Tutkimusryhmän aiemmassa tutkimuksessa ei todettu pientaajuisille magneettikentille (1800 µT:n, 60 Hz) altistumisen vaikuttavan ihmisen sykkeeseen, sykevaihteluun (HRV) ja veren läpivirtaukseen ihossa. Tutkimusryhmän toinen, rotilla tekemä tutkimus kuitenkin viittasi mikroverenkierron reagointiin 200 µT:n:n ja 60 Hz:n magneettikenttäaltistukseen.
Tässä pilottitutkimuksessa tutkittiin tunnin kestävän 200 µT:n ja 60 Hz:n magneettikentän vaikutuksia ihmisen verenkiertoon. Mikroverenkiertoa (veren läpivirtauksena ihossa) ja sykettä mitattiin Doppler-laservirtausmittarilla. Päävaltimoiden painetta seurattiin ulkopuolisella verenpainejärjestelmällä.
Kymmenen vapaaehtoista värvättiin osallistumaan tasapainotettuun, yksinkertaiseen sokkotutkimukseen, johon kuului kaksi eri päivinä suoritettua testausjaksoa (todellinen ja valealtistus). Jokaiseen testausjaksoon kuului neljä peräkkäistä mittausvaihetta, joiden välissä oli lepoa. Näin voitiin arvioida magneettikenttien kumulatiivisia ja jälkivaikutuksia.
Kohteen sisäinen varianssianalyysi ei paljastanut testausjaksojen mittaushetkillä yhteisvaikutuksia minkään parametrin (veren läpivirtaus ihossa, syke ja päävaltimoiden paine tai ihon pintalämpötila) kanssa, joka olisi voinut viitata magneettikenttävaikutukseen. Läpivirtaus, syke ja ihon pintalämpötila vähenivät kokeen aikana.
Tässä kokeessa käytetty magneettikenttä ei vaikuttanut läpivirtaukseen, sykkeeseen tai päävaltimoiden paineeseen. Läpivirtauksen ja sykkeen alenevat kehityssuunnat ajan myötä vastasivat tutkimusryhmän aiempia tuloksia ja vaikuttavat liittyvän toimettomuuteen (joka aiheuttaa kehon lämpötilan alenemista) yhdistettynä vähäisempiin fysiologisiin ärsykkeisiin.
Lähde:
McNamee D.A, Corbacio M, Weller J.K, Brown S, Stodilka R.Z, Prato F.S, Bureau Y, Thomas A.W, Legros A.G. The response of the human circulatory system to an acute 200-µT, 60-Hz magnetic field exposure. Int Arch Occup Environ Health 2011; 84:267–277
Sorry, comments are closed for this post.