Nro. 9 / 2010/1 Ammatillinen altistuminen pientaajuisille sähkömagneettikentille Isossa-Britanniassa

|
Päätoimittajan kommentti: Isossa-Britanniassa on tutkittu työntekijöiden altistumista pientaajuisille magneettikentille. Eniten altistuivat hitsaajat, kirjapainotyöntekijät, puhelinvälittäjät sekä arkistojen apuhenkilökunta.

Ison-Britannian väestön ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille on aiemmin todistettu huonosti. Tässä tutkimuksessa haluttiin analysoida ammatillista altistumista pientaajuisille magneettikentille Isossa-Britanniassa ja arvioida tiukan työaltistusmatriisin (JEM) käyttöä aikuisiän aivokasvaintutkimuksen UKABTS (UK Adult Brain Tumour Study) kohderyhmän altistuksen luokittelussa.

Tutkimuksessa suoritettiin henkilökohtaisia pientaajuisten magneettikenttien mittauksia. Altistus jaettiin työ-, työmatka- ja vapaa-aikajaksoihin, joita mitattiin eri tavoin. Altistus määriteltiin Ison-Britannian ammattien vakioluokituksen (Standard Occupational Classification 2000), vakioidun alaluokituksen (Standard Industrial Classification 1997) sekä yhdistetyn ammattien alaluokituksen mukaan. Tilastollisilla analyyseilla (sekavaikutusmalli) määritettiin ammatillisen altistuksen osuus 24 tunnin kumulatiivisesta altistuksesta sekä ammatin ja alan osuus kokonaispoikkeamasta.

Tutkimuksessa kerättiin tietoja 317 yksilöltä, joista 192 oli UKABTS-tutkimuskohteita, 101 UKABTS-tutkimuskohteiden ammatillisia ”edustajia” (työpaikalla vastaavissa tehtävissä) ja 24 ”mielenkiintokohteita” UKABTS-tutkimuksen ulkopuolelta. 236 henkilöltä saatiin ammatilliset tiedot yhteensä 117 eri ammatista.

Keskimäärin altistuminen oli merkittävästi voimakkaampaa töissä kuin kotona. Kohonnut keskimääräinen ammatillinen altistus löytyi hitsaajilta, kirjapainotyöntekijöiltä, puhelunvälittäjiltä sekä arkistojen apuhenkilökunnalta. Tätä tiukkaa työmatriisiperusteista ammattiluokitusta voitaisiin tutkijoiden mukaan parantaa yhdistämällä luokitus alaan ja hyödyntämällä työtehtäviin liittyvää tietoa.

Tutkijoiden mukaan tämä raportti lisäsi huomattavasti tietoa aikuisten altistumisesta pientaajuisille magneettikentille Isossa-Britanniassa. He päättelivät, että pelkästään työkoodeihin perustuvien altistusmittausten luotettavuutta saataisiin parannettua liittämällä luokitukseen alakoodi tai tietoa laitteista, voimajohdoista tai sähköasemista työympäristössä.

Lähde:

Mee T, Whatmough P, Broad L, Dunn C, Maslanyj M, Allen S, Muir K, McKinney P A, van Tongeren M. Occupational exposure of UK adults to extremely low frequency magnetic fields. Occup Environ Med 2009;66:619-627.

Nro. 8 / 2010/1 Selvitys altistumisesta sähkömagneettikentille asuntojen makuuhuoneissa Ala-Itävallassa

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimusryhmä on mitannut kodeissa sähkömagneettisille kentille altistumista. Mittauksia on tehty 226 kodissa, mikä on mielestäni varsin laaja aineisto. Mitatut arvot ovat varsin pieniä ja selvästi alle ohjearvojen.

Aiemmat tutkimukset sähkö-, magneetti- tai sähkömagneettikentille altistumisesta kodeissa ovat käsitelleet sähkönjakelun sähkömagneettikenttiä tai suurtaajuisia sähkömagneettikenttiä. Tässä tutkimuksessa raportoitiin tuloksia sängyn viereltä tehdyistä pistemittauksista, jotka käsittivät sähköstaattisia kenttiä, pientaajuisia sähkökenttiä, pientaajuisia magneettikenttiä sekä suurtaajuisia sähkömagneettikenttiä.

Mittauksia tehtiin 226 kodissa eri puolilla Ala-Itävaltaa. Lisäksi arvioitiin yksinkertaisten vähennyskeinojen tuloksia (esim. kelloradiot poistettiin tai niiden etäisyyttä sängystä pidennettiin, langattomien DECT-puhelimien tukiasemat kytkettiin pois päältä). Kaikki mittaukset jäivät reilusti kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan ICNIRP:n ohjearvojen alle.

Keskimääräisiä yöllisiä pientaajuisia magneettikenttiä (pitkäaikainen mittaus klo 22:n ja 6:n välillä, geometrinen keskiarvo kodeista) löydettiin 2,3 prosentissa ja suurtaajuisia sähkömagneettikenttiä 7,1 prosentissa kodeista. Voimakkaimmat pientaajuiset sähkökentät johtuivat pääasiassa sänkyjen vieressä olevista lampuista ja voimakkaimmat pientaajuiset magneettikentät laitteiden muuntajista tai syöttöverkoista. Suurimmat suurtaajuiset magneettikentät aiheuttivat asunnon sisällä DECT-puhelinten tukiasemat ja ulkopuolella matkapuhelinten tukiasemat.

Yksinkertaisilla vähennyskeinoilla pientaajuisten magneettikenttien keskimääräiseksi vähennykseksi saatiin 23 nT, pientaajuisten sähkökenttien vähennykseksi 23 V/m ja suurtaajuisten sähkömagneettikenttien vähennykseksi 246 µW/m2. Pientaajuisille magneettikentille altistumisen ja suurtaajuisten sähkömagneettikenttien kokonaistasojen R = 0,16 välille laskettiin pieni, mutta tilastollisesti merkittävä korrelaatio, joka oli riippumaton talon tyypistä (huoneisto, omakotitalo) ja sijainnista (kaupunki, maaseutu).

Lähde:

Tomitsch J, Dechant E and Frank W. Survey of electromagnetic field exposure in bedrooms of residences in Lower Austria. Bioelectromagnetics 2010;31:200-208

Nro. 7 / 2010/1 Pientaajuisille magneettikentille altistumisen vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin: tilastollisen meta-analyysin tuloksia

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa on kerätty yhteen yhdeksän tutkimuksen tulokset magneettikentille altistumisen vaikutuksesta kognitiivisiin toimintoihin. Varsin vähän havaittiin vaikutuksia.

Pientaajuisille magneettikentille altistumisen mahdollisista vaikutuksista ihmisen kognitiivisiin toimintoihin löytyy runsaasti tutkimuksia. Tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia metodologisista puutteista johtuen (esim. vähäinen tilastollinen merkitys, pienet otokset). Tutkijat halusivat korjata nämä puutteet suorittamalla aiheesta ensimmäisen tilastollisen meta-analyysin.

He löysivät kirjallisuudesta 17 tutkimusta aiheesta vuosilta 1986–2007. Tutkijat ottivat niistä mukaan analyysiin yhdeksän, jotka täyttivät heidän asettamansa minimivaatimukset (esim. vähintään yksinkertainen sokkokoerakenne sekä riippuvien muuttujien keski- ja vakiopoikkeamien dokumentointi). Kaikissa tutkimuksissa tarkasteltiin altistumista 50 hertsin magneettikentille. Kunkin testatun kognitiivisen ulottuvuuden tuli löytyä vähintään kahdesta eri tutkimuksesta, ja testien tuli olla suoritettuina sekä altistuksessa että vertailuolosuhteissa.

Tutkijat havaitsivat kahdessa kognitiivisessa ulottuvuudessa pieniä, mutta merkittäviä vaikutuksia. Tehtävän aikana altistuneet tutkimuskohteet suoriutuivat vaikean tason visuaalisesta erottelusta paremmin kuin vertailuryhmä, keskivaikeasta tasosta altistuneet kuitenkin suoriutuivat huonommin. Lisäksi altistuneilla havaittiin merkittävästi enemmän oikeita reaktioita joustavuuden ulottuvuudessa.

Tutkimusten vähäinen määrä kutakin toimintakyvyn ulottuvuutta kohti teki arvioista kuitenkin epävarmoja, ja löydöksiin on siksi suhtauduttava hyvin varauksella. Kaiken kaikkiaan meta-analyysin tulokset antoivat vain vähän todisteita siitä, että pienitaajuisilla magneettikentillä olisi vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään vaikutuksia useimmissa toiminnoissa.

Lähde:

Barth A, Ponocny I, Ponocny-Seliger E, Vana N and Winker R. Effects of extremely low-frequency magnetic field exposure on cognitive functions: results of a meta-analysis. Bioelectromagnetics 2001;31:173-179

Nro. 6 / 2010/1 Asuminen voimajohtojen lähellä ja kuolleisuus hermostoa rappeuttaviin tauteihin: pitkän aikavälin tutkimus Sveitsin väestöstä

|
Päätoimittajan kommentti: Sveitsissä tutkijat havaitsivat pientä riskin lisäystä alle 50 metrin etäisyydellä 220– 380 kV johdosta asuvien ja Alzheimerin taudin välillä, mutta ei ALS-taudin, Parkinsonin taudin tai MS-taudin osalta.

Tutkijat analysoivat asuinalueen voimajohtojen aiheuttaman magneettikenttäaltistuksen yhteyttä kohonneeseen riskiin kuolla hermostoa rappeuttavaan tautiin, sillä aiheesta ei löytynyt aiempia tutkimuksia. Hermostoa rappeuttavia tauteja ovat mm. Alzheimerin tauti, pitkälle edennyt dementia, ALS-tauti, MS-tauti ja Parkinsonin tauti.

Heikkokin yhteys olisi heistä kansanterveydellisesti merkittävä, sillä Sveitsissä 9,2 % väestöstä asuu 600 metrin etäisyydellä 220 tai 380 kV:n voimajohdoista. Tutkijat hyödynsivät Sveitsin kansallista kohorttitutkimusta, joka on pitkittäistutkimus Sveitsin väestöstä. He analysoivat 4,7 miljoonan populaation yhdistämällä kuolleisuus- ja väestönlaskentatiedot vuosilta 2000–2005.

Alle 50 metrin etäisyydellä 220–380 kV:n voimajohdoista asuvilla henkilöillä havaittiin kohonnut riski kuolla Alzheimerin tautiin verrattuna vähintään 600 metrin päässä asuviin. Yli 50 metrin päässä asuvilla tutkijat eivät havainneet todisteita kohonneesta riskistä.

Riski suureni, jos voimajohdon lähellä oli asuttu pidemmän aikaa. Jos henkilö oli asunut vähintään viisi vuotta 50 metrin etäisyydellä, tarkistettu riskisuhde oli 1,51, ja se kasvoi arvoon 1,78 vähintään kymmenessä vuodessa ja arvoon 2,00 vähintään 15 vuodessa.

Pitkälle edenneen dementian kohdalla tutkijat tekivät samoja havaintoja, mutta ALS-taudin, Parkinsonin taudin tai MS-taudin lisääntyneestä riskistä he löysivät vain vähän todisteita.

Lähde:

Huss A, Spoerri A, Egger M and Roosli M. Residence near power lines and mortality from neurodegenerative diseases: longitudinal study of the Swiss population. Am J Epidemiol 2009;169:167-175

Hakusanat: dementia, hermostoa rappeuttavat taudit, säteily, ei-ionisoiva, voimajohdot, Alzheimerin tauti

Nro. 5 / 2010/1 Oikeudenmukaisuus ja ympäristö: päinvastainen löydös suurjännitteisten sähkövoimajohtojen tapauksessa

|
Päätoimittajan kommentti: Yhdysvaltalainen tutkimus, jonka mukaan noin 600 metrin etäisyydellä suurjännitteisistä sähkövoimajohdoista asuvat, todennäköisemmin magneettikentille altistuvat olivat ennemminkin valkoihoisia, korkeampaan tuloluokkaan kuuluvia, koulutetumpia ja talon omistajia kuin kauempana asuvat, erityisesti kaupunkialueilla.

Ympäristöpoliittisella oikeudenmukaisuusperiaatteella (Environmental justice) tutkitaan Yhdysvalloissa, altistuvatko vähemmistöön ja/tai alempaan tuloluokkaan kuuluvat tietyn maantieteellisen alueen asukkaat epäoikeudenmukaisesti ympäristömyrkyille voimakkaammin kuin muualla asuvat. Tällaisia tilanteita on tunnistettu monien tekijöiden osalta, kuten ilmansaasteet, ongelmajätteet, vedenlaatu, melu, asuinalueiden ahtautuminen ja asumisen laatu.

Tässä tutkimuksessa kyseistä periaatetta sovellettiin suurjännitteisiin sähkövoimajohtoihin, joita jotkut pitävät niiden muodostamien magneettikenttien vuoksi terveysriskinä sekä myös epäesteettisenä. Tutkijat kartoittivat kaikki vähintään 345 kV:n sähkövoimajohdot New Yorkin osavaltiossa sekä poimivat ja tiivistivät Yhdysvaltojen väestönlaskentatietojen perusteella lähistön sosiodemografiset ja asumisolosuhdetiedot neljään luokkaan sen perusteella, millä etäisyydellä voimajohdoista asunnot sijaitsivat.

Tutkijoiden odotusten vastaisesti noin 600 metrin etäisyydellä sähkövoimajohdoista asuvat, todennäköisemmin magneettikentille altistuvat olivat ennemminkin valkoihoisia, korkeampaan tuloluokkaan kuuluvia, koulutetumpia ja talon omistajia kuin kauempana asuvat, erityisesti kaupunkialueilla.

Mahdollisiksi selityksiksi näille löydöksille tutkijat tarjosivat seuraavia: haluttiin tietoisesti voimajohtojen alle jääneelle avaralle alueelle, suosittiin uusia, monesti voimajohtojen lähellä sijaitsevia taloja/asuinalueita tai oli muutettu lähemmäs voimajohtoja, ennen kuin sähkömagneettikenttiä alettiin pitää riskinä.

Tässä tutkimuksessa todettiin, että ympäristöpoliittinen epäoikeudenmukaisuus ei ilmene samalla tavalla kaikissa ympäristöriskeissä ja yleistyksissä on oltava varovainen. Lisäksi tutkimus osoitti paikkatietojärjestelmän (GIS) hyödyllisyyden tiivistettäessä tietoja erittäin suurista populaatioista, mikä on usein haasteellista epidemiologiassa.

Lähde:

Wartenberg D, Greenberg M R and Harris G. Environmental justice: a contrary finding for the case of high-voltage electric power transmission lines. Journal of Exposure Science and Environmental Epidemiology 2010;20:237-244

Hakusanat: oikeudenmukaisuus ja ympäristö, voimajohdot, sähkömagneettikentät, sosioekonominen asema, paikkatietojärjestelmä, altistusanalyysi