Nro. 2 / 2018/2 Uudelleenanalysointi lapsuusiän leukemian riskin ja voimajohtojen etäisyyksien välisestä yhteydestä Isossa-Britanniassa

Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden aikaisemman tutkimuksen tulokset oli sisällytetty yhteisanalyysiin, jossa oli erilaiset etäisyysluokat kuin mitä he olivat käyttäneet tutkiessaan lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen välistä yhteyttä aikaisemmin. Uudessa tutkimuksessa he analysoivat aineistonsa käyttäen etäisyyksiä 50 metrin välein aikaisempien kolmen luokan asemesta. Uudessa analyysissä leukemian riski ei ollut suurimmillaan lähellä voimajohtoa vaan 100–200 metrin päässä siitä. Tutkijoiden mukaan tämä heikensi todisteita siitä, että kohonnut riski olisi yhteydessä magneettikenttiin.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli se, että tutkimusryhmän aiempi tutkimus lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen etäisyyden välisestä yhteydestä Isossa-Britanniassa oli sisällytetty kansainväliseen yhteysanalyysiin. Tässä yhteisanalyysissä käytettiin erilaisia etäisyysluokituksia kuin aiemmassa tutkimuksessa, minkä vuoksi tutkimusryhmä halusi tarkastella tämän valinnan vaikutusta tutkimustuloksiin.

Tutkimusryhmä analysoi aiemmat tutkimuskohteensa uudelleen jaottelemalla voimajohtojen etäisyysluokat pienempiin kokonaisuuksiin: aiempien kolmen luokan (0–199, 200–599 ja 600–1 000 m) sijaan he luokittelivat etäisyydet nyt 50 metrin välein. Aiemmin he olivat tarkastelleet tuloksia vuosikymmenittäin, mutta tässä uudelleenanalysoinnissa he yhdistivät aina kaksi vuosikymmentä, jotta tulosten määrät eivät jääneet tilastollisesti liian pieniksi.

Aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu 1960- ja 1970-luvuilla kohonnut leukemiariski lähimpänä voimajohtoja asuneella ryhmällä (pienin etäisyysluokka). Tutkimusryhmä kuitenkin epäili magneettikenttien vaikutusta riskin kohoamiseen, sillä kohonnutta riskiä esiintyi liian kaukana voimajohdoista (600 metriin asti) ja se heikkeni 2000-luvulle tultaessa. He olivat halunneet välttää liian pieniä luokkia ja olivat sen vuoksi tehneet luokitteluvalinnan, joka nyt uuden analyysin valossa vääristi riskikaavioita.

Uudelleen luokitellussa aineistossa leukemiariski ei pienentynyt monotonisesti etäisyyden voimajohdoista kasvaessa (kuten se oli aiemman luokittelun mukaan näyttänyt tekevän), vaan riski oli suurimmillaan etäisyyden ollessa 100–200 m eikä lähimpänä voimajohtoja. Tämä heikensi heidän mielestään todisteita siitä, että kohonnut riski olisi yhteydessä magneettikenttiin. Heidän mukaansa uudet tulokset kuitenkin hieman vahvistivat todisteita asuinpaikan vaihtuvuuden tai jonkin muun sosioekonomisen tekijän mahdollisesta vaikutuksesta.

Lähde:
Swanson J, Bunch K J. Reanalysis of risks of childhood leukaemia with distance from overhead power lines in the UK. Journal of Radiological Protection 38 (2018) N30–N35 (6 pp).

Nro. 1 / 2018/2 Pääkirjoitus

Nyt on valmista: uusi säteilylaki tuli voimaan 15.12.2018. Samalla kertaa astui myös voimaan sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistuksen rajoittamisesta (uusi NIR-asetus). Asetus sisältää velvoittavat rajoitukset alle 100 kHz:n taajuisille sähkö- ja magneettikentille, mutta asetusta ei kuitenkaan sovelleta sähköturvallisuuslain (1135/2016) vaatimusten mukaisten suurjännitteisten ilmajohtojen aiheuttamaan sähkökenttäaltistumiseen. Lisäksi kiinteistömuuntamoille on tiettävästi tulossa 15 vuoden siirtymäaika.

Elokuussa järjestettiin CIGRE Session 2018 Pariisissa. Siellä käsiteltiin myös sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä terveyskysymyksiä sekä aihepiirin hallintaa sähköalalla. Ensimmäinen EMF-Med World Conference pidettiin 10.–13.9.2018 Splitissä. Konferenssi liittyi hankkeeseen COST EMF-MED (Action BM1309): European network for innovative uses of EMFs in biomedical applications.

Olen löytänyt tilannekatsaukseen taas kerran uusia mielenkiintoisia tieteellisiä artikkeleja. Ensin käsitellään useammassa artikkelissa lapsuusiän leukemiaa ja sen mahdollista yhteyttä voimajohtoihin. Aineistoja on analysoitu tutkimuksissa uudestaan ja altistuksia on tarkennettu sekä yritetty määritellä altistusta aikaisempaa tarkemmin.

Itä-Suomen yliopiston professori Jukka Juutilainen kollegoineen on kirjoittanut aiheesta ”Magneettikenttien karsinogeenisuus – onko heikkojen magneettikenttien karsinogeenisille vaikutuksille olemassa mekanismi?” mielenkiintoisen artikkelin, jossa he esittävät ajatuksensa mahdollisesta mekanismista.

Amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS-tauti on ollut esillä aiemminkin tilannekatsauksissa, ja tällä kertaa sitä on käsitelty kahdessa artikkelissa. Ensimmäisessä artikkelissa on tehty meta-analyysi magneettikentille altistumisesta asuinpaikassa ja ALS-taudin riskistä. Jälkimmäiseen artikkeliin (tilannekatsauksen viimeinen) on puolestaan kerätty laajasti tutkimuksia erilaisista työperäisistä altistumisista ja niiden yhteydestä ALS-tautiin. Valitsin artikkeliin mukaan, koska pidin siinä hyvänä puolena laajempaa näkökulmaa, jossa ei keskitytä vain sähkömagneettisiin kenttiin. Suosittelen tutustumaan.

Mukavaa lukuhetkeä tilannekatsauksen parissa!

Leena Korpinen, professori
Tilannekatsauksen päätoimittaja

Korpinen työskentelee erikoistuvana lääkärinä Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja on myös Tampereen yliopistossa dosenttina.

2/2018 Uusi säteilylaki ja NIR-asetus voimaan joulukuussa 2018

2/2018 Uusi säteilylaki ja NIR-asetus voimaan joulukuussa 2018

Nyt on valmista: uusi säteilylaki tuli voimaan 15.12.2018. Samalla kertaa astui myös voimaan sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistuksen rajoittamisesta (uusi NIR-asetus). Asetus sisältää velvoittavat rajoitukset alle 100 kHz:n taajuisille sähkö- ja magneettikentille, mutta asetusta ei kuitenkaan sovelleta sähköturvallisuuslain (1135/2016) vaatimusten mukaisten suurjännitteisten ilmajohtojen aiheuttamaan sähkökenttäaltistumiseen. Lisäksi kiinteistömuuntamoille on tiettävästi tulossa 15 vuoden siirtymäaika.

»

Liioittelevat ilmaisut osana viestintää

Katselin marraskuussa useamman kerran, miten kauniisti aurinko paistoi. Usein olen ajatellut, ettei ainakaan marraskuussa kannata Suomeen kenenkään tulla, kun täällä on niin huono sää. Tänä vuonna yllätyin aurinkoisista päivistä ja kauniista auringonlaskuista. Halusin laittaa marraskuussa muutaman valokuvankin aurinkoisesta päivästä Instagramiin muistuttamaan auringosta. Tietenkin päivän pituus oli marraskuussa lyhyt.

Lehtiä lukiessa tuli vähän sellainen vaikutelma, että marraskuussa suosittuja keskustelunaiheita olivat esimerkiksi uupuminen, työssä jaksaminen ja yksinäisyys. Ehkä marraskuu tuntuu yleisesti raskaalle kuukaudelle ja se näkyy myös siinä mistä lehdissä keskustellaan. Helsingin Sanomissa (25.11.2018), oli mielenkiintoinen artikkeli aiheesta: Kivan kyseenalaistaja. ”Työelämässä korostetaan nyt liiaksi tekemisen hauskuutta ja hyvää fiilistä”, sanoo työyhteisöjä kouluttava Pekka Järvinen. Artikkelin mukaan se on hänen mielestä petollista. Artikkeliin haastateltu Pekka Järvinen on organisaatiopsykologi.

Hänen mukaansa työn hauskuuden voimakas korostaminen johtaa ylilyönteihin. Tarkemmin aiheesta voi lukea alkuperäisestä artikkelista, mutta itse ymmärsin niin, että uusille työntekijöille voi syntyä virheellinen käsitys työstä ja työelämästä yleensä, kun hauskuutta korostetaan viestinnässä.

En ole aihetta tutkinut tai edes seurannut, niin en tiedä minkälaisena työelämä oikeasti nykyään kuvataan. Järvisen kommenttien seurauksena aloin miettiä, miten suomen kielessä nykyään suositaan aikaisempaan vahvempia ilmaisuja. Kielelliset ilmaisut ovat vähän erilaisia eri puolella Suomea, mutta perinteisesti vastaavanlaista tavallaan liioittelua ei kovin paljon ole ollut, mitä viime aikoina on voinut huomata. Englanninkieliset ilmaisut ovat usein voimakkaampia kuin suomen kielessä käytetään. Ehkä ulkomailta on tarttunut suomeenkin liioittelevia ilmaisuja, vaikka se ei ole perinteistä suomalaista tyyliä.

Joissakin tilanteissa liioittelevat sanat ovat piristäviä ja ihan mukavia, mutta jos lukee esimerkiksi Twitteristä kymmeniä viestejä siitä, miten mahtavaa, ihanaa tai ainutkertaisen hienoa jokin asia, ihminen, tilaisuus tai vaikka työpaikka on, niin aihe muuttuu epäuskottavaksi. Tavallaan sisällöt irtautuvat arkisesta elämästä ja perinteisestä tavasta käyttää suomen kieltä.

Ehkä suomen kielen käyttö muuttuu tulevaisuudessa. Mikäli liioittelevat ilmaisut yleistyvät opimme automaattisesti tulkitsemaan ilmaisut uudella tavalla. Eiköhän niihin vähitellen myös sopeudu. En tiedä miten paljon tällaisesta yleisestä liioittelusta on ollut kyse, kun työpaikkoja ja niissä tekemisen hauskuudesta on kirjoitettu. Sellainen ilmiö itselleni tuli mieleen Pekka Järvisen ajatuksia lukiessa.

Jos haluaa laajemmin lukea työelämästä niin uusimmassa Kauppalehti Optiossa (19/2018) on myös työelämää käsittelevä artikkeli ”Parhaat johtajat kirittävät toisiaan”.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

Suomen kieli herättää keskustelua

Istuin junassa ja kuuntelin Yle Areenasta Pyöreä pöytä -ohjelmaa, jonka otsikkona oli ”Me tuhotaan koko suomen kieli tässä yhdessä lähetyksessä” (31.10). Olin kyllä aikaisemminkin huomannut, että lokakuussa käytiin keskustelua suomen kielen asemasta, mutta vasta junassa ehdin asiaa tarkemmin miettiä.

Keskustelun taustalla oli muutama päivä aikaisemmin uutisoitu Suomen kielen lautakunnan kannanotto aiheesta. Yle uutisoi (26.10) kannanotosta otsikolla ”Hätähuuto suomen kielen näivettymisestä: Rappio etenee yhä nopeammin, englannin valta-asema uhkaa”. Varsinaisen kannanoton otsikko on ”Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman”. Sen voi lukea kielilautakunnan www-sivulta.

Aihe näyttää herättäneen lisääkin keskustelua, esimerkiksi 31.10. tuli myös Yle:n uutinen ”Professorit yhtyvät huoleen kielen näivettymisestä – ’Pahimmissa uhkakuvissa suomi jää juttelukieleksi kotona’”. Uutisessa tuettiin aikaisempaa Suomen kielen lautakunnan kannanottoa.

Tavallaan on ihan mielenkiintoista, että suomen kielen asemaan on kiinnitetty viime päivinä näin paljon huomiota. Itse en ole tutkinut aihetta, niin en osaa ottaa kantaa kielen muutokseen, mutta pidän tärkeänä, että kieli on rikasta ja mahdollistaa hyvän kommunikoinnin ihmisten kesken.

Ymmärtääkseni ihmiset ovat eri tavalla kielellisesti lahjakkaita. Kaikkien ei ole helppo oppia ja ylläpitää useita aktiivisia kieliä. Toisaalta itsensä ilmaisemisen ja ymmärretyksi tulemisen kannalta on tärkeää, että osaa jotakin kieltä hyvin. On helpompi ilmaista tunteitakin, kun löytyy sanoja. Esim. sairaana ja väsyneenä voi olla vaikea ilmaista itseään millään kielellä. Vahva äidinkielen osaaminen silloin korostuu.

Pyörä pöytä -keskustelussa heiteltiin puheen joukkoon muutamia englanninkielisiä sanoja ja se mahdollisesti tarkoitti tuota otsikossa mainittua kielen tuhoamista. Samantapaista puhetta olen muistaakseni kuullut aikaisemminkin, mutta silloin ei ole käytetty englantia vaan esimerkiksi sivistyssanoja tai latinankielisiä sanontoja. Sitä ehkä pidettiin ”hienona”.

Käytetään sitten yksittäisiä englanninkielisiä sanoja tai latinankielisiä sanontoja, niin se helposti heikentää puheen tai kirjoituksen ymmärrettävyyttä. Aikaisemmin ajattelin vähän niin, että puhuja yrittää olla jotenkin tavallista parempi, kun hän käytti paljon sivistyssanoja. Nykyään itsestä alkaa jo tuntua siltä, ettei puhujalla ole äidinkieli hallinnassa, kun puhe on täynnä vierasperäisiä sanoja. Hyvää suomen kieltä on alkanut entistä enemmän arvosta. Mielenkiinnolla odotan, mistä keskustellaan marraskuussa.

Hyvää marraskuuta kaikille!