Nro. 9 / 2009/2 Sähkömagneettiset kentät työpaikalla ja leukemia sekä aivosyöpä: päivitys kahteen meta-analyysiin

|
Päätoimittajan kommentti: Päivitetty aikaisempi meta-analyysi ammatillisen kenttäaltistumisen ja leukemian sekä aivosyöpäriskin osalta. Joitakin eroja todettiin verrattuna aikaisempiin havaintoihin, mutta edelleen selitykset mahdolliselle yhteydelle puuttuvat.

Tutkimuksen tarkoituksena oli päivittää aiempia meta-analyyseja ammatillisen sähkömagneettisille kentille (EMF) altistumisen ja aikuisten aivosyövän sekä leukemian välisestä yhteydestä. Tutkijat kokosivat kaikki merkitykselliset julkaisut vuosilta 1993–2007.

Aiemmissa meta-analyyseissa oli havaittu aikuisten aivosyövän osalta hieman kohonnut riski ja gliooman osalta vielä suurempi riski. Yksittäisten leukemiatyyppien osalta oli havaittu kohtuullisesti suurempi riski, mutta yhdenmukaista altistus-reaktiosuhdetta ei havaittu. Meta-analyysit päätettiin päivittää WHO:n suosituksesta, sillä se ei ollut pitänyt niitä johdonmukaisina tai vakuuttavina.

Meta-analyysiin lisättiin 20 uutta aivosyöpätutkimusta ja 21 uutta leukemiatutkimusta. Yhteen vedettyjä arviointeja saatiin käyttämällä erilaisia painotuskaavoja. Heterogeenisyyden lähteitä tutkittiin tarkastelemalla tutkimustietoja regressioanalyysin avulla.

Tässä tutkimuksessa pääteltiin, että uudemmissa tutkimuksissa riskiarviot näyttivät kohonneen aivosyövän osalta 10 % ja leukemian osalta 13 %. Huomionarvoista oli, että yhteisarvioinneissa riskit olivat alhaisempia kuin aiemmissa meta-analyyseissa. Leukemian alalajeissa ei ilmennyt yhdenmukaista kaavaa, kun aiempia ja tämänhetkisiä meta-analyyseja verrattiin.

Tutkimuksessa tultiin siihen lopputulokseen, että sähkömagneettisten kenttien ja seurannaisriskien selkeän kaavan puuttuminen ei tue sitä hypoteesia, että nämä altistumiset olisivat syynä havaittuun kohonneeseen riskiin. Olettamuksilla, vaikutustutkimuksilla, painotuskaavoilla, julkaisuharhoilla, tutkimustiedoilla tai rahoituslähteellä ei ollut vaikutusta löydöksiin.

Lähde:
Kheifets L, Monroe J, Vergara X, Mezei G, Afifi AA. Occupational electromagnetic fields and leukemia and brain cancer: an update to two meta-analyses. J Occup Environ Med. 2008;50:677-688

Nro. 8 / 2009/2 Verkkotaajuiset magneettikentät ja lapsuusiän leukemiariski: altistumisen väärä luokittelu, kun etäisyyttä voimajohdoista on käytetty altistuksen korvikkeena

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa tulee hyvin ilmi, miten vaikeaa altistumisen arvioiminen on. Tutkijoiden mukaan pelkkä etäisyyden mittaaminen voimajohdoista on varsin huono menetelmä. He suosittelevat mm. pitkäaikaisia kenttämittauksia tai laskemista etäisyyden ja tehokuormituksen perusteella.

Aiempi tutkimus läheisten voimajohtojen etäisyyden ja lapsuusiän leukemian suhteesta sai tutkijat kiinnostumaan uudestaan siitä, mitkä altistuksen mittaustavat soveltuvat verkkotaajuisten magneettikenttien tutkimuksiin. Maslanyj, Simpson, Roman ja Schüz käyttivät omassa tutkimuksessaan hyväksi kahta suurta populaatiopohjaista, brittiläistä ja saksalaista tutkimusta.

Yleisesti pidetään luotettavampana laskea kenttien voimakkuus kodin ja voimajohdon välisen etäisyyden sekä voimajohdon ominaisuuksien (mukaan lukien tehokuorma) perusteella kuin pelkästään etäisyyden perusteella.

Tässä tutkimuksessa todistettiin, että etäisyys voimajohdoista on melko huono ennustava muuttuja mitattaessa asuntojen magneettikenttiä. Jopa etäisyyden ollessa 50 m tai alle (jolloin magneettikenttien voidaan olettaa olevan voimakkaampia), positiivinen ennustearvo (ilmaisee voimajohtoväylällä olevien asuntojen sen osuuden, jossa läheisyys ennustaa voimakkaampaa magneettikenttää) sille, että mitattu arvo kotona olisi yli 0,2 µT, oli vain 19,4 %. Tästä voidaan selkeästi päätellä, että käytettäessä etäisyyttä voimajohdoista muuttujana ottamatta huomioon muita muuttujia kuten kuorma, tuloksena on huono korvike kuvaamaan magneettikentille altistumista asunnoissa.

Näin suuren altistuksen väärinluokittelun johdosta pelkästään etäisyyteen perustuvien tutkimusten tulokset eivät ole tulkittavissa. Tulevaisuudessa suositellaan käyttämään tutkimuksissa tarkempia mittaustapoja: pitkäaikaisia kenttämittauksia tai magneettikenttien voimakkuuden laskemista etäisyyden ja tehokuormituksen perusteella.

Lähde:
Maslanyj M, Simpson J, Roman E and Schüz J. Power frequency magnetic fields and risk of childhood leukaemia: misclassification of exposure from the use of the ‘distance from power line’ exposure surrogate. Bioelectromagnetics 2009;30:183-188

Nro. 7 / 2009/2 Akuutit lapsuusiän leukemiat ja altistuminen suurjännitteisten voimajohtojen magneettikentille – riskitekijä Iranissa

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoisia havainto mm. siitä, miten erilaista lasten altistuminen on kehitysmaissa kuten Iranissa.

Monissa tutkimuksissa on tarkasteltu voimajohtojen muodostamien pientaajuisten magneettikenttien vaikutusta riskitekijänä lasten akuuttiin leukemiaan, mutta suurjännitteisistä voimajohdoista on vähän tietoa. Kehitysmaissa lapset asuvat joskus hyvin lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja. Tutkijat olivat havainneet akuuttien leukemioiden esiintymistä keskittyneesti useilla potilailla.

Tutkimuksessa analysoitiin 60 potilasta, joilla oli diagnosoitu peräkkäin akuutti leukemia, sekä 59 verrokkia lääninpääkaupungista Luoteis-Iranista. Osallistujista oli täytetty yksityiskohtaiset lomakkeet, ja heidän senhetkisille (tai aiemmille) asuinalueilleen oli järjestetty vierailut. Mahdollisten suurjännitteisten voimajohtojen (123, 230, 400 kV) sijainti merkittiin muistiin, ja niiden etäisyys tutkittavista taloista laskettiin. Magneettikenttien voimakkuus laskettiin sähkövirran keskivoimakkuuden ja voimajohdon muiden ominaisuuksien perusteella.

Tutkimusryhmästä 14 potilasta (23,5 %) asui ≤ 500 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista (magneettikentän keskivoimakkuus 0,6 µT). Verrokkiryhmässä samalla etäisyydellä asui kaksi lasta (3,3 %, keskivoimakkuus 0,35 µT). Tilastollisesti leukemian todennäköisyys kasvoi merkittävästi tällä etäisyydellä (todennäköisyys 8,67). Leukemiaryhmästä 15 potilasta (25 %) altistui yli 0,45 µT:n magneettikentille verrattuna verrokkiryhmän viiteen (8,5 %) (todennäköisyys 3,60).

Kehitysmaissa kuten Iranissa hyvin lähellä suurjännitteisiä voimajohtoja asuu enemmän lapsia ja heihin kohdistuu suhteessa enemmän magneettikenttien haitallisia vaikutuksia kuin lapsiin kehittyneissä maissa. Asumista ≥ 500 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä voimajohdoista ja lähellä > 0,45 µT:n magneettikenttiä tulisi pitää huomattavana riskitekijänä lasten akuuttien leukemioiden aiheutumisessa.

Lähde:
Pour Feizi AAH, Arabi MAA. Acute childhood leukemias and exposure to magnetic fields generated by high voltage overhead power lines – a risk factor in Iran. Asia Pacific Journal of Cancer Prevention 2007;8:69-72

Nro. 6 / 2009/2 Ympäristötekijät ja lapsuusiän leukemiariski

|
Päätoimittajan kommentti: Mieleenkiintoinen yhteenveto lapsuusiän leukemiariskistä. Monia eri tekijöitä on selvitetty. Kirjoittajan mukaan riskitekijöistä on tehty paljon tutkimusta, mutta sairauteen on selvästi yhdistetty vain yksi ympäristöriskitekijä ja se on ionisoiva säteily.

Vaikka lapsuusiän leukemioiden parantamisessa on tapahtunut valtavaa edistystä, tämän sairausluokan aiheuttavia geneettisiä ja ympäristöllisiä syitä ymmärretään hyvin rajallisesti. Kaikki epidemiologiset ja molekyyliset todisteet viittaavat siihen, että lapsuusiän leukemia johtuu monivaiheisesta prosessista, jossa prosessin käynnistävä sattuma on joko perinnöllinen tai seurausta DNA:ta vahingoittavasta sattumasta raskauden aikana.

On tehty paljon tutkimuksia riskitekijöistä, joilla on yhteys ja mahdollisesti myös kausaalinen suhde lapsuusiän leukemiaan. Sairauteen on yhdistetty selvästi vain yksi ympäristötekijä, ionisoiva säteily, joka erittäin todennäköisesti aiheuttaa murto-osan tapauksista. Myös pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät on liitetty lapsuusiän leukemiaan, mutta useimmissa tutkimuksissa yhteydestä on saatu vain rajallisesti todisteita, mikä ei riitä vielä kausaaliseksi yhteydeksi.

Myös sosioekonomisilla tekijöillä, kuten kotihoidolla (erilaisille bakteereille ja viruksille altistumisen puute) ja suurella syntymäpainolla, on havaittu yhteys lapsuusiän leukemiaan, mutta tulokset ovat olleet sekavia. Kuitenkaan yli 90 prosentissa tapauksista sairastumisen syytä ei tiedetä tai osata edes epäillä. On todennäköistä, että lapsuusiän leukemiassa ympäristön riskitekijät yhdistettyinä geneettisiin riskitekijöihin lisäävät sairastumisen kokonaisriskiä.

Koska lapsuusiän leukemia todennäköisesti aiheutuu jostain perinnöllisestä geneettisestä muutoksesta, lupaavia uusia tutkimushaaroja ovat esimerkiksi indusoitujen pluripotenttien kantasolujen sekä epigeneettisen periytymisen tutkimukset. Esimerkiksi epigeneettinen periytyminen on biokemiallinen perinnöllisen tiedon siirtoprosessi, joihin ympäristötekijät pystyvät vaikuttamaan.

Lähde:
Portier C. Discussion and summary. Radiation Protection Dosimetry 2008;132(2):273-274

Nro. 5 / 2009/2 Vahvistavatko sähkömagneettiset kentät ympäristön karsinogeenien vaikutuksia?

|
Päätoimittajan kommentti: Mielenkiintoisia näkökulmia mahdollisen syöpäriskin tutkimiseksi. Esimerkiksi on käsitelty sitä, voisiko kyseessä olla yhteisvaikutus, jossa kenttäaltistuksen lisäksi pitää olla mukana myös kemiallinen tai fysikaalinen tekijä.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on raportoitu kohonnut leukemiariski pientaajuisille (ELF) magneettikentille (MF) altistuneilla lapsilla ja viitattu siihen, että pientaajuiset magneettikentät ovat karsinogeeneja ihmisille. Karsinogeenisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan havaittu eläinkokeissa, joissa on testattu pelkästään pientaajuisia magneettikenttiä. Myöskään genotoksisissa tutkimuksissa ei ole yleisesti ilmennyt vaikutuksia pelkästään magneettikentistä.

Pientaajuisten magneettikenttien on kuitenkin havaittu vahvistavan tunnettujen karsinogeenien tai mutageenien vaikutusta muutamissa eläinkokeissa ja useissa soluviljelmillä tehdyissä kokeissa. Näissä artikkeleissa paneuduttiin löydöksiin, joita oli ilmennyt pientaajuisten magneettikenttien ja jonkin muun fysikaalisen tai kemiallisen tekijän yhteisvaikutusten tutkimuksissa. Näissä tutkimuksissa vertailtiin positiivisten ja negatiivisten tutkimustulosten osalta tutkimusten ominaispiirteitä, jotka voisivat selittää tulosten erot.

Suurimmassa osassa viljellyillä soluilla tehdyistä kokeista oli havaittu positiivisia löydöksiä, mikä tukee päätelmää, että vähintään 100 µT:n magneettikentät ovat vuorovaikutuksessa toisten kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden kanssa. Jatkotutkimuksia biofysikaalisista mekanismeista ja alle 100 µT:n kenttien altistusvastesuhteesta kaivataan. Klassisen kasvaimen laukaisija-edistäjämallin mukaan suunnitellut eläinkokeet eivät välttämättä riitä magneettikenttien karsinogeenisia vaikutuksia edistävien seurausten tutkimiseen.

Jatkotutkimuksissa tarvittaisiin uusia tutkimusmalleja. Epidemiologista tietoa magneettikenttien vuorovaikutuksesta muiden ympäristötekijöiden kanssa on niukasti, ja ne eivät ole vakuuttavia. Mahdolliset jatkotutkimukset voivat olla vaikeita, koska sopivia yhteisaltistuksen kohteita on niukasti ja magneettikenttien voimakkuudet ovat huomattavasti alhaisempia kuin laboratoriossa tehdyissä kokeissa.

Lähteet:
Juutilainen J. Do electromagnetic fields enhance the effects of environmental carcinogens. Radiation Protection Dosimetry 2008;132 (2):228-231

Juutilainen J, Kumiln T, Naarala J. Do extremely low frequency magnetic fields enhance the effects of environmental carcinogens? A meta-analysis of experimental studies. Int. J. Radiat. Biol., 2006; 82 (1):1 – 12