Nro. 11 / 2010/1 Pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyvät ammattitaudit – tulevaisuuden tarpeet ja suositukset

|
Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat miettivät, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä pientaajuisille sähkö- ja magneettikentille altistumiseen liittyvistä terveysvaikutuksista. He ehdottavat kansainvälistä yhteistutkimusta ALS-tautiin liittyen.

Ammattitauteihin liittyvä epidemiologinen kirjallisuus pientaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutuksista sisältää paljon rakenteeltaan ja laadultaan erilaisia tutkimuksia ja monenlaisia sairauksia: erilaisia syöpiä, sydän- ja verisuonitauteja, masennusta ja itsemurhia sekä hermostoa rappeuttavia tauteja kuten Alzheimerin tauti ja ALS-tauti.

Tutkijat paneutuivat seminaarissa vuonna 2006 työpaikalla sähkömagneettikentille altistumista käsitteleviin tutkimuksiin, erityisesti niiden metodologisiin heikkouksiin, ja ehdottivat analyyttisia tapoja näiden korjaamiseen. He määrittelivät myös ensisijaisia tutkimuskohteita epävarmuustekijöiden poistamiseksi.

Viimeisen 20 vuoden aikana tehty laaja epidemiologinen tutkimus sähkömagneettikentille altistumisesta työpaikoilla ei heidän mielestään ole osoittanut vahvoja tai johdonmukaisia yhteyksiä syöpään tai muihin sairauksiin. Ristiriitaiset tulokset saattoivat johtua tutkimusten lukuisista puutteista, erityisesti altistusmittauksissa. Suoraa korrelaatiota altistusmittauksen laadun ja havaittujen yhteyksien välillä ei kuitenkaan ollut.

Tutkijat määrittivät altistusmittauksen sekä ALS-taudin ensisijaiseksi tulevaisuuden tutkimuskohteiksi. Altistusmittauksen parantamiseksi he halusivat kehittää kattavamman työaltistusmatriisin, jossa yhdistyisivät työnimike, työympäristö ja tehtävä, sekä laatia luettelon altistumisesta sähkökentille, magneettikentille, kipinäpurkauksille, kosketusvirralle sekä muille kemiallisille aineille ja fysikaalisille vaikuttimille.

ALS-taudista he ehdottivat kansainvälistä yhteistutkimusta, joka selventäisi raportoitua yhteyttä sähköalan ammatteihin kartoittamalla esim. sähköiskujen ja magneettikenttien mahdolliset vaikutukset. Tutkijoiden mukaan tällainen tutkimus antaisi todisteisiin perustuvia keinoja suojella kansanterveyttä.

Lähde:

Kheifets L, Bowman J D, Checkoway H, Feychting M, Harrington J M, Kavet R, Marsh G, Mezei G, Renew D C, van Wijngaarden E. Future needs of occupational epidemiology of extremely low frequency electric and magnetic fields: review and recommendations. Occup Environ Med 2009;66:72-80

Nro. 10 / 2010/1 Biomonitorointitutkimus genotoksisista riskeistä muuntaja- ja sähköasematyöntekijöillä Turkissa

|
Päätoimittajan kommentti: Muuntaja- ja sähköasematyöntekijöiden magneettikentälle altistumisen genotoksista riskiä on tutkittu Turkissa. Tutkijoiden mukaan magneettikentille altistuminen voi lisätä geneettisiä vaurioita työntekijöillä. Tuloksia ei voi suoraan siirtää esim. Suomeen, sillä työolosuhteessa ja sähköjärjestelmissä on merkittäviä eroja

Tutkijat halusivat tutkia pientaajuisille magneettikentille altistumisen genotoksista (perimämyrkyllistä) vaikutusta sähköasemien työntekijöissä, jotka ovat jatkuvasti altistuneita voimajohtojen ja muuntajien aiheuttamille pientaajuisille magneettikentille. Sähkötyöntekijöillä oli useissa aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisääntynyt leukemian, aivokasvainten ja rintasyövän riski.

He tekivät joukolle muuntaja- ja sähköasematyöntekijöitä Turkissa Bursan maakunnassa sytogeneettisen monitorointitutkimuksen työpaikalla pientaajuisille (ELF) sähkö- ja magneettikentille (EMF) altistumisen aiheuttamasta genotoksisesta riskistä. Tarkkaan rajatulle 55 työntekijän joukolle ja 17 työpaikalla altistumattomalle verrokille suoritettiin sytogeneettinen analyysi eli kromosomipoikkeavuus- ja mikrotumatestit.

Tutkijat havaitsivat, että sähkötyöläisillä esiintyi merkittävästi enemmän kromosomipoikkeavuuksia ja mikrotumia kuin verrokeilla. Tutkimuksen mukaan kromosomipoikkeavuudet lisääntyivät merkittävästi altistuneella joukolla suhteessa altistusvuosien määrään, eli työvuosilla oli niihin selkeä annos-vastesuhde. Tupakoinnin vaikutus ei ollut merkittävää altistuneilla eikä verrokkijoukossa.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työpaikalla sähkömagneettikentille altistuneilla sähkötyöntekijöillä sytogeneettisten vaurioiden määrä perifeerisissä imusolmukkeissa oli lisääntynyt. Tutkijat päättelivät analyysien perusteella, että pientaajuisissa magneettikentissä saattaisi olla perimämyrkyllistä potentiaalia. Heidän mukaansa sähkötyöntekijöiden krooninen altistuminen pientaajuisille magneettikentille voi lisätä geneettisiä vaurioita.

Lähde:

Celikler S, Aydemir N, Vatan O, Kurtuldu S and Bilaloglu R. A biomonitoring study of genotoxic risk to workers of transformers and distribution line stations. International Journal of Environmental Health Research 2009;19 (6):421-430

Nro. 9 / 2010/1 Ammatillinen altistuminen pientaajuisille sähkömagneettikentille Isossa-Britanniassa

|
Päätoimittajan kommentti: Isossa-Britanniassa on tutkittu työntekijöiden altistumista pientaajuisille magneettikentille. Eniten altistuivat hitsaajat, kirjapainotyöntekijät, puhelinvälittäjät sekä arkistojen apuhenkilökunta.

Ison-Britannian väestön ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille on aiemmin todistettu huonosti. Tässä tutkimuksessa haluttiin analysoida ammatillista altistumista pientaajuisille magneettikentille Isossa-Britanniassa ja arvioida tiukan työaltistusmatriisin (JEM) käyttöä aikuisiän aivokasvaintutkimuksen UKABTS (UK Adult Brain Tumour Study) kohderyhmän altistuksen luokittelussa.

Tutkimuksessa suoritettiin henkilökohtaisia pientaajuisten magneettikenttien mittauksia. Altistus jaettiin työ-, työmatka- ja vapaa-aikajaksoihin, joita mitattiin eri tavoin. Altistus määriteltiin Ison-Britannian ammattien vakioluokituksen (Standard Occupational Classification 2000), vakioidun alaluokituksen (Standard Industrial Classification 1997) sekä yhdistetyn ammattien alaluokituksen mukaan. Tilastollisilla analyyseilla (sekavaikutusmalli) määritettiin ammatillisen altistuksen osuus 24 tunnin kumulatiivisesta altistuksesta sekä ammatin ja alan osuus kokonaispoikkeamasta.

Tutkimuksessa kerättiin tietoja 317 yksilöltä, joista 192 oli UKABTS-tutkimuskohteita, 101 UKABTS-tutkimuskohteiden ammatillisia ”edustajia” (työpaikalla vastaavissa tehtävissä) ja 24 ”mielenkiintokohteita” UKABTS-tutkimuksen ulkopuolelta. 236 henkilöltä saatiin ammatilliset tiedot yhteensä 117 eri ammatista.

Keskimäärin altistuminen oli merkittävästi voimakkaampaa töissä kuin kotona. Kohonnut keskimääräinen ammatillinen altistus löytyi hitsaajilta, kirjapainotyöntekijöiltä, puhelunvälittäjiltä sekä arkistojen apuhenkilökunnalta. Tätä tiukkaa työmatriisiperusteista ammattiluokitusta voitaisiin tutkijoiden mukaan parantaa yhdistämällä luokitus alaan ja hyödyntämällä työtehtäviin liittyvää tietoa.

Tutkijoiden mukaan tämä raportti lisäsi huomattavasti tietoa aikuisten altistumisesta pientaajuisille magneettikentille Isossa-Britanniassa. He päättelivät, että pelkästään työkoodeihin perustuvien altistusmittausten luotettavuutta saataisiin parannettua liittämällä luokitukseen alakoodi tai tietoa laitteista, voimajohdoista tai sähköasemista työympäristössä.

Lähde:

Mee T, Whatmough P, Broad L, Dunn C, Maslanyj M, Allen S, Muir K, McKinney P A, van Tongeren M. Occupational exposure of UK adults to extremely low frequency magnetic fields. Occup Environ Med 2009;66:619-627.

Nro. 8 / 2010/1 Selvitys altistumisesta sähkömagneettikentille asuntojen makuuhuoneissa Ala-Itävallassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on mitannut kodeissa sähkömagneettisille kentille altistumista. Mittauksia on tehty 226 kodissa, mikä on mielestäni varsin laaja aineisto. Mitatut arvot ovat varsin pieniä ja selvästi alle ohjearvojen.

Aiemmat tutkimukset sähkö-, magneetti- tai sähkömagneettikentille altistumisesta kodeissa ovat käsitelleet sähkönjakelun sähkömagneettikenttiä tai suurtaajuisia sähkömagneettikenttiä. Tässä tutkimuksessa raportoitiin tuloksia sängyn viereltä tehdyistä pistemittauksista, jotka käsittivät sähköstaattisia kenttiä, pientaajuisia sähkökenttiä, pientaajuisia magneettikenttiä sekä suurtaajuisia sähkömagneettikenttiä.

Mittauksia tehtiin 226 kodissa eri puolilla Ala-Itävaltaa. Lisäksi arvioitiin yksinkertaisten vähennyskeinojen tuloksia (esim. kelloradiot poistettiin tai niiden etäisyyttä sängystä pidennettiin, langattomien DECT-puhelimien tukiasemat kytkettiin pois päältä). Kaikki mittaukset jäivät reilusti kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan ICNIRP:n ohjearvojen alle.

Keskimääräisiä yöllisiä pientaajuisia magneettikenttiä (pitkäaikainen mittaus klo 22:n ja 6:n välillä, geometrinen keskiarvo kodeista) löydettiin 2,3 prosentissa ja suurtaajuisia sähkömagneettikenttiä 7,1 prosentissa kodeista. Voimakkaimmat pientaajuiset sähkökentät johtuivat pääasiassa sänkyjen vieressä olevista lampuista ja voimakkaimmat pientaajuiset magneettikentät laitteiden muuntajista tai syöttöverkoista. Suurimmat suurtaajuiset magneettikentät aiheuttivat asunnon sisällä DECT-puhelinten tukiasemat ja ulkopuolella matkapuhelinten tukiasemat.

Yksinkertaisilla vähennyskeinoilla pientaajuisten magneettikenttien keskimääräiseksi vähennykseksi saatiin 23 nT, pientaajuisten sähkökenttien vähennykseksi 23 V/m ja suurtaajuisten sähkömagneettikenttien vähennykseksi 246 µW/m2. Pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja suurtaajuisten sähkömagneettikenttien kokonaistasojen R = 0,16 välille laskettiin pieni, mutta tilastollisesti merkittävä korrelaatio, joka oli riippumaton talon tyypistä (huoneisto, omakotitalo) ja sijainnista (kaupunki, maaseutu).

Lähde:

Tomitsch J, Dechant E and Frank W. Survey of electromagnetic field exposure in bedrooms of residences in Lower Austria. Bioelectromagnetics 2010;31:200-208

Nro. 7 / 2010/1 Pientaajuisille magneettikentille altistumisen vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin: tilastollisen meta-analyysin tuloksia

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa on kerätty yhteen yhdeksän tutkimuksen tulokset magneettikentille altistumisen vaikutuksesta kognitiivisiin toimintoihin. Varsin vähän havaittiin vaikutuksia.

Pientaajuisille magneettikentille altistumisen mahdollisista vaikutuksista ihmisen kognitiivisiin toimintoihin löytyy runsaasti tutkimuksia. Tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia metodologisista puutteista johtuen (esim. vähäinen tilastollinen merkitys, pienet otokset). Tutkijat halusivat korjata nämä puutteet suorittamalla aiheesta ensimmäisen tilastollisen meta-analyysin.

He löysivät kirjallisuudesta 17 tutkimusta aiheesta vuosilta 1986–2007. Tutkijat ottivat niistä mukaan analyysiin yhdeksän, jotka täyttivät heidän asettamansa minimivaatimukset (esim. vähintään yksinkertainen sokkokoerakenne sekä riippuvien muuttujien keski- ja vakiopoikkeamien dokumentointi). Kaikissa tutkimuksissa tarkasteltiin altistumista 50 hertsin magneettikentille. Kunkin testatun kognitiivisen ulottuvuuden tuli löytyä vähintään kahdesta eri tutkimuksesta, ja testien tuli olla suoritettuina sekä altistuksessa että vertailuolosuhteissa.

Tutkijat havaitsivat kahdessa kognitiivisessa ulottuvuudessa pieniä, mutta merkittäviä vaikutuksia. Tehtävän aikana altistuneet tutkimuskohteet suoriutuivat vaikean tason visuaalisesta erottelusta paremmin kuin vertailuryhmä, keskivaikeasta tasosta altistuneet kuitenkin suoriutuivat huonommin. Lisäksi altistuneilla havaittiin merkittävästi enemmän oikeita reaktioita joustavuuden ulottuvuudessa.

Tutkimusten vähäinen määrä kutakin toimintakyvyn ulottuvuutta kohti teki arvioista kuitenkin epävarmoja, ja löydöksiin on siksi suhtauduttava hyvin varauksella. Kaiken kaikkiaan meta-analyysin tulokset antoivat vain vähän todisteita siitä, että pienitaajuisilla magneettikentillä olisi vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään vaikutuksia useimmissa toiminnoissa.

Lähde:

Barth A, Ponocny I, Ponocny-Seliger E, Vana N and Winker R. Effects of extremely low-frequency magnetic field exposure on cognitive functions: results of a meta-analysis. Bioelectromagnetics 2001;31:173-179