Nro. 5 / 2010/2 Ammatillinen altistuminen pientaajuisille magneettikentille ja veren imusolujen luonnolliset tappajasolut

|
Päätoimittajan kommentti: Artikkelissa on tutkittu pientaajuisille magneettikentille altistuneita työntekijöitä ja heidän NK-solujensa (Natural Killer) toimintaa ja havaittu muutoksia, jotka voisivat selittää pientaajuisten magneettikenttien mahdollista karsinogeenisuutta. Tutkijat toteavat jatkotutkimukset tarpeellisiksi.

Pientaajuiset magneettikentät ovat mahdollisia karsinogeeneja ihmiselle. Luonnollisilla tappajasoluilla eli NK-soluilla on tärkeä rooli syövän kehittymisen hallinnassa. Pientaajuisten magneettikenttien haittavaikutuksesta NK-solujen toimintaan on esitetty hypoteeseja aiemmissa tutkimuksissa.

Tutkimusryhmä tutki NK-solujen toimintaa 52 työntekijästä, jotka olivat altistuneet pientaajuisille magneettikentille eri tehtävissä eritasoisesti. Henkilökohtaista altistumista mitattiin säteilyannosmittareilla kolmen täyden työvuoron ajan päiväkohtaisen vaihtelun huomioimiseksi. Myös ympäristöaltistusta työpaikan ulkopuolella seurattiin.

Työntekijöiden magneettikenttätaso ilmaistiin aikapainotettuna keskiarvona (TWA). NK-solujen toimintaa mitattiin perifeerisen veren lymfosyyteistä. Koko ryhmän aikapainotetun keskiarvon mediaani oli 0,21 µT. Työntekijät jaoteltiin aikapainotettujen keskiarvotasojen mukaan vähän altistuneisiin (26 kohdetta, TWA £ 0,2 µT) ja enemmän altistuneisiin (26 kohdetta, TWA > 0,2 µT).

Tutkijat havaitsivat laskevan suuntauksen enemmän altistuneiden NK-solujen toiminnassa verrattuna vähän altistuneisiin, mutta ero ei ollut merkittävä. Tutkijat valitsivat eniten altistuneen alaryhmän (12 kohdetta TWA > 1 µT), eivätkä havainneet eroa vähän ja eniten altistuneiden kohteiden henkilökohtaisissa muuttujissa. Kun otettiin huomioon sekä efektorisolujen ja kohdesolujen suhteet 12:1–50:1 että niiden efektorisolujen määrä, jotka tappavat 30 % kohdesoluista (LU), eniten altistuneiden NK-solujen toiminnassa havaittiin merkittävää vähenemistä verrattuna vähän altistuneisiin.

Kun huomioidaan NK-solujen toiminta isäntäpuolustuksena syöpää vastaan, tästä tutkimuksesta saadut tulokset yli 1 µT:n tasoisille pientaajuisille magneettikentille altistuneista työntekijöistä tukevat hypoteesia ja lisäävät tarvetta tutkia aluetta tarkemmin.

Lähde:

Gobba F, Bargellini A, Scaringi M, Bravo G, Borella P. Extremely Low Frequency-Magnetic Fields (ELF-EMF) occupational exposure and natural killer activity in peripheral blood lymphocytes. Science of the Total Environment 2009;07:1218–1223

Nro. 4 / 2010/2 Yhteisanalyysi pientaajuisista magneettikentistä ja lapsuusiän aivokasvaimista

|
Päätoimittajan kommentti: Tutkijat ovat tehneet aikaisempien tutkimusaineistojen perusteella analyysin pientaajuisen magneettikenttäaltistuksen ja lapsuusiän aivokasvaimien välillä. Tutkijoiden mukaan tuloksista saatiin vain vähän näyttöä pientaajuisille sähkömagneettisille kentille altistumisen ja lapsuusiän aivokasvaimien välisestä yhteydestä.

Yhteisanalyysit voivat antaa epidemiologisen käsityksen altistuksen ja taudin yhteyksistä. Niissä käytetään tutkimusmateriaalina aiempien tutkimusten raakadataa, jolloin kaikkiin tutkimuksiin voidaan soveltaa samoja analyysejä.

Lapsuusiän leukemiaa ja pientaajuisille magneettikentille (ELF-MF) altistumista käsitteleviä yhteisanalyysejä on tehty, ja niiden tuloksena yhteys on löytynyt. Yhteisanalyysejä lapsuusiän aivokasvaimista ja pientaajuisille magneettikentille altistumisesta ei puolestaan ole laadittu.

Tutkijat laativat yhteisanalyysin, jossa he käyttivät materiaalinaan alkuperäistietoja kymmenestä pientaajuisille magneettikentille altistumisesta ja lapsuusiän aivokasvaimia käsittelevästä tutkimuksesta.

Sen tuloksena lapsuusiän aivokasvainten todennäköisyys pientaajuisten magneettikenttien altistumisluokassa 0,1–< 0,2 µT oli 0,95; luokassa 0,2–< 0,4 µT se oli 0,70 ja luokassa ≥ 0,4 µT se oli 1,14 verrattuna aina < 0,1 µT:n altistukseen.

Tutkimustuloksista saatiin vain vähän näyttöä pientaajuisille sähkömagneettikentille altistumisen ja lapsuusiän aivokasvainten väliselle yhteydelle.

Leikkauspisteiden muuttaminen, väärien muuttujien lisäsäädöt, tiettyjen tutkimusten poisjättäminen, jako mittaustavan tai asuinmuodon mukaan tai epäparametrinen arvio altistus-vastesuhteesta eivät tuoneet analyysiin johdonmukaisia, tilastollisesti merkittäviä todisteita lapsuusiän aivokasvainriskin yhteydestä altistumiseen pientaajuisille magneettikentille.

Lähde:

Kheifets L, Ahlbom A, Crespi C. M, Feychting M, Johansen C, Monroe J, Murphy M. F. G, Oksuzyan S, Preston-Martin S, Roman E, Saito T, Savitz D, Schüz J, Simpson J, Swanson J, Tynes T, Verkasalo P and Mezei G. A Pooled Analysis of Extremely Low-Frequency Magnetic Fields and Childhood Brain Tumors. Am J Epidemiol 2010;172:752-761

Nro. 3 / 2010/2 Etelä- Korean konferenssissa esillä muiden muassa artikkeleja väestön altistumisesta magneettikentille

|
Päätoimittajan kommentti: Kotimaisia tutkimusaineistoja oli esillä Bioelectromagnetics Society:n vuosittaisessa konferenssissa. Mitatut magneettikentät ovat varsin pieniä. Sähkökentille altistumisen mittausmenetelmää on tutkittu työtehtävässä ”lampun vaihto nostokorista” 110 kV sähköasemalla. Suuria eroja ei ole menetelmien välillä.

Kahdessa TTY:n konferenssiartikkelissa oli tutkittu väestön altistumista pientaajuisille magneettikentille Suomessa. Niistä ensimmäisessä vapaaehtoiset koehenkilöt kantoivat mukana pitkäaikaismittareita ML-1. Altistumista tutkittiin kolmessatoista mittauksessa. Suurin mitattu magneettivuon tiheys oli 4,6 μT, kun henkilö matkusti junalla. Yleensä mittaustulokset olivat alle 1 μT tasoa ja selvästi alle ohjearvojen.

Toisessa väestöaltistumista käsitelleessä tutkimuksessa keskityttiin erilaisten laitteiden aiheuttamaan yhteisaltistukseen kotona mm. keittiössä työskenneltäessä. Samanaikaisesti oli käytössä useita laitteita, ja niiden yhdessä aiheuttaman altistumisen spektriä tutkittiin erilaisilla mittauksilla. Magneettikentät mitattiin Narda ELT-400 mittarilla (tarkkuus ±4% RMS). Lisäksi näytteiden spektri tallennettiin Sony TCD-D8 DAT nauhurille ja niitä analysoitiin äänianalysaattorilla B&K2260. Mitatut arvot olivat selvästi alla ohjearvojen. Ainoastaan mikroaaltouunin ja TV:n edestä mitattiin joitakin arvoja, jotka olivat 5 % suurempia väestöaltistuksen ohjearvosta. Aika- ja taajuusanalyysien perusteella voitiin huomata, että mitatut magneettikentät sisälsivät sen verran muita taajuuskomponentteja kuin 50 Hz, että suoraan mitatusta magneettikentästä ei voida päätellä miten lähellä altistus on ohjearvoja.

Kolmannessa TTY:n artikkelissa tutkittiin työntekijän sähkökenttäaltistumista työtehtävässä ”lampun vaihtaminen nostokorista” 110 kV sähköasemilla. Artikkelissa vertailtiin kahta mittaustapaa ja niillä saatuja tuloksia. Mittaukset tehtiin, niin että mittari oli pitkän varren päässä ja mittaaja nostokorissa. Mittaus tehtiin joko sivulta tai alhaalta suhteessa työskentelyalueeseen. Aineiston määrä oli varsin pieni. Tulosten perusteella pääteltiin, että epävarmuus on noin 20 % sisältäen mittausjärjestelmän epävarmuuden.

Lähde:

Holm A, Korpinen L. Long-term measurement of free time exposure to low frequency magnetic fields in Finland. Bioelectromagnetics Society 32nd Annual Meeting (BEMS), June 14-18, 2010, Seoul, Korea 2 p.

Österholm L, Pääkkönen R, Lehtelä R, Holm A Korpinen L. An example of exposure to magnetic fields in the home. Bioelectromagnetics Society 32nd Annual Meeting (BEMS), June 14-18, 2010, Seoul, Korea 2 p.

Pääkkönen R, Holm A, Korpinen L. Exposure to electric and magnetic fields at 110 kV substation while performing the task ‘Changing a bulb from a man hoist’ in the Tampere region. Bioelectromagnetics Society 32nd Annual Meeting (BEMS), June 14-18, 2010, Seoul, Korea 2 p.

Nro. 2 / 2010/2 ICNIRP uudisti ohjearvonsa

|
Päätoimittajan kommentti: ICNIRP:n ohjearvot uudistuivat. Väestön ja työntekijöiden referenssiarvot magneettikenttien osalta nousivat kaksinkertaisiksi tasoille 200 mikroteslaa ja 1000 mikroteslaa. Sähkökenttäarvot pysyivät ennallaan 5 kV/m ja 10 kV/m. Ohjearvoista käytetään käsitteitä perusrajat ja referenssiarvot. Nämä käsitteet eivät ainakaan vielä ole yleisesti käytettyjä, joten niiden soveltaminen voi olla vähän epäselvää.

ICNIRP:n uudet ohjearvot julkaistiin Health Physics- lehden joulukuun numerossa otsikolla ICNIRP guidelines ”Guidelines for limiting exposure to time-varying electric and magnetic fields (1 Hz to 100 kHz)”.

Artikkeli sisältää ensin mm. muutaman sivun kuvauksen pientaajuisten kenttien terveysvaikutuksista ja sen jälkeen tullaan varsinaisiin ohjearvoihin. Ensin kerrotaan perusrajoitukset (basic restrictions). Arvot on jaettu työntekijäaltistukseen ja väestöaltistukseen ja niiden alla vielä päänalueen keskushermoston (CNS tissue of the head) arvoon ja muuhun altistukseen (all tissue of head and body). Näille on annettu omat sisäisen sähkökentän arvot (internal electric fields V/m).

Työntekijöiden osalta 50 Hz sisäisen sähkökentän arvot ovat 0,1 V/m ja 0,8 V/m ja väestön osalta 0,02 V/m ja 0,4 V/m. Pään keskushermoston alueen arvot ovat aina pienempiä kuin muita kudoksia koskevat arvot.

Seuraavaksi on esitetty referenssiarvot (reference levels). Työntekijäaltistuksen osalta 50 Hz sähkökenttäarvo on 10 kV/m ja magneettikenttäarvo on 1000 mikroteslaa. Väestöaltistuksen arvot ovat 5 kV/m ja 200 mikroteslaa. Artikkelissa on myös ohjearvot muille kuin 50 Hz kentille. Lisäksi on oma lukunsa, jossa on kerrottu, miten toimitaan, kun samanaikaisesti altistutaan useille eritaajuisille kentille.

Artikkelin liitteessä on myös varsin kattava sanasto, jossa on määritelty alan termistöä.

Lähde: ICNIRP statement – guidelines for limiting exposure to time-varying electric and magnetic fields (1 Hz to 100 kHz). International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection. Health Phys.2010; 99(6):818-836.

Nro. 1 / 2010/2 Pääkirjoitus

|

Tätä tilannekatsausta kootessa löytyi oikeastaan yllättävän paljon uusia tutkimuksia aiheista, joita luulin jo tutkitun riittävästi. Ehkä pientaajuisiin kenttiin liittyvät mahdolliset terveysvaikutukset ovat tällä hetkellä vähän enemmän tutkijoiden mielenkiinnon kohteena kuin muutama vuosi sitten.

Varsinainen uutinen on se, että kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn toimikunta ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) julkaisi joulukuussa uudet ohjearvonsa. Tällä kertaa niitä myös muutettiin. Biologinen perusta on tavallaan muuttunut, sillä enää ei ohjearvoja esitetä virrantiheyksinä vaan uutena käyttöön on otettu sisäisten jännitteiden arvot. Tarkemmin muutoksista voi lukea katsauksen kohdasta kaksi.

Toiseksi tein katsaukseen tiivistelmän viime kesänä Etelä-Koreassa järjestetystä Bioelectromagnetics Society:n vuosittaisesta konferenssista. Lähinnä esittelin muutamia Tampereen teknillisen yliopiston siellä julkaisemia papereita. Itselleni konferenssista jäi mieleen erityisesti se, miten sähkömagneettisia kenttiä sovelletaan myös tulevaisuuden tekniikoissa. Esimerkiksi MRI- kuvan laatu saadaan selvästi paremmaksi, jos käytetään nykyistä suurempia kenttiä. Toinen mielenkiintoinen sovellus oli hyödyntää linja-autojen energiansaannissa magneettikenttiä. Sähkömagneettisia kenttiä voidaan hyödyntää erilaisissa uusissa teknisissä innovaatioissa. Sellainen kenttiin liittyvä myönteinen puoli helposti unohtuu, kun keskittyy vain tutkimaan niiden mahdollisia haitallisia terveysvaikutuksia.

Katsauksen muut tieteelliset artikkelit keskittyvät varsin paljon magneettikenttien ja lasten leukemian, lasten ja aikuisten aivokasvaimien sekä muiden syöpien väliseen mahdolliseen yhteyteen. Tutkimuksia on tehty muiden muassa Walesissa, Englannissa, Ranskassa ja Iranissa. Mukana on muutamia työaltistukseenkin liittyviä artikkeleja. Niistä kaksi perustuu italialaisiin tutkimuksiin, joissa on tutkittu työntekijöiden perifeerisen veren lymfosyyttejä mahdolliseen karsinogeenisuuteen liittyvän vaikutusmekanismin selvittämiseksi. Näissä tutkimuksissa on tehty mielenkiintoisia havaintoja.

Katsauksen lopussa on tälläkin kertaa oma julkaisuni. Se on jatkoa aikaisemmin julkaistuille 400 kV sähköasemilla tehdyille mittauksille. Aikaisemmin tuloksia käsiteltiin tarkastelemalla sähkökenttien, mitattujen virtojen ja laskettujen virrantiheyksien maksimiarvoja. Nyt hoitotasoilla tehtävien töiden osalta on tutkittu keskiarvoja koko mittausajalta eikä vain maksimiarvoja. Tarkemmin tuloksista voi lukea katsauksen viimeisestä kohdasta.

Tähän katsaukseen en vielä saanut tietoa siitä, mikä on EU:n työntekijädirektiivin tilanne. Työntekijöiden altistumiseen liittyvä direktiivi on edelleen valmistelussa ja sen voin olettaa jossakin vaiheessa tulevan säädökseksi Suomeenkin. Sinänsä tilanne on mielenkiintoinen, sillä Suomessa ei ole aikaisemmin ollut säädöksiä, jotka rajoittavat työntekijöiden altistumista pientaajuisille sähkömagneettisille kentille. Väestöaltistukselle suosituksia on ollut jo useamman vuoden. Mielenkiintoista on myös nähdä, minkälaisena direktiivi julkaistaan ja kuinka kauan menee aikaa, jotta direktiivi saadaan sovellettua käytännön tasolle.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys