Viimeisen puolen vuoden aika on ollut tavallista enemmän kansainvälisiä konferensseja tai seminaareja, joissa on käsitelty pientaajuisiin kenttiin liittyviä terveyskysymyksiä. Helmikuussa Roomassa EBEA (European bioelectromagnetics association) järjesti kymmenennen konferenssinsa. Maaliskuussa Cigre piti EMF-ELF 2011 konferenssinsa Pariisissa, ja toukokuussa oli vuorossa WHO:n ja ICNIRP:n yhdessä järjestämä NIR & Children’s Health konferenssi Ljubljanassa. Aloitan tällä kertaa katsauksen esittelemällä muutamia Tampereen teknillisen yliopiston Rooman konferenssissa julkaisemia papereita. Lisäksi olen ottanut mukaan artikkeleja Cigren konferenssista. Ne löytyvät katsauksen loppuosasta. Samoja asioita, joita on käsitelty Cigren konferenssissa, oli esillä myös Roomassa ja Ljubljanassa. Itselleni jäi Rooman konferenssista erityisesti mieleen se, että yksi tutkimusryhmä on kiinnostunut tutkimaan yli 1000 µT tasoisten magneettikenttien terveysvaikutuksia. Selvästi pienempien magneettikenttien vaikutuksia on tutkittu jo varsin paljon viime vuosina.
Ljubljanassa kiinnitin huomiota erityisesti Ranskassa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan lapsien tavallista suurempi magneettikentille altistuminen (yli 0,4 µT) aiheutuu yleisimmin kelloradiosta. He olivat tutkineet noin 1000 lapsen altistumista. Pidän heidän havaintoa ihan merkittävänä ja odotan mielenkiinnolla, miten tieto vaikuttaa tulevaisuudessa uusiin tutkimuksiin. Voimajohtojen aiheuttaman altistuksen osuus on selvästi vähäisempää kuin on ehkä aikaisemmin oletettu.
Olen löytänyt tähän katsaukseen uusia mielenkiintoisia tieteellisiä lehtiartikkelejakin. Niissä on mukana esimerkiksi analyysiä magneettikentille altistumisen ja lapsuusiän leukemian välisestä yhteydestä. Myös ihmisen kognitiivista suorituskykyä magneettikentässä on tutkittu.
Italialainen tutkimusryhmä on tehnyt laajan seurantatutkimuksen työntekijöiden altistumisesta (työpaikalla, kotona ja kodin ulkopuolella).
Vaikka tilannekatsaus keskittyykin pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin, otin mukaan myös yhden artikkelin, jonka kenttäaltistus kuuluu välitaajuusalueelle (300 Hz–100 kHz). Kyseisessä artikkelissa on tutkittu plasmapalloa. Plasmapallot ovat lähinnä koristeena toimivia ja kosketettaviksi tarkoitettuja lelulaitteita, joissa sopivalla jännitteellä saadaan aikaan ionisoidun kaasun avulla sähköpurkauksia. Näissä altistuminen on varsin huomattavaa. Plasmapallo on hyvä esimerkki altistuksesta, jota ei tule välittämättä edes ajatelleeksi sellaisen kohdatessaan. Kaikkea mielenkiintoista sitä keksitäänkin.
Kuten edellä mainitsin, tämä tilannekatsaus keskittyy pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin, mutta siitä huolimatta haluan mainita, että WHO:n alainen syöväntutkimuskeskus (IARC) päätti 31.5.2011 luokitella matkapuhelimiin liittyvät radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi (2B). Uutinen on ollut paljon esillä mediassa.
Juurin kun olin julkaisemassa tätä tilannekatsausta, komissio antoi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheuttaville riskeille. Ehdotuksessa on esitetty mm. seuraavat arvot (50 Hz kentille): orientaatioarvot 10 kV/m ja 1000 µT, toiminta-arvot 20 kV/m ja 13320 µT. Lisäksi ehdotuksessa on esitetty sitovat raja-arvot (kehon sisäiset sähkökentänvoimakkuudet), jotka käytännössä voisivat ylittyä vain edellä mainittuja ulkoisen sähkö- tai magneettikentän arvoja korkeammilla altistustasoilla. Direktiiviehdotusta käsitellään jatkossa EU:n toimielimissä. Palaan aiheeseen seuraavassa katsauksessa.
Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!
Leena Korpinen,
Tilannekatsauksen päätoimittaja
Tampereen teknillinen yliopisto, Ympäristöterveys
