Nro. 6 / 2019/1 Tiedonsaannin vaikutus pien- ja suurtaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen ja niiden aiheuttamien terveysriskien kokemiseen

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat analysoivat magneettikentille altistumisen ja terveysriskien kokemista sekä mahdollisesti selittäviä tekijöitä. Yhteensä 387 äitiä vastasi kyselylomakkeella, kuinka he kokivat altistumisen ja niiden aiheuttamat terveysriskit. Sen jälkeen kodeista mitattiin magneettikentät ja arvojen kerrottiin olevan EU:n suosittelemia arvoja alhaisempia, jonka jälkeen he saivat uuden kyselylomakkeen. Kirjoittajien mukaan tiedonsaanti ei muuttanut terveysriskien kokemista, mutta koettu altistuminen väheni kokonaisuudessaan.

Sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien kokeminen suuriksi voi tutkimusryhmän mukaan vaikuttaa terveyteen todellisista altistustasoista riippumatta. Tässä tutkimuksessa he halusivat analysoida altistumisen ja terveysriskien kokemista ja sitä mahdollisesti selittäviä tekijöitä ja arvioida, voisiko tiedonsaanti altistustasosta vaikuttaa kokemiseen.

He hyödynsivät espanjalaisen lapsuutta ja ympäristöä käsittelevän INMA-kohorttitutkimuksen aineistoa Baskimaan Gipuzkoa-provinssista. Tutkimuksessa yhteensä 387 äitiä vastasi kyselylomakkeella neljään kysymykseen siitä, kuinka he kokivat pien- ja suurtaajuisille magneettikentille altistumisen ja niiden aiheuttamat terveysriskit. Myöhemmin 104 osallistujan kodeista mitattiin pien- ja suurtaajuiset magneettikentät. Kaikki mitatut arvot olivat paljon Eurooppa-neuvoston suosittelemia arvoja alhaisempia, mikä selitettiin perheille lähetetyissä raporteissa. Tulosten saamisen jälkeen äidit täyttivät uudestaan saman lomakkeen, johon oli lisätty kaksi kysymystä terveysviranomaisten roolista tiedotettaessa riskeistä.

Tutkimusryhmä analysoi koettujen ja mitattujen arvojen välistä suhdetta kategorisena muuttujana khin neliötestillä. He arvioivat jokaista kysymystä lineaarisilla regressioanalyyseillä tunnistaakseen kokemiseen liittyvät ratkaisevat tekijät. Tiedonsaannin vaikutusta he arvioivat vertailemalla ensimmäisen ja toisen kerran vastauksia Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä.

Tulosten mukaan altistus pien- ja suurtaajuisille magneettikentille koettiin voimakkaaksi ja niiden aiheuttamat terveysriskit suuriksi. Voimakkaiksi koetut magneettikenttätasot eivät olleet yhteydessä kotoa mitattuihin voimakkaisiin altistustasoihin. Voimakkaammaksi koettuun altistukseen ja suuremmiksi koettuihin riskeihin yhdistyivät toistuvasti seuraavat muuttujat: ruumiillinen työ, tunne siitä, ettei asunut hyvällä asuinalueella, toimeentulovaikeudet, ei televisioantennia 600 metrin etäisyydellä, nuori ikä ja vähemmän sähkölaitteita kotona.

Tutkimusryhmän mukaan tiedonsaanti kodin altistustasoista ei muuttanut terveysriskien kokemista, mutta koettu altistuminen väheni kokonaisuudessaan hieman ja suurtaajuisten magneettikenttien osalta merkittävästi.

Lähde:
Gallastegi M, Jiménez-Zabala A, Molinuevo A, Aurrekoetxea J J, Santa-Marina L, Vozmediano L, Ibarluzea J. Exposure and health risks perception of extremely low frequency and radiofrequency electromagnetic fields and the effect of providing information. Environmental Research 169 (2019) 501–509.

Nro. 5 / 2019/1 Raskaudenaikainen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja sen vaikutus sikiön kasvuun

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat tutkivat äidin raskaudenaikaisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja sikiön kasvun välistä yhteyttä Shanghaissa. Tutkimuksessa oli mukana 128 viimeisellä raskauskolmanneksella olevaa naista, joiden päivittäistä magneettikenttäaltistumista mitattiin. Sikiön kasvua mitattiin 24 tunnin kuluessa syntymästä esimerkiksi lapsen syntymäpainon perusteella. Tulostensa perusteella kirjoittajat päättelivät, että voimakkaille pientaajuisille magneettikentille altistumisella raskauden aikana oli yhteys heikompaan sikiön kasvuun tytöillä mutta ei pojilla.

Aiemmat tutkimukset raskaudenaikaisen magneettikentille altistumisen vaikutuksesta sikiön kasvuun eivät ole olleet tutkimusryhmän mielestä vakuuttavia, vaan niissä on ollut metodologisia puutteita, erityisesti magneettikenttäaltistuksen mittauksessa. Tässä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa haluttiin tutkia äidin raskaudenaikaisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja sikiön kasvun välistä yhteyttä Kiinan Shanghaissa.

Tutkimukseen saatiin mukaan yhteensä 128 viimeisellä raskauskolmanneksella olevaa naista, jotka kantoivat mukanaan EMDEX Lite mittaria 24 tunnin ajan, jotta heidän päivittäinen magneettikenttäaltistuksensa saatiin mitattua. Arvioinneissa käytettiin henkilökohtaisten 24 tunnin mittausten aikapainotettua keskiarvoa, mediaania (P50) ja kolmatta neljännestä (P75). Mediaaniarvoilla määritettiin voimakkaan ja heikon magneettikenttäaltistuksen rajat. Sikiön kasvua mitattiin 24 tunnin kuluessa syntymästä lapsen syntymäpainon, kolmipäisen olkalihaksen, vatsan ja selän ihopoimun paksuuden sekä pään, olkavarren ja vatsan ympärysmitan perusteella. Äidin magneettikentille altistumisen ja sikiön kasvun indikaattoreiden välistä yhteyttä tarkasteltiin yleistetyn lineaarisen mallin avulla, kun mahdolliset väärät muuttujat oli huomioitu.

Tutkimuksessa havaittiin, että kaikilla kolmella magneettikenttäaltistuksen arviointitavalla mitattuna raskauden aikana voimakkaasti altistuneilla tyttövauvoilla oli pienempi syntymäpaino, ohuempi kolmipäisen olkalihaksen, vatsan ja selän ihopoimu sekä pienempi pään, olkavarren ja vatsan ympärysmitta kuin vähemmän altistuneilla tytöillä. Erot olivat tilastollisesti merkittäviä syntymäpainon ja useimpien muiden mittojen osalta. Pojilla mitoissa ei ollut merkittäviä eroja voimakkaammin tai vähemmän altistuneiden kesken, lukuun ottamatta selän ihopoimun paksuutta.

Tulosten perusteella tutkimusryhmä totesi, että raskaudenaikaisella voimakkaille pientaajuisille magneettikentille altistumisella oli yhteys sikiön kasvun heikkenemiseen tytöillä mutta ei pojilla.

Lähde:
Ren Y, Chen J, Miao M, Li D-K, Liang H, Wang Z, Yang F, Sun X, Yuan W. Prenatal exposure to extremely low frequency magnetic field and its impact on fetal growth. Environmental Health (2019) 18:6.

Nro. 4 / 2019/1 Magneettikenttiin yhdistetyn lapsuusiän leukemian raportoidun riskin muutos ajan myötä

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat selvittivät, miten magneettikenttiin yhdistetty lapsuusiän leukemian raportoitu riski oli muuttunut ajan myötä. He vertailivat aiemmassa tutkimuksessa raportoituja riskilukuja (41 tutkimusta) käyttämällä käänteistä varianssipainotusta ja laativat myös riskiarvioita aiemmista yhteisanalyyseistä. Kirjoittajien mukaan kumulatiivinen suhteellinen riski oli pienentynyt ajan myötä, vaikkakaan ei tilastollisesti merkittävästi.

Useissa tutkimuksissa vuodesta 1979 lähtien nykypäivään asti on raportoitu kohonneen lapsuusiän leukemian riskin yhteydestä verkkotaajuisille magneettikentille altistumiseen. Tutkimusryhmän mukaan uudemmissa tutkimuksissa on ollut myös viitteitä siitä, että raportoitu riski olisi ollut pienenemään päin.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin riskin kehittymistä ajan kuluessa kaikkien saatavilla olleiden tutkimusten perusteella. Tutkimusryhmä vertaili 41 aiemmassa tutkimuksessa raportoituja riskilukuja käyttämällä käänteistä varianssipainotusta. Saadakseen altistuksen määrittelyistä yhtenäisempiä ja pystyäkseen huomioimaan vääristäviä tekijöitä he laativat riskiarvioita aiemmista yhteisanalyyseistä, sikäli kuin se oli mahdollista. He laskivat kumulatiivisen riskin kunakin kalenterivuonna julkaistuista kaikista tutkimuksista ja erilaisista alaluokista ja tutkivat kehityssuuntia koko tutkimusajanjaksolta.

Tutkimusryhmä havaitsi, että kumulatiivinen suhteellinen riski oli todellakin pienentynyt ajan myötä: kaikkein tiukimmin rajatussa tutkimusten joukossa suurin riskiluku oli 2,44 vuonna 1997 ja pienin 1,58 vuonna 2017. Pieneneminen ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkittävää eikä kehityssuunta ollut lineaarinen, vaan riski nousi ja laski eri vuosikymmenillä. Tutkimuksessa löytyi viitteitä siitä, että korkeampia riskilukuja olisi esiintynyt tutkimuksissa, joissa tarkasteltiin voimakkaampaa altistusta tai altistuksen arviointi oli laadukkaampaa.

Tutkimusryhmän johtopäätöksenä oli, että raportoitu riski oli mittaustavasta riippumatta pienentynyt 1990-luvun puolivälistä nykypäivään verrattuna, vaikkakaan ei tilastollisesti merkittävästi. Tätä ei heidän mukaansa voida selittää pelkästään tutkimusten laadun parantumisella, vaan se voi johtua myös sattumasta. Kumulatiivinen riski on kuitenkin heidän mukaansa yhä koholla ja tilastollisesti merkittävä.

Lähde:
Swanson J, Kheifets L, Vergara X. Changes over time in the reported risk for childhood leukaemia and magnetic fields. Journal of Radiological Protection 39 (2019) 470–488.

Nro. 3 / 2019/1 Vanhempien työperäiset altistukset ja lapsuusiän akuutin leukemian riski

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden tarkoituksena oli arvioida vanhempien työperäisen sosiaalisille kontakteille, kemikaaleille ja sähkömagneettisille kentille altistumisen suhdetta heidän jälkeläistensä akuutin leukemian riskiin. Tutkimuksessa oli mukana 108 lasta, joilla oli akuutti lymfaattinen tai myelooinen leukemia. Vanhempien tiedot kerättiin kyselylomakkeella. Suuri syntymäpaino sekä suvussa esiintyvät syöpätapaukset yhdistettiin lapsuusiän akuuttiin leukemiaan.

Akuutti leukemia on yleisin lapsuusiän syöpäsairauksista: vuoden 2014 syöpätilastojen mukaan sen osuus alle 19-vuotiailta diagnosoiduista syövistä oli 20 %. Tutkimusryhmän mukaan lapsuusiän leukemialle mahdollisesti altistavina tekijöinä on tutkittu ympäristön riskitekijöitä, mm. vanhempien työperäisiä altistuksia. Vanhempien työperäisen sosiaalisille kontakteille, haitallisille kemikaaleille, sähkömagneettisille kentille ja ionisoivalle säteilylle altistumisen vaikutusta on tutkittu heidän mukaansa ristiriitaisin ja epäyhtenevin tuloksin.

Tässä kreikkalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa oli tarkoituksena arvioida vanhempien työperäisen sosiaalisille kontakteille, kemikaaleille ja sähkömagneettisille kentille altistumisen suhdetta heidän jälkeläistensä akuutin leukemian riskiin. Tutkimukseen otettiin mukaan 108 lasta, joilta oli diagnosoitu akuutti lymfaattinen tai myelooinen leukemia, ja sama määrä heille sovitettuja verrokkeja. Kyselylomakkeella kerättiin tiedot vanhempien ammateista ennen hedelmöittymistä, raskauden aikana, imetyksen aikana ja synnytyksen jälkeen diagnoosiin saakka sekä tiedot potentiaalista riskitekijöistä.

Tutkiessaan neljää edellä mainittua altistusajankohtaa tutkimusryhmä ei löytänyt vanhempien työperäisen sosiaalisille kontakteille tai kemikaaleille altistumisen ja lapsuusiän leukemian väliltä yhteyttä. Myöskään isän työperäisen sähkömagneettisille kentille altistumisen ja lapsuusiän leukemian riskin väliltä ei löytynyt yhteyttä, ja äitien kohdalta tätä tekijää ei voitu lainkaan analysoida altistuneiden joukon vähäisen koon takia.

Potentiaalisista riskitekijöistä suuri syntymäpaino sekä suvussa esiintyvät syöpätapaukset yhdistettiin lapsuusiän akuuttiin leukemiaan. Koska lapsuusiän leukemian kausaalisia tekijöitä ei vieläkään tunneta, tutkimusryhmä pitää jatkotutkimuksia välttämättöminä, jotta tautiin sairastuneiden määrää saataisiin vähennettyä.

Lähde:
Kyriakopoulou A, Meimeti E, Moisoglou I, Psarrou A, Provatopoulou X, Dounias G. Parental Occupational Exposures and Risk of Childhood Acute Leukemia. Mater Sociomed. 2018, 30(3): 209–214.

Nro. 2 / 2019/1 Lapsuusiän leukemian riski kalifornialaisessa voimajohtotutkimuksessa: magneettikentät vs. etäisyys voimajohdoista

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat hyödynsivät kalifornialaisen, väestörekisteriin pohjautuvan tapaus-verrokkitutkimuksen aineistoa ja tutkivat magneettikenttien, voimajohtojen etäisyyden ja lapsuusiän leukemian riskin välisiä yhteyksiä tilastollisten mallien avulla. Kirjoittajien mukaan heidän löydöksensä eivät tue oletusta, että magneettikentät olisivat ainoa selitys voimajohtojen etäisyyden ja lapsuusiän leukemian väliselle yhteydelle, vaan pikemminkin tukevat jotain muuta voimajohtoihin liittyvää selitystä.

Aiemmissa yhteisanalyyseissä on saatu viitteitä hieman kohonneen lapsuusiän leukemian riskin yhteydestä voimajohtojen aiheuttamille voimakkaille magneettikentille altistumiseen ja etäisyyteen niistä. Koska magneettikentät kuitenkin korreloivat voimajohtojen etäisyyden kanssa, aiemmissa tutkimuksissa ei ole selvinnyt, johtuuko riski magneettikentille altistumisesta vai jostain muusta voimajohtojen etäisyyteen liittyvästä tekijästä.

Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kalifornialaisen, väestörekisteriin pohjautuvan CAPS-tapaus-verrokkitutkimuksen aineistoa ja tutkittiin magneettikenttien, voimajohtojen etäisyyden ja lapsuusiän leukemian riskin välisiä yhteyksiä kolmesta näkökulmasta: 1) onko voimajohtojen aiheuttamiin magneettikenttiin liitetty lapsuusiän leukemian riski riippumaton etäisyydestä lähimpään suurjännitteiseen voimajohtoon, 2) onko riski riippumaton lähimmän voimajohdon jännitteestä ja 3) väheneekö riski samassa suhteessa vai hitaammin tai nopeammin kuin magneettikentät heikkenevät etäisyyden kasvaessa.

Tutkimusryhmä tutki tilastollisten mallien avulla etäisyyden ja magneettikenttäaltistuksen keskinäistä vaikutusta ja päätteli, ettei pelkällä suurjännitteisten voimajohtojen läheisyydellä eikä pelkällä altistuksella voimakkaille laskennallisille magneettikentille yksinään ollut yhteyttä lapsuusiän leukemiaan. Korkeampi leukemiariski löydettiin ryhmältä, jolla syntymäpaikan osoitteet olivat alle 50 metrin etäisyydellä suurjännitteisiä voimajohtoja ja jolla laskennalliset magneettikentät oli voimakkaat (yli 0,4 μT). He havaitsivat lisäksi, että alle 200 kV:n voimajohtojen aiheuttamilla voimakkailla laskennallisilla magneettikentillä ei ollut yhteyttä kohonneeseen leukemiariskiin, vaan riski rajoittui ainoastaan yli 200 kV:n voimajohtoihin.

Tutkimusryhmä piti tutkimuksensa rajoitteena voimakkaasti altistuneiden vähäistä osuutta niin yli kuin alle 200 kV:n voimajohtojen lähellä asuneista. Heidän mukaansa nämä löydökset eivät tue oletusta, että magneettikentät olisivat ainoa selitys voimajohtojen etäisyyden ja lapsuusiän leukemian väliselle yhteydelle, vaan pikemminkin tukevat jotain muuta voimajohtoihin liittyvää selitystä.

Lähde:
Crespi C M, Swanson J, Vergara X P, Kheifets L. Childhood leukemia risk in the California Power Line Study: Magnetic fields versus distance from power lines. Environmental Research 171 (2019) 530–535.