Nro. 8 / 2019/1 Kroonisen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutus unenlaatuun, stressiin, masennukseen ja ahdistukseen

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat selvittivät kroonisen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutusta voimalaitostyöntekijöiden unenlaatuun, stressiin, masennukseen ja ahdistukseen. Tutkimukseen osallistui 132 altistuneiden työntekijöiden ryhmässä ja 143 altistumattomien työntekijöiden ryhmässä. Pientaajuisten magneettikenttien voimakkuus työasemilla mitattiin ja laskettiin aikapainotetut keskiarvot. Kirjoittajien mukaan tulokset viittaavat siihen, että pitkäaikainen työperäinen altistuminen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille saattaa heikentää unenlaatua sekä aiheuttaa masennusta, stressiä ja ahdistusta.

Joillain teollisuuden aloilla, esimerkiksi voimalaitoksissa, pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistuminen on vääjäämätöntä, mutta tutkimusryhmän mukaan altistuksen mahdolliset terveysvaikutukset kuitenkin aiheuttavat huolta. Tässä tutkimuksessa he halusivat selvittää kroonisen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen vaikutusta voimalaitostyöntekijöiden unenlaatuun, stressiin, masennukseen ja ahdistukseen.

Tähän poikittaistutkimukseen osallistui altistuneena ryhmänä 132 ja altistumattomana 143 työntekijää eri puolella Irania sijaitsevista voimalaitoksista. Pientaajuisten magneettikenttien voimakkuus työasemilla mitattiin IEEE-standardin C95.3.1 mukaan, ja laskettiin aikapainotetut keskiarvot. Unenlaatua mitattiin PSQI-lomakkeella (Pittsburgh Sleep Quality Index) ja stressiä, masennusta ja ahdistusta DASS-oiremittarin (Depression, Anxiety and Stress Scale) lyhennetyllä versiolla (21 kysymystä).

Magneettikenttämittausten perusteella tässä tutkimuksessa teknikot osoittautuivat voimakkaimmin altistuneeksi ammattiryhmäksi ja toimistotyöntekijät vähiten altistuneeksi ryhmäksi. Tulokset osoittivat, että altistuneen ryhmän työntekijöiden unenlaatu oli huono. Kaikkein voimakkaimmin altistuneilla teknikoilla oli korkeammat PSQI-pisteet eli heidän unenlaatunsa oli merkittävästi heikompaa kuin muilla ammattiryhmillä. Myös masennus oli huomattavasti yleisempää altistuneessa ryhmässä kuin altistumattomassa. Toimistotyöntekijöillä stressiä ja masennusta esiintyi vähemmän.

Tämän tutkimuksen löydösten mukaan voimakkaammalla altistumisella pientaajuisille sähkömagneettisille kentille oli suora, lineaarisesti kasvava yhteys lisääntyneeseen stressiin, masennukseen ja ahdistukseen. Tutkimusryhmän mukaan heidän tutkimuksensa antaa viitteitä siitä, että pitkäaikainen työperäinen altistuminen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille saattaa aiheuttaa masennusta, stressiä ja ahdistusta sekä heikentää unenlaatua.

Lähde:
Bagheri Hosseinabadi M, Khanjani N, Hossein Ebrahimi M, Haji B, Abdolahfard M. The effect of chronic exposure to extremely low-frequency electromagnetic fields on sleep quality, stress, depression and anxiety. Electromagnetic Biology and Medicine 2019, 38:1, 96–101.

Nro. 7 / 2019/1 Pientaajuisten magneettikenttien vaikutus ihmisen asennonhallintaan

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajien tavoitteena oli tutkia erikestoisen magneettikentille altistumisen vaikutusta ihmisen asennonhallintaan. Tutkimukseen osallistui 22 koehenkilöä, joille annettiin myös sähköstimulaatioita. Osallistujien asennon muutosta tutkittiin mittaamalla heidän kehonsa painekeskipisteen siirtymistä. Erikestoisissa stimulaatioissa ei tutkimusryhmän mukaan havaittu mitään merkittävää vaikutusta verrattuna lumealtistukseen.

Tutkimusryhmän mukaan aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että pientaajuiset (alle 300 Hz) magneettikentät voivat muuttaa seisomatasapainoa. Heidän mukaansa tämän taajuusalueen magneettivuon suurien tiheyksien akuutteja tasapainovaikutuksia ei kuitenkaan ole vielä tutkittu systemaattisesti.

Tässä tutkimuksessa oli päätavoitteena tutkia erikestoisen magneettikentille (myös verkkotaajuisille) altistumisen vaikutusta ihmisen asennonhallintaan. Koska tutkimusryhmän hypoteesina oli, että tämän vaikutuksen välittäjänä toimii tasapainoaistiin indusoitu sähkökenttä, he antoivat tutkimuskohteille myös sähköstimulaatiota vaihtovirralla. Myös sähköstimulaatiota tasavirralla annettiin positiiviseksi kontrolliksi.

Tutkimuksessa 22 osallistujaa altistettiin 50 ja 100 mTrms:n magneettivuon tiheyksille ja 1,5 mA:n tasa- ja vaihtovirralle. Osallistujien asennon muutosta tutkittiin mittaamalla heidän kehonsa painekeskipisteen siirtymistä. Suodatetuista painekeskipistetiedoista laskettiin huojuntaominaisuuksina mm. huojuntaradan pituus (cm), huojunta-alue (cm2) ja keskinopeus (cm/s). Huojunnan voimaa mitattiin spektritiheydellä, ja kolmesta alueesta analysoitiin pientaajuudet (alle 0,5 Hz) ja keskitaajuudet (0,5–2 Hz), koska suurin osa spektritiheyksistä sijoittui niille.

Nämä kaikki ominaisuudet osoittivat tutkimusryhmän mukaan positiivisena kontrollina toimineessa tasavirtasähköstimulaatiossa aiempien tutkimusten mukaisen, odotetun epävakauttavan vaikutuksen, jonka riippuvaisuus stimulaatiopuolesta sai myös vahvistusta. Erikestoisissa stimulaatioissa vaihtovirralla ja magneettikentillä ei tutkimusryhmän yllätykseksi havaittu mitään merkittävää vaikutusta verrattuna lumealtistukseen.

Tutkimusryhmä löysi kuitenkin merkittävän tutkimusharhoja tuottavan rajoituksen tutkimusta varten räätälöidystä koelaitteesta, jolla tutkittavat altistettiin magneettikentille. Sen mekaaniset ominaisuudet rajoittivat luonnollisen asentohuojunnan huojuntataajuutta, mikä saattoi heidän mukaansa neutraloida oletetut tulokset.

Lähde:
Villard S, Allen A, Bouisset N,·Corbacio M, Thomas A, Guerraz M, Legros A. Impact of extremely low-frequency magnetic fields on human postural control. Experimental Brain Research (2019) 237:611–623.

Nro. 6 / 2019/1 Tiedonsaannin vaikutus pien- ja suurtaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen ja niiden aiheuttamien terveysriskien kokemiseen

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat analysoivat magneettikentille altistumisen ja terveysriskien kokemista sekä mahdollisesti selittäviä tekijöitä. Yhteensä 387 äitiä vastasi kyselylomakkeella, kuinka he kokivat altistumisen ja niiden aiheuttamat terveysriskit. Sen jälkeen kodeista mitattiin magneettikentät ja arvojen kerrottiin olevan EU:n suosittelemia arvoja alhaisempia, jonka jälkeen he saivat uuden kyselylomakkeen. Kirjoittajien mukaan tiedonsaanti ei muuttanut terveysriskien kokemista, mutta koettu altistuminen väheni kokonaisuudessaan.

Sähkömagneettisten kenttien aiheuttamien terveysriskien kokeminen suuriksi voi tutkimusryhmän mukaan vaikuttaa terveyteen todellisista altistustasoista riippumatta. Tässä tutkimuksessa he halusivat analysoida altistumisen ja terveysriskien kokemista ja sitä mahdollisesti selittäviä tekijöitä ja arvioida, voisiko tiedonsaanti altistustasosta vaikuttaa kokemiseen.

He hyödynsivät espanjalaisen lapsuutta ja ympäristöä käsittelevän INMA-kohorttitutkimuksen aineistoa Baskimaan Gipuzkoa-provinssista. Tutkimuksessa yhteensä 387 äitiä vastasi kyselylomakkeella neljään kysymykseen siitä, kuinka he kokivat pien- ja suurtaajuisille magneettikentille altistumisen ja niiden aiheuttamat terveysriskit. Myöhemmin 104 osallistujan kodeista mitattiin pien- ja suurtaajuiset magneettikentät. Kaikki mitatut arvot olivat paljon Eurooppa-neuvoston suosittelemia arvoja alhaisempia, mikä selitettiin perheille lähetetyissä raporteissa. Tulosten saamisen jälkeen äidit täyttivät uudestaan saman lomakkeen, johon oli lisätty kaksi kysymystä terveysviranomaisten roolista tiedotettaessa riskeistä.

Tutkimusryhmä analysoi koettujen ja mitattujen arvojen välistä suhdetta kategorisena muuttujana khin neliötestillä. He arvioivat jokaista kysymystä lineaarisilla regressioanalyyseillä tunnistaakseen kokemiseen liittyvät ratkaisevat tekijät. Tiedonsaannin vaikutusta he arvioivat vertailemalla ensimmäisen ja toisen kerran vastauksia Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä.

Tulosten mukaan altistus pien- ja suurtaajuisille magneettikentille koettiin voimakkaaksi ja niiden aiheuttamat terveysriskit suuriksi. Voimakkaiksi koetut magneettikenttätasot eivät olleet yhteydessä kotoa mitattuihin voimakkaisiin altistustasoihin. Voimakkaammaksi koettuun altistukseen ja suuremmiksi koettuihin riskeihin yhdistyivät toistuvasti seuraavat muuttujat: ruumiillinen työ, tunne siitä, ettei asunut hyvällä asuinalueella, toimeentulovaikeudet, ei televisioantennia 600 metrin etäisyydellä, nuori ikä ja vähemmän sähkölaitteita kotona.

Tutkimusryhmän mukaan tiedonsaanti kodin altistustasoista ei muuttanut terveysriskien kokemista, mutta koettu altistuminen väheni kokonaisuudessaan hieman ja suurtaajuisten magneettikenttien osalta merkittävästi.

Lähde:
Gallastegi M, Jiménez-Zabala A, Molinuevo A, Aurrekoetxea J J, Santa-Marina L, Vozmediano L, Ibarluzea J. Exposure and health risks perception of extremely low frequency and radiofrequency electromagnetic fields and the effect of providing information. Environmental Research 169 (2019) 501–509.

Nro. 5 / 2019/1 Raskaudenaikainen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja sen vaikutus sikiön kasvuun

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat tutkivat äidin raskaudenaikaisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja sikiön kasvun välistä yhteyttä Shanghaissa. Tutkimuksessa oli mukana 128 viimeisellä raskauskolmanneksella olevaa naista, joiden päivittäistä magneettikenttäaltistumista mitattiin. Sikiön kasvua mitattiin 24 tunnin kuluessa syntymästä esimerkiksi lapsen syntymäpainon perusteella. Tulostensa perusteella kirjoittajat päättelivät, että voimakkaille pientaajuisille magneettikentille altistumisella raskauden aikana oli yhteys heikompaan sikiön kasvuun tytöillä mutta ei pojilla.

Aiemmat tutkimukset raskaudenaikaisen magneettikentille altistumisen vaikutuksesta sikiön kasvuun eivät ole olleet tutkimusryhmän mielestä vakuuttavia, vaan niissä on ollut metodologisia puutteita, erityisesti magneettikenttäaltistuksen mittauksessa. Tässä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa haluttiin tutkia äidin raskaudenaikaisen pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja sikiön kasvun välistä yhteyttä Kiinan Shanghaissa.

Tutkimukseen saatiin mukaan yhteensä 128 viimeisellä raskauskolmanneksella olevaa naista, jotka kantoivat mukanaan EMDEX Lite mittaria 24 tunnin ajan, jotta heidän päivittäinen magneettikenttäaltistuksensa saatiin mitattua. Arvioinneissa käytettiin henkilökohtaisten 24 tunnin mittausten aikapainotettua keskiarvoa, mediaania (P50) ja kolmatta neljännestä (P75). Mediaaniarvoilla määritettiin voimakkaan ja heikon magneettikenttäaltistuksen rajat. Sikiön kasvua mitattiin 24 tunnin kuluessa syntymästä lapsen syntymäpainon, kolmipäisen olkalihaksen, vatsan ja selän ihopoimun paksuuden sekä pään, olkavarren ja vatsan ympärysmitan perusteella. Äidin magneettikentille altistumisen ja sikiön kasvun indikaattoreiden välistä yhteyttä tarkasteltiin yleistetyn lineaarisen mallin avulla, kun mahdolliset väärät muuttujat oli huomioitu.

Tutkimuksessa havaittiin, että kaikilla kolmella magneettikenttäaltistuksen arviointitavalla mitattuna raskauden aikana voimakkaasti altistuneilla tyttövauvoilla oli pienempi syntymäpaino, ohuempi kolmipäisen olkalihaksen, vatsan ja selän ihopoimu sekä pienempi pään, olkavarren ja vatsan ympärysmitta kuin vähemmän altistuneilla tytöillä. Erot olivat tilastollisesti merkittäviä syntymäpainon ja useimpien muiden mittojen osalta. Pojilla mitoissa ei ollut merkittäviä eroja voimakkaammin tai vähemmän altistuneiden kesken, lukuun ottamatta selän ihopoimun paksuutta.

Tulosten perusteella tutkimusryhmä totesi, että raskaudenaikaisella voimakkaille pientaajuisille magneettikentille altistumisella oli yhteys sikiön kasvun heikkenemiseen tytöillä mutta ei pojilla.

Lähde:
Ren Y, Chen J, Miao M, Li D-K, Liang H, Wang Z, Yang F, Sun X, Yuan W. Prenatal exposure to extremely low frequency magnetic field and its impact on fetal growth. Environmental Health (2019) 18:6.

Nro. 4 / 2019/1 Magneettikenttiin yhdistetyn lapsuusiän leukemian raportoidun riskin muutos ajan myötä

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat selvittivät, miten magneettikenttiin yhdistetty lapsuusiän leukemian raportoitu riski oli muuttunut ajan myötä. He vertailivat aiemmassa tutkimuksessa raportoituja riskilukuja (41 tutkimusta) käyttämällä käänteistä varianssipainotusta ja laativat myös riskiarvioita aiemmista yhteisanalyyseistä. Kirjoittajien mukaan kumulatiivinen suhteellinen riski oli pienentynyt ajan myötä, vaikkakaan ei tilastollisesti merkittävästi.

Useissa tutkimuksissa vuodesta 1979 lähtien nykypäivään asti on raportoitu kohonneen lapsuusiän leukemian riskin yhteydestä verkkotaajuisille magneettikentille altistumiseen. Tutkimusryhmän mukaan uudemmissa tutkimuksissa on ollut myös viitteitä siitä, että raportoitu riski olisi ollut pienenemään päin.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin riskin kehittymistä ajan kuluessa kaikkien saatavilla olleiden tutkimusten perusteella. Tutkimusryhmä vertaili 41 aiemmassa tutkimuksessa raportoituja riskilukuja käyttämällä käänteistä varianssipainotusta. Saadakseen altistuksen määrittelyistä yhtenäisempiä ja pystyäkseen huomioimaan vääristäviä tekijöitä he laativat riskiarvioita aiemmista yhteisanalyyseistä, sikäli kuin se oli mahdollista. He laskivat kumulatiivisen riskin kunakin kalenterivuonna julkaistuista kaikista tutkimuksista ja erilaisista alaluokista ja tutkivat kehityssuuntia koko tutkimusajanjaksolta.

Tutkimusryhmä havaitsi, että kumulatiivinen suhteellinen riski oli todellakin pienentynyt ajan myötä: kaikkein tiukimmin rajatussa tutkimusten joukossa suurin riskiluku oli 2,44 vuonna 1997 ja pienin 1,58 vuonna 2017. Pieneneminen ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkittävää eikä kehityssuunta ollut lineaarinen, vaan riski nousi ja laski eri vuosikymmenillä. Tutkimuksessa löytyi viitteitä siitä, että korkeampia riskilukuja olisi esiintynyt tutkimuksissa, joissa tarkasteltiin voimakkaampaa altistusta tai altistuksen arviointi oli laadukkaampaa.

Tutkimusryhmän johtopäätöksenä oli, että raportoitu riski oli mittaustavasta riippumatta pienentynyt 1990-luvun puolivälistä nykypäivään verrattuna, vaikkakaan ei tilastollisesti merkittävästi. Tätä ei heidän mukaansa voida selittää pelkästään tutkimusten laadun parantumisella, vaan se voi johtua myös sattumasta. Kumulatiivinen riski on kuitenkin heidän mukaansa yhä koholla ja tilastollisesti merkittävä.

Lähde:
Swanson J, Kheifets L, Vergara X. Changes over time in the reported risk for childhood leukaemia and magnetic fields. Journal of Radiological Protection 39 (2019) 470–488.