Nro. 6 / 2020/1 Ympäristötekijöihin liitetyt oireet (SAEF) – ajatusmallin muutos koskien ympäristöherkkyyttä ja siihen liittyviä ilmiöitä

|

Päätoimittajan kommentti: Artikkeli käsittelee erilaisia ympäristötekijöitä, joihin on liitetty oireita. Kirjoittajat etsivät kyseiselle ilmiölle hyvää termiä/käsitettä. Artikkelin mukaan terveysoireita on yhdistetty kemiallisiin, fysikaalisiin tai biologisiin ympäristötekijöihin. Näihin terveysoireisiin ei ole liitetty konkreettisia patofysiologisia mekanismeja. Kirjoittajat päätyvät ehdottamaan termiä ympäristötekijöihin liitetyt oireet (englanniksi symptoms associated with environmental factors, SAEF).

Kemiallisiin, fysikaalisiin tai biologisiin ympäristötekijöihin yhdistetyistä terveysoireista, joihin ei ole liitetty konkreettisia patofysiologisia mekanismeja, käytetään tutkimusryhmän mukaan usein termiä ympäristöherkkyys (englanniksi idiopathic environmental intolerances). Niistä käytetään myös tarkempia altistukseen liittyviä termejä, kuten monikemikaaliherkkyys, sähköherkkyys ja hiiva-allergia.

Tutkimusryhmän mukaan tällaisia oireita esiintyy määrittelytavasta (diagnosoitu tai itse arvioitu) ja maasta riippuen vain muutamalla tai jopa yli 50 prosentilla väestöstä. Koska tietämys aiheesta on lisääntynyt, tutkimusryhmä pitäisi tarpeellisena muuttaa ajatusmallia. Heidän mielestään altistukseen ja intoleranssiin tai (yli)herkkyyteen keskittyvien termien sijaan tulisi siirtyä käyttämään termiä, joka olisi paremmin linjassa näiden ilmiöiden takana olevien kokemustekijöiden kanssa. Termin ei tulisi heidän mielestään käsittää vakiintuneiden patofysiologisten mekanismien aiheuttamia oireita, kuten allergiatiloja tai toksikologisia tiloja, laktoosi-intoleranssia tai tulehduksia.

Tutkimusryhmä pohti eri vaihtoehtoja uudeksi termiksi/käsitteeksi ja päätyi ehdottamaan avointa ja kuvaavaa, määritelmän sisältävää termiä: ympäristötekijöihin liitetyt oireet (englanniksi symptoms associated with environmental factors, SAEF). Tämä termi olisi heidän mukaansa linjassa tämänhetkisen tietämyksen kanssa ja tunnustaisi myös oireista kärsivien henkilöiden omat kokemukset. Näin se voisi heidän mielestään helpottaa hoitoa sekä terveydenhoitoalan ammattilaisten ja oireista kärsivien henkilöiden välistä viestintää. Heidän mukaansa se myös antaisi perustan näiden ilmiöiden paremmalle ymmärrykselle terveydenhoidossa, yhteiskunnassa ja tieteessä.

Lähde:
Haanes J V, Nordin S, Hillert L, Witthöft M, van Kamp I, van Thriel C, Van den Bergh O. “Symptoms associated with environmental factors” (SAEF) – Towards a paradigm shift regarding “idiopathic environmental intolerance” and related phenomena. Journal of Psychosomatic Research 131 (2020) 109955.

Nro. 5 / 2020/1 Äidin kumulatiivinen altistuminen pientaajuisille sähkömagneettisille kentille, lapsen ennenaikaisuus ja raskausviikkoihin nähden pieni koko: yhteisanalyysi kahdesta syntymäkohortista

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät äidin magneettikenttäaltistuksen suhdetta lapsen ennenaikaisuuteen tai raskausviikkoihin nähden pieneen kokoon. He yhdistivät kahden syntymäkohortin tiedot (Elfe ja Epipage2), joihin sisältyi ennenaikaisia ja täysaikaisia lapsia. Tutkijoiden mukaan tulokset eivät tarjoa selkeitä todisteita äidin magneettikenttäaltistuksen vaikutuksesta lapsen ennenaikaisuuteen tai raskausviikkoihin nähden pieneen kokoon.

Tämä tutkimus jatkaa samojen tekijöiden aiempaa tutkimusta, jossa äidin altistumisella pientaajuisille sähkömagneettisille kentille ei havaittu olevan vaikutusta lapsen kohtalaiseen ennenaikaisuuteen tai raskausviikkoihin nähden pieneen kokoon. Tällöin tutkimusjoukossa ei kuitenkaan ollut mukana erittäin tai hyvin ennenaikaisia synnytyksiä. Tutkimusryhmä ei myöskään pitänyt muita aiheesta tehtyjä tutkimuksia vakuuttavina altistuksen arviointien osalta.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin äidin magneettikenttäaltistuksen suhdetta lapsen ennenaikaisuuteen tai raskausviikkoihin nähden pieneen kokoon yhdistämällä kahden vuonna 2011 aloitetun populaatiopohjaisen syntymäkohortin tiedot (Elfe ja Epipage2), joihin sisältyi sekä ennenaikaisia että täysaikaisia vauvoja. Äidin ja lapsen terveys- ja taustatiedot saatiin potilastiedoista sekä raskaus- ja seuranta-aikana täytetyistä kyselylomakkeista. Työaltistematriisin avulla arvioitiin äidin kumulatiivista altistusta kolmena tarkasteluajanjaksona: raskausviikoille 15, 28 ja 32 saakka. Analyysit rajattiin yksöisraskauksiin ja äiteihin, joiden työtiedot oli dokumentoitu (19 894). Analyyseissä hyödynnettiin logistisia regressiomalleja.

Äideistä voimakkaasti altistuneiksi luokiteltiin 3,2–4 % tarkasteluajanjaksosta riippuen. Tulokset olivat tutkimusryhmän mukaan heterogeenisiä. Korkeampi ennenaikaisen synnytyksen riski löydettiin vähäisesti altistuneilta äideiltä kaikilta kolmelta ajanjaksolta ja kaikista voimakkaimmin altistuneilta yhteyttä ei havaittu lainkaan. Lapsen raskausviikkoihin nähden pienen koon osalta yhteyttä altistukseen ei löydetty, paitsi kohonnut riski vähän altistuneilta äideiltä toisella ja kaikkein voimakkaimmin altistuneilta kolmannella ajanjaksolla.

Tutkimusryhmän mukaan tulokset eivät anna selkeitä todisteita äidin magneettikenttäaltistuksen vaikutuksesta lapsen ennenaikaisuuteen tai raskausviikkoihin nähden pieneen kokoon. Havaittujen yhteyksien heterogeenisyydestä johtuen (esim. riippumattomuus altistuksen tasosta) magneettikenttäaltistus ei pysty tutkimusryhmän mukaan toimimaan selityksenä.

Lähde:
Migault L, Garlantézec R, Piel C, Marchand-Martin L, Orazio S, Cheminat M, Zaros C, Carles C, Cardis E, Ancel P-Y, Charles M-A, de Seze R, Baldi I, Bouvier G. Maternal cumulative exposure to extremely low frequency electromagnetic fields, prematurity and small for gestational age: a pooled analysis of two birth cohorts. Occup Environ Med 2020; 77: 22–31.

Nro. 4 / 2020/1 Sähkökentille ja ilman ioneille altistuminen suurjännitteisten voimajohtojen läheisyydessä ja aikuisten syövät: tapaus-verrokkitutkimus Englannista ja Walesista

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkimuksessa käsitellään sähkökentille ja ilman ioneille altistumista voimajohtojen läheisyydessä ja tämän altistuksen yhteyttä syöpään. Tutkimus on tehty tapaus-verrokkitutkimuksena, jossa on selvitetty aikuisten syöpäriskiä vuosina 1974–2008 Englannissa ja Walesissä. Tutkijoiden mukaan tulokset eivät vahvista hypoteesia siitä, että ilman ionitiheys tai sähkökentät voimajohtojen läheisyydessä olisivat yhteydessä aikuisten syöpäriskiin.

Eri mekanismien on tutkimusryhmän mukaan oletettu selittävän, miten suurjännitteisten voimajohtojen muodostamat sähkökentät ja niiden tuottamat varautuneet ionit saattaisivat liittyä aikuisten mahdolliseen syöpäriskiin. Aiheesta ei ole heidän mukaansa tehty aiemmin laajamittaista epidemiologista tutkimusta.

Tutkimusryhmä tarkastelikin tässä laajassa kansallisessa tutkimuksessa ensimmäistä kertaa systemaattisesti hypoteesia suurjännitteisten voimajohtojen tuottamien koronaionien ja sähkökenttien vaikutuksesta aikuisten syöpäriskiin. He tutkivat Englannissa ja Walesissa aikuisten syöpäriskiä vuosina 1974–2008 suhteessa mallinnettuun ilman ionitiheyteen (per cm3) 600 metrin sisällä voimajohdoista keskittyen analyyseissään suun, keuhkojen ja hengitysteiden alueen syöpiin. He laskivat myös sähkökentät 25 metrin etäisyydellä voimajohdoista ja keskittyivät tällöin analyyseissä puolestaan muihin ihosyöpiin kuin melanoomaan.

Analyyseissä huomioitiin ikä, sukupuoli, köyhyys ja maaseudulla asuminen. Tutkimuksessa suun, keuhkojen tai hengitysteiden alueen syöpien ja ilman ionitiheyden väliltä ei löytynyt yhteyksiä. Tutkimustulokset eivät osoittaneet riskeissä mitään kehityssuuntia, kun ilman ionien nettotiheyden suurimman viidenneksen riskisuhdetta verrattiin pienimmän viidenneksen riskisuhteeseen. Muiden ihosyöpien kuin melanooman ja sähkökentän voimakkuuden väliltä ei myöskään löytynyt yhteyksiä. Sähkökentän voimakkuuden suurimman kolmanneksen (1,06–4,11 kV/m) riskisuhde verrattuna alhaisimpaan kolmannekseen (alle 0,70 kV/m) ei osoittanut riskien kehityssuuntaa sarveissolujen kasvainten osalta, kun vääristävät tekijät huomioitiin.

Tutkimusryhmän mukaan heidän tuloksensa eivät antaneet todisteita tukemaan hypoteesia siitä, että ilman ionitiheys tai sähkökentät voimajohtojen läheisyydessä yhdistyisivät syöpäriskiin aikuisilla, toisin kuin magneettikentät.

Lähde:
Toledano M B, Shaddick G, de Hoogh K, Fecht D, Freni Sterrantino A, Matthews J, Wright M, Gulliver J, Elliott P. Electric field and air ion exposures near high voltage overhead power lines and adult cancers: a case control study across England and Wales. International Journal of Epidemiology, 2020, i57–i66.

Nro. 3 / 2020/1 Asunnon tyypin merkitys arvioitaessa magneettikenttien vaikutusta lapsuusiän leukemiaan kalifornialaisessa voimajohtotutkimuksessa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät asunnon tyypin merkitystä, kun arvioidaan magneettikenttien vaikutusta lapsuusiän leukemiaan. Tutkijat käyttivät kalifornialaisen voimajohtotutkimuksen (CAPS) aineistoa. He saivat tiedot asunnon tyypistä syntymähetkellä 2 000 tutkimuskohteelta. Tutkijoiden mukaan asunnon tyypillä ei ollut merkittävää roolia magneettikenttien ja leukemian välisessä suhteessa riskitekijänä tai vääränä muuttujana.

Se minkä tyyppisessä asunnossa lapsi asuu, on tutkimusryhmän mukaan tärkeä osatekijä tutkittaessa lapsen altistumista ympäristötekijöille asuinpaikassaan. Tässä artikkelissa he hyödynsivät kalifornialaisen voimajohtotutkimuksen (CAPS) aineistoa ja tarkastelivat sen perusteella asunnon tyypin merkitystä arvioitaessa magneettikenttien mahdollisia vaikutuksia leukemiaan. He olettivat, että asunnon tyyppi saattaisi toimia riskitekijänä, korvikemuuttujana toisille riskitekijöille, magneettikenttäaltistuksen aiheuttajana, vääränä muuttujana, vaikutuksen määrän modifioijana tai näiden yhdistelmänä.

Tässä tutkimuksessa saatiin tiedot asunnon tyypistä syntymähetkellä 2 000 tutkimuskohteelta. Tutkimusryhmä hyödynsi monia muuttujia huomioivaa logistista regressioanalyysiä tutkiessaan, olisiko asunnon tyyppi riskitekijä lapsuusiän leukemialle, mitä muita muuttujia ja magneettikenttäaltistuksia asunnon tyyppiin liittyisi, olisiko asunnon tyyppi mahdollinen väärä muuttuja tai olisiko sillä merkitystä vaikutuksen määrän modifioijana magneettikenttien ja leukemian suhteessa. Oletuksena oli, että tutkimuksessa ei ollut kontrolloimattomia vääriä muuttujia.

Tutkimuksessa mukana olleista lapsista suurin osa asui omakotitaloissa tai paritaloissa (70 %). Asunnon tyyppi liitettiin etniseen taustaan ja sosioekonomiseen asemaan mutta ei lapsuusiän leukemiariskiin muiden muuttujien huomioimisen jälkeen. Se ei myöskään muuttanut magneettikenttien ja leukemia suhdetta huomioitaessa mahdollisena vääränä muuttujana. Kun magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian yhteyttä analysoitiin osittamalla aineisto asunnon tyypin mukaan, asunnon tyyppi paljastui vaikutuksen määrän modifioijaksi verrattaessa omakotitalossa asuneita muihin, mutta pienistä määristä johtuen tulokset olivat epätarkkoja.

Tutkimusryhmän mukaan asunnon tyypillä ei vaikuttanut CAPS-aineistossa olevan merkittävää roolia magneettikenttien ja leukemian välisessä suhteessa riskitekijänä tai vääränä muuttujana. He suosittelivatkin keskittymään jatkotutkimuksissa asunnon tyypin merkitykseen vaikutuksen modifioijana ja asunnon tyypin ja magneettikenttien mahdollisiin keskinäisvaikutuksiin.

Lähde:
Amoon A T, Crespi C M, Nguyen A, Zhao X, Vergara X, Arah O A, Kheifets L. The role of dwelling type when estimating the effect of magnetic fields on childhood leukemia in the California Power Line Study (CAPS). Cancer Causes & Control, 2020: 31(6).

Nro. 2 / 2020/1 Puutteita sähkö- ja magneettikentille (1 Hz–100 kHz) altistumisen rajoittamista koskeviin ohjeisiin vaikuttavissa tiedoissa

|

Päätoimittajan kommentti: Kyseiseen artikkeliin kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta (ICNIRP) on kerännyt pientaajuisiin sähkö- ja magneettikenttiin liittyviä aiheita, joista tarvitaan lisää tutkimustietoa. ICNIRP:n ehdottamia lisätietoa kaipaavia tutkimusalueita ovat mm. kivun kokeminen, hermostoa rappeuttavat taudit, lapsuusiän leukemia vaikutusmekanismit, radikaaliparimekanismi, dosimetria sekä mallinnus.

Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICNIRP) mukaan pientaajuisten kenttien lähteitä löytyy laajasti nyky-yhteiskunnasta. Kaikki sähköä siirtävät tai käyttävät johdot tai laitteet muodostavat pientaajuisia sähkökenttiä ja magneettikenttiä, jotka kuitenkin heikkenevät nopeasti etäisyyden lähteeseen kasvaessa. Voimakkaita magneettivuon tiheyksiä esiintyy yleensä voimajohtojen ja sellaisten laitteiden lähellä, joissa käytetään voimakkaita sähkövirtoja. Niitä voi löytyä kuitenkin myös rakennuksista, joissa paluuvirrat ovat epätasapanossa tai joiden sisällä on muuntamo.

Epidemiologisissa ja kokeellisissa tutkimuksissa on säteilysuojelutoimikunnan mukaan jo vuosikymmeniä tarkasteltu pientaajuisille magneettikentille altistumisen terveysvaikutuksia. ICNIRP:n päätavoite on suojata ihmisiä ja ympäristöä haitalliselta altistumiselta
kaikilta ionisoimattoman säteilyn muodoilta. ICNIRP kehittää ja levittää opastus- ja neuvontatarkoituksessa altistusohjeita, jotka perustuvat saatavilla olevaan tieteelliseen tutkimukseen.

Pientaajuisalaa on alettu tutkia yli 40 vuotta sitten, ja nykyään on saatavana paljon kirjallisuutta, johon ICNIRP perustaa suojelua koskevat ohjeensa. Eri tahot ovat julkaisseet kirjallisuuskatsauksia, joissa on tunnistettu mahdollisesti merkittäviä puutteita tietämyksessä. Tässä artikkelissa ICNIRP halusi kuvata näitä tutkimuksen tietopuutteita, joiden tutkiminen voisi auttaa säteilysuojelutoimikuntaa kehittämään edelleen ohjeitaan ja päivittämään suosituksiaan sähkö- ja magneettikentille altistuksen rajoittamisesta.

Varsinaisessa artikkelissa on käyty läpi tutkimuksen tietoaukot ja liitteessä on selitetty niiden tunnistamisessa käytettyä metodologiaa. ICNIRP:n ehdottamia tutkimusalueita ovat kivun kokeminen, hermostoa rappeuttavat taudit, lapsuusiän leukemia, vaikutusmekanismit, radikaaliparimekanismi, annostus (dosimetria) ja mallinnus.

Lähde:
International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection (ICNIRP). Gaps in knowledge relevant to the “guidelines for limiting exposure to time-varying electric and magnetic fields (1 Hz–100 kHz)”. Health Physics. 118 (5): 533–542; 2020.