Päätoimittajan kommentti: Tutkijoiden aikaisemman tutkimuksen tulokset oli sisällytetty yhteisanalyysiin, jossa oli erilaiset etäisyysluokat kuin mitä he olivat käyttäneet tutkiessaan lapsuusiän leukemian ja voimajohtojen välistä yhteyttä aikaisemmin. Uudessa tutkimuksessa he analysoivat aineistonsa käyttäen etäisyyksiä 50 metrin välein aikaisempien kolmen luokan asemesta. Uudessa analyysissä leukemian riski ei ollut suurimmillaan lähellä voimajohtoa vaan 100–200 metrin päässä siitä. Tutkijoiden mukaan tämä heikensi todisteita siitä, että kohonnut riski olisi yhteydessä magneettikenttiin.
Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli se, että tutkimusryhmän aiempi tutkimus lapsuusiän leukemian ja suurjännitteisten voimajohtojen etäisyyden välisestä yhteydestä Isossa-Britanniassa oli sisällytetty kansainväliseen yhteysanalyysiin. Tässä yhteisanalyysissä käytettiin erilaisia etäisyysluokituksia kuin aiemmassa tutkimuksessa, minkä vuoksi tutkimusryhmä halusi tarkastella tämän valinnan vaikutusta tutkimustuloksiin.
Tutkimusryhmä analysoi aiemmat tutkimuskohteensa uudelleen jaottelemalla voimajohtojen etäisyysluokat pienempiin kokonaisuuksiin: aiempien kolmen luokan (0–199, 200–599 ja 600–1 000 m) sijaan he luokittelivat etäisyydet nyt 50 metrin välein. Aiemmin he olivat tarkastelleet tuloksia vuosikymmenittäin, mutta tässä uudelleenanalysoinnissa he yhdistivät aina kaksi vuosikymmentä, jotta tulosten määrät eivät jääneet tilastollisesti liian pieniksi.
Aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu 1960- ja 1970-luvuilla kohonnut leukemiariski lähimpänä voimajohtoja asuneella ryhmällä (pienin etäisyysluokka). Tutkimusryhmä kuitenkin epäili magneettikenttien vaikutusta riskin kohoamiseen, sillä kohonnutta riskiä esiintyi liian kaukana voimajohdoista (600 metriin asti) ja se heikkeni 2000-luvulle tultaessa. He olivat halunneet välttää liian pieniä luokkia ja olivat sen vuoksi tehneet luokitteluvalinnan, joka nyt uuden analyysin valossa vääristi riskikaavioita.
Uudelleen luokitellussa aineistossa leukemiariski ei pienentynyt monotonisesti etäisyyden voimajohdoista kasvaessa (kuten se oli aiemman luokittelun mukaan näyttänyt tekevän), vaan riski oli suurimmillaan etäisyyden ollessa 100–200 m eikä lähimpänä voimajohtoja. Tämä heikensi heidän mielestään todisteita siitä, että kohonnut riski olisi yhteydessä magneettikenttiin. Heidän mukaansa uudet tulokset kuitenkin hieman vahvistivat todisteita asuinpaikan vaihtuvuuden tai jonkin muun sosioekonomisen tekijän mahdollisesta vaikutuksesta.
Lähde:
Swanson J, Bunch K J. Reanalysis of risks of childhood leukaemia with distance from overhead power lines in the UK. Journal of Radiological Protection 38 (2018) N30–N35 (6 pp).
