, Di Fabio S, Pinto I, Verrotti A. Electromagnetic fields in neonatal incubators: the reasons for an alert. Journal of Maternal-Fetal and Neonatal Medicine, lokakuu 2017. https://doi.org/10.1080/14767058.2017.1390559.

Nro. 8 / 2017/2 Kaksoissokkotutkimus yksilöllisen altistuksen vaikutuksesta itse arvioituun sähköyliherkkyyteen ja herkkyyteen havaita sähkömagneettisia kenttiä

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät, tunnistaisivatko koehenkilöt sähkömagneettisille kentille altistumisen ja vaikuttaisiko palautteen saanti yksilöllisen kokeen tuloksista heidän omaan arvioonsa herkkyydestään sähkömagneettisille kentille. Tutkijat käyttivät kannettavia altistuslähteitä, joiden avulla kaksoissokkoaltistus voitiin tehdä yksilöllisin asetuksin koehenkilöiden kotona tai jossain muussa heidän valitsemassaan ympäristössä. Tutkijoiden mielestä tulokset viittasivat siihen, että tietty ihmisryhmä hyötyy osallistumisesta yksilölliseen koemenettelyyn.

Tutkimusryhmän mukaan sähköyliherkkyydestään itse raportoineille henkilöille tehtyjä kokeita on aiemmin kritisoitu siitä, että osallistujien on täytynyt matkustaa koepaikoille (stressaavaa) ja etteivät he ole voineet valita sellaista koesignaalia (esim. 50 Hz:n sinimuotoinen aalto), jolle he ovat ilmoittaneet reagoivansa. Nyt tutkimusryhmä käytti kannettavia altistuslähteitä, joiden avulla kaksoissokkoaltistus voitiin tehdä yksilöllisin asetuksin (signaalin tyyppi, voimakkuus ja kesto) koehenkilöiden kotona tai jossain muussa heidän miellyttäväksi kokemassaan ympäristössä. Tutkimusryhmä selvitti, tunnistaisivatko koehenkilöt altistuksen ja vaikuttaisiko palautteen saanti yksilöllisen kokeen tuloksista siihen, kuinka herkkiä sähkömagneettisille kentille koehenkilöt arvioivat olevansa.

Tutkimusryhmä suoritti satunnaistettuja vertailevia kaksoissokkoaltistuskokeita, joihin sisältyi kyselylomakkeen täyttäminen lähtökartoituksena, juuri ennen koetta ja heti sen jälkeen sekä kaksi ja neljä kuukautta kokeen jälkeen. Kokeisiin osallistui 42 keski-iältään 55-vuotista henkilöä, joista 76 % oli naisia. Osallistujat arvioivat etukäteen havaitsevansa suur- tai pientaajuiset kentät muutaman minuutin kuluessa altistuksesta. He eivät saaneet kokeen aikana tietoa, milloin he altistuivat. Ennen sokkokoetta tarkastettiin yhdessä, että altistusasetukset oli valittu sellaisiksi, joihin osallistuja reagoi. Kokeisiin sisältyi kymmenen altistus- tai lumealtistusjaksoa satunnaisessa järjestyksessä, ja tulokset annettiin heti perään.

Tutkimusryhmä ei havainnut tilastollisesti merkittäviä eroja itse arvioidun sähköyliherkkyyden tasossa lähtökartoituksen ja seurantakyselyn välillä, mutta seurantakyselyssä osallistujien varmuus reagoimisestaan altistukseen minuuttien sisällä väheni ja he myös raportoivat huomattavasti vähemmän oireita kuin lähtökartoituksessa. Tulokset viittasivat tutkimusryhmän mielestä siihen, että tietty ihmisryhmä hyötyy osallistumisesta yksilölliseen koemenettelyyn.

Lähde:
van Moorselaar I, Slottje P, Heller P, van Strien R, Kromhout H, Murbach M, Kuster N, Vermeulen R, Huss A. Effects of personalised exposure on self-rated electromagnetic hypersensitivity and sensibility – A double-blind randomised controlled trial. Environment International 99 (2017) 255–262.

Nro. 7 / 2017/2 Mitä yhtäaikainen aivosähkötutkimus ja funktionaalinen magneettikuvaus kertovat ihmisten altistuksesta verkkotaajuisille magneettikentille?

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tavoitteena oli tutkia, miten akuutti altistus verkkotaajuisille (60 Hz) magneettikentille vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan. He suorittivat yhtä aikaa aivosähkötutkimuksen (EEG) ja funktionaalisen magneettikuvauksen. He eivät havainneet mitään vaikutuksia EEG-käyrällä tai muutoksia veren happipitoisuudessa funktionaalisissa magneettikuvissa. Verrattuaan tuloksia aiempiin löydöksiin he päättelivät, että magneettikenttäaltistus alhaisella tasolla (< 10 mT) saattaa vaatia pidempikestoisen altistuksen, jotta vaikutuksia esiintyisi.

Suorittamalla yhtä aikaa aivosähkötutkimuksen (EEG) ja funktionaalisen magneettikuvauksen (fMRI) tutkimusryhmä tarkasteli, miten akuutti altistus verkkotaajuisille (60 Hz Pohjois-Amerikassa) magneettikentille vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan. EEG sopi heidän mielestään erinomaisen aikatarkkuutensa ansiosta hyvin aivokudoksen akuuttien reaktioiden tarkasteluun, mutta sen rajoituksina olivat avaruudellinen erotuskyky ja kykenemättömyys mitata toimintaa aivojen syvillä alueilla. Näiden puutteiden kompensoimiseksi he hyödynsivät myös funktionaalista magneettikuvausta.

Tutkimukseen osallistui 25 tervettä vapaaehtoista, jotka saivat todellista tai lumealtistusta magneettikuvauslaitteen gradienttikäämin muodostamille sinimuotoisille 60 Hz:n magneettikentille. Altistusjaksoja oli kaksi: 10 sekuntia 3 mT:n tasolla (12 toistoa) ja 2 sekuntia 7,6 mT:n tasolla (100 toistoa). EEG:n spektri mitattiin takaraivolta alfataajuudella (8–12 Hz, kirjallisuudessa raportoitu magneettikenttäaltistukselle herkimmäksi) magneettikenttäaltistuksella ja ilman altistusta. Aivotoiminnan aktivoitumista tutkittiin funktionaalisella magneettikuvauksella veren happipitoisuuden muutoksista (BOLD-signaaleista).

Tutkimusryhmä ei havainnut mitään vaikutuksia EEG-käyrällä altistuksen aikana tai sen jälkeen kummassakaan altistusjaksossa. He eivät myöskään todenneet funktionaalisissa magneettikuvissa veren happipitoisuuden muutoksia. Tutkimusryhmän mukaan akuutti altistuminen (2–10 s) 60 Hz:n magneettikentille 3–7,6 mT:n tasolla (30 000–76 000 kertaa keskimääräinen väestöaltistuksen taso) ei aiheuta havaittavia muutoksia EEG-käyrällä tai BOLD-signaaleissa. Verrattuaan tuloksia aiempiin löydöksiin, joissa näkyi vaikutuksia BOLD-signaaleissa tunnin kestäneen 3 mT:n tasoisen altistuksen jälkeen, he päättelivät, että magneettikenttäaltistus alhaisella tasolla (< 10 mT) saattaa vaatia pidempikestoisen altistuksen, jotta vaikutuksia esiintyisi.

Lähde:
Modolo J, Thomas A W, Legros A. Human exposure to power frequency magnetic fields up to 7.6 mT: an integrated EEG/fMRI study. Bioelectromagnetics 38 (2017) 425–435. DOI: 10.1002/bem.22064.