Nro. 6 / 2020/2 Yhteistyössä suunniteltu altistusprotokolla sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaa ympäristöherkkyyttä tutkittaessa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat ovat suunnitelleet altistusprotokollaa tutkimukseen, jossa selvitetään sähkömagneettisten kenttien yhteyttä ympäristöherkkyyteen. Heidän ajatuksenaan on ollut, että sähköyliherkkien henkilöiden ottaminen mukaan suunnitteluun voisi saada heidät hyväksymään paremmin tutkimusmenetelmän, mutta samalla kunnioitettaisiin kuitenkin teknisiä rajoitteita ja tieteellisiä laatuvaatimuksia. Artikkelissa on esitelty tällaisen yhteistyöprosessin perusteella syntynyttä tutkimusprotokollaa.

Sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaksi epäiltyä ympäristöherkkyyttä (idiopathic environmental intolerance, IEI) eli sähköyliherkkyyttä on tutkimusryhmän mukaan tutkittu laajalti provokaatiotutkimuksilla, joissa vapaaehtoisia sähköyliherkkiä tutkimuskohteita altistetaan laboratorio-olosuhteissa tietynlaisille sähkömagneettisille kentille ja heidän reaktioitaan tarkkaillaan. Suurimmassa osassa tällaisista tutkimuksista reaktioiden on todettu olevan altistuksesta riippumattomia.

Tutkimusryhmän mielestä useimmissa näistä tutkimuksista kuitenkin on ollut rakenteellisia ja metodologisia rajoitteita, jotka voivat aiheuttaa tutkimusharhoja tuloksiin tai vähentää niiden tarkkuutta. Provokaatiotutkimukset soveltuvat heidän mukaansa parhaiten tutkimuksiin, joissa halutaan erottaa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia, koska niissä vääristäviä tekijöitä on helpompi hallita kuin todellisessa elämässä. Tutkimusryhmä peräänkuuluttikin innovatiivisia altistusprotokollia.

Tässä Ranskan kansallisen ympäristö- ja työterveystutkimusohjelman tukemassa ExpoComm-projektissa esiteltiin useita innovaatioita. Tällaisia olivat mm. sähköyliherkkien henkilöiden ottaminen mukaan kehittämään altistusprotokollaa, testien anksiogeenisen eli ahdistusta aiheuttavan luonteen lieventäminen, altistusprotokollan yksilöllistäminen, neutraalien tai normaalien reaktioiden vahvistaminen ennen testiä ja useiden oikeiden lähteiden sekoituksen käyttäminen altistuslähteenä sen sijaan, että käytettäisiin keinotekoisesti luotuja lähteitä.

Tavoitteena sähköyliherkkien henkilöiden ottamisessa mukaan suunnitteluun oli saada heidät hyväksymään paremmin altistusprotokolla mutta kunnioittaa samalla teknisiä rajoitteita ja tieteellisiä laatuvaatimuksia. Tässä artikkelissa tutkimusryhmä kuvasi tällaisen yhteistyöprosessin perusteella syntynyttä tutkimusprotokollaa, jonka avulla he tutkisivat myöhemmin, havaitsevatko sähköyliherkät magneettikenttäaltistuksen ja aiheuttaako se enemmän oireita kuin valealtistus.

Lähde:
Ledent M, Vatovez B, Pirard W, Bordarie J, Prignot N, Oftedal G, Geuzaine C, Beauvois V, Bouland C, Verschaeve L, Dieudonné M. Co-Designed Exposure Protocol in the Study of Idiopathic Environmental Intolerance Attributed to Electromagnetic Fields. Bioelectromagnetics. 2020;41: 425–437.

Nro. 5 / 2020/2 Magneettikenttien rooli hermostoa rappeuttavissa sairauksissa

|

Päätoimittajan kommentti: Kirjoittajat tekivät kirjallisuuskatsauksen aiemmista tutkimuksista, joissa on selvitetty sähkömagneettisten kenttien ja hermostoa rappeuttavien sairauksien välistä yhtyettä. Sähkömagneettisia kenttiä tuottavan teknologian lisääntymisen myötä myös niille altistumista on alettu tutkia mahdollisena riskitekijänä hermoston rappeutumisessa. Kirjoittajat löysivät Alzheimerin tautia, Parkinsonin tautia ja ALS-tautia käsittelevistä epidemiologisista tutkimuksista ristiriitaisia tuloksia, eikä selkeää riippuvuussuhdetta magneettikenttäaltistuksen ja niiden välillä ole pystytty osoittamaan.

Hermostoa rappeuttaviin sairauksiin kuuluu pitkä lista hermostoon vaikuttavia sairauksia, joille on ominaista eri hermostorakenteiden rappeutuminen, ja ne myös aiheuttavat erilaisia oireita. Yleisimpiä näistä sairauksista ovat tutkimusryhmän mukaan Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti ja amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS-tauti. Heidän mukaansa suurin osa sairaustapauksista on yksittäisiä, ja niiden aiheuttajina pidetään yksilöllisten geneettisten riskitekijöiden ja ympäristöaltistusten vuorovaikutusta.

Ympäristötekijöiden roolista näiden sairauksien synnyssä on tutkimusryhmän mukaan alettu kiinnostua yhä enenevässä määrin. Sähkömagneettisia kenttiä tuottavan teknologian valtavan lisääntymisen myötä myös niille altistumista on alettu tutkia mahdollisena riskitekijänä hermoston rappeutumisessa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkimusryhmä tarkasteli aiempia tutkimuksia, jotka käsittelevät sähkömagneettisia kenttiä ja hermostoa rappeuttavia sairauksia.

He löysivät Alzheimerin tautia, Parkinsonin tautia ja ALS-tautia käsittelevistä epidemiologisista tutkimuksista ristiriitaisia tuloksia, eikä selkeää riippuvuussuhdetta magneettikenttäaltistuksen ja niiden välillä ole pystytty osoittamaan. Altistuksen ja tautien kausaalista suhdetta tukevia selkeitä ja johdonmukaisia todisteita ei heidän mukaansa toistaiseksi ole vielä löydetty.

Tutkimusryhmä nosti esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että sähkömagneettista säteilyä on tutkittu riskitekijän ohella myös ulkoisena hoitokeinona joissain hermostoa rappeuttavissa sairauksissa, erityisesti Alzheimerin ja Parkinsonin tautien kohdalla. Varsinkin Parkinsonin taudin osalta tulokset ovat heidän mukaansa olleet kiinnostavia. Magneettikenttien ja hermostoa rappeuttavien sairauksien mahdollisesta yhteydestä kaivataan heidän mukaansa lisää epidemiologisia, kliinisiä ja kokeellisia tutkimuksia.

Lähde:

Riancho J, Sanchez de la Torre J R, Paz-Fajardo L, Limia C, Santurtun A, Cifra M, Kourtidis K, Fdez-Arroyabe P. The role of magnetic fields in neurodegenerative diseases. International Journal of Biometeorology 2020.

Nro. 4 / 2020/2 Henkilökohtaisen verkkotaajuisille magneettikentille altistumisen yhteys hedelmöityshoidossa olleiden naisten raskaustuloksiin pitkittäisessä kohorttitutkimuksessa

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat selvittivät henkilökohtaisen magneettikentille altistumisen mahdollista vaikutusta raskauteen käyttäen kohorttina hedelmöitysklinikalla asioineita naisia. Altistuksen tutkimiseksi naiset kantoivat mukanaan henkilökohtaisia altistusmittareita. Keskimääräisen päivittäisen altistuksen mediaanitaso oli 0,11 µT (1,10 mG) ja enimmäistaso 1,554 µT (15,54 mG). Tutkijoiden mukaan magneettikenttäaltistuksella ei havaittu olevan yhteyttä hedelmöityshoitojen tuloksiin tai raskaustuloksiin.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa henkilökohtaisen magneettikentille altistumisen mahdollista vaikutusta raskauteen kohortin ollessa hedelmöitysklinikalla asioineita naisia. Tutkimusryhmä halusi pureutua aiheesta tehtyjen aiempien tutkimusten pääasiallisiin rajoitteisiin tutkimusrakenteen avulla.

He hyödynsivät ympäristön, ruokavalion ja elämäntapojen vaikutusta lisääntymisterveyteen ennen raskaaksi tuloa kartoittaneen pitkittäisen prospektiivisen EARTH-kohortin osajoukkoa, joka koostui Bostonissa sijaitsevan hedelmöitysklinikan asiakkaista. Tutkimusjoukkoon sisältyi 119 naista, jotka kävivät koeputkihedelmöityshoidoissa ja/tai inseminaatiohoidoissa vuosina 2012–2018.

Magneettikenttäaltistusta mitattiin siten, että naiset kantoivat mukanaan henkilökohtaisia altistusmittareita enintään kolmella jatkuvalla 24 tunnin mittausjaksolla, joiden välissä oli useita viikkoja. Raskaustuloksiksi kirjattiin hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen eli implantaatio, kliininen raskaus, elävän lapsen syntymä ja raskauden keskeytyminen.

Naisten keskimääräisen päivittäisen magneettikenttäaltistuksen mediaanitaso oli 1,10 mG ja enimmäistaso 15,54 mG. Voimakkaimpia altistusarvoja mitattiin naisilta, joiden ympäristö muuttui vähintään neljä kertaa päivässä. Kaiken kaikkiaan magneettikenttäaltistuksen ja hedelmöityshoitojen tulosten tai raskaustulosten väliltä ei löytynyt merkittäviä yhteyksiä huomioitiinpa erilaisia muuttujia (esim. ikä, painoindeksi, koeputkihedelmöitys, ympäristövaihdosten määrä päivässä) tai ei. Niin positiiviset kuin negatiiviset vaikutusarviot vaihtelivat tuloksen, altistustasojen ja altistuksen mallinnustavan mukaan.

Henkilökohtaisella magneettikenttäaltistuksella ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan yhteyttä hedelmöityshoitojen tuloksiin tai raskaustuloksiin. Vaikka potentiaalisesti altis tutkimusjoukko oli rajallinen, tutkimusryhmän mielestä tutkimuksen vahvuuksia olivat toistetut henkilökohtaiset altistusmittaukset ja tarkkaan dokumentoidut raskaustulokset ja selittävät muuttujat.

Lähde:

Ingle M E, Mínguez-Alarcón L, Lewis R C, Williams P L, Ford J B, Dadd R, Hauser R, Meeker J D. Association of personal exposure to power-frequency magnetic fields with pregnancy outcomes among women seeking fertility treatment in a longitudinal cohort study. Fertil Steril 2020;114:1058–66.

Nro. 3 / 2020/2 Pientaajuiset magneettikentät ja lapsuusiän B-solulinjaisen akuutin lymfaattisen leukemian riski kaupungissa, jossa esiintyy paljon leukemiaa ja altistutaan enemmän pientaajuisille magneettikentille

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat pitivät tärkeänä tutkia magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian välistä suhdetta sellaisessa kaupungissa, jossa lapsilla esiintyy paljon kasvaimia ja altistutaan enemmän voimakkaille pientaajuisille magneettikentille. He tekivät tutkimuksensa Méxicossa. Tutkijat selvittivät logistisella regressioanalyysillä magneettikentille altistumista jatkuvana muuttujana (0,2 μT:n välein) ja yhdistivät sen kohtalaiseen B-solulinjaisen akuutin lymfaattisen leukemian riskiin.

Tutkimusryhmän mielestä oli tärkeää tutkia pientaajuisten magneettikenttien ja lapsuusiän leukemian välistä suhdetta erityisesti sellaisessa kaupungissa kuin México, jossa lapsilla esiintyy paljon kasvaimia ja voimakkaille pientaajuisille magneettikentille altistutaan enemmän. Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa heillä oli tarkoituksena tutkia magneettikentille altistumisen yhteyttä B-solulinjaisen akuutin lymfaattisen leukemian (B-ALL) riskiin Méxicossa vuosina 2010–2011.

Tutkimuksessa magneettikenttiä mitattiin 24 tunnin ajan alle 16-vuotiaiden lasten kotona 290 B-ALL-tapaukselta ja 407 verrokilta. Verrokit kaltaistettiin sukupuolen, iän ja terveydenhoitolaitoksen (samalta alueelta) perusteella. Tutkimusryhmä laski riskisuhteet huomioiden vääristävät tekijät, kuten sukupuolen, iän, terveydenhoitolaitoksen, sosioekonomisen aseman isän koulutustason mukaan ja asunnon ominaisuuksista lattiamateriaalin ja talotyypin.

Alle 0,2 μT:n altistustaso määritettiin vertailutasoksi. Verrokkiryhmässä 11,3 % oli altistunut yli 0,3 μT:n magneettikentille. Voimakkaimmin altistuneiden ryhmä määritettiin erilaisilla magneettikenttien voimakkuuksien katkaisuarvoilla, ja jokaisen katkaisuarvon voimakkaimmin altistuneeseen ryhmään liitettiin kohonnut B-ALL-riski verrattuna vastaaviin alhaisemman altistuksen ryhmiin. Alle vertailutason eli 0,2 μT:n altistuksella B-ALL-riskin korjattu todennäköisyys oli 1,26, yli 0,3 μT:lla 1,53, yli 0,4 μT:lla 1,87, yli 0,5μT:lla 1,80 ja voimakkaimmalla yli 0,6 μT:n altistuksella 2,32.

Tutkijat tarkastelivat logistisella regressioanalyysillä magneettikentille altistumista jatkuvana muuttujana (0,2 μT:n välein) ja yhdistivät sen kohtalaiseen B-ALL-riskiin. Yli 0,4 μT:n magneettikentille altistuneilla havaittiin vielä suurempi riski. Tässä tutkimuksessa yli 0,3 μT:n magneettikentille altistuneiden lasten osuus on suurimpia, mitä on raportoitu maailmanlaajuisesti.

Lähde:
Núñez-Enríquez J C, Correa-Correa V, Flores-Lujano J, Pérez-Saldivar M L, Jiménez-Hernández E, Martín-Trejo J A, Espinoza-Hernández L E, Medina-Sanson A, Cárdenas-Cardos R, Flores-Villegas L V, Peñaloza-González J G, Torres-Nava J R, Espinosa-Elizondo R M, Amador-Sánchez R, Rivera-Luna R, Dosta-Herrera J J, Mondragón-García J A, González-Ulibarri J E, Martínez-Silva S I, Espinoza-Anrubio G, Duarte-Rodríguez D A, García-Cortés L R, Gil-Hernández A E, Mejía-Aranguré J M. Extremely Low-Frequency Magnetic Fields and the Risk of Childhood B-Lineage Acute Lymphoblastic Leukemia in a City With High Incidence of Leukemia and Elevated Exposure to ELF Magnetic Fields. Bioelectromagnetics. 2020;41:581–597.

Nro. 2 / 2020/2 Liittyykö lapsuusiän leukemiariski sosioekonomisiin tekijöihin Tanskassa? Maanlaajuinen väestörekisteripohjainen tapaus-verrokkitutkimus

|

Päätoimittajan kommentti: Tutkijat arvioivat Tanskassa väestörekisteripohjaisella tapaus-verrokkitutkimuksella, olisiko sosioekonomisella asemalla yhteys lapsuusiän leukemiariskiin. Tutkijat totesivat, että vanhempien keskimääräisellä tai korkealla koulutustasolla oli yhteys jälkeläisten suurempaan akuutin myelooisen leukemian riskiin lapsen ollessa 0–4-vuotias diagnoosin saadessaan. Tutkijoiden mukaansa lisätutkimukset toisivat uusia näkemyksiä leukemian syntyprosessista.

Koska lapsuusiän leukemian syntyprosessia tunnetaan huonosti, tutkimusryhmä arveli, että tieto sosioekonomisen aseman aiheuttamista sairastumisriskin eroista saattaisi tuottaa uusia näkemyksiä leukemian synnystä. He suorittivat maanlaajuisen väestörekisteripohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen arvioidakseen, olisiko sosioekonomisella asemalla yhteys lapsuusiän leukemiariskiin Tanskassa. He halusivat myös tutkia, vaikuttaisivatko tähän yhteyteen erilaiset sosioekonomisen aseman osatekijät, tutkimuksen ajankohta, leukemiatyyppi tai diagnoosin saanti-ikä.

Tutkimusryhmä poimi Tanskan syöpärekisteristä kaikki 1 336 lapsuusiän eli 0–19-vuotiaiden leukemiatapausta. He etsivät jokaiselle tapaukselle neljä yksilöllisesti kaltaistettua verrokkia, joita oli yhteensä 5330. Tutkijat hyödynsivät analyyseissään ehdollista logistista regressiomallia.

Vanhempien keskimääräinen tai korkea koulutustaso yhdistettiin jälkeläisten suurempaan akuutin myelooisen leukemian (AML) riskiin lapsen ollessa 0–4-vuotias diagnoosin saadessaan (yleisin diagnoosin saanti-ikä). Tutkimusryhmä havaitsi myös kohtalaisesti kohonneen lymfaattisen leukemian riskin vanhempien korkeamman koulutustason yhteydessä, mutta ainoastaan lapsen ollessa 5–19-vuotias diagnoosin saadessaan. Vanhempien korkeampi tulotaso yhdistettiin kohonneeseen lymfaattisen leukemian riskiin, mutta ei AML-riskiin, lapsen ollessa 5–19-vuotias diagnoosin saadessaan. Asuinalueen sosioekonomisen aseman osatekijöiden (koulutus- ja tulotaso ja ruumiillisen työn tekijöiden osuus) ja lapsuusiän leukemian väliltä ei löytynyt yhteyksiä.

Tutkimusryhmä ei pitänyt todennäköisenä, että havaittuja sosioekonomisia eroja voisivat selittää tutkimusharhat, sillä tiedot saatiin väestörekisteristä ja julkisista tilastoista. Heistä ei ollut myöskään todennäköistä, että vanhempien alhaisempi tulo- tai koulutustaso vähentäisi leukemiantapausten diagnosointia, koska terveydenhuolto on kaikkien saatavilla Tanskassa. Heidän mukaansa näiden tulosten taustalla olevien mekanismien jatkotutkimus auttaisi tuomaan esiin uusia näkemyksiä leukemian syntyprosessista.

Lähde:
Erdmann F, Hvidtfeldt U A, Feychting M, Sørensen M, Raaschou-Nielsen O. Is the risk of childhood leukaemia associated with socioeconomic measures in Denmark? A nationwide register-based case-control study. International Journal of Cancer. 2020; 1–14.